Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Sulla menee nyt tabu ja myytti sekaisin 🙄

Mistä tiesit, että kirjoittaja tarkoitti tabua?

Riippuu varmaankin tilanteesta, missä sitä kysytään. Jos tyyppi, joka ei elämän aikana ole ollut missään tekemisissä, kuulee uutisesta ja tulee kysymään osanottojen seassa syytä, on se tahditonta. Jos taas keskustelee jonkun kanssa kuolinuutisesta, niin onhan se luonnollista kysyä syytä.

Osaisikohan jengi ottaa asiat loukkaantumatta ja ymmärtää, ettei se kysyminen joka käänteessä tarkoita aina jotakin pahaa aietta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Eiköhän sun läheiset olisi aivan hyvin kärryillä sun sairauksista ja jos kuolema tulisi yllättäen, niin kyllä ne lähimmät ja rakkaimmat, joihin sun poismenos eniten koskisi, saisivat siitä tiedon.

Muille ei mielestäni kuulu toisten sairaudet, addiktiot tai parisuhteen tila.

Mielestäni on epähienoa urkkia toisen ihmisen terveystietoja, kuolinsyytä, lapsettomuuden, sìnkkuuden tai avioeron syytä ym. Ihminen itse tai lähipiiri avautuu niistä jos haluaa, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuutta tyydyttää muiden uteliaisuutta oman elämänsä kipupisteillä.

Jos ihminen haluaa kuolla hiljaisuudessaan pitkäaikaiseen salattuun sairauteensa, niin siltikin kuoleman jälkeen joku on kuolinsyystä kiinnostunut, joka on ymmärrettävää. Miksi se sama kysymys ei siinä tapauksessa voisi herätä jonkun muunkin pienessä päässä.

Minä olen kysynyt edes ajattelematta, että se on epäkohteliasta. En toki suoraan ole kysynyt, vaan esim. oliko hän sairastanut pitkään tms. Siihen voi vastata pidemmin ja tarkemmin, jos haluaa, mutta yhtä hyvin voi sanoa vain kyllä tai ei. Moni myös haluaa puhua ja tuolla kysymyksellä voi viestittää ystävälle, että on valmis kuuntelemaan. Minua on auttanut, kun olen saanut puhua surustani.

Mistä te tiedätte teidän lähiomaisten kuolinsyyn🤔 minä en tiedä oman lähiomaisen kuolinsyytä, pitäiskö siitä lääkäriltä tulla joku tieto mihin ihminen on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Kysyjät ovat olleet jossain vaiheessa paljonkin tekemisissä tämän edesmenneen kanssa, työkavereita tai entisiä naapureita. Ainakin itselleni on tullut vastaan iäkkäiden sukulaisten kuoleman jälkeen joskus pitkänkin ajan kuluttua näitä ihmisiä, ovat jostain kuulleet ja kun on sattumalta tavattu, niin ovat kysyneet. Yllättäviä kysymyksiähän ne vähän ovat olleet, mutta samalla on tullut ilmi, että ovat olleet omalla tavallaan merkittäviä ihmisiä näille ja ovat miettineet ja muistavat sukulaiseni. Tietysti kun on ollut ihan tavanomaisia ne kuolinsyyt, niin on ollut helppo lyhyesti kertoa, ihan tyyliin sydänkohtaus tuli ja siihen ovat tyytyneetkin. Mutta aina ei voi tietää, kuka on ollut tärkeä ihminen kenellekin tai miksi, sukulaiset eivät usein tiedä niin kovin paljon näistä muista ihmissuhteista perheen ja suvun ulkopuolella.

Voihan se olla vähän hätäpäissään heitetty kysymyskin, jos vaikka kysyy joltain tutulta, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, että miten sen isä tai äiti tai joku muu voi ja toinen sanookin, että on kuollut. Sitten tulee muuten vähän kiusallinen hiljaisuus, niin kysyy vaikka, että koska ja mihin, että syntyy jotain keskustelua, eikä vaan jumiteta, että no mitä tässä nyt voi seuraavaksi sanoa. No tietty se otan osaa, mutta miten siitä pääsee sitten vähän yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Lainsäädännössä tulisi huomioida tämä ja kuolleiden terveystiedot pitäisi poistaa järjestelmästä tietyn ajan jälkeen. 

