Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Riitaisa käytös naisella?
20.08.2022 |
Taas yksi lomareissu meni pieleen jo alkaessaan. On yhtä nuoralla tanssimista välillä elämä. Nyt oli varmaan tän vuoden ennätys, parisen viikkoa leppoisaa kotielämää ja nyt tuli taas stoppi. Riita voi syntyä ihan mitättömästä. Nyt jankkasi minulle, neljästi kysyi samaa asiaa mitä tein, kun hain tavarat autoon kuten tarkoitus oli ja hän odotti autolla, 15 metrin päässä kotiovesta. Mitä tein siellä niin kauan, miten tavaroiden haku voi kestää, miksen vastannut puhelimeen, enkä toiseenkaan, jne, kuin ei uskoisi mitä sanon, ja lopulta vastasin varmaankin ärtyneesti. Siitähän se sota syttyi, miksi olen vihainen jo tullessani ulos (en ollut) , mistä se johtuu, miksen vastaa kysymyksiin ja huutaa vain niin että korviin ottaa eikä sanaa saa väliinkään. Kutsuu mua psykoksi kun kuulemma olin raivona valmiiksi ja kyselee olenko tyhmä! Ja jatkuu vaan ja lopulta häipyy laukkunsa kanssa jonnekin, en tiedä lähtikö kokonaan pois metrolle vai mitä, sellaista kun usein tapahtuu että vain häipyy kaupungille.
Löydän sitten hänet parin auton päästä pakun takaa kännykkää selailemasta ja kysyn mitäs nyt ja suuttuneena taas julistaa saavansa tehdä mitä haluaa. Pyytelen useasti anteeksi jos ärähdin alussa kyselyihin ja hän lopulta palaa autolle ja lähdemme matkaan. Saa olla vähän varuillaan aina kun ei tiedä milloin kaikki olisi taas ns. Hyvin.
Perillä hän vaikuttaa jo normaalimmalta ja varovasti kerron että haluaisin nauttia kunnolla vaikka ei ole paras olo että vaivaa ne haukkumiset psykoksi ja tyhmäksi aamutuimaan että ois kiva jos hänkin pyytäisi anteeksi kun loukkaa. Kaikki muuttui samantien ja äänentaso nousee kuinka mulla ei ole varaa tuomita, kuka on syyllinen ja mitä oon tehnyt joskus ja ei halua edes katsoa mua päin, ja haluaa takaisin kotiin kun pilasin päivän ja mun pitäis ymmärtää että jos haluan puhua jostain sen sijaan että lakaistaan maton alle, niin hän ei sitten muutamaan päivään välitä olla kuin yksin ja niinhän siinä kävi, vaikka kuinka yritti piristää niin surullinen matka siitä tuli ja kotiin tultiin jo joidenkin tuntien kuluttua ja saa nähdä montako päivää hän on taas etäinen.
Ja ei sillä ole väliä kuinka rauhallisesti ja rakentavasti yrittää jutella, lukemattomat kerrat oon tuonut esille että ollaan parisuhteessa eikä ole oleellista että kuka oikeassa tai kuka syyllinen, että yhdessä ollaan ja koitetaan oppia kommunikoimaan paremmin mutta hänellä ei jotenkin ole välimuotoa asioissa, joko puhutaan "säästä" ja kaikki hyvin mutta jos mikään saa hänet vähääkään kokemaan että jostain kritisoidaan, alkaa vertailu johonkin mitä olen joskus tehnyt tai sanonut ja kuinka en voi tuomita häntä. Ja huutamalla ja ei katso edes mua päin tuolloin on niin vihainen olemus. Ja koitan varta vasten varoa syyllistäviä sanamuotoja ja puhua rauhallisesti mutta tuntuu että toisella herää aina jokin taistelu mentaliteetti jossa on voittajat ja häviäjät vaikka oman kokemukseni mukaan perhe-elämässä yleensä ollaan samassa veneessä.
