//// MARRASMURUJEN TORSTAI \\\\

Eilen ilta oli inhottavaa suppailua taas melkein 5min välein,en sitten kuitenkaan edes soittanut synnärille vaikka täältä asti pitäisi soittaakkin...

No turhaan oltas taas sinne menty jos olisin soittanut,koska käskevät sinne aina jos supparit alle 10min kun ollaan niin kaukaa.

Yöllä oli kansa tuskaa välillä yrittää saada nukuttua ja löytää jonkinmoista asentoa jossa pystyis olemaan.

Lonkkia ja kylkiä särki ja oli vähän semminen oksettavakin olo välillä.

Pakkasta on -4.8 astetta mutta ei räntää eikä lunta ollenkaan.

Voi kun se lumi tulis äkkiä niin ei olis niin synkkää ja pimeää tuola ulkona jatkuvasti.

Mutta ei mulla muuta näin aikaisin aamusta ole asiana joten palailen myöhemmin jos asiaa tulee...

Rv 36+3

Ihanaa, sain nukuttua ihan hyvin viime yönä! Hyvä se olikin, olin eilen niin väsynyt ja tunneherkkä pelkän väsymyksen takia. Mies lähtikin tänään lyhyelle työmatkalle, joten pitää koittaa keksiä jotain tälle päivälle, että jaksetaan. Perhekerhoon jos nyt ensin päästäis.



Eiliseen pinoon ajattelin vielä jotain kommentoida, jos muistan mitä. Ainakin se, että mulla on myös tullu tuo huono-olo kuvioihin. Ihan kuin alkuraskaudessa, mutta ei sentään okseta. Syömisellä ei myöskään ole mitään tekemistä tämän huonon olon kanssa. Väsymyksellä kyllä vois olla, koska nyt ei hyvin nukutun yön jälkeen oo huono olo. Mitähän mun muuta piti laittaa...



Tulenpas myöhemmin jatkamaan, kun tänne on juttua kertynyt lisää.



Toivoovauvalle voimia!



Sarafan rv 37 TASAN !!!!!!!!!!

Tiedän ihan tarkalleen, miten toivoovauvaan yö on mennyt. Mun yö nimittäin meni kans koko ajan kylkeä kääntäessä ja lonkkia sörkee vieläkin.



Vatsa on tosi kipeä eilisen ulkokäännöksen takia tosta ylhäältä ja ihan alhaalta. Istumaan käyminenkin sattuu, ihme ettei ole mustelmia.

En ole kyllä enää varma kuinka päin vauva tänään on. Noi liikkeet kun on sellasta mänkimistä, ettei niistä ota selvää. Välillä tuntuu sellasia tökkäsyjä tossa rintalastan alla, joten pelkään, että se on pää, eikä peppu.



Mulla on ihan hirveän ristiriitaiset tunteet nyt. Vaikka periaatteessa olin varautunut, ettei alatiesynnytys onnitu, mutta nyt kun sen onnistumisen tiellä onkin perätila, eikä ahdas lantio, niin on ihan itkuinen olo. Mua pelottaa niin paljon se toipuminen siitä sektiosta, vaikka kai se aikaa vie alatie synnytyksessäkin. Kertokaapa muut sektion kokeneet, että miten siihen voi valmistautua.



Nyt on ihan sellainen olo, että time out, voisko tätä millään siirtää myöhemmäksi, en ole vielä tottunut ajatukseen. Hullua, että vauvaa olen odottanut ja kaikki on periaatteessa valmista, senkun tulee vaan, mutta kummallinen haikeus odotuksen loppumisesta ja pelko tulevasta. Nyt ikäänkuin yksi osio elämää taas päättyy ja joku tuntematon alkaa.



