OAJ: Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula ei ratkea koulutusvaatimuksia väljentämällä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ratkeaa osittain juuri sillä. Nythän joka ryhmään ei saada millään päteviä vakaopeja, joten niitä hoitaa epäpätevät. Jotka sitten ei siitä vakipaikkaa saa, eivätkä tietenkään sitoudu sen vuoksi. Ja kun porukka vuotaa alalta jo muutenkin niin....

Pedagogiikka on nostettu liikaa jalustalle, sen takia moni muu, tärkeä asia on jäänyt varjoon. Hienoista vasusuunnitelmista, kirjaamisista ym on tullut itseisarvo, vaikka ne eivät käytännön arjessa edes toteudu. Nyt pitäisi ottaa mukaan myös realismi, koska hienoilla visioilla ei niitä lapsia yksistään hoideta.

Ja liikaa korostetaan nykyään yksilöllisyyttä ja lapsilähtöisyyttä, sen vuoksi moni asia jää täysin opettelematta tai täysin pintapuolisesti käsitellyksi nykyään. Ennen kun toiminta oli aikuislähtöisempää, opettaja suunnitteli hienot toimintatuokiot joissa oli selkeä punainen lanka, ja asiaan paneuduttiin usein useampi viikko. Lapset siis oikeasti oppivat UUSIA asioita, vuoden ympäri. Oli vuosisuunnitelma jossa selkeästi oli suunniteltu eri osa-alueita. Nykyään mennään sen mukaan mikä lapsia kiinnostaa (suurinta osaa tai sit ei) ja sit se on jotain pintaraapasua sieltä ja täältä. Ja sanottava on että aika harvoin se on mielekästä myöskään aikuiselle. Varhaiskasvatuksessa on tehty paljon sellaisia päätöksiä, jonka vuoksi työ ei ole enää mielekästä aikuisille. Ja on hurskastelua väittää, että kukaan jaksaisi pitkään tehdä työtä, joka ei ole ollenkaan mielekästä.

Henkilökuntaa on liian vähän suhteessa lapsimäärään, etenkin kun henkilökunnan suunnittelu ja palaveriajat ovat paisuneet, siivoustöitä on siirretty hoitohenkilökunnalle ja erityislapset on integroitu tavallisiin ryhmiin ilman tarvittavia tukitoimia. Etenkin lastenhoitajan tai avustajan osa lapsiryhmässä on nykyään rankka.

t. ex-lastenhoitaja

Hienosti sanottu siellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä itselleni se vasu on päiväkotivuoden tärkein tapaus ja todellakin panostan siihen. Tosi kiva, että ne teille on vain plääh.

Sujuvimmin sopiminen lapsen asioista onnistuu suullisesti lasta hakiessa ja viedessä. Erillinen palaveri missä syntyy pala paperia joka sitten arkistoidaan virallisten vaatimusten täyttämiseksi on hyvin harvoissa tapauksissa tarpeellinen käytännön tarpeita ajatellen.

Harvalla aikuisella on aikaa lasta hakiessaan jäädä juttelemaan lapsen vahvuuksista ja kehittämiskohteista ja kykyä keskittyä siihen kiireessä. Erillinen palaveri on ehdottomasti paras. Siihen vois itten miettiä etukäteen kysymyksiä opettajalle asioista, jotka ovat olleet mielessä.

Aika jännä, ettei vanhemmalla ole aikaa edes kuulla mitä pedagogisia raitoja lapsi on päivällä opetellut lasta hakiessa. Haluten sen tunnin keskustelun, joka on taas lapselta pois ajalla, jolloin lapsi aikuista ryhmässä eniten tarvitsee.

Tietkö mikä se jännä juttu on? Se on se, että siellä pihalla ei yleensä ole opettajia vaan hoitajia. Minä haluan sen keskustelun käydä sen kanssa, jolle se kuuluu eli opettajan kanssa.

Eli sen, joka on vähiten ryhmässä lapsesi kanssa?

Sen, joka ennen keskustelua kysyy hoitajilta, osaako lapsi kynäotteen, miten käyttää saksia, millaiset kaveritaidot on, miten ulkoleikit sujuu ja onko mitään muuta mistä tarvitsisi keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

"Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa". Hohhoijaa. Kyllä ne hoitajat nopeasti näkevät millainen Minttu on toisten seurassa, ei siihen mitään suunnitelmaa tarvita. Sama pätee vaikkapa kielitaitoon tai siihen kynäotteeseen. Ei noita asioita voi olla noteeraamatta jos suinkin on aikaa olla lasten kanssa eikä kaikki aika mene toimistohuoneessa tietokoneen ääressä.