En vain enää tiedä miten parantaa suhdetta, näitä raivareita ja päivien pilalle menemisiä on yleensä viikottsin ja viet yleensä sitten useamman päivän ns. Toipua
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuhlata omaa elämää epämiellyttävän ihmisen kanssa
Niin, kai se on sitä että toivoo että oppisi toimimaan yhdessä ja turhat riidat jäisivät pois. Ei se vaan taida puhuminen ainakaan auttaa. Pari vuotta on yhdessä oltu ja alkuun oli kivaa vuoden, mutta sitten alkanut kiukuttelu ja valittelee jo pitkään etten vie vihille häntä mutta oon kertonut etten voi tällaisessa tilanteessa kunnes saadaan kommunikaatio pelaamaan, ettei ole ok perhettäkään perustaa jos aikuiset huutaa tai riitelee joka viikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, kuulostaa pelottavan paljon minulta itseltäni. Olen pistänyt PMS oireiden piikkiin, mutta mistä sitä tietää... Häpeän itseäni, kun muutun tuollaiseksi. Lääkärissä ei oteta tosissaan kun yrittää oireita sanoittaa.
Jotenkin en haluaisi kuitenkaan uskoa persoonallisuushäiriöön/epävakauteen (omalla kohdalla), koska muissa ihmissuhteissa tämä piirre ei nouse esiin eikä muilla elämän osa-alueilla ole haasteita.
En nyt oikein tiedä miksi edes vastasin, kun ei ole varsinaisesti mitään annettavaa. Tuli vaan tunne, että pitää jakaa tämä asia.
Onko puolisollasi vaikeuksia muissa ihmissuhteissa, työelämässä tms? Masennusta, ahdistuneisuutta?
Itse ehkä toivoisin, että puolisoni pistäisi minut kuriin, kun minusta tulee tuollainen (enää en lähde pois tilanteesta, nuorempana kylläkin) ja sanoisi että tuollainen ei ole ok. Sitten asiasta puhuttaisiin paremmalla hetkellä. Ehkä 'koulutus' auttaisi, välillä tuntuu että itse olen joissain asioissa jäänyt teinien tasolle tunne-elämässä. Varmaan terapia olisi kuitenkin tarpeellista..
Toivottavasti löydätte ratkaisun!
17 jatkaa...ap, sanoit naisesi perustelevan huonoa käytöstään "ei voi tunteilleen mitään vaan on aito"
Kaikilla meillä saa olla erilaisia tunteita, mutta huono käyttäytyminen onkin eri asia. Naisesi kyllä tarvitsisi jonkinlaista apua tunneilmaisujensa suhteen, mutta jos sitä ehdotat, voi olla, että saat lisää lokaa päällesi.
Vierailija kirjoitti:
Sun kehon kieli kertoo enenemmän kuin sinä itse. Kehonkielestä huomaa jos toinen vihainen tms., vaikka toinen väittäisi ettei ole jne. Tämä näkyy puolisolle, ja taustalla varmasti paljon käsittelemättömiä asioita joita tuo "asenne" aina toisessa laukaisee.
Lässyn lässyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta tule mitään. Joku hakee vastustajaa ja tyyntyy hetkeksi, kun toinen on vielä kovempi. Ap ei selvästi ole.
Epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuhlata omaa elämää epämiellyttävän ihmisen kanssa
Niin, kai se on sitä että toivoo että oppisi toimimaan yhdessä ja turhat riidat jäisivät pois. Ei se vaan taida puhuminen ainakaan auttaa. Pari vuotta on yhdessä oltu ja alkuun oli kivaa vuoden, mutta sitten alkanut kiukuttelu ja valittelee jo pitkään etten vie vihille häntä mutta oon kertonut etten voi tällaisessa tilanteessa kunnes saadaan kommunikaatio pelaamaan, ettei ole ok perhettäkään perustaa jos aikuiset huutaa tai riitelee joka viikko
Suomi on täynnä tasapainoisia ja fiksuja naisia, älä tuhlaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan mielenterveyspotilas tuo nainen. Miksi ihmeessä olet hänen kanssaan? Eikö olisi kivempaa normaalin naisen kanssa? Anna kun arvaan, tuo nainen on kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuulostaa pelottavan paljon minulta itseltäni. Olen pistänyt PMS oireiden piikkiin, mutta mistä sitä tietää... Häpeän itseäni, kun muutun tuollaiseksi. Lääkärissä ei oteta tosissaan kun yrittää oireita sanoittaa.
