Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat AP:n mielestä yksityisiä asioita? Mitä sinulta, äidiltäsi, puolisoltasi tai lapsellasi ei saa kysyä?

Normaaliälyisen ihmisen ei tarvitse tätä kysyä.

Normaaliälyinen ei tee AP:n alkukysymystä.

Tähän jonon jatkeeksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Ei kai kuolinsyyssä yleensä ole mitään hävettävää? Jokainen kuolee johonkin. Kuolinsyistä kerätään tilastojakin. Vainaja ei ole enää täällä., joten ei tarvitse ajatella, että levitettäisiin juoruja elävistä ihmisistä.

Kerätään niitä tilastoja esim. sukupuolitaudeistakin, silti hyvin harva haluaa jakaa niitä esim. tinder-profiilissaan muille..

Vainajan toiveita kunnioitetaan vaikka hän on vainaja. Hän on saattanut esittää toiveena, ettei asiasta puhuta muille. Ja kun vainaja ei ole enää määräämässä toimintatapoja, lähiomaiset tekevät sen. Ja sille sinä et voi mitään, vaikka kuinka kutkuttaisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Sinulla menee nyt kuolema ja kuoleman aiheuttamat syyt sekaisin. Kuolemasta usein puhutaan myyttinä, mikä on tavallaan omituista, sillä ei se ole mikään myytti vaan fakta. Kaikki kuolevat. Monelle sen hyväksyminen tai oivaltaminen on vaikeaa.

Kuoleman aiheuttaja ja syy sen sijaan eivät liity asiaan juuri mitenkään. Eivät ihmiset valvo öisin miettien kuolemisen syitä, vaan itse kuolemaa..

Näinhän se on, että nykyajassa kuolema on "piilotettu" ihmisten elämästä. Ihminen menee jonnekin (sairaalaan, ambulanssiin, saattohoitoon) ja sitten hän on yhtäkkiö kuollut. Hyvin harva enää haluaa esim. pestä ja pukea vainajaa tai katsoa häntä arkussa ennen hautaamista. Kuollut on jotain ihmeellistä ja kamalaa, se kiehtoo ja pelottaa yhtä aikaa. Ehkä se kuolinsyyn utelu ja miettiminen on osa sellaista makaaberia uteliaisuutta, jonka takana on kuolemanpelko?

Ei minulta ainakaan kukaan kysynyt, haluanko itse pestä ja pukea vanhempieni ruumiit. Heidät vain vietiin pois jonnekin kylmiöön. Hautajaiset pidettiin viikkojen päästä, joten kun kysyin, voiko arkun kansi olla auki, niin minulle sanottiin, ettei enää siinä vaiheessa kannata pitää arkkua avattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Ei kai kuolinsyyssä yleensä ole mitään hävettävää? Jokainen kuolee johonkin. Kuolinsyistä kerätään tilastojakin. Vainaja ei ole enää täällä., joten ei tarvitse ajatella, että levitettäisiin juoruja elävistä ihmisistä.

Kerätään niitä tilastoja esim. sukupuolitaudeistakin, silti hyvin harva haluaa jakaa niitä esim. tinder-profiilissaan muille..

Vainajan toiveita kunnioitetaan vaikka hän on vainaja. Hän on saattanut esittää toiveena, ettei asiasta puhuta muille. Ja kun vainaja ei ole enää määräämässä toimintatapoja, lähiomaiset tekevät sen. Ja sille sinä et voi mitään, vaikka kuinka kutkuttaisi tietää.

Mun sukulaiset ei ole esittäneet tuommoisia toiveita. Kun sukulainen kysyi, mihin hänen veljensä kuoli, niin kerroin. Ei tullut mieleen, etten olisi kertonut.

Sukulaiseni kuoli yllättäin ja jotkut hörhöt laittoivat juorun liikkeele ja kertoivat eteenpäin henkilön kuolleen koronarokotteeseen täytenä totena ja maalailivat kaikenlaisia uhkakuvia.

