Mies ei osta mitään vauvalle

Hei ap, jos olet vielä lukemassa niin toivon että saat poimittua tästä sekamelskasta muutaman hyvänkin neuvon. Harmi jos et saa apua ja tukea vauvan hankintoihin. Mulla on yksi lapsi ja muistan itsekin tuon "vauvat maksaa, vauvat maksaa" jankkauksen. Mun mielestäni vauvan hoito ei saisi olla yhtä kuin kilpavarustelu. Kaukalon ostin uutena muutama viikko ennen laskettua aikaa kun arvelin että autolla tullaan sairaalasta kotiin. Vaunuissa tärkeää että on siistit ja puhtaat ja ehjät. Nekin voi joutua ostamaan uutena jos ei sukulaisilta tai kavereilta löydy. Äitiyspakkaus on tosi hyvä. Muuten ostin vain muutaman perusjutun, tuttipullon, pesunesteen, vaippojakin sai muistaakseni sairaalasta muutaman mukaan (?) Äitiyspakkauksen laatikossa nukkui alkuun. Oikeastaan isommat kulut tuli vasta kun koululaiselle ei enää löytynyt ulkovaatteita ja kenkiä vaan kaikki piti alkaa ostamaan uutena. Polkupyöriä hankittiin myös pari uutena. Vasta nyt teininä sai hieman kalliimman puhelimen, pari aikaisempaa 50-100e hintaluokkaa. 

Onnea perheenlisäykselle!

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo, että pitäisi ostaa mökkitarvikkeet, niin osaatko ostaa?

Vähän sama vauvan kanssa - ei mies tiedä, mitä sinä haluat. Meillä ei esimerkiksi ole lainkaan vaunuja koska niitä ei tarvita. Ei ole tarvittu hoitopöytää eikä itkuhälytintäkään, vaikka monella sellaiset on.

Puhu sille miehelle ja kerro, että sinä haluat tuhlata miehen rahoja ja nyt tuhlataan vauvantavaroihin, joista iso osa on turhia ja kaiken saisi kirppikseltä, osan maksuttakin, mutta ei käy, nyt mies maksamaan.

Tää on vähän hassua. Miehelle on ilmeisesti ok, ettei etukäteen ole kiinnostusta ottaa selvää lapsen tarpeista, kun taas on selvä juttu, että nainen ottaa sellaisesta tietenkin selvää ja huolehtii asiasta?

Ei nyt ihan hirveät lähtökohdat vanhemmuudelle, toki voi olla, että asia muuttuu kun vauva syntyy, mutta ei siinä aina niin onnellisesti käy. Eroaminen lasten ollessa pieniä on todella yleistä ja silloin lapset jää yleensä enimmäkseen äidin kontolle, tai viikko-viikko systeemi mutta kuitenkin oletetaan äidin hankkivan kaikki lasten tarvikkeet sittenkin (siinä tilanteessa kuitit talteen omalta osalta ja lastensuojeilmoitusta kehiin jos isä ei hoida omaa osuuttaan lapsista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Nopeasti ajateltuna entiset elämäntavat voi tuntua ekologisilta, mutta ei ne ihan sitä olleet. Ennen käytettiin monissa tuotteissa materiaaleja, mitkä on nykyään tiedossa terveys- tai ympäristöhaittoja aiheuttavana. Samoin kierrätyksestä ja uusiokäytöstä ei tiedetty tai välitetty. Vanhat rattaat annettiin lapsille mäkiautoksi ja sen jälkeen työnnettiin takapihan suuren kuusen alle vanhan auton ja vanhojen polkupyörien kanssa. Jos ei ollut lapsia kenelle antaa runkoa mäkiautoksi, työnnettiin ne rattaat suoraan sinne kuusen alle.

Mutta - sinunkin vanhempiasi tai varmaan paremminkin isovanhempiasi työnnettiin tuollaisissa kärryissä. Selvisivät hengissä niiden kanssa, josta osoituksena on sinunkin olemassaolosi. Voiko jopa sanoa, että sinuakaan ei olisi, jos noita senaikaisia kärryjä ei olisi ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Nopeasti ajateltuna entiset elämäntavat voi tuntua ekologisilta, mutta ei ne ihan sitä olleet. Ennen käytettiin monissa tuotteissa materiaaleja, mitkä on nykyään tiedossa terveys- tai ympäristöhaittoja aiheuttavana. Samoin kierrätyksestä ja uusiokäytöstä ei tiedetty tai välitetty. Vanhat rattaat annettiin lapsille mäkiautoksi ja sen jälkeen työnnettiin takapihan suuren kuusen alle vanhan auton ja vanhojen polkupyörien kanssa. Jos ei ollut lapsia kenelle antaa runkoa mäkiautoksi, työnnettiin ne rattaat suoraan sinne kuusen alle.

