Onko puolison runsas alkoholinkäyttö mielestänne tässä tilanteessa vain hänen oma asiansa?
Olen ollut 3 vuotta parisuhteessa täydellisen hurmaavan ja kaikinpuolin ihanan miehen kanssa. Tiesin jo parisuhteeseen ruvetessa, että hän käyttää alkoholia hyvin paljon (vähintään pullollisen viiniä joka ikinen päivä/ilta). Hän ei kuitenkaan koskaan vaikuta humalaiselta, ei koskaan laiminlyö velvollisuuksiaan uusperheen isänä eikä hänestä myöskään kukaan ulkopuolinen ikinä arvaisi, että hän juo todella paljon. Koska olemme molemmat myös jo nelikymppisiä ja jo parisuhteen alkaessa melkein nelikymppisiä, en ole pitänyt asianani alkaa saarnaamaan hänen juomisestaan, koska se ei minulle eikä lapsilleni ongelmia aiheuta. Nyt kuitenkin olen alkanut ajattelemaan asiaa terveyden kannalta ja pohdin, voisinko jollakin konstilla puuttua asiaan. Periaatteessa olen sitä mieltä, että en halua hänen juomistaan rajoittaa, mutta toisaalta tiedostan kyllä myös terveysriskit.
Mitä olette muut tästä mieltä? Vastauksia kaivataan niin paljon juovien puolisoilta kuin myös paljon juovilta itseltään. Ja ohjetta "jätä se" tai "en olisi päivääkään tuollaisen juopon kanssa" en kaipaa. Mieheni on maailman ihanin ihminen enkä koskaan aio häntä jättää. Kiitos!
Kommentit (52)
Nuoruusiässä aivot ovat erityisen herkkiä alkoholin aiheuttamille vaurioille. Toistuva alkoholinkäyttö voi häiritä mesokortikolimbisen järjestelmän toimintaa ja aiheuttaa prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen degeneroitumista. Humalahakuinen juominen (binge drinking) vaurioittaa laaja-alaisesti aivojen valkoisen aineen radastoja. Muisti ja oppimiskyky voivat heikentyä pysyvästi.
Alaikäisenä aloitettu alkoholinkäyttö häiritsee aivojen kypsymisprosessia. Prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen vajaatoiminta lisää impulsiivisuutta ja altistaa alkoholiriippuvuudelle. Alle 15 vuoden iässä alkoholia kokeilleilla onkin moninkertainen riski myöhemmän riippuvuuden kehittymiseen, verrattuna niiden riskiin joiden ensikosketus alkoholiin tapahtuu vasta täysi-ikäisenä. Mitä myöhempään ikään ensimmäiset ”pakolliset” alkoholikokeilut saadaan siirrettyä, sitä parempi aivojen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Et voi. Meillä minä juon joka ilta, puoliso ei edes tiedä määriä (hän kuvittelee, että juon vain sen puoli litraa olutta, minkä juon julkisesti) eikä hän voisi tehdä mitään, mikä saisi minut lopettamaan. Olen täysin tietoinen terveysriskeistä. Jos miehesi on kutakuinkin älykäs ja asioista kiinnostunut, niin silloin hänkin on. Luultavasti tieto riskeistä myös painaa häntä enemmän tai vähemmän. Mitään hyvää et saavuta sillä, että yrität puuttua asiaan.
Oma puolisoni puolestaan syö itseään hengiltä. Kakkostyypin diabetes ja korkea kolesteroli. Hoitaa ensimmäistä lääkkeillä (pistokset) ja jälkimmäiseen ei vielä tarvitse lääkitystä mutta käyttää Benecolia (!!). On parhaillaan syömässä "aamiaista": muroja tai puuroa, useita viipaleita vaalea leipää, päälle leikkeleitä, juustoa ja sitä benecolia, kahvia kermalla, makeutusainetta. Jälkiruoaksi pullaa ja keksejä. Sitten karkkia iltaan saakka, jolloin syö ison päivällisen, lähes päivittäin punaista lihaa. Sen jälkeen sängyssä lukee kirjaa ja syö suklaata. Kasviksia syö kyllä, kun minä joka ilta teen salaatin, mutta hedelmistä vain banaaneja ja viinirypäleitä eli niitä kaikkein sokeripitoisimpia. Aamuisin ei ymmärrä, miksi on "aivosumu" eikä pääse sängystä ylös tai jaksa tehdä mitään. Ruokailurytmi muotoutui tällaiseksi kun kaverinsa innosti hänet kokeilemaan pätkädieettiä (16:8 tjsp) eli hän syö ruokansa non klo 14-22 ja sen jälkeen sitä suklaata sängyssä.