Esim. oma toivomus asiasta, joka pannaan täytäntöön sovittuna ajankohtana ihmisen kuoltua.

Tämä. Ei kuulu kenellekään muulle kuin itselle ne tiedot.

Mitä jos käännetään asia toisin päin? Onko olemassa joku erityinen syy minkä takia kuolinsyytä pitää peitellä?

Mitäpä jos lukisit ketjun läpi, kun se on aika yksiselitteisesti vastattu jo sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.

Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.

No totta h...issä minä ainakin haluan tietää jokaisen alle 90 vuotiaan kuolinsyyn, mitä nuorempi sitä enemmän se kiinnostaa. Mikään ei v...ua enemmän kuin lehdessä kerrottu nuoren julkkiksen kuolema ja jätetään kuolinsyy kertomatta. 

Kyllä minäkin haluan vaikka mitä, enkä silti saa ja osa asioista on sellaisia etten tee niiden eteen mitään, koska minulla on käytöstavat.

Jos elämäsi suurin v...tus on se, ettet tiedä mihin joku nuori julkkis kuoli niin olen onnellinen helposta elämästäsi. Toivottavasti se jatkuu yhtä aurinkoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tiennytkään, ettei suomalainen halua kertoa läheisensä kuolinsyytä tai että olisi noloa kysyä sitä.

Minusta on aivan normaalia kysyä, mitä tapahtui.

On ihan eri asia kysyä, mitä tapahtui. Siihen voi vastata mitä vaan, eikä siinä vaadita selittämään kuolinsyytä. Mutta joku kuolinsyyn tivaaminen suoraan on hyvin epäkohteliasta.

Tuo nyt on täysin tämän ketjun harhaa, että ihmiset yleisesti tivaisivat "niin ottia tuota mikä mahtoi olla herra vainajan virallinen kuolinsyy?" En ole ikinä kuullut kenenkään kysyvän noilla sanoilla KUOLINSYYTÄ.

Mutta vielä muutama sivu sitten oli tahditonta ja moukkamaista kysyä jopa "mitä tapahtui". Koittakaa päättää.

Jos kysytään "mitä tapahtui" niin osa ihmisistä vastaa "hän kuoli". Joku saattaa vastata "hän tappoi itsensä / kuoli kohtaukseen". Jos vastaus on "hän menehetyi yllättäen" tms epämääräisempää, tämä ei riitäkään kaikille uteliaille, vaan he jatkavat siitä. "Miten hän nyt sillä tavalla" / "Mihin hän kuoli" / "Kauheaa, tiesittekö etukäteen että jotain tällaista voi tapahtua" / "Oliko se sama syöpä kuin tädilläsi" jne jne. Näihin voi vastata esim. "En halua puhua siitä tarkemmin" tai vaikkapa "olemme sopineet suvun kanssa, että pidämme nämä tarkemmat tiedot yksityisasioina". MUTTA. Tämä ei riitä kaikille uteliaille, vaan he vaan jatkavat tästäkin.

Tämän lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa keskustella näiden uteliaiden vastauksia vaativien ihmisten kanssa. He eivät osaa vetää rajaa, sanoa tiukasti "en halua puhua tästä / en voi kertoa". He eivät osaa valehdella, edes valkoisia pieniä valheita. Heille tällainen jankkaus ja utelu on aivan hirvittävän raskasta. Ja sitähän osa kyselijöistä käyttää hyväkseen. Kun tarpeeksi painostaa, sieltä sitä tietoa alkaa tulla! Tätä voi verrata ihan kuulusteluun.

Siksi on niin erilaisia reaktioita erilaisiin vastauksiin ja kysymyksiin.

