Kuinka kauan meni, ennen kuin sat vakituisen työpaikan?

19-vuotiaana sain myyjätyössä vakituisen työsopimuksen täysillä tunneilla. Muutin sen itse sittemmin osa-aikaiseksi lähtiessäni opiskelemaan.

Valmistuin amk:sta ja tein muutaman lyhyen sijaispätkän (yhteensä vuosi), jonka jälkeen sain valituisen työn. Siitä vaihdoin sitten myöhemmin toiseen vakituiseen työhön, jossa edelleen olen.

Sosiaali- ja terveyspuolella tulisi kieltää perhevapaat, koska ne aiheuttavat sijaisten tarvetta ja siten ketjutettuja määräaikaisia työsuhteita. Tai sitten perhevapaa katkaisee työsuhteen, kaikki olisi aina toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, mutta se päättyisi, kun jää perhe- tai opintovapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0 päivää. Minulla oli virka odottamassa samana päivänä kun valmistuin, ja siitä asti olen ollut yhtäjaksoisesti jossain virassa. Yli 30 vuotta työelämää takana.

Oi ihana 80-luku! Äidilläni tulee 41 vuotta samassa työpaikassa tänä syksynä. Pääsi kunnalle vakivirkaan 19-vuotiaana heti amiksesta valmistuttuaan. Ja ihan ilman suhteita ja harjoitteluja. -ap

Itse kuolisin pitkästymiseen, jos pitäisi jumittaa samassa työssä koko elämänsä. Ehkäpä siinä on se syy, miksi en ole ollut ikinä ns. vakituisessa työssä, vaan olen hypellyt työstä ja alalta toiseen koko työurani. Nyt ikää 45. Työttömänä en ole koskaan ollut ja koulutukseni on ylioppilas. 

Mun äiti on ollut kohta 40 vuotta töissä kunnalla, samoissa tehtävissä 2-8 vuotta kerrallaan, sitten taas aukeaa uusi vakanssi. Koko ajan on opiskellut töiden ohessa, merkonomina aloitti ja nyt on maisteri, taloushallinnossa melkein koko ajan, toimistoapulaisesta pomoksi.

Aika pitkät maisteriopinnot, jos niihin on 40 vuotta mennyt. 

t. eri

Miksi oletat, että maisteriopintoihin olisi mennyt 40 vuotta?

Lue se viesti, johon tuossa vastattiin. Tummennetussa kohdassa löydät vastauksen.

t. eri

Siis on koko ajan opiskellut töiden ohessa, mutta ei tuossa sanottu, että nimenomaan maisteriksi. Onhan se voinut opiskella avoimessa yliopistossa vaikka laskentatointa, markkinointi-instituutissa mediamarkkinointia, jossain projektinhallintaa jne. ja ennen maisteriopintoja vaikka tradenomiksi.

Pari vuotta koulun jälkeen, mutta firma siirtyi toisiin käsiin ja työt loppui. Sen jälkee pätkätöitä muutama vuosi. Sen jälkeen vakityö ja kesti yli 10 vuotta, jonka jälkeen vakityö, jota en halunnut jatkaa, jonka jälkeen taas vakityö, jota en halunnut jatkaa. Nyt määräaikainen työ ja katsotaan viihdynkö kuinka pitkään vai sanonko taas, etten halua jatkaa jos ehdottavat vakituista työtä.

Nyt on työntekijän markkinat.

13 vuotta samassa työpaikassa. Työhistoriaa takana yli 20 vuotta. 

Kaksi vuotta mentiin määräaikaisella sopparilla, joka kuukausi sai panikoida jatkuuko soppari vai ei. Nyt samassa työssä jo 15 vuotta.

Jokseenkin tasan 40 vuotta siitä kun ensimmäisen kerran valmistuin ammattiin, eli juuri eläkeiän kynnyksellä. Ennen vakinaistamista olin samassa työssä pätkissä 3 vuotta.