Yritin suhteemme alkupuolella kertoa hänelle, että tällä menolla hän ei ole minulle enää eläkeiässä kumppani, jonka kanssa pystyisi tekemään asioita yhdessä (matkustamaan, harrastamaan), mutta sillä ei ollut merkitystä. Osin sen takia on itsellänikin sellainen olo, että on aivan sama jos itse puolestani juon itseni sairaaksi.
Voi hyvä tavaton. Mikä sellainen pätkäpaasto on, jonka ns. syömisikkunan ulkopuolella mässytetään vielä suklaata sängyssä? Pätkäpaaston idea on se, että kaikki ravinto nautitaan tuon 8 tunnin aikana ja pidetään sitten 16 tuntia paastoa. Ei muuten ole ihme, että puolisollasi on diabetes tuolla hiilarimäärällä mitä hän syö.
Vielä ei ongelmia näy. N. 5-10 vuoden päästä tulee näkymään. Et edes tunne sitä ihmistä ap, kun ei hän itsekään välttämättä tunne. Alkoholi auttaa häntä kestämään toistaiseksi. Se vaan ei tule toimimaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta.
Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen. Aivojen kudoskato on alkoholisteilla jopa maksakirroosia yleisempi sairaus ja suurkuluttajilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia. Juomisen lopettaminen parantaa suorituskykyä, mutta jos muutokset ovat suuria, täydellistä palautumista entiselle tasolle ei välttämättä enää tapahdu.
Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä hermoston vahingoittuminen on mittava terveysongelma ja esimerkiksi valkean aivoaineen kato on alkoholisteilla maksakirroosiakin yleisempää. Valkean aivoaineen kadon oireena on dementiaa, joka voidaan todeta neuropsykologisin testein keskimäärin joka toisella alkoholin suurkuluttajalla. Lievän dementian on toisinaan havaittu korjaantuvan pitkän raittiin kauden aikana. Sen sijaan pikkuaivojen etuosa näyttää tuhoutuvan usein pysyvästi, ja tyypillinen oire alkoholin aiheuttamassa pikkuaivoatrofiassa on kävelyn epävarmuus. Vakavimpia aivovaurioita ovat kuitenkin tapaturmien kautta syntyneet aivovammat, joista yli puolet on saatu juovuksissa. Tapaturmien aiheuttamat aivovammat ovat alkoholisteilla kolme kertaa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi lisää myös aivovaltimotukoksen ja lukinkalvon alaisen vuodon riskiä. Alkoholin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lähes minkä tahansa neurologisen oireen tai löydöksen.
Alkoholi saattaa aiheuttaa runsaasti nautittuna aivovaltimoiden tukoksia ja repeämiä, mikä voi johtaa aivoja vioittavaan hapen puutteeseen. Vahva humalatila voi johtaa aivovaurioon etenkin nuorilla, koska heillä verensokeri laskee liian alas ja aivojen energian saanti estyy. Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen.
Alkoholiriippuvuus on synnyttyään heroiinin luokkaa vaikka syntyykin toki paljon hitaammin. Harva pääsee alkoholista eroon ennen kuolemaa jos alkoholiriippuvuuteen sairastuu liian juomisen takia. Paras orjuutus- ja ryöstöhuume maailmassa. Halpaa tuottaa ja aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden. Tuhoaa myös eniten aivoja.
Niin?
Alkoholi on siis voimakas ja syöpää aiheuttava solumyrkky, joka kaikista maailman huumeista ja päihteistä tuhoaa eniten aivoja.