Mutta - sinunkin vanhempiasi tai varmaan paremminkin isovanhempiasi työnnettiin tuollaisissa kärryissä. Selvisivät hengissä niiden kanssa, josta osoituksena on sinunkin olemassaolosi. Voiko jopa sanoa, että sinuakaan ei olisi, jos noita senaikaisia kärryjä ei olisi ollut?

Se oli arkaaista aikaa jolloin heikot sortuivat armotta elon tiellä. Monikaan ei vaan tiedosta tuota, koska kiinteän työntöaisan uhrit eivät ole enää keskuudessamme kertomassa kärsimyksistään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan fiksua hankkia tavaraa ennakkoon. Saa rauhassa valita ja pohtia. Joo, kyllähän nyt periaatteessa saa kaiken tarvittavan hetkessä, jos nyt kelpuuttaa suunnilleen ekat vastaantulevat kamppeet, kun on vaan kauhea kiire hankkia ne kamat kun vauva jo odottaa kotiinlähtöä sairaalassa.

Me hankittiin vaunut ja turvakaukalo jo pari kuukautta ennen synnytystä. Silloin oli vielä ihan ok kierrellä kaupoissa. Mikä olikin sitten superhyvä, koska esikoinen päätti syntyä pari viikko aikaisemmin. Halusin myös nähdä tuotteet livenä, enkä vaan netistä tilatessa jostain kuvista. Esimerkiksi vaunuissa on aika vaikeaa arvioida käyttökokemusta netin kautta.

Mun esikoinen syntyi kuukauden etuajassa eikä mulla ollut valmiina kuin pinnasänky.

Sairaalassa ollessani mieheni hankki turvaistuimen, vaunut ja muutamat pullot varuiksi.

Ei ollut mitään paniikkia, kaikkea ehti ostaa ja suurinta osaa ei edes tarvitse. No, olenkin luonteeltani sellainen rauhallinen enkä mikään hössöttäjä. Enkä juossut itse kaupoilla, kyllä miehetkin osaa lapun kanssa käydä hakemassa. Vähän hei vastuuta miehillekin ! Naiset pitää miehiä ihan osaamattomina ja tyhminä , niin kai ne heittäytyvätkin semmoisiksi.

Tiedoksenne, että korkeussäädettäviä aisoja myydään lisävarusteina. Sellaiset on siis mahdollista jälkiasentaa vanhoihin rattaisiin, ja ne maksavat vain murto-osan uusien rattaiden hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä ketjussa on kerrottu, että 60 prosentissa tapauksista lapsen on laittanut alulle joku muu mies kuin naisen nykyinen mies ja että tieto koskisi nimenomaan Suomea. Onko todella näin? Linkki? Faktaa on, että naisella on ollut keskimäärin toistakymmentä miessuhdetta.

Voi olla niinkin, että alullepanija on persaukinen ja nainen etsii varakkaamman miehen, vaikka tämä ei muuten olisikaan niin mieleinen. Saa lapselle elättäjän ja joutuu vastapalkkioksi olemaan sillä lailla, vaikka se ei olisi kovinkaan mieleistä.

Naiset ovat "parisuhteessa" vain miehen tarjoamien resurssien vuoksi. Lapsetkin saa näppärästi tehtyä jonku jännittävämmän kanssa, eikä naisen kumppani tajua mitään.

Miehet on just noin tyhmiä  :D Saatte mitä ansaitsette!

Noinko äitisi toimi?

Muuta emme kukaan tiedä kuin:

Mun mummuni muni mun nammani

Mun mammani muni mun

Kaikki muu on epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.

Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.

Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.

Miten niin yhtä kokoa?

Eiköhän sieltä valikoimasta jokainen löydä ne omaan tarkoituksen sopivan kokoiset ja malliset. Lisäksi, nykyään työntöaisan korkeutta voi säätää työntäjän pituuden mukaan. Juurikin sen käyttöergonomia ja esimerkiksi selän vuoksi. Ennen ei voinut säätää, koska työntöaisana toimi pelkkä metalliputki. Nykyään on myös korkeampia vaunumalleja pitkille ihmisille, jottei heidän tarvitse nostella pientä vauvaa selkä vääränä kumarrellen. Vastaavasti lyhyemmille ihmisille on saatavilla matalia vaunuja.