Sitten eilen illella tuli kiukku, jota en oikein ymmärtänyt. Kaikki alkoi tuntua ihan turhalta. Olenko nyt turhaan istunut siellä synnytysvalmennuksessa, turhaanko se inhottava synnytystapa-arvio tehtiin (jos ne olis eka ultrannut, niin perätila olis huomattu ensin) ja jos vauva on nyt taas väärinpäin, niin ihan turhaan ne sitä yritti kääntää.

Kakki noi on niin omahyväisiä ja itsekkäitä ajatuksia, että oikein inhotti. Kuinka kukaan äiti voi noin ajatella. Ei kai raskauden pidäkään olla helppo ja noi nyt on iha píkku juttuja, tosi pieniä, ihan hävettää.

Tuli mieleen mun alkuraskauden masennuskausi ja pelko synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kiippii selkäpiissä, onko minusta tähän sittenkään.



Anteeksi vuodatus, inhottaa tämä itkuisuus, kun kaiken pitäis kuitenkin olla ihan hyvin. Miehelle näistä on turha piipittää.



Pakkasterkuin Annitanni

Olihan täällä jo pino vaikkei ensin meinannut löytyä. Alkaa yöt olla kaikilla enemmän ja vähemmän vaikeita, se lonkkien särky on tuttua täälläkin. Välillä pitää ihan sen takia nousta veryttelemään ( + vessaan ainakin 4-5 kertaa ) mutta onneksi pystyn päivällä torkahtelemaan, kaikilla ei edes sitä mahdollisuutta.

Voi annitanni älä turhaan pyytele anteeksi vuodatuksiasi uskon että täällä kaikki ymmärtävät juuri tuollaisia turhautumisen ja pelokkuuden tunteita ne kun kuuluvat tähän ns. taudinkuvaan välillä sitä on ihan taivaissa ja välillä hiipii mieleen että miten ihmeessä kuvittelin tästä oikein selviäväni. Toivotaan että vauva pysyy nyt oikeinpäin ja jos ei niin ehkä sektio ei maailmanloppu ole kuitenkaan. Täältä tsemppi ja lohtuhali, kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Joku oli täällä(kin) tehnyt vanhasta äitiyspakkauksen makuupussista lämpöpussin turvakaukaloon, miten ? Tiedän että täällä on käsityöihmisiä joten jos jollakin olisi vinkkiä olisin kiitollinen. Eilen makuupussia kaukaloon sovittelin ja olettaisin että vaan reiät vöitten kohdalle jotenkin, vien kaukalon pusseineen sunnuntaina äidilleni joka ymmärtää näistä asioista paaaljon enemmän kuin minä.

Eilen sai höyrypesurilla kyytiä patjat ja ikkunat mitähän tänään keksisi...

kohti viikonloppua silvain 35+4

Heräsin viideltä enkä saanut unta uudestaan ennen seitsemää, ja sitten pitikin jo nousta..



Jännittää tuo terveydenhoitajan toteaminen että vauvan pää on kiinnittynyt kun ei todellakaan yhdessäkään raskaudessa ole ollut näin. Miestä rupesi jo jännittämään että lähtö voi tulla milloin vain. Sehän onkin vähän stressaavaa kun lähtö voi olla koska vain 0-4 viikon sisällä..



Ranteiden nivelet paukkuu, taitaa koko kroppa valmistautua koitokseen.



Vielä 15 päivää laskettuun..



Jas ja pikkuneiti 37+6

Pitkästä aikaa ehdin koneelle...!



Annitannille kamalasti jaksuja=)! Mä jotenkin tiedän hiukan että miltä susta tuntuu,välillä tulee semmonen ylitse pääsemätön olo, että kaikki on ihan päin seiniä ja mistään ei todellakaan tuu yhtään mitään! Mutta oon aatellu, että täällä voi hyvin purkaa sydäntään kohtalotovereille ja aina se on hiukan ainakin auttanut=)!



Toivoovauvaa:lle ja muillekkin voimia suppareitten keskelle=)!