Suomessahan tuommoinen viinin käyttö lasketaan alkoholismiksi, mutta ei eteläisemmässä euroopassa.
Täällä tehdään kaikesta ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi. Meillä minä juon joka ilta, puoliso ei edes tiedä määriä (hän kuvittelee, että juon vain sen puoli litraa olutta, minkä juon julkisesti) eikä hän voisi tehdä mitään, mikä saisi minut lopettamaan. Olen täysin tietoinen terveysriskeistä. Jos miehesi on kutakuinkin älykäs ja asioista kiinnostunut, niin silloin hänkin on. Luultavasti tieto riskeistä myös painaa häntä enemmän tai vähemmän. Mitään hyvää et saavuta sillä, että yrität puuttua asiaan.
Oma puolisoni puolestaan syö itseään hengiltä. Kakkostyypin diabetes ja korkea kolesteroli. Hoitaa ensimmäistä lääkkeillä (pistokset) ja jälkimmäiseen ei vielä tarvitse lääkitystä mutta käyttää Benecolia (!!). On parhaillaan syömässä "aamiaista": muroja tai puuroa, useita viipaleita vaalea leipää, päälle leikkeleitä, juustoa ja sitä benecolia, kahvia kermalla, makeutusainetta. Jälkiruoaksi pullaa ja keksejä. Sitten karkkia iltaan saakka, jolloin syö ison päivällisen, lähes päivittäin punaista lihaa. Sen jälkeen sängyssä lukee kirjaa ja syö suklaata. Kasviksia syö kyllä, kun minä joka ilta teen salaatin, mutta hedelmistä vain banaaneja ja viinirypäleitä eli niitä kaikkein sokeripitoisimpia. Aamuisin ei ymmärrä, miksi on "aivosumu" eikä pääse sängystä ylös tai jaksa tehdä mitään. Ruokailurytmi muotoutui tällaiseksi kun kaverinsa innosti hänet kokeilemaan pätkädieettiä (16:8 tjsp) eli hän syö ruokansa non klo 14-22 ja sen jälkeen sitä suklaata sängyssä.
Yritin suhteemme alkupuolella kertoa hänelle, että tällä menolla hän ei ole minulle enää eläkeiässä kumppani, jonka kanssa pystyisi tekemään asioita yhdessä (matkustamaan, harrastamaan), mutta sillä ei ollut merkitystä. Osin sen takia on itsellänikin sellainen olo, että on aivan sama jos itse puolestani juon itseni sairaaksi.
Voi hyvä tavaton. Mikä sellainen pätkäpaasto on, jonka ns. syömisikkunan ulkopuolella mässytetään vielä suklaata sängyssä? Pätkäpaaston idea on se, että kaikki ravinto nautitaan tuon 8 tunnin aikana ja pidetään sitten 16 tuntia paastoa. Ei muuten ole ihme, että puolisollasi on diabetes tuolla hiilarimäärällä mitä hän syö.
Addikti nyt selittää vaikka mustasta valkoisen että pystyisi jatkamaan käytöstään, näin se menee. Syyllistää ei ollut tarkoitus, mä sydämestäni toivoisin että kunnollista apua saisivat kaikki jotka sitä tarvitsevat, oli se addiktio sitten syömishäiriö, peliriippuvuus, huumeet, mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan tuommoinen viinin käyttö lasketaan alkoholismiksi, mutta ei eteläisemmässä euroopassa.
Täällä tehdään kaikesta ongelma.
Eteläisemmässä Euroopassa maksakirroosi on hyvin yleinen sairaus kun viiniä juodaan joka päivä. Alkoholismi on Suomessakin hyvin suuri ongelma.
Eikö koskaan tarvitse ajaa autoa ex tempore? Tekeekö työkseen kirjoittamista, taidetta ja on siinä sivussa tottunut juomaan? Vai ruuan kanssa? Taitaa se olla sinulle ongelma, kun otit täällä esiin. Nosta kissa pöydälle että se vaivaa sinua.
Minä olen alkoholisti.
Ollut jo teinistä lähtien.
Joskus dokailin joka päivä.
