Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita oma puoliso ahdistaa?
23.08.2022 |
Minulla on jatkuvasti paha olla puolison lähettyvillä. Hän ei tunnu lainkaan hyväksyvän minua sellaisena kuin olen, vaan haluaa muuttaa minut oman tahtonsa mukaiseksi. Ei ole kuitenkaan kyse mistään räikeästä narsismista, vaan sellaisesta pienestä jatkuvasta tyytymättömyydestä, joka on vierottanut minut aika totaalisesti hänestä.
Lisäksi hän ei saa yhtään mitään aikaan, jollen ole jatkuvasti "kannustamassa" häntä - eli käytännössä apupiikana, joka käskytyksen tahdissa tekee kaikki duunit käytännössä. En siis suostu tällaiseen, mutta sitten yhtään mikään "projekti" ei meillä etene.
Pitäisi tykätä siitä mistä hänkin. Kaikki omat jutut ovat typeriä ja vastustettavia.
Kirsikka kakussa on se, että hänen hamstraamiaan romuja on pinoittain ja pitkin poikin talo täynnä. Ja sitten jos vaikka jonkun muun perheenjäsenen tavara on jäänyt jonnekin lojumaan, niin se onkin kamala katastrofi ja pilaa koko kodin. Heti siivottava pois.
En jaksa. Helpointa olisi vaan erota, mutta olen aina ajatellut, etten niin tee. Mitä muuta olisi tehtävissä?
Kommentit (38)
Valitettavasti ahdistus toisen lähettyvillä enteilee eroa. Jos haluat korjata asiat niin ei tule olemaan helppoa ja vaatii sen että selvitätte kaikki asiat juuriaan myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et tykkää siitä mistä hän tykkää, ainakaan väkisin. Ja ala ottaa ne omat jutut vaikka mikä olisi, älä luovuta, ole kissaeläin. Tee romuinventaario, kysy mieheltä mitä sille ja sille romulle tehdään ja teippi tekstillä päälle että "pois", "jää, mihin" tai "varasto" jne. Kehitä petopuolustuksesi. Mutta ei ole pakko kuunnella toisen tyytymättömyyttä sinuun, jos se on joku pikku juttu, eikä mitään oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaat ajattelemasta ettet eroa, niin ongelma ratkeaa. Miksi kukaan eläisi vapaaehtoisesti noin?
Oman uskon/uskonnon takia. Huom. ihan vapaaehtoisesti ja ihan itse ajattelen, etten haluaisi tehdä Raamatussa synniksi määriteltyjä asioita. Kukaan ulkopuolinen ei tähän puutu. Mutta nyt alkaa voimat olla vähissä.
Miksi sana "puoliso" jolla häivytät kuvauksestasi olennaisen, eli onko kyse aviomiehestä vai vaimosta vai mistä. Miten "puolison" uskonasiat? Ratkaisu on eri riippuen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et tykkää siitä mistä hän tykkää, ainakaan väkisin. Ja ala ottaa ne omat jutut vaikka mikä olisi, älä luovuta, ole kissaeläin. Tee romuinventaario, kysy mieheltä mitä sille ja sille romulle tehdään ja teippi tekstillä päälle että "pois", "jää, mihin" tai "varasto" jne. Kehitä petopuolustuksesi. Mutta ei ole pakko kuunnella toisen tyytymättömyyttä sinuun, jos se on joku pikku juttu, eikä mitään oleellista.
No en tykkääkään. Ja otan omat jutut. Miehen romuja en kuitenkaan jaksa ruveta inventoimaan, koska niissä on jäätävä työ, eikä hän sitä paitsi suostu luopumaan mistään. Edes pihalla ruostuvat autonromut eivät häviä, vaikka vuosikausia olen jo niistä jankuttanut. Jos olisivat minun nimissäni, niin häviäisivät kyllä.
Romukasa ei ole kuitenkaan se mikä varsinaisesti ahdistaa, vaan se, että on niin eri säännöt hänelle ja muille. Ei ole ainoa asia tuo. Muut tekevät aina väärin ja heitä pitää ojentaa ja kieltää....
Hep!
Muijaltani ei heru lainkaan läheisyyttä, eikä hellyyttä, pelkkää halveksuntaa.
Raskasta elää hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia tai avioliittoleiri, käydään niissä varmasti vaikkei olisi mitään kovin kärjistyneitä ongelmiakaan. Voitko viettää enemmän aikaa ulkona, vaikka kymmenen kilometrin lenkeillä, kirjastossa, elokuvissa tai kylässä?
Jos turha valitus on alkamassa, niin menee vaikka marjaan eli pois myrkkyhuuruisesta tilasta. Ei jää kuuntelemaan, eiköhän ne jutut ole jo tutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sana "puoliso" jolla häivytät kuvauksestasi olennaisen, eli onko kyse aviomiehestä vai vaimosta vai mistä. Miten "puolison" uskonasiat? Ratkaisu on eri riippuen siitä.