No mitäpä se amitsutypy ehdottaa että auttaisi Minttua sen ongelmassa? Miten ajattelit työskennellä Mintun kanssa?

Vakassa ovat lähes kaikki ammattilaisia niin, että pystyvät kyllä ongelman ratkaisemaan.

Sosionomi (AMK) ovat olleet tietyt opinnot suoritettuaan PÄTEVIÄ varhaiskasvatuksen opettajia, nyt OAJ on vienyt tuon pätevyyden uusilta pois. Eli tässä ei ole kyseessä edes minkäänlainen "alennus". OAJ ei suostu milloinkaan tunnustamaan alempaa ammattikorkeakoulututkintoa ja tässä suossa nyt mennään.

Olen toiminut päiväkodin johtajana n 5 vuotta ja opettajat ovat aina olleet sosionomi- tai sosiaalikasvattajataustaisia. Ja tehneet upeaa pedagogiikkaa, jota myös esim veot ovat kiitelleet. Tänä syksynä alaisenani on ensimmäustä kertaa yliopistosta valmistunut kandi. Ei huono hänkään, mutta ei myöskään erotu muun koulutustaustan omaavien opettajien joukosta mitenkään.

Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on ennen kaikkia pätevistä opettajista ja en ihmettel. Sen verran verenhimoisesti hoitajat heitä arvostelevat ja syövät elävältä. Kannattaisi opiskella itse opettajaksi, jos haluaa niitä open hommia tehdä. Töitä riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten lasten kannalta paras tulos saadaan kun pystytään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puuttumaan sellaisiin ongelmiin, jotka vaikeuttavat jatkossa esim. koulunkäyntiä. Esim. tarkkaavaisuuden pulmat tai ongelmat sosiaalisissa taidoissa on hyvä huomata ja saada hoidettua jo hyvissä ajoin, jotta koulussa voidaan keskittyä varsinaiseen oppimiseen.

Nykyisin niitä pulmia etsitään urakalla, mutta niiden hoitamiseksi/korjaamiseksi ei tehdä mitään. Varhaiskasvattajilta puuttuu osaaminen.

Poikani eskariaikana havaittiin, että hänessä on vakavia vikoja esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa ja pojaksi sosiaalistumisessa. Hän oli liian hitaastisyttyvä, ei mennyt mukaan painleikkeihin eikä toiminut ikäistensä tavoin spontaanisti muita tönien. Erityisopettaja seurasi lasta päivän ja totesi, että kouluun ei voi mennä, eskarissa on syytä olla toinenkin vuosi. Autismipiirteitä ilmensivät lukutaito, kertotaulun osaaminen sekä se, että lapsi osasi mitata mittanauhalla hyvinkin tarkasti muiden pituushyppytuloksia.

En suostunut ja nyt meillä on varsin mukavasti lukiossa menestyvä urheilijanuorukainen, jolta kukaan muu ei autismiin vivahtavia piirteitä ole löytänyt kuin yksi erityisLTO. Lapseen lyötiin eskarissa omituisen leima aikuisten toimesta, lapset sietivät hyvin erilaisuutta ja kavereitakin löytyi.

Lapseni keskittyi koulussa varsinaiseen oppimiseen, ne reippaat ja hoitajien suosikit kaikkeen muuhun, koska ei heidän tekemisiään kyseenalaistettu ennen koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

Yläkoulussa sama juttu mutta vielä huonompi. Sakki vaihtuu tunnin välein ja aina pitäisi muistaa, että tässä ryhmässä tuota pitää tukea, tuota pitää hillitä, tuota ärsytetään niin että se lyö joten kärppänä väliin kun härnääminen alkaa, tuo lunttaa kaikki kaikki tehtävät joten viereen tarkkailemaan, osaako se oikeasti itse jne. Sitten kun luulee jo tietävänsä, ketä tuetaan mitenkin, oppilaat menevätkin eri paikoille istumaan ja olen taas ihan hukassa.