Jotenkin en haluaisi kuitenkaan uskoa persoonallisuushäiriöön/epävakauteen (omalla kohdalla), koska muissa ihmissuhteissa tämä piirre ei nouse esiin eikä muilla elämän osa-alueilla ole haasteita.
En nyt oikein tiedä miksi edes vastasin, kun ei ole varsinaisesti mitään annettavaa. Tuli vaan tunne, että pitää jakaa tämä asia.
Onko puolisollasi vaikeuksia muissa ihmissuhteissa, työelämässä tms? Masennusta, ahdistuneisuutta?
Itse ehkä toivoisin, että puolisoni pistäisi minut kuriin, kun minusta tulee tuollainen (enää en lähde pois tilanteesta, nuorempana kylläkin) ja sanoisi että tuollainen ei ole ok. Sitten asiasta puhuttaisiin paremmalla hetkellä. Ehkä 'koulutus' auttaisi, välillä tuntuu että itse olen joissain asioissa jäänyt teinien tasolle tunne-elämässä. Varmaan terapia olisi kuitenkin tarpeellista..
Toivottavasti löydätte ratkaisun!
Hyvä, olet sentään päässyt jollain tavalla itseanalyysin alkuun.
Pms voi todellakin sairastuttaa, ehkä sinun kannattaisi hakeutua johonkin spesialistille?
Samoin henkisen hyvinvoinnin kannalta tunneterapiaan, jos ja kun purat huonot puolet aina uuteen ihmiseen.
Exän suku on tuollaista ja lopulta siihen sortui hänkin (mies). Siinä meni pitkä ihmissuhde, kun toinen ei hoitanut itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sä tuossa tilanteessa voi tehdä mitään mikä auttaisi. Lueskelin juuri narsismista, siinä sanottiin että narsistin kumppani miettii aina ja jatkuvasti miten olisi ja mitä sanoisi että toinen ei vain suuttuisi. Ja silti myrsky nousee...
Enkä väitä että tässä olisi se kyseessä, mutta jos et voi olla oma itsesi ja pikkuasioistakin tulee sanomista niin eipä siinä auta vaikka vetäisit itsesi rusetille. Hankala ihminen on hankala. Oletteko puhuneet asiasta?
Niin, vaikea on puhua kun toinen kokee niin helposti sen henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi vaikka kuinka olen harjoitellut rauhallista lähestymistapaa, se on helposti taas toisen huutoa kuka on se oikeasti syyllinen ja kuka oikeassa, kuin aivan eri ihminen niin agressiivinen ja vihainen, imitoi ja matkii halveksivaan sävyyn, ja keskustelut tyssäävät heti tähän taistelureaktioon. Usein kertoo mun olevan valehtelija ja jankuttavan sitä. Jos kysyn jotain joka vaivaa, toteaa vaan vihaisesti että älä ärsytä, olet kuin mun eksä sekin valehteli ja ärsytti! ja toisessa hetkessä söpöilee ja sanoo rakastavansa niin kovin. Oon pohtinut paljon, koittanut ehdottaa pariterapiaa tms. Ja jotain harjoituksia mutta tuntuu ettei hänellä suurta mielenkiintoa.