Kyllä niissä vanhoissakin rattaissakin runko kului, ei nekään mitään ikuisuuden kestäviä olleet. Myös mm. jousitukset puuttui usein kokonaan. Niillä vaan sitten rynkytettiin menemään, kiristettiin vaan ruuveja välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerro YKSIKIN tuote mikä pitää ostaa VIIKKOJA ennen vauvan syntymää?

Kaikkia mitä vauva voi tarvita löytyy alle tunnissa kaikista suomalaisista kaupungeista.

Eli synnytyslaitokselta lähdetään vauva kainalossa ostamaan tarvikkeita kun niitä ei ole aikaisemmin älytty hankkia?

Meille ainakin lähtötarkastuksessa synnytysosaston lastenlääkäri sanoi, että kahteen viikkoon ei saisi mennä vauvan kanssa kauppoihin ja vastaaviin, koska liikkeellä on rs-virusta.

Voi hyvää päivää taas ! Kuka käskee sitä vauvaa minnekään viemään ! Isälle lappu käteen ja ostoksille. Miten pöljä pitää olla ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Nopeasti ajateltuna entiset elämäntavat voi tuntua ekologisilta, mutta ei ne ihan sitä olleet. Ennen käytettiin monissa tuotteissa materiaaleja, mitkä on nykyään tiedossa terveys- tai ympäristöhaittoja aiheuttavana. Samoin kierrätyksestä ja uusiokäytöstä ei tiedetty tai välitetty. Vanhat rattaat annettiin lapsille mäkiautoksi ja sen jälkeen työnnettiin takapihan suuren kuusen alle vanhan auton ja vanhojen polkupyörien kanssa. Jos ei ollut lapsia kenelle antaa runkoa mäkiautoksi, työnnettiin ne rattaat suoraan sinne kuusen alle.

Mutta - sinunkin vanhempiasi tai varmaan paremminkin isovanhempiasi työnnettiin tuollaisissa kärryissä. Selvisivät hengissä niiden kanssa, josta osoituksena on sinunkin olemassaolosi. Voiko jopa sanoa, että sinuakaan ei olisi, jos noita senaikaisia kärryjä ei olisi ollut?

Tuskin työnnettiin, koska heidän aikaansa oli normaalia, että lapsia syntyi vuoden tai kahden välein. Hengissä selviäminen taas ei kerro mitään itsessään. Lapset ehkä selvisi, mutta oli varmasti epäergonomista vaunujen käyttäjälle. Sen tiedän, että mummon selkä oli kovilla hänen nostellessaan viisi lasta vuoden tai parin välein sellaisiin mataliin hyökkäysvaunun näköisiin lastenvaunuihin, missä vauva makasi lähes maantasalla. Samalla helmoissa tai sylissä roikkui ne aiemmat taaperoikäiset lapset.

On minunkin vanhemmillakin ja isovanhemmillani käytetty varmasti myös sideharsovaippoja tai mitä lie kangasrättejä, mutta en silti käyttäisi niitä omalla vauvallani pintakuivien vaippojen nykyaikaisten kestovaippojen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.

Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.

Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.

Miten niin yhtä kokoa?

Eiköhän sieltä valikoimasta jokainen löydä ne omaan tarkoituksen sopivan kokoiset ja malliset. Lisäksi, nykyään työntöaisan korkeutta voi säätää työntäjän pituuden mukaan. Juurikin sen käyttöergonomia ja esimerkiksi selän vuoksi. Ennen ei voinut säätää, koska työntöaisana toimi pelkkä metalliputki. Nykyään on myös korkeampia vaunumalleja pitkille ihmisille, jottei heidän tarvitse nostella pientä vauvaa selkä vääränä kumarrellen. Vastaavasti lyhyemmille ihmisille on saatavilla matalia vaunuja.

Kyllä niissä vanhoissakin rattaissakin runko kului, ei nekään mitään ikuisuuden kestäviä olleet. Myös mm. jousitukset puuttui usein kokonaan. Niillä vaan sitten rynkytettiin menemään, kiristettiin vaan ruuveja välillä.

Menepä vaikka rautakauppaan katsomaan erilaisten työntökärryjen valikoimia. Yhtä kokoa ne ovat vaikka moni työmies käyttää niitä jatkuvasti.

