Lue keskustelun säännöt.
OAJ: Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula ei ratkea koulutusvaatimuksia väljentämällä
23.08.2022 |
Eikä se ratkea sillä, että vakasosionomille maksetaan sosiaali- sekä pedagogisesta työstä huonompi palkka kuin vakakandille, joka vastaa vain pedagogiikasta. Sosiaalipuolen työ on usein haastavampaa ja henkisesti raskaampaa kuin pedagogiikkaa perustuva.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Vanhemmalla kiire saada lapsi nukkumaan, että jää omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.
Eli sen, joka on vähiten ryhmässä lapsesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
"Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa". Hohhoijaa. Kyllä ne hoitajat nopeasti näkevät millainen Minttu on toisten seurassa, ei siihen mitään suunnitelmaa tarvita. Sama pätee vaikkapa kielitaitoon tai siihen kynäotteeseen. Ei noita asioita voi olla noteeraamatta jos suinkin on aikaa olla lasten kanssa eikä kaikki aika mene toimistohuoneessa tietokoneen ääressä.
Voiko työtä tehdä etänä? Voisin ottaa kolmannen työn. Tekee vähän enemmän koeaikana töitä ja yrittää sen jälkeen olla saamatta potkuja. Kolmas palkka tulisi tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.
Eli sen, joka on vähiten ryhmässä lapsesi kanssa?
Niin, se kenellä lapsen kokonaistilanteesta on oppinein näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.
Koulun puolellakin jostain syystä halutaan jutella open kanssa eikä koulunkäyntiavustajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
"Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa". Hohhoijaa. Kyllä ne hoitajat nopeasti näkevät millainen Minttu on toisten seurassa, ei siihen mitään suunnitelmaa tarvita. Sama pätee vaikkapa kielitaitoon tai siihen kynäotteeseen. Ei noita asioita voi olla noteeraamatta jos suinkin on aikaa olla lasten kanssa eikä kaikki aika mene toimistohuoneessa tietokoneen ääressä.
No mitäpä se amitsutypy ehdottaa että auttaisi Minttua sen ongelmassa? Miten ajattelit työskennellä Mintun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.
Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.
Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.
Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.
Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.
Koulun puolellakin jostain syystä halutaan jutella open kanssa eikä koulunkäyntiavustajan.
Halutaan jopa ihan todistuksia eikä vaan pari sanaa säästä välituntivalvojalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko työtä tehdä etänä? Voisin ottaa kolmannen työn. Tekee vähän enemmän koeaikana töitä ja yrittää sen jälkeen olla saamatta potkuja. Kolmas palkka tulisi tarpeeseen.
Kyllä siellä on byrokraatin paikkoja vapaana. Pääsisit esim. kirjoittamaan lasten henkilökohtaisten tunnetaitosuunnitelmien viikkoraportteja. Tämä onnistuu myös etätyönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
Yläkoulussa sama juttu mutta vielä huonompi. Sakki vaihtuu tunnin välein ja aina pitäisi muistaa, että tässä ryhmässä tuota pitää tukea, tuota pitää hillitä, tuota ärsytetään niin että se lyö joten kärppänä väliin kun härnääminen alkaa, tuo lunttaa kaikki kaikki tehtävät joten viereen tarkkailemaan, osaako se oikeasti itse jne. Sitten kun luulee jo tietävänsä, ketä tuetaan mitenkin, oppilaat menevätkin eri paikoille istumaan ja olen taas ihan hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ratkeaa osittain juuri sillä. Nythän joka ryhmään ei saada millään päteviä vakaopeja, joten niitä hoitaa epäpätevät. Jotka sitten ei siitä vakipaikkaa saa, eivätkä tietenkään sitoudu sen vuoksi. Ja kun porukka vuotaa alalta jo muutenkin niin....
Pedagogiikka on nostettu liikaa jalustalle, sen takia moni muu, tärkeä asia on jäänyt varjoon. Hienoista vasusuunnitelmista, kirjaamisista ym on tullut itseisarvo, vaikka ne eivät käytännön arjessa edes toteudu. Nyt pitäisi ottaa mukaan myös realismi, koska hienoilla visioilla ei niitä lapsia yksistään hoideta.
Ja liikaa korostetaan nykyään yksilöllisyyttä ja lapsilähtöisyyttä, sen vuoksi moni asia jää täysin opettelematta tai täysin pintapuolisesti käsitellyksi nykyään. Ennen kun toiminta oli aikuislähtöisempää, opettaja suunnitteli hienot toimintatuokiot joissa oli selkeä punainen lanka, ja asiaan paneuduttiin usein useampi viikko. Lapset siis oikeasti oppivat UUSIA asioita, vuoden ympäri. Oli vuosisuunnitelma jossa selkeästi oli suunniteltu eri osa-alueita. Nykyään mennään sen mukaan mikä lapsia kiinnostaa (suurinta osaa tai sit ei) ja sit se on jotain pintaraapasua sieltä ja täältä. Ja sanottava on että aika harvoin se on mielekästä myöskään aikuiselle. Varhaiskasvatuksessa on tehty paljon sellaisia päätöksiä, jonka vuoksi työ ei ole enää mielekästä aikuisille. Ja on hurskastelua väittää, että kukaan jaksaisi pitkään tehdä työtä, joka ei ole ollenkaan mielekästä.