Jätän tahallani sen sukupuolitiedot pois ainakin toistaiseksi. Mutta siis heteropari, teinien vanhempia. Puoliso uskoo kyllä, tosin on uskonasioissa vähemmän "valveutunut" kuin minä. Mutta aina juuri sillä hetkellä kuin minä olen meinannut heittää pyyhkeen kehään, on onnistunut tsemppaamaan sen verran, että olen päättänyt jäädä. Ja ajatellut, että Jumala estää meitä eroamasta. Tsemppi vaan kestää aina kovin lyhyeen ja johtaa vaatimuksiin siitä, että nyt minun pitää muuttua hänen mieleisekseen, kun kerran hänkin tulee vastaan. Ja ahdistus kasvaa kerta kerralta.
Vierailija kirjoitti:
Hep!
Muijaltani ei heru lainkaan läheisyyttä, eikä hellyyttä, pelkkää halveksuntaa.
Raskasta elää hänen kanssaan.
Otan osaa. Miten kestät sitä?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoinen Jumala joka pakottaa kärsien rakastamaan
Vierailija kirjoitti:
Jos turha valitus on alkamassa, niin menee vaikka marjaan eli pois myrkkyhuuruisesta tilasta. Ei jää kuuntelemaan, eiköhän ne jutut ole jo tutut.
Juu, enpä enää nykyään kovin paljon kotona viihdy. Nytkin työpaikalla ihan vaan hengaamassa netissä, vaikka työt jo loppuneet. Sit harrastamaan. Mutta heti kun menen kotiin, tulee narinaa siitä, että olen koko ajan poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanon kirjoitti:
Melkoinen Jumala joka pakottaa kärsien rakastamaan
No Jumalan olemukseen ei voi vaikuttaa, joten irrelevantti huomautus. Ja olen kuitenkin mielelläni Hänen kaverinsa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep!
Muijaltani ei heru lainkaan läheisyyttä, eikä hellyyttä, pelkkää halveksuntaa.
Raskasta elää hänen kanssaan.Otan osaa. Miten kestät sitä?
- ap
Kiitos. Niinsanotusti hammasta purren. Alkaa vaan käydä entistä raskaammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaat ajattelemasta ettet eroa, niin ongelma ratkeaa. Miksi kukaan eläisi vapaaehtoisesti noin?
Oman uskon/uskonnon takia. Huom. ihan vapaaehtoisesti ja ihan itse ajattelen, etten haluaisi tehdä Raamatussa synniksi määriteltyjä asioita. Kukaan ulkopuolinen ei tähän puutu. Mutta nyt alkaa voimat olla vähissä.
No helppo puolison on perseillä, kun tietää että toinen ei jätä koska Raamattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaat ajattelemasta ettet eroa, niin ongelma ratkeaa. Miksi kukaan eläisi vapaaehtoisesti noin?
Oman uskon/uskonnon takia. Huom. ihan vapaaehtoisesti ja ihan itse ajattelen, etten haluaisi tehdä Raamatussa synniksi määriteltyjä asioita. Kukaan ulkopuolinen ei tähän puutu. Mutta nyt alkaa voimat olla vähissä.
No helppo puolison on perseillä, kun tietää että toinen ei jätä koska Raamattu.
Toisaalta hänkään ei jätä koska Raamattu. Vaikka on sanonut monesti sen suoraan, etten ole mikään hänen ihannenaisensa. Mutta ajattelee, että kaikki hoituu tahdonvoimalla. Siis jos minulta vaan löytyisi riittävästi tahdonvoimaa...
Että jatkuvaa narinaa siitä, että ei-ihannenainen on liikaa poissa luota. Eiköhän se ole sitä tyypillistä dissausta kun pelkää olevansa itse liian huono toiselle.
Tiederaketti kirjoitti:
Että jatkuvaa narinaa siitä, että ei-ihannenainen on liikaa poissa luota. Eiköhän se ole sitä tyypillistä dissausta kun pelkää olevansa itse liian huono toiselle.
Eka lauseesi kutkuttelee nauruhermoja, mutta toka ei resonoi. Kyseessä on tyyppi, jolla on enemmän ylemmyys- kuin alemmuuskompleksi. Osin syystäkin, koska on selkeästi keskimääräistä älykkäämpi ja myös käytännön kätevämpi - siis niinkuin teknisissä asioissa. Mutta ihmissuhdetaidot ja elämäntaidot ei ollenkaan samaa luokkaa, vaikka kuvittelee niin.
Lakkaat ajattelemasta ettet eroa, niin ongelma ratkeaa. Miksi kukaan eläisi vapaaehtoisesti noin?