Tänne ei mitään ihmeitä,muksu melskaa masussa entiseen malliin. Yx yö tosin olin ihan varma, että lähtö tulee kun supisteli " oudosti" ja oli muutenkin jotenkin niin " hankala" olo, mutta meni ohi.



Miehellä olis vielä ens viikko töitä ja sitten alottaa lomansa ja me mennäänkin heti sillon ekalla viikolla käymään siellä keskussairaalassa tarkistuksessa,että saas nähdä jäädäänkö sisälle ja käynnistykseen sillon noitten sokrujen ja paineitten takia,jännittää...=)!

Sokrut on kyllä onnex ollu ihan kohdallaan,paineista en tiedä mutta ens maanantaina on seuraava neuvola.



Mä oon hiukan pihalla että mistä täällä on juteltu,ku en oo ehtiny koneelle,mutta...

Joululahjoista jotain muistaakseni...Mulla on suurinpiirtein kaikki lahjat jo ostettu,onnex=)! Ihan pari tarttis vielä käydä jossain välissä ostamassa,mutta eiköhän tässä kumminkin vielä hyvin ehdi!



Mutta nyt aamupalalle ja takkaan puita=)!



Tiitiäinen78 rv 35+6

Se on torstai taas ja huomisen jälkeen on koossa 37 viikkoa...huh!



Viime yönä en noussut kertaakaan pissalle. Olen nukkunut kuin kivi paikoillani koko yön, mutta paikat olivatkin sitten ihan tohjona kun heräsin ja virtsarakko halkeamispisteessä. Kuopuskin oli tunkenut jalkopäähän nukkumaan ja kyöräsin hänet takaisin sänkyynsä kun ekan kerran heräsin kuuden maissa. Minulla oli myös ihan tajuton kutina taas tänä aamuna. Varpaiden päälliset, rinnan aluset ja vatsa kutisevat ihan mielettömästi ja tuntuu, että raapiminen vain pahentaa kutinaa. Mitään ihottumaa minulla ei ole ja ne maksa-/sappiarvot olivat ainakin viime viikolla ihan normaalin rajoissa.



Tänä aamuna onkin sitten ollut muutenkin vaikeata kävelyn onnistumisen kanssa. Vauvan pää tuolla tosi alhaalla tekee suorastaan kipeää joka askelella ja kävelyni on muuttunut ihmeelliseksi köpöttelyksi. Vihloo, särkee, kouristelee ja sattuu ihan kaikkialle. Nyt on lisäksi vielä supistellutkin tai siis menkkajomotellut alavatsalla ja alaselässä koko aamun. Tuntuu kuin alapäästä valahtaisi koko ajan jotain housuihin. Limatulppaahan se lääkäri näki kohdunsuulla paljon...sanoi, ettei kannata pelästyä, jos sitä tulee lähipäivinä enemmänkin. Välillä kivut helpottavat, mutta tuo jomotus tekee ihan huonoa, aivan kuin Toivoovauvaa kirjoitti, minuakin on oksettanut tuon jomotuksen aiheuttaman kivun vuoksi. En usko, että kyseessä olisi mikään vatsatauti.



Kiitos kaikille vinkeistä noiden rautatablettien ottamisen suhteen. Aion ottaa ne tänään yötä vasten, vaikka tiedän, että sen jälkeen kärsin armottomasta närästyksestä, mutta parempi sekin kuin jatkuva väsymys huonojen rauta-arvojen vuoksi.



Täällä on todellakin väsynyttä joukkoa. Alkaa nämä viime metrit olla melkoista tuskaa useimmilla, ainakin meillä, jotka olemme takunneet koko raskausajan mitä erilaisimpien vaivojen kanssa ja varmaan pikkuhiljaa muillakin.



Eilen illalla täällä satoi räntää ja tänä aamuna oli jo maa jäässä. Kävimme vaihdattamassa autoon talvirenkaat, sillä eihän tässä tiedä, milloin tulee lähtö laitokselle ja silloin ei tosiaan autolla lähdetä minnekään jos on kesäkumit alla ja maassa muutama sentti lunta...suosittelen kaikille...



