Vanhusten hoitajille kysymys: kuinka usein öisin vaihdetaan vaippa. (Omaishoitajaksi ryhtymässä)

Jos hän ei nuku öisin, pidän parempana vaihtoehtona hoivakotia jo aika suoralta kädeltä. Omaishoito sopii silloin, kun vanhus nukkuu suhteellisen hyvin öisin. Kukaan ei nimittäin jaksa valvoa kovin kauaa terveyden siitä kärsimättä. Voisi harkita alkuun viikko-viikko-systeemiä intervalliosastolla että saisit levätä tarpeeksi edes joskus.

Hoitajilla ei mene hermot, koska se on osa ammatillisuutta haastavampienkin asiakkaiden kanssa. Hoitaja, joka menettää hermonsa ja alkaa vaikkapa sättiä tai huutaa asiakkaalle, on hyvin pian entinen hoitaja ja selkeästi sopimaton alalle.

Omaishoitajana sulla on tunteet pelissä, koska ihminen jota ja jonka asioita hoidat, on lähisukulaisesi.

Onko omaishoidon tarve oikeasti kartoitettu ja saako äitisi kotihoidon palveluita? Entäpä muut apukeinot, kuten ateriapalvelu, siivooja? Intervallijaksot esimerkiksi läheisellä vuodeosastolla tai vanhusten palveluasumisen yksikössä? Jos nämä ovat käytössä ja ovat riittämättömiä, on hyvä miettiä laitospaikan mahdollisuutta. Jonot ovat pitkiä ja kriteerit kovat.

Mitä tulee puhelimen pois ottamiseen, toisen kotona tai toisen huoneessa ollessasi sun olisi tärkeä ymmärtää itsemääräämisoikeus ja miten sitä toteutetaan.

Et voi olla hereillä 24/7 eikä ole tarkoituskaan. Jos äitisi pärjää ilman yöllisiä vaipanvaihtoja tai on pärjännyt tähänkin asti, voit varmaan nukkua yösi rauhassa. Jos vaippa tulvii ja vuode kastuu, pitää tarkistaa vaipan koko, sopivuus ja vuoteen suojaus. Froteesuoja tai poikkilakana auttavat suojaamaan sängyn.

Kokemus vanhustenhoidosta tasan nolla, mutta tulee mieleeni, että auttaisiko lukittavat ovet? Niin voisit välillä poistua keittiöstä, jättää ruoat sinne, ja laittaa keittiön oven perässäsi lukkoon. Samoin yöksi lukkoon, niin ei laita hellaa päälle itsekseen. Vai onko teillä sellainen moderni avotilahirvitys, jossa keittiö on olkkarin seinällä?

Tunnetiloista mietin ihan sitä, että noin yleensä elämänkokemuksen perusteella musta ainakin tuntuu siltä, että ei samasta asiasta loppujen lopuksi jaksa ottaa kovin montaa kertaa kierroksia. Ja useinhan muistisairaiden jutut kiertää samaa kehää. Joten ehkä muutaman viikon tai kuukauden päästä koko homma menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - jaaha, tätä taas...

Ei sillä, että kenellekään suosittelisin omaishoitajaksi rupeamista. Mutta tällaisia käytännön asioita mietiskelin. Tärkeintä on kehittää sellainen järjestely, jossa nukkuminen onnistuu, koska kukaan ei kestä kovin kauaa ilman unta. Jos sellaista järjestelyä ei löydy, ei omaishoito voi jatkua.

Isäni on 90v .Ei ole kotihoidon kriteerit täyttävä, koska pää sekä jalat toimivat. Minä olen lähihoitaja, teen täyttä työvuoroa, muistisairaiden yksikössä. Työpäivien jälkeen, hoidan isääni. Koko elämäni on pelkkää vanhushoitoa. Minulla on yksiö, jossa en ehdi asua, joskus käyn postit katsomassa. Omaa elämää ei enää ole.

Voi olla, että en ole hommaan sopiva. Stressaan liikaa. Apua kunnalta tulee liian vähän eli ei käytännössä ollenkaan.

Minusta pitäisi olla omaishoisettaville hoitopaikkatakuu. Eli kun omaishoitaja ei enää jaksa, niin siirtyy suoraan hoitopaikkaan. Tai jos omaishoitaja tarvitsee vapaata, sinne hoitoon pääsee heti (Vaikka maksua vastaan)

Mun äiti saattaa hyvinkin tarvita joskus sellaisen vetskarihaalarin, joka aukea takaa. Tosin sitten ainakin pitää ne sakset olla pois. Onneksi nyt juuri vielä pärjäämme ilman sellaista.