Vaimoni kanssa oltu kimpassa yli 20v.
Tiesi mitä sai.
Siinä mielessä tilanne sama kuin teillä, hyvät duunit, korkeat koulut, menestystä siellä sun täällä, lapsia monta, eli ns kulissit kunnossa.
Parisuhteemme salaisuus on se, ettei hän pyri muuttamaan minua, mutta tukee tarvittaessa mikäli itse haluan muutosta itsessäni.
Sitten kun minusta tuntui siltä, lopetin alkoholin käytön. Ei vaan enää tehnyt mieli. Vaimoni tuki, muttei moralisoinut tai viisastellut.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä, välillä olen vaikka vuoden kokonaan ilman, välillä sallin itselleni kaljapullon päivässä.
Olen ikuisesti vaimolleni kiitollinen siitä että hän on ollut vierelläni.
M40
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti.
Ollut jo teinistä lähtien.
Joskus dokailin joka päivä.Vaimoni kanssa oltu kimpassa yli 20v.
Tiesi mitä sai.Siinä mielessä tilanne sama kuin teillä, hyvät duunit, korkeat koulut, menestystä siellä sun täällä, lapsia monta, eli ns kulissit kunnossa.
Parisuhteemme salaisuus on se, ettei hän pyri muuttamaan minua, mutta tukee tarvittaessa mikäli itse haluan muutosta itsessäni.
Sitten kun minusta tuntui siltä, lopetin alkoholin käytön. Ei vaan enää tehnyt mieli. Vaimoni tuki, muttei moralisoinut tai viisastellut.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä, välillä olen vaikka vuoden kokonaan ilman, välillä sallin itselleni kaljapullon päivässä.
Olen ikuisesti vaimolleni kiitollinen siitä että hän on ollut vierelläni.
M40
Tutun mies kuoli alkoholismiin 54-vuotiaana. Maksa petti. Vaimo yritti auttaa monta kertaa, mutta alkoholi oli "vastustajana" liian voimakas. Kuten monta kertaa asia on.
Sitä olen ihmetellyt että alkoholistia saa pilkata ja mollata, mutta sairaanloisen lihavaa ahmijaa pitää silittää ja kehua. Koskakohan ihmiskunta hyväksyy sen että osa ei vain kestä tätä menoa ja se purkautuu juomisena ja syömisenä. Lapsille hoetut "susta voi tulla mitä vaan" -fraasit ei helpota, kun kenestäkään ei voi tulla mitä vaan. On oikein kannustaa nuoria, mutta realismi tulisi olla mukana. Kun puoliso sitten juo tai ahmii, niin sen muutoksen pitää lahteä itsestä. Jollakin ero saa aikaan positiivisia asioita ja jotkut se syöksee helvetin syöväreihin, siispä sitä omaa vastuuta omista tunteista tulisi painottaa lapsille jo nuoresta pitäen. Oikeanlainen suhtautuminen saa näkemään huonossakin asioissa mahdollisuuksia, poislukein vakavasti masenteneet, mutta hekin ovat vastuussa toipumisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö koskaan tarvitse ajaa autoa ex tempore? Tekeekö työkseen kirjoittamista, taidetta ja on siinä sivussa tottunut juomaan? Vai ruuan kanssa? Taitaa se olla sinulle ongelma, kun otit täällä esiin. Nosta kissa pöydälle että se vaivaa sinua.
Mun ei koskaan tartte, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Ei ole autoa eikä korttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti.
Ollut jo teinistä lähtien.
Joskus dokailin joka päivä.Vaimoni kanssa oltu kimpassa yli 20v.
Tiesi mitä sai.Siinä mielessä tilanne sama kuin teillä, hyvät duunit, korkeat koulut, menestystä siellä sun täällä, lapsia monta, eli ns kulissit kunnossa.
Parisuhteemme salaisuus on se, ettei hän pyri muuttamaan minua, mutta tukee tarvittaessa mikäli itse haluan muutosta itsessäni.