Ei päiväkoti ole mikään koulu. Aivan erilaista toimintaa. Siellä hoidetaan lapsia ja se hoitaminen on kokopäivätyötä vaikka henkilökuntaa on jopa 1 per 4 lasta (pienten puoli). Kaikki toimistoaika on poissa lasten perään katsomisesta ja lasten perustarpeista huolehtimisesta.

Se toimistoaika tarvitaan siihen, että se homma on yksilöllisesti suunniteltua ja johdettua. Jos ne suunnitelmat vaan jää toteutumatta, niin se ei tarkoita mitään muuta kuin, että siellä on erittäin osaamattomat ja välinpitämättömät hoitajat, jotka eivät kykene noudattamaan opettajan tekemää suunnitelmaa. Ei sairaanhoitajakaan päätä, että paskat mä tollekaan niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä anna, laulan vaan muumilaulua. Tai lastenkodin ohjaaja tee itsenäisiä ratkaisuja siitä hoidetaanko nuoren päihdeongelmaa ykkösenä vai koulunkäynnin ongelmia.

Eipä me sairaanhoitajatkaan pystytä antamaan potilaille lääkärin määräämiä lääkkeitä, jos pitäisi samalla sekunnilla valmistaa ja jakaa ne 21 potilaalle.

Tuollaista se meininki oli, kun viimeksi olin lastenhoitajan hommissa. Yksin viiden alle 2-vuotiaan kanssa. Yksin 12 alle 3-vuotiaan kanssa. Yksin 20 3-5 vuotiaan kanssa pihalla. Siinä voi open suunnitelmilla pyyhkiä sitä itseään, kun ei muuta kerkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

"Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa". Hohhoijaa. Kyllä ne hoitajat nopeasti näkevät millainen Minttu on toisten seurassa, ei siihen mitään suunnitelmaa tarvita. Sama pätee vaikkapa kielitaitoon tai siihen kynäotteeseen. Ei noita asioita voi olla noteeraamatta jos suinkin on aikaa olla lasten kanssa eikä kaikki aika mene toimistohuoneessa tietokoneen ääressä.

No mitäpä se amitsutypy ehdottaa että auttaisi Minttua sen ongelmassa? Miten ajattelit työskennellä Mintun kanssa?

Vakassa ovat lähes kaikki ammattilaisia niin, että pystyvät kyllä ongelman ratkaisemaan.

Minusta pahinta on se, että lapset nähdään ongelmien kautta, ei lapsina. Vähemmän kirjaamista ja huomiointia, enemmän elämistä lasten kanssa ja siinä sitä näkee, että kas, korjataanpa kynäotetta.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on ennen kaikkia pätevistä opettajista ja en ihmettel. Sen verran verenhimoisesti hoitajat heitä arvostelevat ja syövät elävältä. Kannattaisi opiskella itse opettajaksi, jos haluaa niitä open hommia tehdä. Töitä riittäisi.

No ihan merkittävää opettajapulaa ei ollut, ennenkuin se keinotekoisesti tehtiin. Eli poistettiin sosionomeilta pätevyys ja määrättiin joka ryhmään kaksi opea, yhden sijasta.

Vakakandin opintoihin menee 2,5-3 vuotta, kun taas sosionomin 3,5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

"Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa". Hohhoijaa. Kyllä ne hoitajat nopeasti näkevät millainen Minttu on toisten seurassa, ei siihen mitään suunnitelmaa tarvita. Sama pätee vaikkapa kielitaitoon tai siihen kynäotteeseen. Ei noita asioita voi olla noteeraamatta jos suinkin on aikaa olla lasten kanssa eikä kaikki aika mene toimistohuoneessa tietokoneen ääressä.

No mitäpä se amitsutypy ehdottaa että auttaisi Minttua sen ongelmassa? Miten ajattelit työskennellä Mintun kanssa?

Vakassa ovat lähes kaikki ammattilaisia niin, että pystyvät kyllä ongelman ratkaisemaan.

Minusta pahinta on se, että lapset nähdään ongelmien kautta, ei lapsina. Vähemmän kirjaamista ja huomiointia, enemmän elämistä lasten kanssa ja siinä sitä näkee, että kas, korjataanpa kynäotetta.

Noin tehtiin ennen, oltiin opettamassa paikan päällä eikä paperilla rustaten lapsia paljoa näkemättä.