Arvata saattaa, kertoivatko oikeaa kuolinsyytä näille hörjöille ja juoruileville. Eivät kertoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Kuolleella ei ole yksityisyyttä

Kyllä on. Vaikka henkilön tiedot olisivat osin julkisia, tämä ei koske sellaisia tietoja, jotka kuuluu "häveliäisyyden" piirin. Ja julkisiakaan tietoja ei saa julkista siten että sitä voitaisiin pitää loukkaavana.

Sitä en ymmärrä kuinka jollekin saattaa olla 1840 syntyneen esivanhemman avioton syntyperä yhä piiloteltava.

T: sukututkija

Oman suvun historiassa naimaton nainen synnytti lapsen. Tämän lapsen historia ja jälkipolvet kirjautuivat kyllä kirkonkirjoihin, mutta itse äiti "muutti muualle" lapsen syntymän jälkeen, eikä hänestä sen jälkeen ole mitään tietoa.

Raskas aihe omaiselle

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki tähän on Matti Nykäsen menehtyminen. Puoliso Pia oli sitä mieltä että Matin kuolinsyytä ei kerrota julkisuuteen yksityisasioihin vedoten. Selkeä totuus tässä tilanteessa on se että Pia halusi peitellä sitä totuutta että hän ei hoitoalan ihmisenä huomannut miehensä tilan heikentymistä vaarallisesti ennen kuin oli liian myöhäistä.

Pia on lähihoitaja, joka on työskennellyt lastenhoitajana. Miten tulisi olettaa, että hän tunnistaisi kroonisen haimatulehduksen, josta puoliso hänelle ei mainitse.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte teidän lähiomaisten kuolinsyyn🤔 minä en tiedä oman lähiomaisen kuolinsyytä, pitäiskö siitä lääkäriltä tulla joku tieto mihin ihminen on kuollut

Lähiomainen voi tilata tilata kuolintodistuksen.

https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusarkisto/index.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kyllä kuolinsyy kerrotaan oikeasti vainajalle läheisille ihmisille. Muille se ei kuulu millään tavalla.

Kuolintodistuksen kopion saaminen taas sitten on eri asia. Omaiset voivat sitä pyytää terveyskeskuksen ylilääkäriltä kirjallisella pyynnöllä (jos siis tk-lääkäri on tehnyt kuolintodistuksen), ja perustellen. Perusteluksi käy esimerkiksi henkivakuutus, johon kuolintodistusta tarvitaan. Kuolleellakin on yksityisyyden turvansa, ei niitä kaikkia asioita levitetä sukulaisten tietoon kuoleman jälkeenkään, toki kuolinsyy kerrotaan suusannallisesti läheisille. Ja hyvä mielestäni näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Sukututkimuksessa ainakin 1800-luvulla kuolleiden terveystietoja selviää kirkonkirjoista. Tuhkarokko, hinkuyskä ja muita vastaavia ns. lastentauteja.

Silloin kuolinsyitä eivät diagnostisoineet lääkärit vaan papit, joten siinä saattoi kyllä joku harvinaisempi tauti jäädä toteamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Ei kai kuolinsyyssä yleensä ole mitään hävettävää? Jokainen kuolee johonkin. Kuolinsyistä kerätään tilastojakin. Vainaja ei ole enää täällä., joten ei tarvitse ajatella, että levitettäisiin juoruja elävistä ihmisistä.

Ajatellaan vaikka, että joku tärkeässä asemassa oleva viranomainen olisi piilojuoppo, mutta tekisi työnsä. Kuolisi alkoholimaksakirroosiin. Ei varmastikaan haluaisi kuolinsyytäään kerrottavan julkisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt pari vuotta etätöissä mökillä. Täällä maalaiskunnassa kaikki tuntevat toisensa suurin piirtein lapsuudesta lähtien ja tietävät kaikkien asiat ja mikään ei ole tabu.

Sitten tulin kaupunkiin käymään vanhempien luona. Heillä on rivari, mun lapsuudenkoti, lähiössä.

Juttelin naapurin rouvan kanssa hänen lapsistaan. Hänen poikansa vaimo sai juuri 3. lapsen.