Narsismia olen miettinyt. Jatkuvasti peilailee ja ihailee itseään ja kertoi että on pienestä asti tykännyt katsella peilistä itseään. Kertoo usein kuinka hän on kaunis nainen, ja tuntunut alusta asti pitävän itsestäänselvyytenä monia asioita. koko seurusteluaikamme olen kaiken meille maksanut ja elättänyt, ja yhdessä matkusteltu hienoilla matkoilla ja hän saanut koruja joita toivonut tuhansilla euroilla ja 500 kuukausirahankin annoin kun vielä oli varaa siihen kun pyysi. Silti kun tulee tiukempi paikka sanoo vaan että häntä ei kiinnosta auttaa ellei saa täyttä kuukausipalkkaa, vaan haluaa keskittyä käymään salilla. Nyt alkanut toivoa että veisin hänet toimenpiteeseen joka maksaisi tuhansia euroja ja miettinyt tässä että senkö takia hän viime viikot oli niin mukava kun tämä teema oli pinnalla.
Tuntuu että on kuin lapsi ja olettaa että koti ruoka auto harrastukset kaikki ovat automaattista ja hänen ei tarvitse edes arvostaa sitä koska se itsestäänselvyys. Ja kuulemma mun turha odottaa hänen käyttäytyvän kuin vaimo kun en ole vienyt vihille, mutta jotenkin en luota että se naimisiinmeno kaiken muuksi muuttaisi ja pelottaa jos tämä ei muuttuisikaan koskaan paremmaksi
Toivottavasti ei ole totta. Parisuhteen tai kavereiden/perheenjäsenten/tms. kanssa olemisen ei kuulu olla nuoralla kävelyä. Tuollaiseen ei auta muu kuin puolison vapaaehtoinen ja oma-aloitteinen terapiassa käynti. Sä et häntä terapiaan saa vaikka mitä yrittäisit ellei hän sitä todella itse halua. Ei hän välttämättä ole narsisti tai muu. Voi olla vain hankala ihminen, mutta oman kokemukseni mukaan hankalien ihmisten kanssa on vaikea jutella ja asiat ei yleensä puhumasta parane. Tarvitaan jotakin konkretiaa.
Itse lähtisin pois tuollaisesta suhteesta eli valitsisin eron. Maa ja maailma on täynnä miehiä ja naisia ja muita, jotka osaavat käyttäytyä fiksusti. Ehdotan myös, että sä menet itse juttelemaan tästä sun tilanteesta jonkun psykologin kanssa.
(koska täällä taas esiintyy naisia haukkuvia kommentteja, mainittakoot, että minä olen nainen. Ei kaikki naiset ole hulluja, kuten eivät ole kaikki miehetkään...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova kovaa vasten. Sanot, että joko sinä käyttäydyt kunnioittavasti minua kohtaan, tai sitten emme voi olla yhdessä. Parisuhteessa tärkein asia on se, että kunnioittaa toista. Hänellä saattaa itsellään olla joku toinen ihastus, kun selailee kännykkää ja epäilee sinua jostain salaisuuksien pitämisestä. Hän ei kunnioita tällä hetkellä sinua tarpeeksi ja jos tilanne ei muutu, ei tule koskaan kunnioittamaankaan.
Mä olin nuorempana tuollainen. Nyttemmin olen aikuistunut ja näen paremmin, miten huonosti silloin käyttäydyin kumppaneitani kohtaan.
Mikä minuun sitten olisi silloin auttanut? Minkä neuvon voisin sanoa tuollaisen naisen kumppanille? Ainakin itse kaipasin paljon positiivista palautetta, hellyyttä. Jos olin vihainen, olisin useimmiten kaivannut, että toinen olisi vaan tullut lähelle ja halannut. Vaikka sanonut, että otetaan ihan rauhassa. Katsotaanko vaikka elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuulostaa pelottavan paljon minulta itseltäni. Olen pistänyt PMS oireiden piikkiin, mutta mistä sitä tietää... Häpeän itseäni, kun muutun tuollaiseksi. Lääkärissä ei oteta tosissaan kun yrittää oireita sanoittaa.
Jotenkin en haluaisi kuitenkaan uskoa persoonallisuushäiriöön/epävakauteen (omalla kohdalla), koska muissa ihmissuhteissa tämä piirre ei nouse esiin eikä muilla elämän osa-alueilla ole haasteita.
