45-vuotiaat parisuhteessa olijat: onko teillä mielestäsi aktiivinen seksielämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Ylipäänsä seksin määrä on mun mielestä vähän väärä mittari, vaikka sitä helppo onkin tuijottaa. Tyytyväisyys seksielämään lienee se todellinen pointti ja tavoite, joten pikemminkin kannattaisi pohtia siitä suunnasta, että mitä sille on tehtävissä. Jos ajatukset junnaa vain niiden seksikertojen ympärillä, niin siinä voi helposti jäädä se isompi kuva näkemättä, kun vain märehtii että kuinka paljon seksi on vähentynyt. Ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkejä seksikertojen määrän ja seksielämän laadun välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Ylipäänsä seksin määrä on mun mielestä vähän väärä mittari, vaikka sitä helppo onkin tuijottaa. Tyytyväisyys seksielämään lienee se todellinen pointti ja tavoite, joten pikemminkin kannattaisi pohtia siitä suunnasta, että mitä sille on tehtävissä. Jos ajatukset junnaa vain niiden seksikertojen ympärillä, niin siinä voi helposti jäädä se isompi kuva näkemättä, kun vain märehtii että kuinka paljon seksi on vähentynyt. Ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkejä seksikertojen määrän ja seksielämän laadun välille.

Olet ihan oikeassa. Paitsi, jos niitä seksikertoja on liian vähän. Sitten se merkitsee ihan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Toisen miellyttäminen suhteen alussa pitää paikkansa, mutta se tulee ilmi hyvin nopeasti. Pelkästään toisen miellyttämiseksi sekstaaminen loppuu ykkösviikoissa siitä, kun suhde katsotaan "vakiintuneeksi". Enemmän haluava ihmettelee että mitä ihmettä tässä tapahtui, kun pari kuukautta styylattu ja seksin määrä tipahtanut jo radikaalisti. Kuitenkin, kun on parisuhteeseen jo tavallaan sitoutunut, niin kynnys erota niin pian pelkän seksin takia on korkea, ja ajatellaan että kysymys on vain väliaikaista häiriöstä joka korjaantuu ajan myötä. Väärin!! Se alkuajan runsas seksi on se tilapäinen häiriö, joka on nyt korjaantunut... On myös paljon nuoria(kin) ihmisiä joille seksi on vain välttämätön paha, siis keino jolla saadaan parisuhde ja perhe. Varsinaista halukkuutta seksiin heillä ei ole, vaan eläisivät mieluummin kokonaan ilman. ( kts. Keskusteluketju otsikolla "Kun seksi ei kiinnosta pätkääkään"). Heidän kumppaneitaan odottaa todella ikävä yllätys kunhan suhde on saatu vakiinnutettua ja lapsi alulle.

Näin ollen "suhteen alku" pitäisikin ymmärtää pidemmäksi ajaksi kuin ne ensimmäiset muutamat viikot. Ensimmäiset vuosi-pari esimerkiksi, silloin jo ehtii tulla realistinen käsitys puolisoitten todellisesta seksuaalisesta halukkuudesta.

Tuo mitä sanoit kokeilunhalusta pitää hyvin pitkästi paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Ylipäänsä seksin määrä on mun mielestä vähän väärä mittari, vaikka sitä helppo onkin tuijottaa. Tyytyväisyys seksielämään lienee se todellinen pointti ja tavoite, joten pikemminkin kannattaisi pohtia siitä suunnasta, että mitä sille on tehtävissä. Jos ajatukset junnaa vain niiden seksikertojen ympärillä, niin siinä voi helposti jäädä se isompi kuva näkemättä, kun vain märehtii että kuinka paljon seksi on vähentynyt. Ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkejä seksikertojen määrän ja seksielämän laadun välille.

Eriparisissa seksisuhteissa on toinen osapuoli aina tyytyväinen seksin laatuun ja määrään, nimittäin se vähemmän haluava. Hän määrää, milloin ja miten. Ei hän ymmärrä toisen tyytymättömyyttä kun saa itse aina silloin kun sattuu siltä tuntumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Ylipäänsä seksin määrä on mun mielestä vähän väärä mittari, vaikka sitä helppo onkin tuijottaa. Tyytyväisyys seksielämään lienee se todellinen pointti ja tavoite, joten pikemminkin kannattaisi pohtia siitä suunnasta, että mitä sille on tehtävissä. Jos ajatukset junnaa vain niiden seksikertojen ympärillä, niin siinä voi helposti jäädä se isompi kuva näkemättä, kun vain märehtii että kuinka paljon seksi on vähentynyt. Ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkejä seksikertojen määrän ja seksielämän laadun välille.