Hoh, nyt on lopetettava ja alettava raivaamaan tätä huushollia. Inhoan kun tavaraa tuppaa kertymään nurkkiin niin valtavasti ja oma fyysinen jaksamattomuus/kykenemättömyys ärsyttää...kukahan veisi matotkin vielä ulos?



Kanelisokeri 36+5

Minä ainakin (peukalo keskellä kämmentä) tein sellaisen lämpöpussin turvakaukaloon äitiyspakkauksen makuupussista. Malli oli sellainen, että mittasin remmin paikat ja ompelin siihen sitten ompelukoneella " napinlävet" ja sit se olikin jo valmis. Eli ompelukoneen napiläpitoiminnolla vaan ajelin ne reikien paikat. Tein reiät aika sinne yläreunaan päin niin sit sen pussin jalkopään voi sit sillä narulla lyhentää ja myöhemmin sitten ommella uuden reiän sitä haarakappaletta varten alemmas. Aikaa kului koko hommaan noin puoli tuntia.



Mä olen täällä koko ajan ihan lähtökuopissa, vaikka siinäänsä ei ole mitään syytä. Oli kyl viikko sitten jo kohdunsuulla aika paljon muutoksia (2 cm auki ja pehmeenä), mut voihan se olla uudelleen synnyttäjällä monta viikkoa ennen kuin mitään tapahtuu. Esikoisen syntymäpäivä vrt. laskettuaika meni edellispäivänä, et ainakin sen yli mentiin tässä raskaudessa. No olen koittanut elää ihan normaalia elämää ja sopinut jotain menoja kavereiden kanssa, vaikka koko ajan ajattelen, että kohta tästä lähdetään synnyttämään. No odotan ihan oikeesti, et pääsisin perjantaina kaverin kanssa leffaan ja sunnuntaina sitten tuplaristiäisiin.



Huomenna tulee sit 38 vk täyteen, et täysiaikainen tästä lapsesta ainakin taitaa tulla ja hyvä niin. Hiukan ehkä täs innokkuudessa (lue: hermoilussa) on sitä, et pelkään, et lapsesta tulee kovin iso, kun neuvolalääkäri tieteellisellä näppituntumametodilla niin ennusti ja sokerit on ollut vähän ongelma tässä raskaudessa. Vauvaa varten en toisaalta ole laittanut mitään valmiiksi, kun esikoisen sairaalareissu silloin vähän venähti (17 vrk) alkuongelmien vuoksi ja olis ollut ihan kammottavaa, jos täällä olis silloin ollut sängyt pedattuna yms. ja tulikin sitten kotiin ilman kääröä. Isän vastuulle olen myös jättänyt vauvan kotiutumisvaatteiden valitsemisen. Kyllä hän ainakin uskoi siitä selviävänsä... Saa nähdä missä vetimissä lapsi tulee sitten sairaalasta kotiin.



Nyt pyykkien ja muiden kotihommien pariin. Ei nappais...



t: Lempi 37+6

Annitannille

Mulla oli tyttö sellanen myllertäjä et kääntyili ihan loppuun asti ja koin samat pelkotilat. Sit kuulin et konttausasento perä pystyssä päivittäin olis hyvä ja niin tein ja oli raivotarjonnassa synnytyshetkellä vaikkei ollut kiiinittynyt. Synnytys oli kolmesta kuitenkin nopein. Sekään ei aina kerro jos on kiinnittynyt et oli helpompi synnytys.

Kokeile, ei se ainakaan vaarksi vauvalle ole.

tämän kertoi minulle sellanen 7 lapsen äiti ja sáiraanhoitaja.



oma napa: Melko hyvä, säryt ovat mulla taas joksikin aikaa kaikonneet, oon ottanu kyllä nyt iisiti.Nyt meen takasin hetkeks nukkumaan.

