Mies ei osta mitään vauvalle
Kuinka normaalia on että mies ei hanki mitään tulevalle vauvalle? Minä olen ostanut vaunut ja muutamia vaatekappaleita sekä hoitotarvikkeita. Olen puhunut hänelle mitä kaikkea pitäisi vielä hankkia mutta hän ei tunnu ymmärtävän tai tekevän mitään asian eteen. Vauva syntyy piakkoin. Alan olla hyvin stressaantunut tämän asian vuoksi. Onko se todella niin että minun täytyy yksin huolehtia kaikki tarpeellinen lapselle? Miehellä on huomattavasti paremmat tulot. Rahani eivät yksin riitä kaikkiin hankintoihin. Vauvan vaunut oli jo kohtuullisen hintavat vaikka käytettynä ostin. Haluan nyt vielä sanoa sen verran että myös mies toivoi vauvaa. Minulle on itsestäänselvää että molempien pitäisi osallistua enkä voinut edes kuvitella joutuvani tällaiseen tilanteeseen.
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on taas markkinointi toiminut. :D
Oikeasti vauva ei tarvitse tuhansilla euroilla krääsää.
Ei kai kukaan krääsää ole neuvonut hankkimaan?
Meillä ekan lapsen yhdistelmävaunut, mihin kuului vaunukoppa, ratasosa sekä turvakaukalo, maksoi yhteensä joku melkein 1500 euroa. Mutta se oli kyllä superhyvä ja kätevä, mikä kesti kaikille kolmelle lapselle. Oli hyvät säätövarat ja vaunut pärjäsi monissa olosuhteissa. Runko-osat oli kestäviä, eikä ekassa auringonpaisteessa hapertuvaa muovia. Kankaat oli laadukkaita ja kestivät kulutusta hyvin.
Sen setin sai vielä myytyä ihan ok hinnalla, koska oli vieläkin hyvin käyttökelpoinen ja siisti.
Muutamalla kympillä saa vaunut missä runko on teräsputkea ja kankaat ehjät ja paksut. Eivät mene rikki vaikka kyydissä olisi useampikin lapsi ja kasa tavaraa samaan aikaan.
Saa olla kyllä aika hyvä tuuri, että saisi alle tunnissa löydettyä sopivat rattaat jos vatimustaso on edes hitusen korkeempi kun sulla.
Jos rattaiden pitää mahtua autoon, taloyhtiön hissiin ja eteiseen niin koko on aika tärkeä kriteeri myös. Jos vaunuihin tarvitsee saada kaukalon kiinni niin mistä löytyy hetkessä viidelläkympillä kaukaloon sopivat rattaat tai oikeat adapterit. Entä jos toinen vanhemmista on erittäin pitkä/lyhyt, pitää olla suuri säätövara. (sitten on tietty muita erityisempiäkin tarpeita joillain esim. jos harrastetaan juoksua on teräsrunkoiset hyökkäysvaunut aika viidenkympin tuhlausta. Jos asutaan metsän keskellä isot renkaat on plussaa, mutta kummat tuntuu kivemmalta ilmakumi vai täyskumirenkaat? Jne.)Sinua itseäsi on pienenä työnnelty juuri sellaisissa teräsputkisissa rattaissa joissa ei ole mitään hifistelyominaisuuksia. Kuinka vanhempasi mahtoivatkaan pärjätä? Ovat varmaan vieläkin aivan rikki tuon kokemuksen seurauksena.
No meillä ainakin oli siihen aikaan ihan vaunuvarasto, nykyaikana aika harvassa on täälläpäin talot joiden varastoon vaunut voisi jättää. Eikä tainnut olla kyllä turvaistuinpakkoakaan saati turvakaukaloita.
Sä taidat olla samanlainen kuin mun anoppi, mitään mukavuuksia ei sais olla kun hälläkään ei ollu. Kyllä pitäisi pyykitkin pestä käsin illalla ja ripustaa patterille kuivamaan aamuksi, kun ihan turhaa mukavuudenhalua ostaa enemmän kuin yhdet sukat lapselle ja vielä pesukonettakin kehdata käyttää 😂
Ne vaunut jätetään pyörävarastoon.
Ihan ok on niitä viime vuosituhannen puolellakin valmistettuja vaunuja työntää. En näe, että tämän kaltaiseen välineeseen kuin vaunuihin tai rattaisiin olisi tarvetta ylen määrin panostaa. Se on vain yksi arjen väline muiden rinnalla. Tämän näkee esim. lastenhoidon ammattilaisista hyvin. Heillä harvoin on käytössä mitään "hienoja vaunuja", koska ne nyt yksinkertaisesti vaan eivät ole mikään erityinen prioriteetti käytännön tarpeiden kannalta.