Ylipäätään sinulla ei taida olla paljoa kokemusta vanhoista rattaista? Esimerkiksi niiden rungot ovat todella paljon kestävämpiä kuin uusien rattaiden rungot. Uusissa tyypillisesti on hyvin matala kuormitusrajoitus, kun taas vanhempiin ei ole usein katsottu tarpeelliseksi merkitä kuormitusrajoitusta ollenkaan. Myöskään tuota valjasjuttua et tiennyt vaan ilmeisesti ajattelit, että jos rattaissa ei ole valmiina valjaita niin sitten niihin ei saa valjaita?

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne, että korkeussäädettäviä aisoja myydään lisävarusteina. Sellaiset on siis mahdollista jälkiasentaa vanhoihin rattaisiin, ja ne maksavat vain murto-osan uusien rattaiden hinnasta.

On vanhoihin Ladoihinkin saatavilla lisävarusteeksi lämpötyyny penkille, ja takapenkille voi ihan hyvin itse askarrella turvavyöt. Mitä sitä mitään uudempaa perheautoa hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan fiksua hankkia tavaraa ennakkoon. Saa rauhassa valita ja pohtia. Joo, kyllähän nyt periaatteessa saa kaiken tarvittavan hetkessä, jos nyt kelpuuttaa suunnilleen ekat vastaantulevat kamppeet, kun on vaan kauhea kiire hankkia ne kamat kun vauva jo odottaa kotiinlähtöä sairaalassa.

Me hankittiin vaunut ja turvakaukalo jo pari kuukautta ennen synnytystä. Silloin oli vielä ihan ok kierrellä kaupoissa. Mikä olikin sitten superhyvä, koska esikoinen päätti syntyä pari viikko aikaisemmin. Halusin myös nähdä tuotteet livenä, enkä vaan netistä tilatessa jostain kuvista. Esimerkiksi vaunuissa on aika vaikeaa arvioida käyttökokemusta netin kautta.

Mun esikoinen syntyi kuukauden etuajassa eikä mulla ollut valmiina kuin pinnasänky.

Sairaalassa ollessani mieheni hankki turvaistuimen, vaunut ja muutamat pullot varuiksi.

Ei ollut mitään paniikkia, kaikkea ehti ostaa ja suurinta osaa ei edes tarvitse. No, olenkin luonteeltani sellainen rauhallinen enkä mikään hössöttäjä. Enkä juossut itse kaupoilla, kyllä miehetkin osaa lapun kanssa käydä hakemassa. Vähän hei vastuuta miehillekin ! Naiset pitää miehiä ihan osaamattomina ja tyhminä , niin kai ne heittäytyvätkin semmoisiksi.

Mut hei sä et ole niin kuin muut naiset, olet ERILAINEN.

Miksi niitä varusteita EI voisi hankkia etukäteen? Kokiko miehesi suurta iloa ja nautintoa yksin ostoksilla ollessaan? Useimmissa perheissä äiti on pidempään kotona vauvan kanssa ja siksi käyttää enemmän vaunuja. On ihan luontevaa, että haluaa valita käyttöesineen, joka on joka päiväisessä käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.

Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.

Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.

Miten niin yhtä kokoa?

Eiköhän sieltä valikoimasta jokainen löydä ne omaan tarkoituksen sopivan kokoiset ja malliset. Lisäksi, nykyään työntöaisan korkeutta voi säätää työntäjän pituuden mukaan. Juurikin sen käyttöergonomia ja esimerkiksi selän vuoksi. Ennen ei voinut säätää, koska työntöaisana toimi pelkkä metalliputki. Nykyään on myös korkeampia vaunumalleja pitkille ihmisille, jottei heidän tarvitse nostella pientä vauvaa selkä vääränä kumarrellen. Vastaavasti lyhyemmille ihmisille on saatavilla matalia vaunuja.

Kyllä niissä vanhoissakin rattaissakin runko kului, ei nekään mitään ikuisuuden kestäviä olleet. Myös mm. jousitukset puuttui usein kokonaan. Niillä vaan sitten rynkytettiin menemään, kiristettiin vaan ruuveja välillä.

Menepä vaikka rautakauppaan katsomaan erilaisten työntökärryjen valikoimia. Yhtä kokoa ne ovat vaikka moni työmies käyttää niitä jatkuvasti.

Ylipäätään sinulla ei taida olla paljoa kokemusta vanhoista rattaista? Esimerkiksi niiden rungot ovat todella paljon kestävämpiä kuin uusien rattaiden rungot. Uusissa tyypillisesti on hyvin matala kuormitusrajoitus, kun taas vanhempiin ei ole usein katsottu tarpeelliseksi merkitä kuormitusrajoitusta ollenkaan. Myöskään tuota valjasjuttua et tiennyt vaan ilmeisesti ajattelit, että jos rattaissa ei ole valmiina valjaita niin sitten niihin ei saa valjaita?