Vaka sitä ja vaka tätä. Varmaan kaikki päiväkotien sanat on nykyään muutettu vaka-alkuisiksi. Kertoo paljon siitä millainen ideologia tuo vaka on.

Vierailija kirjoitti:

Vakakandin opintoihin menee 2,5-3 vuotta, kun taas sosionomin 3,5.

Sisältö vaan on täysin erilainen, yliopistossa ei opeteta muskarilauluja, tanssia tai savenvalantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

Opettajalle onkin tärkeää, että muut ovat kirjanneet Mintun sosiaaliset taidot ja kynäotteen, Milan kielenkehityksestä puhumattakaan. On helpompi, kun ei tarvitse aina kysyä.

Lastenhoitaja ja avustaja noteeraavat nämä asiat työn lomassa ja tarpeen mukaan. Mintun kaveritaitojen avuntarve näkyy ja kuuluu ryhmässä. Kynäotteet huomataan tarpeen mukaan lapsesta riippumatta. Milan (ja kavereiden) kielitaitoon panostetaan ihan koko ajan se, mitä aikaa riittää. Ei tarvitse selata papereita.

Kvanttifysiikkaa tässä on vain se, kuinka useampia kurahousuja kiireellä pukiessa ehtisi sanoittaa ja opettaa pukemaan samaan aikaan kun selvittelee muutamia kaverihaasteita samaan aikaan kun toteaa että Mintun kynänyrkkiote toimii yllättävän hyvin sen mustan aikuisten tussin kanssa..ja Milakin huutaa sujuvasti sanoja, joiden merkitystä ei haluaisi selittää vanhemmille.

Mua ihmetyttää se miten luottavaisin mielin vanhemmat lapsensa päiväsäilöön kuskaa. 

Mutta varmaan se on juuri sitä, että halutaan uskotella kaiken olevan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakakandin opintoihin menee 2,5-3 vuotta, kun taas sosionomin 3,5.

Sisältö vaan on täysin erilainen, yliopistossa ei opeteta muskarilauluja, tanssia tai savenvalantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

Opettajalle onkin tärkeää, että muut ovat kirjanneet Mintun sosiaaliset taidot ja kynäotteen, Milan kielenkehityksestä puhumattakaan. On helpompi, kun ei tarvitse aina kysyä.

Lastenhoitaja ja avustaja noteeraavat nämä asiat työn lomassa ja tarpeen mukaan. Mintun kaveritaitojen avuntarve näkyy ja kuuluu ryhmässä. Kynäotteet huomataan tarpeen mukaan lapsesta riippumatta. Milan (ja kavereiden) kielitaitoon panostetaan ihan koko ajan se, mitä aikaa riittää. Ei tarvitse selata papereita.

Kvanttifysiikkaa tässä on vain se, kuinka useampia kurahousuja kiireellä pukiessa ehtisi sanoittaa ja opettaa pukemaan samaan aikaan kun selvittelee muutamia kaverihaasteita samaan aikaan kun toteaa että Mintun kynänyrkkiote toimii yllättävän hyvin sen mustan aikuisten tussin kanssa..ja Milakin huutaa sujuvasti sanoja, joiden merkitystä ei haluaisi selittää vanhemmille.

Olen itse jo vanhempi lastenhoitaja, ja arvostan kyllä sitä miten näppärästi jopa vastavalmistuneet opet lapsihavaintoja tekevät. En tiedä onko tässä paikkakohtaisia eroja mutta meillä Jyväskylässä sekä hoitajat, että opettajat ovat yhtä huolissaan varhaiskasvatuksen tilasta, eivät toisiaan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakakandin opintoihin menee 2,5-3 vuotta, kun taas sosionomin 3,5.

Sisältö vaan on täysin erilainen, yliopistossa ei opeteta muskarilauluja, tanssia tai savenvalantaa.

Ainakin Jyväskylässä opetetaan. Muista en tiedä. Olen itse lapsiryhmän kanssa ollut heidän pitämäissään demoissa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

Opettajalle onkin tärkeää, että muut ovat kirjanneet Mintun sosiaaliset taidot ja kynäotteen, Milan kielenkehityksestä puhumattakaan. On helpompi, kun ei tarvitse aina kysyä.