Henkilökuntaa on liian vähän suhteessa lapsimäärään, etenkin kun henkilökunnan suunnittelu ja palaveriajat ovat paisuneet, siivoustöitä on siirretty hoitohenkilökunnalle ja erityislapset on integroitu tavallisiin ryhmiin ilman tarvittavia tukitoimia. Etenkin lastenhoitajan tai avustajan osa lapsiryhmässä on nykyään rankka.
t. ex-lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Yleensä missään hommassa asia ei helpotu sillä, että osaamattomammat päästetään tekemään vaativampia hommia. Ei sairaanhoitajasta ole diagnosoimaan syöpää tai sosionomista ottamaan lasta huostaan. Ei se lastenhoitajakaan pysty tekemään vakaopettajan työtä toimenkuvan mukaisesti.
Ihan hyvin oon pystynyt, jo monta vuotta. T: lh vakaopena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
Yläkoulussa sama juttu mutta vielä huonompi. Sakki vaihtuu tunnin välein ja aina pitäisi muistaa, että tässä ryhmässä tuota pitää tukea, tuota pitää hillitä, tuota ärsytetään niin että se lyö joten kärppänä väliin kun härnääminen alkaa, tuo lunttaa kaikki kaikki tehtävät joten viereen tarkkailemaan, osaako se oikeasti itse jne. Sitten kun luulee jo tietävänsä, ketä tuetaan mitenkin, oppilaat menevätkin eri paikoille istumaan ja olen taas ihan hukassa.
Ei päiväkoti ole mikään koulu. Aivan erilaista toimintaa. Siellä hoidetaan lapsia ja se hoitaminen on kokopäivätyötä vaikka henkilökuntaa on jopa 1 per 4 lasta (pienten puoli). Kaikki toimistoaika on poissa lasten perään katsomisesta ja lasten perustarpeista huolehtimisesta.
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Ennen vakalain voimaantuloa oli aikaa tuohon, nykyään ei taida enää olla. Se kuului yleisesti ammattitaitoon, nyt se jää koneelle suunnitelmaksi, jota ei ehditä noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.
Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.
Yläkoulussa sama juttu mutta vielä huonompi. Sakki vaihtuu tunnin välein ja aina pitäisi muistaa, että tässä ryhmässä tuota pitää tukea, tuota pitää hillitä, tuota ärsytetään niin että se lyö joten kärppänä väliin kun härnääminen alkaa, tuo lunttaa kaikki kaikki tehtävät joten viereen tarkkailemaan, osaako se oikeasti itse jne. Sitten kun luulee jo tietävänsä, ketä tuetaan mitenkin, oppilaat menevätkin eri paikoille istumaan ja olen taas ihan hukassa.
Ei päiväkoti ole mikään koulu. Aivan erilaista toimintaa. Siellä hoidetaan lapsia ja se hoitaminen on kokopäivätyötä vaikka henkilökuntaa on jopa 1 per 4 lasta (pienten puoli). Kaikki toimistoaika on poissa lasten perään katsomisesta ja lasten perustarpeista huolehtimisesta.
Se toimistoaika tarvitaan siihen, että se homma on yksilöllisesti suunniteltua ja johdettua. Jos ne suunnitelmat vaan jää toteutumatta, niin se ei tarkoita mitään muuta kuin, että siellä on erittäin osaamattomat ja välinpitämättömät hoitajat, jotka eivät kykene noudattamaan opettajan tekemää suunnitelmaa. Ei sairaanhoitajakaan päätä, että paskat mä tollekaan niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä anna, laulan vaan muumilaulua. Tai lastenkodin ohjaaja tee itsenäisiä ratkaisuja siitä hoidetaanko nuoren päihdeongelmaa ykkösenä vai koulunkäynnin ongelmia.
Meillä on sak aikaa 1 tunti ja syyskuun loppuun mennessä pitäisi pitää kaikki 14 lapsen vasut ja sitä ennen tietenkin miettiä ja kirjoittaa ne valmiiksi, eli ainaki 28 tuntia työtä tiedossa. Silti joka viikko on palavereja ja koulutuksia ja tiimejä 3-4 kpl ja vanhempainilta pitäisi suunnitella ja ryhmävasu tehdä. Ihan mahdoton tehtävä. Mutta silti tulee valitusta jos sak ajan ulkopuolella tekee paperitöitä, koska lasten kanssa olo on tärkeintä. Miksi sitten pitää tehdä ne paperityöt ja on miljoona kokousta? Pitäisikö illalla kotona tehdä vasut vai mitä? Esimiestä ei kiinnosta. Työ on tehty mahdottomaksi.
Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.