Täällä on herätty vasta klo 9, koira lenkitetty, posti luettu ja pikku hiljaa saa valmistautua neuvolaan.



Sormet on hiukan turvoksissa tänään, muualla en ole vielä huomannut turvotusta, mutta kai sitäkin tulee. Toivottavasti klaikki on hyvin neuvolassa. Painoa ainakin tullut ihan liikaa. =( Noh, th ei ole kertaakaan sanonu mun painonnoususta mitään, itseä vaan harmittaa kun nyt jo tullut 14kg. Kaveri yritti lohdutella, että hänelle tuli 23kg ja ne oli poissa 6kk kuluttua synnytyksestä. Toivomme siis että meikäläiselle käy samoin. =)



Talvirenkaista; meillä kaksi autoa ja mies vaihtoi mun autoon eilen talvipyörät. On sit edes yks auto millä voi lähteä jos tulee pikalähtö. Itse kuitenkin uskon, että muutama viikko täällä vielä hillutaan.



Nyt neuvolaan pikku hiljaa, palailen sen jälkeen taas tänne.. =)



rusina rv 36 tasan!!

Yö oli niiiin rasittava ettei tosikaan. Hypin vessassa about sata kertaa ja pyöriskelin pedissä tuntikausia ennen kuin uni vihdoin ja viimein saapui.

Yöllä tuli taas suht koht paljon vetistä, hajutonta vuotoa mutta en jaksanut ottaa tuota vuotoa enää lapsivetenä kun kaava oli sama edellisen vuotelun kanssa. Tuli tuossa yöllä luettua sitten yksi ohut kirjakin kun pyöriskelyyn väsyin. Meinasin nukahtaa istualteni mutta heti kun makuulle menin niin uni vaan katosi jonnekin, kyllä otti pannuun. Sitten kun piti olla hissun kissun kun sisko oli meillä yötä.

Pääasia on nyt kuitenkin se että sain kuin sainkin sen unen.

8 päivää sektioon...

Tässäkö mun asiat oli :D Mä kun luulin että mulla olisi ollut jotain tähdellisempääkin kerrottavaa :D No...

Jos sitä myöhemmin irtoaa paremmin.



Swehina rv 37+4

Ihania uutisia sitten kaikille turvonneille, siinä näköjään KESTÄÄ ja KESTÄÄ, että turvotukset laskee... Ajattelin itse, että kai se aika pian synnytyksen jälkeen alkaa laskea, siis pahimmat. Mutta eipä vaan laske, edelleen on sormet ihan tunnottomat! Että aika kiva väkertää vastasyntyneelle bodyn nappeja kiinni sormet turtana... No, kai tää joskus tästä...



Vaavi vaan nukkuu vaihteeksi... Öisin tykkää tankata rinnalla, niin jaksaa sitten päivät nukkua ;) Hyvä rytmi... No, tää on tätä alkua, eiköhän se tästä. Ja itse nukun erittäin hyvin imetysvälit ja nukahdan aina jos makuulta imetän... Herään jossain vaiheessa siihen, että vauva on ihan maidossa, mulla kun tuota maitoa tulee aika reilusti ja jos vauva irroittaa otteen, niin sitä sitten valuu joka paikkaan. Eli öisin pitää yleensä nousta kerran kunnolla ylös vaihtamaan vauva kuiviin vaatteisiin :) Muuten en viitsi edes vaippaa vaihtaa, ellei sitten tule kakkaa. Hyvin nuo vaipat pitää pissat ja ihonkin kunnossa.



Aloitin muuten meille synntysasiaa-puolelle synnytyskertomuspinon, sinne sitten kaikki omalla vuorollaan kirjoittamaan omansa :)



Marrastoive, joka myötäelää teidän odotuksen sietämättömyyden...