En nyt oikein tiedä miksi edes vastasin, kun ei ole varsinaisesti mitään annettavaa. Tuli vaan tunne, että pitää jakaa tämä asia.
Onko puolisollasi vaikeuksia muissa ihmissuhteissa, työelämässä tms? Masennusta, ahdistuneisuutta?
Itse ehkä toivoisin, että puolisoni pistäisi minut kuriin, kun minusta tulee tuollainen (enää en lähde pois tilanteesta, nuorempana kylläkin) ja sanoisi että tuollainen ei ole ok. Sitten asiasta puhuttaisiin paremmalla hetkellä. Ehkä 'koulutus' auttaisi, välillä tuntuu että itse olen joissain asioissa jäänyt teinien tasolle tunne-elämässä. Varmaan terapia olisi kuitenkin tarpeellista..
Toivottavasti löydätte ratkaisun!
Kiitos rehellisestä vastauksesta, PMS toki täälläkin vaikuttaa vielä pahentavasti ja hänkin sen myöntää. Kun suunniteltiin lomaa varmistin ettei olisi olla se aika ja kuulemma vielä pari viikkoa piti olla turvallista aikaa eli ei se varmaan yksinomaan se ole.
Työelämästä en tiedä, hän kertoi olleensa työssään hyvä mutta lopetti ne aloitetuamme seurustelun, ei kerro oikein mitään aiemmista parisuhteistaan, sen ymmärsin että vuoden yhdessä oltuamme hän totesi ettei ole koskaan näin pitkään ollut kenenkään kanssa ja sentään on nyt yli 30. Kysyin yllättyneenä että niinkö, ja sanoi ettei hänellä ollut aiemmin naimisiinmeno mielessä, ja oli liian villi, mitä sitten tarkoittikaan. Eikä opiskelusta montaa sanaa maininnut, yhden kaverin kuulin siellä olleen, ja kavereita en tiedä onko käytännössä siskon lisäksi pahemmin ketään johon luottaisi. On todella itseriittoinen ja vahva persoona ja mielipiteet eikä varmaan kaipaakaan pahemmin ihmisiä ympärilleen. Kyllä hän tuntuu toimeen tulevan hyvin äitinsä ja siskonsa kanssa ja pärjää arkitilanteissa mainiosti, jotenkin vain parisuhteessa tällainen puoli ilmenee.
Olen tuota koulutus asiaa miettinyt mutta se hyväkin hetki muuttuu samantien karmeaksi jos koittaa ns. Vakavista aiheista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tuossa tilanteessa voi tehdä mitään mikä auttaisi. Lueskelin juuri narsismista, siinä sanottiin että narsistin kumppani miettii aina ja jatkuvasti miten olisi ja mitä sanoisi että toinen ei vain suuttuisi. Ja silti myrsky nousee...
Enkä väitä että tässä olisi se kyseessä, mutta jos et voi olla oma itsesi ja pikkuasioistakin tulee sanomista niin eipä siinä auta vaikka vetäisit itsesi rusetille. Hankala ihminen on hankala. Oletteko puhuneet asiasta?
Niin, vaikea on puhua kun toinen kokee niin helposti sen henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi vaikka kuinka olen harjoitellut rauhallista lähestymistapaa, se on helposti taas toisen huutoa kuka on se oikeasti syyllinen ja kuka oikeassa, kuin aivan eri ihminen niin agressiivinen ja vihainen, imitoi ja matkii halveksivaan sävyyn, ja keskustelut tyssäävät heti tähän taistelureaktioon. Usein kertoo mun olevan valehtelija ja jankuttavan sitä. Jos kysyn jotain joka vaivaa, toteaa vaan vihaisesti että älä ärsytä, olet kuin mun eksä sekin valehteli ja ärsytti! ja toisessa hetkessä söpöilee ja sanoo rakastavansa niin kovin. Oon pohtinut paljon, koittanut ehdottaa pariterapiaa tms. Ja jotain harjoituksia mutta tuntuu ettei hänellä suurta mielenkiintoa.
