Etätyöt ja lapsen hoitaminen
Jos toinen kotona pienen lapsen kanssa ja toinen tekee lähes pelkästään etätöitä. Kuinka paljon mielestäsi työpäivän aikana on 'velvollisuus' osallistua lapsenhoidollisiin asioihin, jos a) aikaa ei ole kun töitä on niin paljon tai b) aikaa on, eli työpäivissä on jonkin verran löysää?
Jos lapsi on vaikea, kotona olevalla synnytyksen jälkeinen masennus ja työssä olevan kaikki mahdolliset lomat, niin palkalliset kuin palkattomatkin käytetty, niin miten itse tasapainottelisit tilanteessa?
Kommentit (27)
A, jos aikaa ei ole, sitä ei ole
B, jos löysää, auttaa sen minkä pystyy
C, hakee apua masentuneelle
Minusta kyllä ap kysyi ihan asiallisesti, mutta kaikki on heti alapeukuttamassa, koska rivien välistä ollaan lukevinaan jotain. Ihme hyökkäämistä. Asiallisia vastauksiakin kyllä on, mutta samalla tavalla jos niitä rivien välistä lukee, niin ihme hyökkäämistä.
Haista nyt jo ap, puolet vastauksista on sun. Kaikki jossa vähänkin puolustetaan avausta, joka on ihan selvästi etätyöläisen miehen kirjoittama.
Kyllä etätyö on tarkoitettu töiden tekoon, eikä lapsenhoitoon. Toki tauoilla voi käydä vaikka lenkillä, kaupassa tms tai vaikka hoitaa lasta. Mutta itse esim. istun monesti palavereissa aamusta iltaa, ei tässä lapsia ehdi hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni etätöissä olevan ei pitäisi osallistua laisinkaan lapsenhoitoon. Jos työnantaja saa tietää, niin loppuu etätyöt.
Riippuu töistä. Toisilla ei ole työaikaa ja joillakin on joustavaa siten, että laskutetaan vain tehdyt tunnit. Ei välttämättä toimi, jos on 8-16 pakko olla mutta noissa kahdessa tapauksessa, joissa työt voi tehdä milloin vain päivästä (päikkäriaikaan, illalla kun lapsi nukkuu), niin voi osallistua.
Tosin suosittelen ottamaan palkatonta ja hoitamaan tuon masennuksen kotona olevalta äkkiä, ettei vaikuta kiintymyssuhteeseen.
Meillä nainen (minä) menin töihin kun lapsi 10kk ja mies jäi kotiin hoitamaan.
Olisi kiva että siinäkin tilanteessa nämä neuvot olisivat olleet voimassa. Nimittäin mitä kaikkea tein työpäivän aikana? Syötin aamupalat, lounastauolla syötin lounaat jne koska se oli kuulemma ihan kamalaa. Hankalaa ja aikaa vievää, niinkuin pienen kanssa välillä on. Välillä vahdin ja jätin töitä tekemättä, koska mies halusi breikkiä päivästä. Jos en suostunut, käyttäytyi kuin apina ja kiukutteli, lähinnä lapselle. Sanomattakin selvää, että kun työpäivä loppui, 16.05 alkoi valitus että missä olen ja koska tulen ottamaan lapsen hoidettavaksi.
Oli aika jännä fiilis kun omalla hoitovuorollani tämmöistä apua ei tullut ollenkaan, kaikki piti hoitaa äidin yksin. Ajattelin että osat vaihtuu ja pääsen töihin lepäämään ja toinen hoitaa kun osat vaihtuu. Ei sit menny niin. Okei myönnän, pari kertaa soitin kuolemanväsyneenä miehelle että pystytkö tulemaan aiemmin kotiin kun en enää pysy hereillä niin en ehkä oo turvallinen aikuinen tälle vauvalle.