Ne lastenhoidon ammattimaiset ei kyllä itse osta niitä rattaita, vaan hankinnoista ja määrärahoista päättää kunta. Ylläripylläri kunnilla ei ole tarjota sitä laadukkainta vaihtoehtoa, koska mm. kustannuskysymys. Kyllähän päikyissä nukutaankin ties missä patjoilla ja pukkisängyissä, mutta harva sitä kotona lapsiaan nukuttaa sellaisessa.
Lastenhoidon ammattilaiset ei myöskään työntele niitä rattaita läheskään yhtä paljon, kuin mitä lapsen vanhempi työntelee vaunuja tai rattaita. Lastenhoidon ammattilaiset käyttää niitä satunnaisesti vain johonkin tiettyihin menemisiin, joten mukavuudella ja ergonomialla ei ole niin väliä. Vanhempi taas käyttää niitä joka päivä kaikkialla arjessa, joten vaunuilla ja rattailla ominaisuuksineen on todellakin väliä.
Perhepäivähoitajat lähtevät päivittäin pois kotipihasta ja todellakin hankkivat itse omat tarvikkeensa.
No eivätkä hanki. Kunta hankkii, järjestää hoitajille kunnan omat rattaat. Jossain voi olla käytössä systeemi, että perhepäivähoitaja itse hankkii rattaat, mutta siinäkin sitten kunta maksaa, tai sitten hoitaja saa ne hankinnat verovähennyksiin. Joten omasta pussista ei niitä maksella. Perhepäivähoito on muutenkin päistyvä päivähoitomuoto, eikä perhepäivähoitajia enää ole kuten ennen on ollut. Sen sijaan ryhmäperhepäiväkodeissa tai päiväkodeissa kunta kyllä huolehtii ne rattaat, ei tarvitse työntekijöiden itse lähteä vaunukaupoille.
Päivittäin lähipuistoon tai vastaavaan lasten kärrääminen on edelleen täysin eri juttu kuin vaunujen tai rattaiden kanssa joka paikassa kulkeminen.
Keskiverto lapsiperhe liikkuu lähes joka paikkaan autolla. Rattaita käytetään etupäässä lyhyisiin siirtymiin. Perhepäivähoitaja sen sijaan ei edes saa käyttää autoa, vaan pitkätkin matkat kuten matka kirjaston satutunnille tehdään kävellen rattaita työntäen.
Höpönpöpön.
Perhepäivähoitajat pysyttelee usein ihan siinä omassa pihassa, ehkä kerran tai pari kertaa viikossa käyvät parinsadan metrin päässä olevassa leikkipuistossa. Joskus tekevät lyhyen kävelylenkin siinä lähikortteleissa. Meidän lapsen perhepäivähoitaja ei käy missään kirjaston satutunneilla, koska porukka on niin pientä, ettei satutunnit vielä onnistu. Hoitopaikassa satuja luetaan kyllä, ja hoitajan perhe käy itse kirjastossa päivittämässä kirjavalikoimaa.
Monissa lapsiperheissä ei ole edes koko autoa. Miten sillä sitten mihinkään liikutaan? Meillä ei ole autoa, ja autolla liikutaan ainoastaan isovanhempien luona, missä heidän autossaan on myös turvaistuin.
Autoton lapsiperhe on äärimmäisen harvinainen. Lähinnä heitä on Helsingissä.
No eikä ole. Kyllä autottomia lapsiperheitä löytyy myös Suomen muista isoista kaupungeista, kenellä nyt autolle ei vaan ole tarvetta. Vielä useampia on sellaisia perheitä, missä auto on, mutta sitä käyttää lähinnä toinen vanhempi esimerkiksi töihin kulkemiseen. Niinpä siis se kotona lapsen kanssa oleva on edelleen käytännössä ilman sitä autoa lähes koko päivän. Siksi hekin liikkuvat paljon rattailla tai vaunuilla.