Miten rautakaupan työntökärryt liittyy lastenrattaisiin?

Lastenrattaista löytyy kyllä ihan helposti 20-30 kg painorajaan asti. Varmasti löytyy suuremmillakin painorajoilla. 20-30 kg alkaa usein olla jo kouluikäisen paino, milloin niitä rattaita enää harvemmin käytetään.

Se, että vanhoissa rattaissa ei ole painorajaa johtunee ihan siitä, että siihen aikaan moisesta asiasta ei ole edes välitetty. Niinpä sitä ei ole merkittykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne, että korkeussäädettäviä aisoja myydään lisävarusteina. Sellaiset on siis mahdollista jälkiasentaa vanhoihin rattaisiin, ja ne maksavat vain murto-osan uusien rattaiden hinnasta.

On vanhoihin Ladoihinkin saatavilla lisävarusteeksi lämpötyyny penkille, ja takapenkille voi ihan hyvin itse askarrella turvavyöt. Mitä sitä mitään uudempaa perheautoa hankkimaan.

Lastenrattaat ovat todella yksinkertainen vehje verrattuna henkilöautoon, vaikka ne ehkä statustarvoltaan saattavatkin olla joidenkin mielestä toisiinsa rinnastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne, että korkeussäädettäviä aisoja myydään lisävarusteina. Sellaiset on siis mahdollista jälkiasentaa vanhoihin rattaisiin, ja ne maksavat vain murto-osan uusien rattaiden hinnasta.

On vanhoihin Ladoihinkin saatavilla lisävarusteeksi lämpötyyny penkille, ja takapenkille voi ihan hyvin itse askarrella turvavyöt. Mitä sitä mitään uudempaa perheautoa hankkimaan.

Ja jos tulee lisää lapsia niin että takapenkiltä loppuu paikat kesken niin helposti voi kiinnittää kattoteilineisiin muovituoleja ja kiinnittää niihin valjaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.

Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.

Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.

Miten niin yhtä kokoa?

Eiköhän sieltä valikoimasta jokainen löydä ne omaan tarkoituksen sopivan kokoiset ja malliset. Lisäksi, nykyään työntöaisan korkeutta voi säätää työntäjän pituuden mukaan. Juurikin sen käyttöergonomia ja esimerkiksi selän vuoksi. Ennen ei voinut säätää, koska työntöaisana toimi pelkkä metalliputki. Nykyään on myös korkeampia vaunumalleja pitkille ihmisille, jottei heidän tarvitse nostella pientä vauvaa selkä vääränä kumarrellen. Vastaavasti lyhyemmille ihmisille on saatavilla matalia vaunuja.

Kyllä niissä vanhoissakin rattaissakin runko kului, ei nekään mitään ikuisuuden kestäviä olleet. Myös mm. jousitukset puuttui usein kokonaan. Niillä vaan sitten rynkytettiin menemään, kiristettiin vaan ruuveja välillä.

Menepä vaikka rautakauppaan katsomaan erilaisten työntökärryjen valikoimia. Yhtä kokoa ne ovat vaikka moni työmies käyttää niitä jatkuvasti.

Ylipäätään sinulla ei taida olla paljoa kokemusta vanhoista rattaista? Esimerkiksi niiden rungot ovat todella paljon kestävämpiä kuin uusien rattaiden rungot. Uusissa tyypillisesti on hyvin matala kuormitusrajoitus, kun taas vanhempiin ei ole usein katsottu tarpeelliseksi merkitä kuormitusrajoitusta ollenkaan. Myöskään tuota valjasjuttua et tiennyt vaan ilmeisesti ajattelit, että jos rattaissa ei ole valmiina valjaita niin sitten niihin ei saa valjaita?

Miten rautakaupan työntökärryt liittyy lastenrattaisiin?

Lastenrattaista löytyy kyllä ihan helposti 20-30 kg painorajaan asti. Varmasti löytyy suuremmillakin painorajoilla. 20-30 kg alkaa usein olla jo kouluikäisen paino, milloin niitä rattaita enää harvemmin käytetään.

Se, että vanhoissa rattaissa ei ole painorajaa johtunee ihan siitä, että siihen aikaan moisesta asiasta ei ole edes välitetty. Niinpä sitä ei ole merkittykään.