Lastenhoitaja ja avustaja noteeraavat nämä asiat työn lomassa ja tarpeen mukaan. Mintun kaveritaitojen avuntarve näkyy ja kuuluu ryhmässä. Kynäotteet huomataan tarpeen mukaan lapsesta riippumatta. Milan (ja kavereiden) kielitaitoon panostetaan ihan koko ajan se, mitä aikaa riittää. Ei tarvitse selata papereita.

Kvanttifysiikkaa tässä on vain se, kuinka useampia kurahousuja kiireellä pukiessa ehtisi sanoittaa ja opettaa pukemaan samaan aikaan kun selvittelee muutamia kaverihaasteita samaan aikaan kun toteaa että Mintun kynänyrkkiote toimii yllättävän hyvin sen mustan aikuisten tussin kanssa..ja Milakin huutaa sujuvasti sanoja, joiden merkitystä ei haluaisi selittää vanhemmille.

Olen itse jo vanhempi lastenhoitaja, ja arvostan kyllä sitä miten näppärästi jopa vastavalmistuneet opet lapsihavaintoja tekevät. En tiedä onko tässä paikkakohtaisia eroja mutta meillä Jyväskylässä sekä hoitajat, että opettajat ovat yhtä huolissaan varhaiskasvatuksen tilasta, eivät toisiaan vastaan. 

Sanotaanko Jyväskylässä, että kanat kohkaa ja paskat pärjää, lastenhoitaja ei muista mitään eikä kiinnosta pätkääkään tehdä työtään ja noudattaa opettajan käskyä huolehtia hommistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta hemmetissä se pitää yksilöllisesti miettiä ja suunnitella mitä se lapsi tarvitsee ja miten sen sen kanssa käsittelee. Kyllä ne kurahousut sillä aikaa jalkaan menee, mutta ilman, että hommassa on mitään suunnitelmallisuutta se on aivan päättömien kanojen kohkaamista.

Lastenhoito on sen tyyppistä toimintaa, että asioiden pakollinen kirjaaminen paperille ei yleisesti ottaen ole järkevää. Suullisella vapaamuotoisella suunnittelulla pärjää hyvin pitkälle.

Paskat pärjää. Siellä 0n 20 lasta ryhmässä ja et sinä kauaa muista oliko Mintun haaste sosiaalisissa taidoissa vai kynäotteessa ja mikä oli Milan kielitaidon tilanne. Mutta kyllähän sinä väität pärjääväsi, kun et pätkääkään piittaa siitä saiko se Minttu apua kaveritaitoihinsa ja kehittyikö Milan suomen kieli.

Opettajalle onkin tärkeää, että muut ovat kirjanneet Mintun sosiaaliset taidot ja kynäotteen, Milan kielenkehityksestä puhumattakaan. On helpompi, kun ei tarvitse aina kysyä.

Lastenhoitaja ja avustaja noteeraavat nämä asiat työn lomassa ja tarpeen mukaan. Mintun kaveritaitojen avuntarve näkyy ja kuuluu ryhmässä. Kynäotteet huomataan tarpeen mukaan lapsesta riippumatta. Milan (ja kavereiden) kielitaitoon panostetaan ihan koko ajan se, mitä aikaa riittää. Ei tarvitse selata papereita.

Kvanttifysiikkaa tässä on vain se, kuinka useampia kurahousuja kiireellä pukiessa ehtisi sanoittaa ja opettaa pukemaan samaan aikaan kun selvittelee muutamia kaverihaasteita samaan aikaan kun toteaa että Mintun kynänyrkkiote toimii yllättävän hyvin sen mustan aikuisten tussin kanssa..ja Milakin huutaa sujuvasti sanoja, joiden merkitystä ei haluaisi selittää vanhemmille.

Olen itse jo vanhempi lastenhoitaja, ja arvostan kyllä sitä miten näppärästi jopa vastavalmistuneet opet lapsihavaintoja tekevät. En tiedä onko tässä paikkakohtaisia eroja mutta meillä Jyväskylässä sekä hoitajat, että opettajat ovat yhtä huolissaan varhaiskasvatuksen tilasta, eivät toisiaan vastaan. 

Vanhempana arvostan asennettasi korkealle. Sen sijaan pidän ala-arvoisena toisten työn täyttä halveksuntaa, kuten tässäkin ketjussa vakaopettajien. Se ei hoitajien arvostusta lisää pätkääkään, että halveksii saman työpaikan toisia ammattilaisia.