No mikä kumma siinä on, että sitä kuolinsyytä pitää peitellä? Onko siinä jotain hävettävää? Serkkuni isä kuoli itsemurhaan ja tuolloin teinipoikana tenttasin kyllä serkkuni äitiä, että mihin kuoli ja että oliko itsemurha se junan alle"jääminen".

Isäni on samanlainen, hän kysyi minulta kaverini veljen itsemurhasta, että miten hän teki sen, itse olin jo tentannut ja saanut vastauksen että vyöllä hirtti itsensä rappusten kaiteeseen.

Isäni myös pankkiin soittaessaan tenttasi että miksi vakiovirkalija on sairaslomalla vaikka ei ole sairas, alkusi yrittivät piilotella mutta sitten kertoivat että mies kuoli. Kaverini isä oli tuo kuollut, olin toki jo selvittänyt syyn, joka oli sydänkohtaus.

Miksi ainoa asia mikä mieleesi tulee on häpeä? Se kertoo sinusta jotain omalla tavallaan. Syitähän voi olla vaikka mitä, esim. suru, yksityisyys, vainajan tahto jne. Se on ihan pätevä syy jos vaikkapa haluaa pitää nämä asiat yksityisenä. Ei sen tarvitse "hävettää" yhtään mitenkään.

Merkitsin tuonne kommenttiisi lihavoituna tuon yhden asian. Siinä on esimerkki liiasta informaatiosta, jota minä ainakaan EN halua tietää enkä kuulla. Jos on kerrottava itsemurhasta niin onko pakko kertoa makaaberin yksityiskohtaisesti millä metodilla se tapahtui? Eivät kaikki halua kuulla sellaista. Se on surullista ja ikävää, siitä tulee heti mielikuva ja se ahdistaa. Voitko ymmärtää, etteivät kaikki halua tietää noin yksityiskohtaisesti asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Sinulla menee nyt kuolema ja kuoleman aiheuttamat syyt sekaisin. Kuolemasta usein puhutaan myyttinä, mikä on tavallaan omituista, sillä ei se ole mikään myytti vaan fakta. Kaikki kuolevat. Monelle sen hyväksyminen tai oivaltaminen on vaikeaa.

Kuoleman aiheuttaja ja syy sen sijaan eivät liity asiaan juuri mitenkään. Eivät ihmiset valvo öisin miettien kuolemisen syitä, vaan itse kuolemaa..

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla vähän hätäpäissään heitetty kysymyskin, jos vaikka kysyy joltain tutulta, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, että miten sen isä tai äiti tai joku muu voi ja toinen sanookin, että on kuollut. Sitten tulee muuten vähän kiusallinen hiljaisuus, niin kysyy vaikka, että koska ja mihin, että syntyy jotain keskustelua, eikä vaan jumiteta, että no mitä tässä nyt voi seuraavaksi sanoa. No tietty se otan osaa, mutta miten siitä pääsee sitten vähän yli.

Tämä on ihan ymmärrettävää. Helppo tapa päästä tilanteesta on kysyä (sen syyn sijaan) esim. "miten te / sinä jaksatte"?

Pia oli myöhemmin vieraana Hjalliksen ja Jethron ohjelmassa. Siinä hän itsekin myönsi ettei tiennyt koko totuutta Matin terveydentilasta ja sen vuoksi avun kutsuminen viivästyi. Pia kertoi tapahtumista suunnilleen kaiken muun paitsi perimmäisen syyn julkisuuteen välittömästi. Hän yritti luoda julkisuuteen sellaista mielikuvaa että kyseessä olisi ollut äkillinen sairauskohtaus, jolle ei olisi voinut tehdä mitään. Miksi? Siksi ettei hänen toimintaansa tilanteessa arvosteltaisi.[/quote]

Julkkiksillakin on oikeus yksityisyyteen.

Sinä vain jankkaat ja kuvittelet tietäväsi asioita, jotka eivät sinulle kuulu.

Alkaa jo olla siinä rajoilla, ettet syyllisty kunnianloukkaukseen.