Olet ihan oikeassa. Paitsi, jos niitä seksikertoja on liian vähän. Sitten se merkitsee ihan kaikkea.

Tietenkin liian vähän on liian vähän, mutta väitän myös, että jos sellaiseen pisteeseen on ajauduttu, niin silloin on kyllä jäänyt tekemättä asioita joita olisi voinut tehdä jo aikaisemmin. Olisi voinut alkaa puhua, jos huomasi että tarvittava määrä tyydytystä jää saamatta. Olisi voinut vaihtaa ajatuksia siitä, miten voisi parantaa niiden harvenevien kertojen laatua niin että ne toisivat enemmän tyydytystä eivätkä olisi vain nopeita nusaisuja. Olisi voinut tutustua itseensäkin, että voiko saada nautintoa eri tavoilla.

Tuosta viimeisestä ihan konkreettisena esimerkkinä, olen itse harjoittanut orgasmikontrollia ja tuntemusten tarkkailua orgasmin reunamilla. Se on avannut uudenlaista nautintoa ihan tavallisessa perusyhdynnässäkin, kun on oppinut hidastamaan ja venyttämään orgasmia. Vaimokin on alkanut huomaamaan, että minulla tuntuu nykyään voimakkaammin, ja yhdistää sen treenaukseeni. Ei mikään maailmaa mullistava asia, mutta kyllä se minulle on tuonut lisänautintoa ja tasoittanut meidän eriparisuutta sen suhteen, että kuinka suuren tyydytyksen viikkoseksi tuo.

Parempi seksi myös usein tuo mukanaan enemmän seksiä, joten elämänlaadun parantamisessa kannattaa lähteä siitä päästä liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.

Ylipäänsä seksin määrä on mun mielestä vähän väärä mittari, vaikka sitä helppo onkin tuijottaa. Tyytyväisyys seksielämään lienee se todellinen pointti ja tavoite, joten pikemminkin kannattaisi pohtia siitä suunnasta, että mitä sille on tehtävissä. Jos ajatukset junnaa vain niiden seksikertojen ympärillä, niin siinä voi helposti jäädä se isompi kuva näkemättä, kun vain märehtii että kuinka paljon seksi on vähentynyt. Ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkejä seksikertojen määrän ja seksielämän laadun välille.

Eriparisissa seksisuhteissa on toinen osapuoli aina tyytyväinen seksin laatuun ja määrään, nimittäin se vähemmän haluava. Hän määrää, milloin ja miten. Ei hän ymmärrä toisen tyytymättömyyttä kun saa itse aina silloin kun sattuu siltä tuntumaan.

Niin, siinä tapauksessa että kyseinen vähemmän haluava on myös täydellisen empatiakyvytön ja haluton kuuntelemaan saati ymmärtämään puolisonsa ajatuksia ja tarpeita.

Näin huonostihan asiat eivät läheskään aina kuitenkaan ole, onneksi, vaan ihmiset osaavat olla ihmisiksi parisuhteissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Minä en usko seksin vähenemiseen, etenkään tasaiseen vähenemiseen.

Meillä oli korkeintaan ihan tutustumisvaiheessa niin paljon seksiä, että harrastimme sitä melkein aina tavatessamme. Mutta silloisen tyttöystävän muutettua asumaan samaan kaupunkiin kanssani ei meillä seksiä varmaan ollut erityisen usein; kerran, korkeintaan kaksi kertaa viikossa, vaikka olimme parikymppisiä vastarakastuneita. Sitten seksi muuttui paremmaksi, kun muutimme yhteen, mutta sen määrä vaihteli siltikin paljon. Välillä asuimme viikot erillämme töiden / opiskelujen takia, ja varmaan tuolloinkin harrastimme ehkä kerran viikossa seksiä. 

Lasten tultua elämään tuli tietenkin pitemmät tauot heidän vauvavuosinaan, ja jonkin verran kuivempaa aikaa pikkulapsivaiheessa.

Sen sijaan nyt lasten kasvettua on saattanut olla pitempiä kausia, jolloin seksiä on ollut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tässä on ollut entistä enemmän vaihtelua vaimon kuukautiskalenterin mukaan, mutta koska hän luopui lasten saamisen jälkeen hormonaalisesta ehkäisystä, on hänen kiertonsa luonnollinen ja haluissaan suuria vaihteluja kierron mukaan, eli välillä on todella aktiivisia viikkoja.