En ole nähnyt hänen tytärtään yli 10 vuoteen. Hänen tyttärensä asuu espanjassa ja tekee asiantuntijatyötä.

Meinasin juuri kysyä tyttärestä tyyliin: onko hänellä espanjalainen mies? onko hänellä lapsia? luojan kiitos! sain vedettyä takaisin!

Naapurin rouva olisi itse kertonut, jos hänen tyttärellään olisi ollut mies ja lapsia Espanjassa.

Mielestäni on epäkohteliasta tiedustella tuollaisia kun ei tiedä kuinka kipeä paikka se on monelle jos ei löydä elämänkumppania tai on lapseton. On se myös asiatonta silloin, jos henkilö on vapaaehtoisesti sinkku ja ei halua lapsia.

Huomasin, että maaseudulla kaksi vuotta, teki minusta "epähienon".

Maailman suurkaupungeissa käytetään smalltalkkia koska kun tunnetaan naapureita vain pintapuolisesti, ei haluta sohia potentiaalisia kipupisteitä tyyliin: onko poikasi töissä missä? Onko teillä/ heillä jo lapsia?

Itsekin luotan siihen, että ihmiset avautuvat mielellään "ylpeydenaiheista" puolitutuillekin kuten hieno työpaikka ja lastenlapset.

mutta, pari vuotta maaseutuelämää teki minusta "maalaisen" joka on utelias, vaikkakin hyväntahtoinen.

Se maalaisen uteliaisuus ei läheskään aina ole hyväntahtoisuutta, vaan esimerkiksi pätemisen tarvetta. Sanon näin itse maalla kasvaneena ja nykyään osan ajasta maalla asuvana. Kun tiedät toisen sairauden tai kuolinsyyn, pääset sen muille kertomaan; tiedät jotain mitä he eivät vielä tiedä, ja se on joillekin ihmisille mannaa.

Itselläni on pari todella karvasta kokemusta ihmisten tarpeesta juoruilla ja päteä toisen kuolemasta tai vakavasta sairaudesta. Tuollainen satuttaa todella. On tehty esim niin, että on kerrottu vääriä, vanhentuneita tietoja ja perusteltu omaa ns. asiantuntijuutta etäisellä sukulaisuudella - vaikka ihmisten kanssa ei ole vuosiin oltu tekemisissä. Kun oma läheinen on samaan aikaan sairaalassa, kunto romahtaneena, niin ei tuollaista paljoa arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista olenko kirjoittanut tästä tähän ketjuun jo, skipatkaa jos kuulostaa tutulta :) Kummilapseni isovanhempi kuoli taannoin. Tulimme erittäin hyvin toimeen hänen kanssaan; perhejuhlissa juttelimme aina, lähettelimme joulukortteja ja kävimme hänen luonaan kylässäkin.

Mieheni chattaili kummilapsen isän kanssa tässä taannoin ja silloin saimme tiedon kuolemasta. Olimme ihan järkyttyneitä, sillä meidän näkökulmastamme tilanne tuli ihan puun takaa. Emme tienneet mitään mahdollisista sairauksistakaan. Mitään muuta meille ei kuitenkaan kerrottu asiasta, ei sitä milloin se oli tapahtunut, ei syytä, ei mitään. Olen ajatellut, että seuraavissa kummilapsen juhlissa kysyn asiasta. Haluaisin käydä hänen haudallaankin, jos tietäisin minne hänet on haudattu.

Mielestäni vähän erikoinen tilanne, että edes nyt näin suht läheisille ihmisille ei juurikaan kerrota mitään. Tältä isovanhemmalta kuoli puoliso muutama vuosi sitten ja hänen tapauksessaan tiesimme kyllä sairaudesta ja kuoleman lähestymisestä ennen sitä.

Miksiköhän tätä alapeukutetaan? Ettekö te tosiaan haluaisi tietää, mitä on sattunut, jos perheystävä on kuollut?

Ilmeisesti sitten ette. Jos joku läheinen kuolee, niin suhtautuminen on ilmeisesti luokkaa "jaha, otan osaa" ja elämä jatkuu normaalisti. Itselleni tuollainen on täysin vierasta.