Jos asia noin vaivaa, hae apua pakkomielteeseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Sinulla menee nyt kuolema ja kuoleman aiheuttamat syyt sekaisin. Kuolemasta usein puhutaan myyttinä, mikä on tavallaan omituista, sillä ei se ole mikään myytti vaan fakta. Kaikki kuolevat. Monelle sen hyväksyminen tai oivaltaminen on vaikeaa.

Kuoleman aiheuttaja ja syy sen sijaan eivät liity asiaan juuri mitenkään. Eivät ihmiset valvo öisin miettien kuolemisen syitä, vaan itse kuolemaa..

Nimenomaan valvovat ja miettivät ihmisen kuolinsyytä, ellei sitä ole erikseen kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Sinulla menee nyt kuolema ja kuoleman aiheuttamat syyt sekaisin. Kuolemasta usein puhutaan myyttinä, mikä on tavallaan omituista, sillä ei se ole mikään myytti vaan fakta. Kaikki kuolevat. Monelle sen hyväksyminen tai oivaltaminen on vaikeaa.

Kuoleman aiheuttaja ja syy sen sijaan eivät liity asiaan juuri mitenkään. Eivät ihmiset valvo öisin miettien kuolemisen syitä, vaan itse kuolemaa..

Näinhän se on, että nykyajassa kuolema on "piilotettu" ihmisten elämästä. Ihminen menee jonnekin (sairaalaan, ambulanssiin, saattohoitoon) ja sitten hän on yhtäkkiö kuollut. Hyvin harva enää haluaa esim. pestä ja pukea vainajaa tai katsoa häntä arkussa ennen hautaamista. Kuollut on jotain ihmeellistä ja kamalaa, se kiehtoo ja pelottaa yhtä aikaa. Ehkä se kuolinsyyn utelu ja miettiminen on osa sellaista makaaberia uteliaisuutta, jonka takana on kuolemanpelko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?

Tuntuu, että tätä keskustelua katsoessa kuoleman ympärille on rakentunut myytti, ikäänkuin ihmisen ei kuuluisi kuolla mihinkään syyhyn, vaan ihminen poistuu naps vain pois maailmasta. Eli sinällänsä myytti.

Sinulla menee nyt kuolema ja kuoleman aiheuttamat syyt sekaisin. Kuolemasta usein puhutaan myyttinä, mikä on tavallaan omituista, sillä ei se ole mikään myytti vaan fakta. Kaikki kuolevat. Monelle sen hyväksyminen tai oivaltaminen on vaikeaa.

Kuoleman aiheuttaja ja syy sen sijaan eivät liity asiaan juuri mitenkään. Eivät ihmiset valvo öisin miettien kuolemisen syitä, vaan itse kuolemaa..

Nimenomaan valvovat ja miettivät ihmisen kuolinsyytä, ellei sitä ole erikseen kerrottu.

Silloin heidän pitäisi oikeasti mennä terapiaan tai jutella jonkun kanssa, jos ihmisten kuolinSYYT valvottavat heitä. Taustalla voi olla ihan jokin muu syy. Tai ehkä he pelkäävät kuolemaa ja sitä, että syy on jokin mikä voisi heidätkin kohdata.

Myös kuollut nauttii yksityisyydensuojaan, eikä terveystietoja luovuteta, kuin lähiomaiselle tai kenet vainaja on elossa ollessaan valtuuttanut.

Kyseletkä sinä muidenkin sairaudet ja hoidot?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Ei kai kuolinsyyssä yleensä ole mitään hävettävää? Jokainen kuolee johonkin. Kuolinsyistä kerätään tilastojakin. Vainaja ei ole enää täällä., joten ei tarvitse ajatella, että levitettäisiin juoruja elävistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte teidän lähiomaisten kuolinsyyn🤔 minä en tiedä oman lähiomaisen kuolinsyytä, pitäiskö siitä lääkäriltä tulla joku tieto mihin ihminen on kuollut

Saat tiedon hoitavalta lääkäriltä, jos vainaja on halunnut eläessään sinut merkitä lähiomaiseksi tai valtuuttanut antamaan sinulle tietoja.

Tai olet puoliso tai rintaperillinen.