Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita oma puoliso ahdistaa?
23.08.2022 |
Minulla on jatkuvasti paha olla puolison lähettyvillä. Hän ei tunnu lainkaan hyväksyvän minua sellaisena kuin olen, vaan haluaa muuttaa minut oman tahtonsa mukaiseksi. Ei ole kuitenkaan kyse mistään räikeästä narsismista, vaan sellaisesta pienestä jatkuvasta tyytymättömyydestä, joka on vierottanut minut aika totaalisesti hänestä.
Lisäksi hän ei saa yhtään mitään aikaan, jollen ole jatkuvasti "kannustamassa" häntä - eli käytännössä apupiikana, joka käskytyksen tahdissa tekee kaikki duunit käytännössä. En siis suostu tällaiseen, mutta sitten yhtään mikään "projekti" ei meillä etene.
Pitäisi tykätä siitä mistä hänkin. Kaikki omat jutut ovat typeriä ja vastustettavia.
Kirsikka kakussa on se, että hänen hamstraamiaan romuja on pinoittain ja pitkin poikin talo täynnä. Ja sitten jos vaikka jonkun muun perheenjäsenen tavara on jäänyt jonnekin lojumaan, niin se onkin kamala katastrofi ja pilaa koko kodin. Heti siivottava pois.
En jaksa. Helpointa olisi vaan erota, mutta olen aina ajatellut, etten niin tee. Mitä muuta olisi tehtävissä?
Kommentit (38)
Ja tällainen todella paska novelli palstan katkeralta vanhaltapiialta tänään.
Huoh. Palaa vaan niihin mies ryyppää ja hakkaa -juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korostaa tietysti mielellään sitä puolta, joka parisuhteessa on epäolennaista. Ihmissuhdetaidot taitaa prakata myös monen muun kanssa, kun on niin riippuvainen sinusta (ja aina kotona?).
Huseeraa hänkin kyllä vaikka missä. Mutta ei ikinä kerro, koska on kotona ja koska ei, joten vaikea tietää koska sinne kotiin viitsii mennä. Työt tekee enimmäkseen kotoa etätöinä, joten on kyllä silti liian paljon kotona.
Pystyy helposti vakuuttamaan "suuren yleisön". On myös yksittäisiä ihmisiä, joiden kanssa tuntuu tulevan toimeen hyvin, mutta on paljon niitä vihamiehiäkin...
Vierailija kirjoitti:
Ja tällainen todella paska novelli palstan katkeralta vanhaltapiialta tänään.
Huoh. Palaa vaan niihin mies ryyppää ja hakkaa -juttuihin.
No hemmetti. Täytynee nyt kuitenkin olla kiitollinen siitä, että sinä et ole se puolisoni. Muuten kyllä menisi ihan liian huonosti.
Näytä sille Raamatusta kohta, että miehen täytyy pitää vaimonsa hyvinvoinnista huolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, ap.
Suomessa ei ole kenenkään kanssa pakko olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eroa, ap.
Suomessa ei ole kenenkään kanssa pakko olla yhdessä.
Niin, ei tietenkään tarvi. Mutta et tainnut lukea koko ketjua. Minulla on kuitenkin tarve totella Jumalaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottelet Jumalaa vai jotain jonkun kirkkoisän joskus keksimää opinkappaletta? Papitkin eroavat. Olet tehnyt uskonnosta itsellesi vankilan. Miksi haluat uskoa sellaiseen jumalaan, joka haluaa sinun olevan onneton? Sano sille jumalalle, että nyt riittää, vaihdan sinut parempaan ja murtaudun ulos tästä vankilasta.
Jos siis haluat erota, sinä saat erota.
Jos et halua, saatat löytää hieman vertaistukea ketjusta "En saa mitään aikaiseksi kun mies on kotona". Osalla on samantyyppisiä ongelmia, osalla ei, mutta sieltä todella saa ahaa-elämyksiä.
Nalkun nalkun tarpeeksi ja ihmettelee et toista ei enää huvita mikään oma-aloiteisesti, aika tyypillinen avioliitto, ehkä ois parempi antaa periksi ja erota ennen kuin jompikumpi hakee haulikon tai muun aseen.
Nalkutuksella ei asiat ainakaan paremmaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ihmetyttää aina:
Miten olet alkanut seurustelemaan tuollaisen kanssa?
Miksi muuttanut yhteen, ehkä jopa mennyt naimisiin, pahimmillaan hankkinut lapsia,
Mikset ole sanonut käytöksestä?
Mikset ole lähtenyt, kun sanominen ei mene perille?
Vierailija kirjoitti:
No et tykkää siitä mistä hän tykkää, ainakaan väkisin. Ja ala ottaa ne omat jutut vaikka mikä olisi, älä luovuta, ole kissaeläin. Tee romuinventaario, kysy mieheltä mitä sille ja sille romulle tehdään ja teippi tekstillä päälle että "pois", "jää, mihin" tai "varasto" jne. Kehitä petopuolustuksesi. Mutta ei ole pakko kuunnella toisen tyytymättömyyttä sinuun, jos se on joku pikku juttu, eikä mitään oleellista.
Onko laillista heittää pois toisen omistamia tavaroita? Olen siinä käösityksessä, että avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa. Vasta eron tai kuoleman kohdatessa alkaa omaisuuden jakaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottelet Jumalaa vai jotain jonkun kirkkoisän joskus keksimää opinkappaletta? Papitkin eroavat. Olet tehnyt uskonnosta itsellesi vankilan. Miksi haluat uskoa sellaiseen jumalaan, joka haluaa sinun olevan onneton? Sano sille jumalalle, että nyt riittää, vaihdan sinut parempaan ja murtaudun ulos tästä vankilasta.