Enpä ole piiiitkiin aikoihin kirjoitellut. Viimeksi taisin kirjoitella vähän masentuneimmissa fiiliksissä. Nyt kuitenkin on jo parempi mieli ja energiaa riittää jo kotihommiinkin :)



Samoja vaivoja löytyy kuin annitannilla ja kanelisokerilla. Lonkat puutuu nukkuessa ja kävely on tuskaa. Vihloo todella ikävästi jalkojen välissä kävellessä. Supisteluja on myös ollut, mutta ei vielä voimakkaita että olisin lähtöä ihan tosissani miettinyt. Viime viikolla oli kohdunkaula jo pehmentynyt ja lyhentynyt. Vauvan tavarat on jo valmiina. Eilen saatiin vielä ihka uusi turvakaukalo neuvolasta vuokralle. Vuokra ei ole kuin 10e/vuosi.



Kummasti piristää kun on vähän lunta maassa ja ihana pikku pakkanen. Vesisade ja pimeys alkaisi jo riittää. Saas nähdä millainen myrsky on viikonloppuna..



Moni on ostellu jo joululahjat valmiiksi. Minä olen katsellut ne valmiiksi nettikaupoista, pitäis vaan vielä tilata. En jaksa enää lähteä kauppoihin kiertelemään, ja ei sit tiedä miten vauvan kanssa pääsee joten helpoin ratkaisu meille.



Nyt täytyy alkaa valmistella esikoista päiväunille..



Onnittelut kaikille synnyttäneille ja tsemppiä vauva-arkeen!



Marrasnasu 37+6 (huomenna tasan 38!!)

Täällä ollaan koko perhe lomalla. Poika syyslomalla, minä äippälomalla ja miehellä on koulusta vapaapäivä :) Mieshet tarttui heti aamusta pleikkariin ja futispeliä tahkoamaan. Mukavaa että niillä on noita yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mua ei pleikkarit/pelit vois vähempää kiinnostaa.

Täällä (Kouvolassa) on ollut pakkasyö ja odotellaan milloin saadaan ensilumi maahan.

Tuntuu nyt pitkältä tuo aika sektioon. 13päivää! Odottavan aika on pitkä. Yritän ajatella jotain muuta, mutta ei meinaa onnistua. Yötkin näen unta vain vauvasta, raskaudesta, imetyksestä yms. yms. Pitää yrittää keksiä jotain rauhallista tekemistä niin aika menis nopeammin. Onneksi on tämä keskustelupalsta. Oon ihan koukussa tähän! Aikaa menee nykyään paljon tietokoneella..

Yöt mulla menee edelleen hyvin, ja nukun kuin tukki heräämättä pissalle. Aamulla masu on sitten ihan hellänä ja rakko tuntuu halkeavan.

Ruoka maistuu, mut paino ei ihme kyllä ole noussut. Närästys on seurana aamusta iltaan.



Synnytyspuolella oli jo marrasmuruille synnytyskertomus-pino valmiina. Ois kiva lukea jo jakautuneiden kokemuksia. Kai mäkin sinne kirjoitan sitten, vaikkakin on se suunniteltu sektio tulossa..



Eilen katsoin inhimillisen tekijän- jakson, jossa keskusteltiin päätöksistä joita äidit joutuu tekemään kun odotusaikana selviää ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Oli aika rankkaa katsoakin. Kyllä mulla nousi monenlaisia tunteita pintaan ja alkoi pelottaa, vaikkakin meillä ei ole ultrissa mitään epäilyttävää löydetty. Silti ei se tarkoita että välttämättä olisi terve vauva tulossa. Suurin lahja mitä voi saada on terve vauva. mut niinhän se on että sattumankauppaa miten käy. ja se otetaan mitä annetaan. Ei olis ollu ainakaan mulle hyväksi katsoa kyseistä ohjelmaa, näin loppuraskaudessa kun muutenkin on mieli herkkänä.



t.V&V 37+1 (13päivää vauvan syntymään)