En käsittänyt, miten tuo muistisairaus ihmiseen vaikuttaa. Tuo ahdistuneisuus ja pelkotilat on tuossa hankalinta.

Molemmilla mummoillani oli muistisairaus, muttei he olleet samanlaisia kuin äitini. Olivat leppoisampia.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on 90v .Ei ole kotihoidon kriteerit täyttävä, koska pää sekä jalat toimivat. Minä olen lähihoitaja, teen täyttä työvuoroa, muistisairaiden yksikössä. Työpäivien jälkeen, hoidan isääni. Koko elämäni on pelkkää vanhushoitoa. Minulla on yksiö, jossa en ehdi asua, joskus käyn postit katsomassa. Omaa elämää ei enää ole.

Jos pää ja jalat toimivat, mihin sun jatkuvaa hoitoa tarvitaan?

Mitä mieltä miehesi on?

Onko äitisi toiveita kysytty?

Kyllä tulee valmisruoka, jonka vain lämmitän. Se on kyllä suuri apu, vaikka laatu ja annokset ovatkin pienentyneet. Se oli huippua vielä 2 vuotta sitten ennen kuin kunta alkoi siitäkin säästää.

Teen siis vaan aamu ja iltapalat ja omat ja miehen ruuat.

Kamalaa tuolla yhdellä kirjoittajalla, jonka 90-v isä haki ja ei saanut kunnan kotihoitoa. Laskikohan kunta sen varaan, että sinä kyllä hoidat. Epäreilua.

Äitini kokeili paei viikkoa jossain palveluasumisessa muutama vuosi sitten.

Oli sitä mieltä, että mieluummin kotona.

Tää omaishoitajuus lähti alunperin siitä, että mieheni ehdotti meidän muuttavan tähän tueksi. Oma asuntomme on kaukana ja oli hankalaa sieltä käsin hoidella tänne asioita. En kuitenkaan silloin ajatellut omaishoitajuutta. Se jotenkin on nyt liukunut tällaiseen.

Lisään tuosta valmisruuasta, että se tietysti on maksullista.

Joillakin vanhuksilla on ollut yölliseen levottomuuteen apua painopeitosta.

Ja tosiaan ne vessa-asiat olisi hoidettava päiväsaikaan, jotta ei siihen heräile ja ahdistu kun herää. Toisaalta päivällä liikkuminen voi myös auttaa suolta toimimaan, ja päivänokoset siihen päälle rentouttamaan, joten välttämättä ei olisi ollenkaan paha.

Sitten tuo hermojen meneminen. Olisiko vaimentavista korvatulpista mitään apua, jos äidin höpötys ei ol sellaista, johon on aina pakko vastata? Itse käytän niitä kotona kolmen lapseni kanssa, koska hermostun myös herkästi hälinässä ja lasten tunnetilat siirtyvät minuun turhan herkästi. Korvatulpat päässä kuulen kuitenkin vaimeasti puheen ja pystyn hoitamaan härdellitilanteetkin yllättävän rauhallisesti. Tällä hetkellä käytän ihan perus apteekin Korvatulppia, mutta laitoin tilaukseen vähemmän vaimentavat tulpat, jotta voisin paremmin käyttää niitä pidempi aikoja ilman huolta etten kuule kauempaa lasten ääniä.

Muista, että olet tosiaan vasta alussa. Kun toimintatavat vakiintuvat ja tulevat tutummiksi, ei jännitä ja hermostuta yhtä paljon. Muistisairaus etenee kunkin ihmisen kohdalla eri tavoin, joten se toki tulee vielä muuttamaan kuviota. Saattaa olla, että myöhemmin on helpompaa, tai sitten voi olla että päädyt jossain vaiheessa hakemaan hoivakotipaikkaa.

Tsemppiä sinulle

Onko hoitajille opetettu jotain niksejä, miten pysyä rauhallisena.

- Ei siihen erityisiä niksejä ole. Harva jää alalle joka ei tykkää dementikoista tai vanhuksista. Työhön on suhtauduttava ammatillisesti, ei hermostuminen mitään auta muistisairaiden kanssa, päinvastoin. Pitää jutella rauhallisesti ja vaikka vähän lähteä mukaan niihin harhoihin ja kertoa että kaikki on kunnossa, antaa tarvittavaa lääkettä.