Narsismia olen miettinyt. Jatkuvasti peilailee ja ihailee itseään ja kertoi että on pienestä asti tykännyt katsella peilistä itseään. Kertoo usein kuinka hän on kaunis nainen, ja tuntunut alusta asti pitävän itsestäänselvyytenä monia asioita. koko seurusteluaikamme olen kaiken meille maksanut ja elättänyt, ja yhdessä matkusteltu hienoilla matkoilla ja hän saanut koruja joita toivonut tuhansilla euroilla ja 500 kuukausirahankin annoin kun vielä oli varaa siihen kun pyysi. Silti kun tulee tiukempi paikka sanoo vaan että häntä ei kiinnosta auttaa ellei saa täyttä kuukausipalkkaa, vaan haluaa keskittyä käymään salilla. Nyt alkanut toivoa että veisin hänet toimenpiteeseen joka maksaisi tuhansia euroja ja miettinyt tässä että senkö takia hän viime viikot oli niin mukava kun tämä teema oli pinnalla.
Tuntuu että on kuin lapsi ja olettaa että koti ruoka auto harrastukset kaikki ovat automaattista ja hänen ei tarvitse edes arvostaa sitä koska se itsestäänselvyys. Ja kuulemma mun turha odottaa hänen käyttäytyvän kuin vaimo kun en ole vienyt vihille, mutta jotenkin en luota että se naimisiinmeno kaiken muuksi muuttaisi ja pelottaa jos tämä ei muuttuisikaan koskaan paremmaksi
Naimisiinmeno tai lasten hankkiminen tai mikään muukaan ei korjaa jo olemassa olevia ongelmia parisuhteessa. Eli ei kannata mennä naimisiin, jotta toisen käytös muuttuisi tai ongelmat häviäisi. Ei ne häviä, tulee vaan uusia ongelmia oheen.
Sun kannattais mennä alkuun iteksesi pyskologin juttusille. Voisit semmosen kanssa käydä läpi sun tilannetta, parisuhdetta, sun mahdollisia ongelmia kommunikoinnissa tms. ja sitä mitä vaihtoehtoja sulla on tulevaisuuden suhteen. Voitte keskustella siitä olisko pariterapia hyvä vaihtoehto ja miten sitä kannattaisi ehdottaa jne.
Mutta muista ainakin se, että kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä. Muutoksen pitää tapahtua ihmisen omasta halusta. Apua voi tarjota, mutta toista ei voi pakottaa ottamaan apua vastaan.
t. 32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tuossa tilanteessa voi tehdä mitään mikä auttaisi. Lueskelin juuri narsismista, siinä sanottiin että narsistin kumppani miettii aina ja jatkuvasti miten olisi ja mitä sanoisi että toinen ei vain suuttuisi. Ja silti myrsky nousee...
Enkä väitä että tässä olisi se kyseessä, mutta jos et voi olla oma itsesi ja pikkuasioistakin tulee sanomista niin eipä siinä auta vaikka vetäisit itsesi rusetille. Hankala ihminen on hankala. Oletteko puhuneet asiasta?
Niin, vaikea on puhua kun toinen kokee niin helposti sen henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi vaikka kuinka olen harjoitellut rauhallista lähestymistapaa, se on helposti taas toisen huutoa kuka on se oikeasti syyllinen ja kuka oikeassa, kuin aivan eri ihminen niin agressiivinen ja vihainen, imitoi ja matkii halveksivaan sävyyn, ja keskustelut tyssäävät heti tähän taistelureaktioon. Usein kertoo mun olevan valehtelija ja jankuttavan sitä. Jos kysyn jotain joka vaivaa, toteaa vaan vihaisesti että älä ärsytä, olet kuin mun eksä sekin valehteli ja ärsytti! ja toisessa hetkessä söpöilee ja sanoo rakastavansa niin kovin. Oon pohtinut paljon, koittanut ehdottaa pariterapiaa tms. Ja jotain harjoituksia mutta tuntuu ettei hänellä suurta mielenkiintoa.