Sain oman alan vaikituisen työpaikan jo kaksi vuotta ennen valmistumista. Työpaikka vaihtunut pari kertaa tuon jälkeen. Nyt tulee 20 vuotta vakituista työelämää täyteen.

Ennen opiskeluja sain parin 1v määräaikaisen sopimuksen jälkeen vakkarisopimuksen, mutta aika pian lähdinkin opiskelemaan toista alaa.

Päivä meni jos ei lueta koeaikas v. 87, 2007 vaihdoin työpaikkaa ja sain täysosuman heti ekalla hakemuksella.

2 kk ennen valmistumista allekirjotin sopimuksen, työt alko noin 2 viikkoo ennen valmistumista. Rakennusinsinööri.

Heti valmistuttuani. Aina olen saanut aina hakemani työn, paitsi kerran, ja se oppilaitos, johon hommiin tosin, lakkautettiin 8 kk siitä kun paikka täytettiin, se joka valittiin jäi työttömäksi, vaihtoi kaupunkia kun ei täällä työllistynyt enää.

3 kk valmistumisesta. Ja tästä on aikaa reilu kuusi vuotta.

Sain vakituisen työn ennen valmistumista, mutta ensimmäisen koulutusta vastaavan työn sain vasta melkein 10 vuotta myöhemmin. Olin ennen sitä yli 4 vuotta kotona lasten kanssa.

Sain vakituisen työpaikan pari kuukautta ennen valmistumista v.2004. Tradenomi, liiketalous.

80-luv. meni vuosi, kun sain ekan vakityön. Se mennä konkahti ysärilamassa. Mieskin oli vuoden työttömänä. Hoidin lapsia. Isovanhemmat kuolivat noihin aikoihin myös. Mies sai ensin työn, josta jäi jo eläkkeelle.

Itse sain periaatteessa vakityön ysärin lopussa, mutta siellä jouduttiin vähentämään väkeä ja olin se viimeksi tullut! Olin työttömänä 1,5 v ja sain osa-aikahomman, joka kasvoi pian kokoaikatyöksi. Mun paras työpaikka! Sen omistaja halusi eläkkeelle ja niin uusi omistaja halusi uudet systeemit ja lähtö tuli monelle ja muut katselivat uusia hommia.

Nyt en enää haaveilekaan vakitöistä vaan olen tyytyväinen pätkiin. Kerran pari olen itsekin sanonut itseni irti ja harjoittelen eläkepäiviä isännän kanssa!

Lähihoitajana sain vakkaripaika kahdessa vuodessa. Se oli silloin se. Nyt sen saa kahdessa sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Siivoustyötä olen aina tehnyt, ne työt ei tekemällä lopu. Sit mut vakinaistettiin heti kun opiskelin laitoshuoltajaksi vasta yli 35v.

Lomat 38pv ja vuosiansio n. 40 000e. En ole ikinä ollut työtön. Työelämää takana 21v.

Kauanko meni ennen kuin sait toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen? Tuo oli kysymys.

Mutta löytyi sitten se ahkera ja uuttera kunnollinen ihminen tähänkin kysymykseen.

Siivoustyötä en väheksy, mutta joitakin sen alan tekijöitä en kyllä... No, arvo se on jokaisen ihmisen itsestään löydettävä.

Lasketaanko yrittäjänä toimiminen? Jos, niin sitten sain toistaiseksi jatkuvan työsuhteen 41-vuotiaana, tosin sittemmin palasin toisen palvelukseen. Toisen palveluksessa sain vakituksen työsuhteen 54- tai 55-vuotiaana, mutta 56-vuotiaana vaihdoin työnantajaa ja vakituinen työsuhde vaihtui määräaikaiseen. Sellaisessa olen edelleen ja viihdyn.

En ole saanut vakituista. Nykyään olen osan vuodesta työttömänä, koska sain vain työn joka on kausiluonteinen. Olen kokenut ja osaava mutta työnantajat eivät ilmeisesti kestä sitä.