Tuo oli hyvä, harhoihin tosiaan kannattaa mieluummin lähteä mukaan kuin alkaa väittelemään ja hämmentämään muistisairasta. Jos siis semmoisia harmittomia harhoja/muistamattomuutta ovat. Mene mukaan siihen hänen todellisuuteensa, jos siitä ei ole mitään haittaa.

Tutut rutiinit myös auttavat. Tuli vain mieleen yks hoitajakoulun opettaja, joka kertoi yhdestä mummelista, jolle piti joka aamu pukea essu päälle, että aamu lähti jouhevasti käyntiin. Essu oli hälle merkki että aamulypsyt oli lypsetty ja oli aika siirtyä kahvinkeittohommiin 😁

Meillä on vain housuvaippoja ja sitten niitä keskeltä kavennettuja suprakaiteita

-Päivällä voi olla housuvaippa ja jos se ei yöksi riitä niin kannattaa laittaa vyö/flex vaippa ja ne suprakaiteet. Violettiraitainen vyövaippa on paksuin.

Otan ne äitini hermoilut liian omaismaisesti. Kammottaa, kun aina niin älykäs äitini puhuu ihan outoja.

Se sama ääni, johon olen tottunut luottamaan, vakuuttelee minua ihan harhaan. Väittää täysillä jotain, mikä ei voi olla totta.

Harmitta tuo vyövaippajuttu, kun en muista, miksi äitini mielestä ne ei hänelle sopineet, kun niitä kahteen otteeseen yritti käyttää.

Silloin ei tullut mieleenkään, että siitä rulww mun ongelma joskus.

Kuulosuojaimia tosiaan voisi välillä käyttää.

Siksi kuulosuojaimia, että äitini näkisi, että haluan olla omissa oloissani, vaikka olenkin läsnä.

Tosin hän saattaisi myös provosoitua liikaa.

Se on aika yleistä että vaipoista sanotaan että ei sovi. On paksu ja painaa ja jne. joku tottumattomuuteen tai mukavuuteen liittyvä juttu.

Jos vaikka vyövaippa hiertää ja tulee ihottumaa niin silloin se ei sopisi ja voisi laittaa kokeeksi teippi vaipan. "Hyväkuntoinen" ihminen kokee ne usein epäsopivana vaikka kastelisi sängyn ja tarve olisi ilmeinen.

Olette kai oikeassa. Tämä homma ei pidemmän päälle ehkä sovi minulle.

Yritän nyt kuitenkin. Voi olla, että minulla menee kyllä tässä vielä mielenterveys.

Äitini siis on ollut hyvä äiti, mutta myös erittäin määrätietoinen ihminen.

Hän on ollut se, joka tietää asiat ja hän on oikeasti myös ne tiennyt.

Hän on edelleen määrätietoinen, mutta turhautuu usein itsekin, kun ei tajua kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Se on aika yleistä että vaipoista sanotaan että ei sovi. On paksu ja painaa ja jne. joku tottumattomuuteen tai mukavuuteen liittyvä juttu.

Jos vaikka vyövaippa hiertää ja tulee ihottumaa niin silloin se ei sopisi ja voisi laittaa kokeeksi teippi vaipan. "Hyväkuntoinen" ihminen kokee ne usein epäsopivana vaikka kastelisi sängyn ja tarve olisi ilmeinen.

Voi olla hyvinkin, että vyövaippa hiersi. Ehkä se oli syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus on provo.

Ap puhuu täyttä paskaa ja on keksinyt itselleen

omaishoidettavan.

Ap antaa ilmi, että äiti käyttää unilääkkeitä.

Miten sellainen ihminen itse heräilee monta kertaa yössä, vaihtelemaan vaippojaan ?

Miten?

Kun jo unilääkkeittä annettaessa tulee taata se, että henkilö voi nukkua yhtäjaksoisesti ainakin 7-8 tuntia.

Toikkaroiko ap:n unilääkkeistä sekaisin vaihtelemassa vaippaa, monta kertaa yössä?

Hänhän voi vaikka kaatua ja loukkaantua vakavasti tuossa tilassa.

On taas linjoilla aloittajana se Tarina-täti.

Olen ap. Äitini on syönyt unilääkkeitä jo vuosikausia. Ei hän niistä niin tokkuraan mene, etteikö öisin heräilisi.

Hänellä on siis pitkävaikutteinen ja lyhytvaikutteinen ketipinor, brintellix ja temesta ja tenox.

Brintellix ei ainakaan ole unilääke. Pyydä lääkäriä vielä tarkistamaan lääkitys, että mitä kannattaa illalla ottaa. Aika montaa unilääkettä hän saa. Mahtaakohan kaikki olla tarpeellisia.