Ymmärrän kyllä sen ihmisessä olevan uteliaisuuden, MUTTA olkaa nyt taivas varjele edes sen verran empaattisia läheisiä kohtaan, ettette ruinaa heiltä kuolinsyitä vain jotta saatte mässäillä haaskalla. Vähän hienotunteisuutta, kiitos.

Joissain erityistapauksissa voisi olla asianmukaista kertoa kuolinsyy ihmiselle, joka ei sitä jo muutenkin tiedä. Jos vainajalla on vaikka ollut tosi läheinen ystävä, joka ei kuitenkaan ole omaisten kanssa läheinen, ja vainaja on kuollut aivan yllättäen onnettomuudessa. Silloin minusta tällä ystävällä on oikeus tietää mitä tapahtui, ja kohteliainta olisi että omaiset omatoimisesti informoisivat tätä ystävää. 

Mulla on itse asiassa omalla kohdallani kauhukuvia, että omaiseni "omisivat"minut kuolemani jälkeen, vaikka emme ole yhtään läheisiä ja vaikka mulla on avomies ja rakkaita ystäviä, jotka tietäisivät paljon paremmin, keiden haluan tietävän kuolinsyyni ja millaiset hautajaiset haluan jne. Asiahan ratkeaisi tekemällä avomiehestä aviomies, mutta suostuttelu vielä jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Ei kai kuolinsyyssä yleensä ole mitään hävettävää? Jokainen kuolee johonkin. Kuolinsyistä kerätään tilastojakin. Vainaja ei ole enää täällä., joten ei tarvitse ajatella, että levitettäisiin juoruja elävistä ihmisistä.

Ajatellaan vaikka, että joku tärkeässä asemassa oleva viranomainen olisi piilojuoppo, mutta tekisi työnsä. Kuolisi alkoholimaksakirroosiin. Ei varmastikaan haluaisi kuolinsyytäään kerrottavan julkisuuteen.

Tästähän löytyy tavallaan esimerkkikin, Alexi Laiho. Lähimmät omaiset olisivat halunneet salata todellisen kuolinsyyn julkisuudelta ja he perustelevat asiaa sillä että halusivat että julkisuuteen jäisi hänestä erilainen muisto kuin alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Joissain erityistapauksissa voisi olla asianmukaista kertoa kuolinsyy ihmiselle, joka ei sitä jo muutenkin tiedä. Jos vainajalla on vaikka ollut tosi läheinen ystävä, joka ei kuitenkaan ole omaisten kanssa läheinen, ja vainaja on kuollut aivan yllättäen onnettomuudessa. Silloin minusta tällä ystävällä on oikeus tietää mitä tapahtui, ja kohteliainta olisi että omaiset omatoimisesti informoisivat tätä ystävää. 

No mistäpä omaiset tietävät, kuka on läheinen ja kuka vaan utelias? Tästähän jo aiemmin keskusteltiin. Jos olet läheinen, pidä huoli että se näkyy ystäväsi elämässä jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte teidän lähiomaisten kuolinsyyn🤔 minä en tiedä oman lähiomaisen kuolinsyytä, pitäiskö siitä lääkäriltä tulla joku tieto mihin ihminen on kuollut

En tiedä isän varsinaista kuolinsyytä. Aiheita siinä kyllä on. Avaustakaan ei tehty. En koe mitenkään merkityksellisenä tietääkään tarkkaan juuri sitä mikä hengen lopulta vei.

Nyt jotkut valittavat, kun eivät ole saaneet tarkkaa ja yksityiskohtaista selvitystä kuningatar Elisabetin kuolemasta. Heille ei kelpaa briteissä ihan hyväksytty syy "vanhuus". Suomessa kun sellaista ei kelpuuteta vaan pitää kirjata se syy mikä lopulta vei vanhuksen hautaan.

Ketä tämä tietä voi edes kiinnostaa noin paljon? Ehkä täälläkin yli 80-vuotiaille voisi automaattisesti kirjata syyksi vanhuuden ja säästää näin yhteiskunnan kuluja.