..ite oon kans marraskuinen ja vauva nyt onneksi oikein päin! Mutta viime raskaudessa vauva oli tiukasti perätilassa 6vkoa, ja sitten kävin tamperelaisella vyöhyketerapeutilla, ja ihan normaali käsittelyn jälkeen vauva kääntyi seuraavana päivänä oikein päin, jonka jälkeen menin vielä neuvolaan tarkistuttamaan asian. Itse menin Oulusta asti sinne Tampereelle kun tiesin että sillä oli paljon kokemusta siitä että oli vauvat kääntyny, ja taisi olla vaan yksi tapaus jolla ei ollu kääntyny.. Eli kannattaa ehdottomasti käydä vaikka helsingistä asti, varsinkin jos laskettuun aikaan parikin viikkoa..siinä vaiheessa viel hyvin kääntyny.. tää omaa kokemusta ja suosittelen!! mulla vauva oli liikkunut tosi vähän enää kun oli niin äärettömän pieni maha, että en usko että sattuma oli vaan.. Olo oli niin ihana v.terapian jälkeen ja synnytys meni hienosti! jos joku haluaa yhteystietoja niin kirjota s-postiini: ellusakke@msn.com ! sanoisin että jos ei kokeile, ei kannata pelätä ja valittaa että perätilassa, itsekin monen muun lisäksi sain täydel lisen avun ja pelot hävisi! Kyseessä aivan ihana terapeutti :) muutenkin synnytyksen kannalta kannattaa käyä..



Tsemppiä kaikille loppusuoralle! itellä enää 8 pvää..jännittää jo mikä pvä lähtö tulee :)

Pahantuulisena täällä koneella... Ensimmäistä kertaa alkaa olla todella tukala olo. Vauva painaa koko ajan alapäätä ja tänään erityisen vilkkaat liikkeet tuntuvat mahdottoman kipeinä. Tiedän kyllä, että hän on laskeutunut jo tosi alas ja toisaalta liikkeet saattavat provosoida supistelua, mutta silti kävely, kumartelu yms on yhtä tuskaa. Pari yötä on mennyt kehnosti supistelun takia. Ei kuitenkaan " niitä" sairaan kipeitä vielä ja sarjat ovat jääneet noin tunnin mittaisiksi, vaikka välit ovatkin olleet noin 3 minuuttia. Esikoinenkin on tuntunut jotenkin rasittavalta, vaikka on ollut hyväntuulinen oma itsensä. Nakkasi tosin toistuvasti suurella innolla palapelien paloja lattialle, kun puuhasin imurin kanssa - liekö mahdollista, että 1v6kk ikäinen osaisi jo kiusata? Ärsyttää, että ärsyynnyn... Pitänee mennä syömään lounasta, varmaan alhainen verensokeri lisää kiukkuisuutta.



Ehkä tänään pitää pestä lattiat ja saunoa ja vaikka " pakottaa" mies petipuuhiin, jos sellainen ylipäätään on mahdollista...



Ihanaa lukea marrastoiveen vauvakuulumiset!



Ingefära 38+2 (ultran mukaan 38+5, esikoinen syntyi 38+5)

Eilen oli neuvola ja terkkari oli sitä mieltä, että saattaisin synnyttää piakkoin. Kuulemma " näytät sellaiselta" . Pah!!! Jos ei kerran supistele kunnolla eikä limatulppaa pukkaa, niin miten muka!?! No, voihan se kohta olla vielä kolmenkin viikon päästä... Itse olen kyllä jo aika kypsä tähän oloon. Vaikka toisaalta olen voinut koko raskausajan tosi hyvin (en laske pieniä kipuja tms. mukaan) ja tavallaan raskaanaolo sopii minulle. Mutta näin loppusuoralla sitä alkaa olla tosi kärsimätön =/