Julkisissa liikennevälineissä ainakin Helsingissä kulkee paljon äitejä lastenvaunujen kanssa. On maksutonta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok on niitä viime vuosituhannen puolellakin valmistettuja vaunuja työntää. En näe, että tämän kaltaiseen välineeseen kuin vaunuihin tai rattaisiin olisi tarvetta ylen määrin panostaa. Se on vain yksi arjen väline muiden rinnalla. Tämän näkee esim. lastenhoidon ammattilaisista hyvin. Heillä harvoin on käytössä mitään "hienoja vaunuja", koska ne nyt yksinkertaisesti vaan eivät ole mikään erityinen prioriteetti käytännön tarpeiden kannalta.
Mikä fiksaatio sinulla on jankuttaa noista viime vuosituhannen vaunuista ja rattaista? Kukaan ei kai pakota sinua panostamaan niihin vaunuihin tai rattaisiin.
Miksi siis sinunkaan pitäisi jankuttaa muille ihmisille sitä, että kyllä ne ysäriltä peräisin olevat vaunut ja rattaat on vielä ihan ok, ja että rattaisiin on ihan turhaa sen enempää panostaa?
Sinä voit ihan rauhassa hankkia ne ysärirattaat tai -vaunut, jos koet että ne tarvitset. Mutta älä oleta muiden tekevän samoin tai omaavan samanlaiset tarpeet näiden tarvikkeiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on taas markkinointi toiminut. :D
Oikeasti vauva ei tarvitse tuhansilla euroilla krääsää.
Ei kai kukaan krääsää ole neuvonut hankkimaan?
Meillä ekan lapsen yhdistelmävaunut, mihin kuului vaunukoppa, ratasosa sekä turvakaukalo, maksoi yhteensä joku melkein 1500 euroa. Mutta se oli kyllä superhyvä ja kätevä, mikä kesti kaikille kolmelle lapselle. Oli hyvät säätövarat ja vaunut pärjäsi monissa olosuhteissa. Runko-osat oli kestäviä, eikä ekassa auringonpaisteessa hapertuvaa muovia. Kankaat oli laadukkaita ja kestivät kulutusta hyvin.
Sen setin sai vielä myytyä ihan ok hinnalla, koska oli vieläkin hyvin käyttökelpoinen ja siisti.
Muutamalla kympillä saa vaunut missä runko on teräsputkea ja kankaat ehjät ja paksut. Eivät mene rikki vaikka kyydissä olisi useampikin lapsi ja kasa tavaraa samaan aikaan.
Saa olla kyllä aika hyvä tuuri, että saisi alle tunnissa löydettyä sopivat rattaat jos vatimustaso on edes hitusen korkeempi kun sulla.
Jos rattaiden pitää mahtua autoon, taloyhtiön hissiin ja eteiseen niin koko on aika tärkeä kriteeri myös. Jos vaunuihin tarvitsee saada kaukalon kiinni niin mistä löytyy hetkessä viidelläkympillä kaukaloon sopivat rattaat tai oikeat adapterit. Entä jos toinen vanhemmista on erittäin pitkä/lyhyt, pitää olla suuri säätövara. (sitten on tietty muita erityisempiäkin tarpeita joillain esim. jos harrastetaan juoksua on teräsrunkoiset hyökkäysvaunut aika viidenkympin tuhlausta. Jos asutaan metsän keskellä isot renkaat on plussaa, mutta kummat tuntuu kivemmalta ilmakumi vai täyskumirenkaat? Jne.)Sinua itseäsi on pienenä työnnelty juuri sellaisissa teräsputkisissa rattaissa joissa ei ole mitään hifistelyominaisuuksia. Kuinka vanhempasi mahtoivatkaan pärjätä? Ovat varmaan vieläkin aivan rikki tuon kokemuksen seurauksena.
No meillä ainakin oli siihen aikaan ihan vaunuvarasto, nykyaikana aika harvassa on täälläpäin talot joiden varastoon vaunut voisi jättää. Eikä tainnut olla kyllä turvaistuinpakkoakaan saati turvakaukaloita.
Sä taidat olla samanlainen kuin mun anoppi, mitään mukavuuksia ei sais olla kun hälläkään ei ollu. Kyllä pitäisi pyykitkin pestä käsin illalla ja ripustaa patterille kuivamaan aamuksi, kun ihan turhaa mukavuudenhalua ostaa enemmän kuin yhdet sukat lapselle ja vielä pesukonettakin kehdata käyttää 😂
Ei kai nyt mitään pattereita tai juoksevaa vettä kotona kellään ole? Turhaa mukavuudenhalua semmoiset. Pyykit viedään joelle tai rannalle ja siellä pestään. Kuivamaan ne laitetaan ulos aurinkoon, tai kotiin puulämmitteisen hellan tai takan viereen.