Jos siis haluat erota, sinä saat erota.
Jos et halua, saatat löytää hieman vertaistukea ketjusta "En saa mitään aikaiseksi kun mies on kotona". Osalla on samantyyppisiä ongelmia, osalla ei, mutta sieltä todella saa ahaa-elämyksiä.
Tottelen Raamattua, joka on Jumalan Sanaa. Jos ja kun pappi eroaa, hän tekee syntiä kuten muutkin eroajat. Raamatun mukaan hänen pitäisi tehdä johtopäätökset ja erota myös papin virasta. Ei kristinusko vankila ole, se on ainoa toivo. Jumalaa en halua enkä voi vaihtaa, koska muuta Jumalaa ei ole, ja Jumalaa ei pääse karkuun mihinkään.
Toki voin valita eron, mutta se olisi tappio, koska samalla vaurioittaisin suhdettani Jumalaan. Siksi haluan pitää ensisijaisesti ei-erovaihtoehdot tulilla. Katumalla eroani saan sen toki anteeksi, mutta en haluaisi pahoittaa Pyhän Hengen mieltä. Laskelmointiin ei ole mitään syytä Jumalan kanssa.
Onko teillä lapsia? Oman elämänsähän saa pilata niin kuin vain haluaa, mutta heidän pakottaminen elämään myrkyllisessä ilmapiirissä, kutsuen tätä Jumalan rakkaudeksi ei ole ok.
Minä uskon, että Jumala on antanut meille terveen järjen, jota on jumalanpilkkaa olla käyttämättä. Ja onko tuo tilanne nyt teille kummallekaan rakkautta? Olisiko suurempaa rakkautta päästää irti?
- Uskovan perheen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kova on usko harrastelijatason teatteriin kun se alkuaikojen esittäminen menee täydestä niin monelle.Ei ehkä kannattais olla niin herkkäuskoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottelet Jumalaa vai jotain jonkun kirkkoisän joskus keksimää opinkappaletta? Papitkin eroavat. Olet tehnyt uskonnosta itsellesi vankilan. Miksi haluat uskoa sellaiseen jumalaan, joka haluaa sinun olevan onneton? Sano sille jumalalle, että nyt riittää, vaihdan sinut parempaan ja murtaudun ulos tästä vankilasta.
Jos siis haluat erota, sinä saat erota.
Jos et halua, saatat löytää hieman vertaistukea ketjusta "En saa mitään aikaiseksi kun mies on kotona". Osalla on samantyyppisiä ongelmia, osalla ei, mutta sieltä todella saa ahaa-elämyksiä.Tottelen Raamattua, joka on Jumalan Sanaa. Jos ja kun pappi eroaa, hän tekee syntiä kuten muutkin eroajat. Raamatun mukaan hänen pitäisi tehdä johtopäätökset ja erota myös papin virasta. Ei kristinusko vankila ole, se on ainoa toivo. Jumalaa en halua enkä voi vaihtaa, koska muuta Jumalaa ei ole, ja Jumalaa ei pääse karkuun mihinkään.
Toki voin valita eron, mutta se olisi tappio, koska samalla vaurioittaisin suhdettani Jumalaan. Siksi haluan pitää ensisijaisesti ei-erovaihtoehdot tulilla. Katumalla eroani saan sen toki anteeksi, mutta en haluaisi pahoittaa Pyhän Hengen mieltä. Laskelmointiin ei ole mitään syytä Jumalan kanssa.
Teet sitä "syntiä" joka tapauksessa.
On sinulla kyllä pikkusieluinen jumala, en voi muuta sanoa. En voisi itse kunnioittaa tuollaista jumalaa pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia? Oman elämänsähän saa pilata niin kuin vain haluaa, mutta heidän pakottaminen elämään myrkyllisessä ilmapiirissä, kutsuen tätä Jumalan rakkaudeksi ei ole ok.
Minä uskon, että Jumala on antanut meille terveen järjen, jota on jumalanpilkkaa olla käyttämättä. Ja onko tuo tilanne nyt teille kummallekaan rakkautta? Olisiko suurempaa rakkautta päästää irti?
- Uskovan perheen lapsi
Meillä on aika pitkä avioliitto. Lapsia useampi, jo aikuisia tai lähes. Valehdella ei pidä, en ole koskaan esittänyt itsekään täydellistä, enkä nimittänyt myrkyllistä ilmapiiriä rakkaudeksi. Ero ei enää tässä vaiheessa lapsiin vaikuta. Paitsi niin, että antaisi heille turhan "eroluvan" omissa suhteissaan. Puhun nyt esimerkistä, en heidän mahdollisten valintojensa tuomitsemisesta minun taholtani. Tietävät kyllä mitä pidän oikeana valintana.
Terve järki ja omat tunteet kun eivät kuitenkaan voi olla Jumalan tahdon yläpuolella. Vaikka usein ihmisten vaillinaisuus aiheuttaakin niin pahat ristiriidat, että ei enää jakseta kulkea määrätyllä polulla. Kuitenkin itse haluan välttää sitä viimeiseen asti.
Ahdisti. Otin eron.
Hän tietenkin kosti sillä ettei tapaa lapsiaan. Haluaa tehdä arjen minulle hankalaksi. No eipä tässä mitään. Minähän kaikki aiemminkin hoidin. Nyt ei enää kuitenkaan tarvitse välittää ulisevasta ja itsekkäästä miehestä. On helpompi hengittää.
Korostaa tietysti mielellään sitä puolta, joka parisuhteessa on epäolennaista. Ihmissuhdetaidot taitaa prakata myös monen muun kanssa, kun on niin riippuvainen sinusta (ja aina kotona?).