Sitten kun minusta tuntui siltä, lopetin alkoholin käytön. Ei vaan enää tehnyt mieli. Vaimoni tuki, muttei moralisoinut tai viisastellut.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä, välillä olen vaikka vuoden kokonaan ilman, välillä sallin itselleni kaljapullon päivässä.
Olen ikuisesti vaimolleni kiitollinen siitä että hän on ollut vierelläni.
M40
Tutun mies kuoli alkoholismiin 54-vuotiaana. Maksa petti. Vaimo yritti auttaa monta kertaa, mutta alkoholi oli "vastustajana" liian voimakas. Kuten monta kertaa asia on.
Ok, kiitos tiedosta.
Mikä oli viestisi pointti, minuun liittyen?
M40
Kaikelle sitä jotkut "vanhemmat" lapsensa altistaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholisti.
Ollut jo teinistä lähtien.
Joskus dokailin joka päivä.Vaimoni kanssa oltu kimpassa yli 20v.
Tiesi mitä sai.Siinä mielessä tilanne sama kuin teillä, hyvät duunit, korkeat koulut, menestystä siellä sun täällä, lapsia monta, eli ns kulissit kunnossa.
Parisuhteemme salaisuus on se, ettei hän pyri muuttamaan minua, mutta tukee tarvittaessa mikäli itse haluan muutosta itsessäni.
Sitten kun minusta tuntui siltä, lopetin alkoholin käytön. Ei vaan enää tehnyt mieli. Vaimoni tuki, muttei moralisoinut tai viisastellut.
Nykyään olen kohtuukäyttäjä, välillä olen vaikka vuoden kokonaan ilman, välillä sallin itselleni kaljapullon päivässä.
Olen ikuisesti vaimolleni kiitollinen siitä että hän on ollut vierelläni.
M40
Tutun mies kuoli alkoholismiin 54-vuotiaana. Maksa petti. Vaimo yritti auttaa monta kertaa, mutta alkoholi oli "vastustajana" liian voimakas. Kuten monta kertaa asia on.
Ok, kiitos tiedosta.
Mikä oli viestisi pointti, minuun liittyen?M40
Kunhan totesin. Kaikki ei aina liity sinuun.
Juoko alkoholisti viinaa siis vain siksi, ettei tiedä sen aiheuttamista terveyshaitoista vai miksi tässä ketjussa luennoimaan solutason muodonmuutoksia?
Monenko viinanjuonti siis johtuu puhtaasti siitä ettei tiedä että se on pahaksi terveydelle?
Nuoruusiässä aivot ovat erityisen herkkiä alkoholin aiheuttamille vaurioille. Toistuva alkoholinkäyttö voi häiritä mesokortikolimbisen järjestelmän toimintaa ja aiheuttaa prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen degeneroitumista. Humalahakuinen juominen (binge drinking) vaurioittaa laaja-alaisesti aivojen valkoisen aineen radastoja. Muisti ja oppimiskyky voivat heikentyä pysyvästi.
Alaikäisenä aloitettu alkoholinkäyttö häiritsee aivojen kypsymisprosessia. Prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen vajaatoiminta lisää impulsiivisuutta ja altistaa alkoholiriippuvuudelle. Alle 15 vuoden iässä alkoholia kokeilleilla onkin moninkertainen riski myöhemmän riippuvuuden kehittymiseen, verrattuna niiden riskiin joiden ensikosketus alkoholiin tapahtuu vasta täysi-ikäisenä. Mitä myöhempään ikään ensimmäiset ”pakolliset” alkoholikokeilut saadaan siirrettyä, sitä parempi aivojen kannalta.
Siis nimenomaan tuossa tilanteessahan se on hänen oma asiansa. Jos siitä kerran ei teille mitään haittaa koidu, ja hän kustantaa juomisensa itse. Jos hän kohtelisi teitä kaltoin juodessaan, pahoinpitelisi, tai käyttäisi teidän rahojanne, ei olisi enää pelkästään hänen asiansa, mutta nyt on. Erota aina tietysti voi jos ei siedä jotain asiaa toisessa, mutta siinä se.
Jos ei ole ongelmia, niin ei ehkä kannata alkaa kehittää ongelmia.
Niin?