Mikä koti? Eikö luola enää kelpaa?
Kaikkea ne ihmiset on ruvenneet vaatimaankin. Ensin kahdella raajalla kävely ja nyt sitten tämä. Kyllä oli ennen paremmin.
Meillä anoppi ehdotti, että olisimme ottaneet käyttöön miehen vanhat rattaat 90-luvulta. Mutta sanoin kiitos ei kiitos, me emme enää elä matelijavaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä ketjussa on kerrottu, että 60 prosentissa tapauksista lapsen on laittanut alulle joku muu mies kuin naisen nykyinen mies ja että tieto koskisi nimenomaan Suomea. Onko todella näin? Linkki? Faktaa on, että naisella on ollut keskimäärin toistakymmentä miessuhdetta.
Voi olla niinkin, että alullepanija on persaukinen ja nainen etsii varakkaamman miehen, vaikka tämä ei muuten olisikaan niin mieleinen. Saa lapselle elättäjän ja joutuu vastapalkkioksi olemaan sillä lailla, vaikka se ei olisi kovinkaan mieleistä.
Naiset ovat "parisuhteessa" vain miehen tarjoamien resurssien vuoksi. Lapsetkin saa näppärästi tehtyä jonku jännittävämmän kanssa, eikä naisen kumppani tajua mitään.
Miehet on just noin tyhmiä :D Saatte mitä ansaitsette!
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Minä itse asiassa yritin etsiä lapselle retrokuosisia rattaita, mieluiten sieltä ysäriltä.
Mitään sopivia ei kuitenkaan löytynyt, koska lähes kaikissa oli jotain sellaista vikaa, minkä vuoksi en rattaita halunnut. Milloin oli säilytetty jossain kellarissa tai leikkimökissä viisitoista vuotta, milloin "pientä kulumaa" tai "elämää nähneet" tarkoitti sitä, että istumaosan kankaat oli istuttu puhki ja joku muu kohta kankaista oli potkittu repaleiseksi. Kuomu oli lähtenyt irti ja kadonnut jo ysärillä. Joissain oli myös "vähän hometta". Täyskumirenkaat oli loppuunkuluneet, tai ne tai joku niistä puuttui kokonaan. Useissa kohteissa myös mainittiin, että pesu jää ostajalle, ja jo silmämääräisesti voi havaita, että se pesuprojekti ei ole mikään pikapesu.
Ne harvat, mitkä olisi olleet siistejä, käyttökelpoisia ja kohtuuhintaisia, sijaitsi jossain satojen kilometrien päässä toisella puolella maata. Yksiä tosin käytiin katsomassa, mutta niitäkään ei sitten otettu, koska ne nitisi, natisi, loksui ja kolisi työntäessä niin, että se sai epäilemään, kestääkö ne edes pihan toiselle puolelle. Olivat myös rungostaan jo niin kuluneet, että koko rattaat heilui ja lenkotti sivulle heiluttaessa. En uskaltaisi lasta laittaa niiden kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Lastenvaunuja ostavien kannattaakin etsiä 1950-1960-luvulla valmistettuja vaunuja. Ne tehtiin kestämään sukupolvesta toiseen. Ovatkin nykyään niin kysyttyjä, että niitä on vaikea löytää. Isomummon ullakolta voi löytää.
Ap:
- Perustakaa yhteinen tili, johon molemmilla on kortti.
- Sopikaa summa, jonka molemmat siirtävät tilille kuukausittain. Se voi olla molemmilta sama summa, mutta useat pitävät oikeudenmukaisempana, että summa on yhdessä sovittu prosenttimäärä tuloista, esim. 20 % tai 60 % riippuen siitä, mitä kaikkea tililtä maksetaan.
- Tililtä maksetaan ainakin kaikki yhteisen lapsen kulut, kuten vaatteet, vaipat, lääkkeet, vakuutukset ja isommat hankinnat. Tulevaisuudessa harrastukset, puhelinlasku, viikkoraha yms.
- Voitte myös käyttää tiliä kaikkiin yhteisiin kuluihin: asumiseen, ruokaan jne.
- Miksi: molemmat osallistuvat yhteisen lapsen elatukseen ja se tapahtuu läpinäkyvästi. Molemmilla on vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Pelkkä kestävyys ei liene nykyään monenkaan kriteeri hankkia vaunuja tai rattaita. Nykyään hankitaan tarpeeseen, ei sillä mielellä, että rattaiden pitäisi kestää sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä, ja sitten vielä mäkiautoksi.