Turvotusta kuulemma on jo niin, että naamastakin näkyy selvästi. Varmaan, sillä painoa oli tullut viikossa 1,5kg enkä todellakaan ole sitä saanut syömällä. Selkä on tosi väsynyt. Varmaan, kun luonnostaan notkoselkä, niin aina näin lopussa alkaa sillä olla hankalat oltavat. Nukkuminen on vaikeaa. Kipuilee ja viiltelee välillä ikävästi alapäätä, mutta ei tietokaan suppareista, joita voisi kellottaa. Terkkari kyllä tutkiessaan totesi, että oli kova supistus päällä, mutta en minä sitä oikeastaan tuntenut. Pidän suppareina vaan niitä enemmän kipeitä, joita jo kyllä on, mutta laiskantahtisesti...



Vali... vali... Kummasti synnytys on alkanut pyöriä mielessä. Siis sitä pelkää, että jotain menee pieleen. Odottaa kuitenkin samalla, että pääsisi siihen touhuun, jotta vauvan saisi jo syliin.



Nyt painun kahville ja jos vaikka ehtisin jotain tekemään vielä ennen kuin muksut heräävät päikkäreiltä =) (yleensä turha toivo)



TalviSalama + Tiitiäinen 39+0

vaikka ulkona paistaa aurinko ja olen saanut koko päivän tehdä omia juttuja kun esikoinen on ollut mummolassa.



Tuo selkä on nyt niin tajuttoman kipeä, että hirvittää. Kipeytyy varsinkin makuulla ja oikealla kyljellä maatessa, en näköjään sitten pääse enää liikkelle... Eilen piti (uskokaa tai älkää) soittaa miehelle ulkoa lapsen kanssa, että oikea jalka ei kanna, tuletko hakemaan vai soitanko ambulanssin?

En ymmärrä miten selviän päivittäisistä rutiineista pienen lapsen kanssa jos en pääse liikkumaan?!

Ja tekeekö tämä kaikki hallaa tuonne selkäpuolelle niin että synnyttäessä " pamahtaa" ja jotain menee lopullisesti rikki?



Kauheat pelkotilat siis täälläkin annitanni, vaikkakin erisyistä kuin sinulla =) Ja rohkaisuna sinulle totean, että VAIKKA synnytyksenjälkeiseen masennukseen sairastuisitkin, niin siitäkin selviää (kokemuksella puhun) ja saatat tähän tilaan todennäköisesti itsesi vielä uudestaankin =)



En yhtään nyt enää muista mitä muuta piti kommentoimani kuin tätä omaa napaa.. kateellinen olen teille kaikille, jotka olette jo viikoilla 37 ja 38...tuntuu että niin HITAASTI perästä tullaan. Ja jos tämä selkä ei nyt jotenkin " laukea" niin todella hitaasti...



Remu 35+3

Torstaita kaikille. Tulipa taaperrettua, sanan merkityksessä liitoskipujen vuoksi, puolitoista tuntia uuden kauppakeskuksen avajaisissa. Hienoa, että tänne pikkukaupunkiin saatiin uusia liikkeitä. Henkka&Maukassa olikin ihania lasten vaatteita ja niitä kauan kaivattuja äitiysvaatteita, joita tosin minun on tässä vaiheessa turha enää ostella. Mukaan tarttui myös joululahjoja esikolle, pitää aloitella hyvissä ajoin niin ei ole viime hetken rumbaa vauvan kanssa.

neuvola oli tiistaina ja kaikki ok. Sf-mittakin kasvanut vihdoin ja viimein, nyt 30cm. Painoa melkein 900g viikossa lisää mutta who cares - uusi Arnold' s donuts, here I come!

Kolmena yönä on nukuttanutkin mielettömän hyvin, ei siis tuntien valvomista kuten usean viikon ajan olikin.

Masuapina 37+4

Kiitos kaikille vinkeistä ja tsempityksistä. On jo parempi mieli.

Hukutin möröt siivoukseen tai ehkä iuroin ne pois =o)