Narsismia olen miettinyt. Jatkuvasti peilailee ja ihailee itseään ja kertoi että on pienestä asti tykännyt katsella peilistä itseään. Kertoo usein kuinka hän on kaunis nainen, ja tuntunut alusta asti pitävän itsestäänselvyytenä monia asioita. koko seurusteluaikamme olen kaiken meille maksanut ja elättänyt, ja yhdessä matkusteltu hienoilla matkoilla ja hän saanut koruja joita toivonut tuhansilla euroilla ja 500 kuukausirahankin annoin kun vielä oli varaa siihen kun pyysi. Silti kun tulee tiukempi paikka sanoo vaan että häntä ei kiinnosta auttaa ellei saa täyttä kuukausipalkkaa, vaan haluaa keskittyä käymään salilla. Nyt alkanut toivoa että veisin hänet toimenpiteeseen joka maksaisi tuhansia euroja ja miettinyt tässä että senkö takia hän viime viikot oli niin mukava kun tämä teema oli pinnalla.
Tuntuu että on kuin lapsi ja olettaa että koti ruoka auto harrastukset kaikki ovat automaattista ja hänen ei tarvitse edes arvostaa sitä koska se itsestäänselvyys. Ja kuulemma mun turha odottaa hänen käyttäytyvän kuin vaimo kun en ole vienyt vihille, mutta jotenkin en luota että se naimisiinmeno kaiken muuksi muuttaisi ja pelottaa jos tämä ei muuttuisikaan koskaan paremmaksi
No et oo tosissas, maksat tälle monsterille kk rahaa ja kaiken yhteisen elämän, ja hän vaatii palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana tuollainen. Nyttemmin olen aikuistunut ja näen paremmin, miten huonosti silloin käyttäydyin kumppaneitani kohtaan.
Mikä minuun sitten olisi silloin auttanut? Minkä neuvon voisin sanoa tuollaisen naisen kumppanille? Ainakin itse kaipasin paljon positiivista palautetta, hellyyttä. Jos olin vihainen, olisin useimmiten kaivannut, että toinen olisi vaan tullut lähelle ja halannut. Vaikka sanonut, että otetaan ihan rauhassa. Katsotaanko vaikka elokuva.
Kiitos, tämä niksi muuten toiminut joskus :) kun vaan ajoissa sen tekisi ja halaisi ja se tilanne voi helpottaa, ollaan onnistuttu siinä jokusen kerran, kiitos muistutuksesta!
Sano, että olet täysin kyllästynyt ailahtelevaan, kohtuuttomaan, lapsellisiin agressiohin ja haet eroa, ellei hän tee itselleen jotain. Lääkärissä käynti, hormonitasapainon, verensokerin, kilpirauhasarvojen, ferritiinin tutkiminen ja hoito yleensä auttaa. Ei kannata vässyköidä enempää.
Ap, narsismi ei tarkoita itsensä ihailya peilistä, vaan on persoonallisuushäiriö, jossa on monenlaisia piirteitä. Googlaa siitä, tuo nainen voi ollakin narsisti siksi, kun halveksii sinua niin paljon ja on qggressiivinen, pompottaa jaodottaa sinun palvelevan häntä ja manipuloi vaihtamalla välillä lirkuttelevalle söpöilevälle mielelle. Taisit kirjoittaa, että hänen ilmeensäkin vääristyvät, kun hän suuttuessaan väheksyy sinua niin paljon. Tuli mieleen eräs tuttu narsisti, joka saadessaan silmittömiä raivokohtauksia todellakin vääristyi kasvoiltaan ihan hirveän näköiseksi, ilmehti aivan käsittämättömästi. Ei koskaan ole pyytänyt anteeksi mitään, koska on mielestään aina oikeassa ja muut aina väärässä.
Eroa. Jo tänään.
Alue: Aihe vapaa
Valitsitko naisystävän vain hänen upean ulkomuotonsa perusteella? Tuollaisia ne jännittävät naiset ovat, meitä normaaleja taviksiakin on, mutta ei me kelvata.