Ihan yhtä hankalia ja raskaita silloin ennen oli työntää ne raskasrunkoiset, muokkaamattomissa olevat vaunut. Sitä ei vaan ennen osattu kyseenalaistaa, koska ei tiedetty mistään paremmasta. Ei käyttäjän pituuden mukaan säädettäviä työntöaisoja, ei käännettäviä ratasistuimia, ei yhden rungon yhdistelmiä. Ergonomiasta tuskin oli kuultukaan. Sehän olisi ollut ihan täysin ennenkuulumaton ja käsittämätön ajatus, että vaunut olisi olleet työntäjälleen sopivankokoiset ja mukavat käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Pelkkä kestävyys ei liene nykyään monenkaan kriteeri hankkia vaunuja tai rattaita. Nykyään hankitaan tarpeeseen, ei sillä mielellä, että rattaiden pitäisi kestää sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä, ja sitten vielä mäkiautoksi.
Ihan yhtä hankalia ja raskaita silloin ennen oli työntää ne raskasrunkoiset, muokkaamattomissa olevat vaunut. Sitä ei vaan ennen osattu kyseenalaistaa, koska ei tiedetty mistään paremmasta. Ei käyttäjän pituuden mukaan säädettäviä työntöaisoja, ei käännettäviä ratasistuimia, ei yhden rungon yhdistelmiä. Ergonomiasta tuskin oli kuultukaan. Sehän olisi ollut ihan täysin ennenkuulumaton ja käsittämätön ajatus, että vaunut olisi olleet työntäjälleen sopivankokoiset ja mukavat käyttää.
Se oli hirveää aikaa. Tekee pahaa ajatellakin.
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Vierailija kirjoitti:
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Ai tonnikaupalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Pelkkä kestävyys ei liene nykyään monenkaan kriteeri hankkia vaunuja tai rattaita. Nykyään hankitaan tarpeeseen, ei sillä mielellä, että rattaiden pitäisi kestää sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä, ja sitten vielä mäkiautoksi.
Ihan yhtä hankalia ja raskaita silloin ennen oli työntää ne raskasrunkoiset, muokkaamattomissa olevat vaunut. Sitä ei vaan ennen osattu kyseenalaistaa, koska ei tiedetty mistään paremmasta. Ei käyttäjän pituuden mukaan säädettäviä työntöaisoja, ei käännettäviä ratasistuimia, ei yhden rungon yhdistelmiä. Ergonomiasta tuskin oli kuultukaan. Sehän olisi ollut ihan täysin ennenkuulumaton ja käsittämätön ajatus, että vaunut olisi olleet työntäjälleen sopivankokoiset ja mukavat käyttää.
Kyllä ne iso- ja ohutrenkaiset, kunnolla jousitetut vaan olivat hyviä työntää ja kulkivat vaikka 30 cm loskassa tai muhkuraisella metsäpolullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Ai tonnikaupalla?
Useamman satasen, jos hankkii kunnolliset ja kulutusta kestävät kankaat kiinnityksillä ja haarakiilalla, sekä reunapehmuisteilla.
Toki varmaan halvemmalla pääsee, jos hommaa vaan kangaskaupasta kangasta, ja ompelee niistä jonkinlaisen pussin istumista varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen pojat tekivät vanhoista lastenvaunuista mäkkäreitä eli mäkiautoja. Pyörät ja akselit kiinnitettiin laudasta tehtyyn pohjaan. Ajopeli varustettiin kopalla ja ratilla. Laskettiin alamäkeä kaduilla ja teillä. Pystytkö nykyisistä kärryistä ja vaunuista tekemään sellaisia? Ilmeisesti ei, koska ne eivät kestä uusiokäyttöä.
Pelkkä kestävyys ei liene nykyään monenkaan kriteeri hankkia vaunuja tai rattaita. Nykyään hankitaan tarpeeseen, ei sillä mielellä, että rattaiden pitäisi kestää sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä, ja sitten vielä mäkiautoksi.
Ihan yhtä hankalia ja raskaita silloin ennen oli työntää ne raskasrunkoiset, muokkaamattomissa olevat vaunut. Sitä ei vaan ennen osattu kyseenalaistaa, koska ei tiedetty mistään paremmasta. Ei käyttäjän pituuden mukaan säädettäviä työntöaisoja, ei käännettäviä ratasistuimia, ei yhden rungon yhdistelmiä. Ergonomiasta tuskin oli kuultukaan. Sehän olisi ollut ihan täysin ennenkuulumaton ja käsittämätön ajatus, että vaunut olisi olleet työntäjälleen sopivankokoiset ja mukavat käyttää.