Rautakaupan työntökärryissä on myös ergonomiatarpeita. Vai kiistätkö tämän?

Kenties kiistät myös sen, että teräsputken kestävyys rattaiden runkorakenteena on ihan eri planeeltalta kuin muovin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne, että korkeussäädettäviä aisoja myydään lisävarusteina. Sellaiset on siis mahdollista jälkiasentaa vanhoihin rattaisiin, ja ne maksavat vain murto-osan uusien rattaiden hinnasta.

On vanhoihin Ladoihinkin saatavilla lisävarusteeksi lämpötyyny penkille, ja takapenkille voi ihan hyvin itse askarrella turvavyöt. Mitä sitä mitään uudempaa perheautoa hankkimaan.

Lastenrattaat ovat todella yksinkertainen vehje verrattuna henkilöautoon, vaikka ne ehkä statustarvoltaan saattavatkin olla joidenkin mielestä toisiinsa rinnastuvat.

Eipä se autokaan mikään monimutkaisuuden huippu ole. Autossa myös usein istutaan melko vähän aikaa, moni matka taittuu kymmenessä tai kymmenissä minuuteissa. Rattaita sen sijaan voidaan työnnellä yhteensä tuntikausia päivittäin.

Mitä se sinua kutittelee, hankkiiko joku auton tai sitten lastenrattaat statusarvon, tai jonkun muun syyn vuoksi?

Sinun ei kai mikään pakko ole.

Miten sitten kottikärryt vauvankin siirtelyyn. Ovat halpoja, kestävät varmasti painoa ja ovat muihinkin tarkoituksiin käyttökelpoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.

Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.

Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.

Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.

Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.

Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.

Miten niin yhtä kokoa?

Eiköhän sieltä valikoimasta jokainen löydä ne omaan tarkoituksen sopivan kokoiset ja malliset. Lisäksi, nykyään työntöaisan korkeutta voi säätää työntäjän pituuden mukaan. Juurikin sen käyttöergonomia ja esimerkiksi selän vuoksi. Ennen ei voinut säätää, koska työntöaisana toimi pelkkä metalliputki. Nykyään on myös korkeampia vaunumalleja pitkille ihmisille, jottei heidän tarvitse nostella pientä vauvaa selkä vääränä kumarrellen. Vastaavasti lyhyemmille ihmisille on saatavilla matalia vaunuja.

Kyllä niissä vanhoissakin rattaissakin runko kului, ei nekään mitään ikuisuuden kestäviä olleet. Myös mm. jousitukset puuttui usein kokonaan. Niillä vaan sitten rynkytettiin menemään, kiristettiin vaan ruuveja välillä.

Menepä vaikka rautakauppaan katsomaan erilaisten työntökärryjen valikoimia. Yhtä kokoa ne ovat vaikka moni työmies käyttää niitä jatkuvasti.

Ylipäätään sinulla ei taida olla paljoa kokemusta vanhoista rattaista? Esimerkiksi niiden rungot ovat todella paljon kestävämpiä kuin uusien rattaiden rungot. Uusissa tyypillisesti on hyvin matala kuormitusrajoitus, kun taas vanhempiin ei ole usein katsottu tarpeelliseksi merkitä kuormitusrajoitusta ollenkaan. Myöskään tuota valjasjuttua et tiennyt vaan ilmeisesti ajattelit, että jos rattaissa ei ole valmiina valjaita niin sitten niihin ei saa valjaita?

Miten rautakaupan työntökärryt liittyy lastenrattaisiin?

Lastenrattaista löytyy kyllä ihan helposti 20-30 kg painorajaan asti. Varmasti löytyy suuremmillakin painorajoilla. 20-30 kg alkaa usein olla jo kouluikäisen paino, milloin niitä rattaita enää harvemmin käytetään.

Se, että vanhoissa rattaissa ei ole painorajaa johtunee ihan siitä, että siihen aikaan moisesta asiasta ei ole edes välitetty. Niinpä sitä ei ole merkittykään.

Rautakaupan työntökärryissä on myös ergonomiatarpeita. Vai kiistätkö tämän?

Kenties kiistät myös sen, että teräsputken kestävyys rattaiden runkorakenteena on ihan eri planeeltalta kuin muovin?

Miten rautakaupan työntökärryjen ergonomiaongelmat liittyy edelleenkään lastenrattaisiin? Vai onko tämä nyt joku lapsellinen vertailu, että jos jotkut työntökärry ei ole ergonomiset, niin ei lastenrattaidenkaan tarvitse tai pidä olla?