Kyllä ne iso- ja ohutrenkaiset, kunnolla jousitetut vaan olivat hyviä työntää ja kulkivat vaikka 30 cm loskassa tai muhkuraisella metsäpolullakin.
Nimenomaa noista vanhoista rattaistahan ja varmaan vaunuistakin puuttuu ne jouset kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä ketjussa on kerrottu, että 60 prosentissa tapauksista lapsen on laittanut alulle joku muu mies kuin naisen nykyinen mies ja että tieto koskisi nimenomaan Suomea. Onko todella näin? Linkki? Faktaa on, että naisella on ollut keskimäärin toistakymmentä miessuhdetta.
Voi olla niinkin, että alullepanija on persaukinen ja nainen etsii varakkaamman miehen, vaikka tämä ei muuten olisikaan niin mieleinen. Saa lapselle elättäjän ja joutuu vastapalkkioksi olemaan sillä lailla, vaikka se ei olisi kovinkaan mieleistä.
Naiset ovat "parisuhteessa" vain miehen tarjoamien resurssien vuoksi. Lapsetkin saa näppärästi tehtyä jonku jännittävämmän kanssa, eikä naisen kumppani tajua mitään.
Miehet on just noin tyhmiä :D Saatte mitä ansaitsette!
Noinko äitisi toimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.
Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.
Nopeasti ajateltuna entiset elämäntavat voi tuntua ekologisilta, mutta ei ne ihan sitä olleet. Ennen käytettiin monissa tuotteissa materiaaleja, mitkä on nykyään tiedossa terveys- tai ympäristöhaittoja aiheuttavana. Samoin kierrätyksestä ja uusiokäytöstä ei tiedetty tai välitetty. Vanhat rattaat annettiin lapsille mäkiautoksi ja sen jälkeen työnnettiin takapihan suuren kuusen alle vanhan auton ja vanhojen polkupyörien kanssa. Jos ei ollut lapsia kenelle antaa runkoa mäkiautoksi, työnnettiin ne rattaat suoraan sinne kuusen alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noiden retrorattaiden käyttö enää kannata, koska ne uudet kankaat maksaa saman verran kuin uudet rattaat.
Ennen tehtiin tavarat kestämään. Ei ollut nykyistä kertakäyttökulttuuria. Olivat kalliita ostovoimaan nähden. Silloin kannatti kunnolla tehtyjä tuotteita korjauttaa useampaan kertaankin. Kaikki oli siis ekologistakin. Eikö tähän ole nykyäänkin pyrkimys? Lasten kärräysvälineitä hankkivat voivat toimia tiennäyttäjinä perässä tuleville.
Kestäminen on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, mutta rajansa kaikella. Ennen myös ajateltiin, että rattaiden kestävyys on tärkeintä, ei sen rattaiden työntelijän selän kestävyys. Myöskään pienet homepilkut ei haitanneet missään, ei leivässä, perunoissa eikä rattaissa. Silläkään ei ollut niin väliä, jos rattaissa ei ollut esimerkiksi turvavaljaita, putosihan ne lapset välillä puistakin. Rattaat myös katsottiin pidempään käyttökelpoisiksi, ei mitkään natinat, rungon kulumisen väljyydet tai ruuvien irtoamiset kovankaan käytön jälkeen haitanneet.
Eri tyyppisiä kärryjä on nykyisinkin yleensä vain yhtä kokoa, eikä kukaan silti lähde kauhistelemaan mitään väitettyä "selän hajoamista". Paitsi rattaiden tapauksessa.
Valjaat rattaisiin ostettiin ennen aina erikseen. Siis ihan niin kuin syöttötuoliin ostetaan valjaat erikseen nykyisinkin.
Entisajan rattaat tehtiin paljon tukevammiksi kuin nykyisin, joten niihin harvoin edes tuli mitään runkovikaa kovassakaan käytössä. Tai jos tuli, niin vaikkapa ruuvin saattoi vaihtaa sen sijaan, että yhden huonon ruuvin vuoksi olisi hankittu kokonaan uudet rattaat.
Mikä koti? Eikö luola enää kelpaa?
Kaikkea ne ihmiset on ruvenneet vaatimaankin. Ensin kahdella raajalla kävely ja nyt sitten tämä. Kyllä oli ennen paremmin.