Isovanhemman näkökulmaa kaivataan? Miksi et halua olla mukana lapsenlapsen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutta se on liian vaikeaa. Minulla on kuitenkin itsellänikin vielä jäljellä elämää ja sekin on tärkeää, en voi viettää loppuja vuosiani kirstettävässä köysisilmukassa valmiina kuuntelemaan miten huono olen, miten väärin teen, ja miten minun pitäisi olla äiti ja isoäiti. 

Luulin että isovanhemmuus olisi elämäni hienoimpia asioita, mutta kyttäyksen ja arvostelun alla oleminen ei kyllä täyttänyt näitä toiveita.

Tiedän että apu varmasti kelpaisi, mutta minulla pitäisi myös saada olla oma suhde lapsenlapseeni, eikä kenenkään masinoima. Haluaisin olla tärkeä ihminen lapselle, en pelkkä hoitopaikka. En myöskään voi hoitaa sairasta lasta, koska itselläni on perussairauksia enkä voi saada jokaista kulkutautia. 

Kerran hoidin sairasta lasta kun vanhemmat halusivat töihin, eikä olla kotona hänen kanssaan. Sain lapselta influenssan ja olin monta kuukautta huonona. Jouduin myös sairaalaan. Sillä välin postit pursusi laatikosta, piha oli kolaamatta, eikä myöskään kotiin pääsyni jälkeen minua autettu heidän taholtaan ollenkaan. Tuttu taksikuski sitten kävi kaupassa pienet ostamiseni. 

Kateellisena kuuntelen kun muut puhuvat lämpimästi lapsistaan ja heidän puolisoistaan, ja lapsenlapset käyvät kyläilemässä.

On hyvin ymmärrettävää, ettet voi perussairauksien takia asettaa itseäsi alttiiksi jatkuville infektioille. Mutta vähän särähti korvaan tuo, ettet halua olla pelkkä hoitopaikka, vaan tärkeä ihminen lapsenlapsille. Pienten lasten kanssa oleminen nyt vain on sitä jatkuvaa hoitoa. Kouluikäisten lasten kanssa voi jo tehdä enemmänkin, retkiä, askarteluja jne. mutta sekin on köytännössä hoitoa. Et voi tulla tärkeäksi ihmiseksi lapsenlapsillesi, jos et vietä aikaa heidän kanssaan = hoida heitä. Tuo on ikävää, etteivät lapsesi auttaneet sinua, kun olit influenssassa.

Ei läheinen suhdee isovanhempaan vaadi sitä että isovanhempi hoitaa lapsen. Minulla oli ihana läheinen suhde mummiini vaikka vanhempani eivät hoidattaneet minua hänellä ,eikä mummi kuulemma pessyt kakkapyllyäni koskaan. Mistä tällainen ajatus tulee että mummin pitää hoitaa sairaita lapsia jotta suhde voi olla läheinen? Ihan tuulestatemmattu ajatus!

Meillä myös äitini ei voinut hoitaa lapsiamme, koska isällä oli vaikea pitkäaikaus sairaus.

Kun isä kuoli, äiti halusi matkustaa ensimmäistä kertaa elämässään ja elää vähän omaa elämää. Minusta se oli ihanaa.

Nyt on äiti vanha ja silti minä ja aikuiset lapsemme käymme äitiämme auttamassa. Hän oli hyvä äiti ja mummi, vaikka elikin raskaan elämän alistavan ja sairaan isämme peukalon alla ja sitten nautti vapaudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Älä viitsi trollata hei...

Ei ole trolli, toivoisin että olisi, ei kukaan tällaista tilannetta halua. JA en todellakaan ole ainoa jolla on näin, tiedän omastakin piiristä useamman, joka samassa tilanteessa. Näistä ei usein puhuta, joten varmasti enemmänkin tapauksia löytyisi, mutta aika usein ihmiset häpeää tätä tilannetta, kun lapsilla ei ole isovanhempia. 

Tämä on todella täysi tabu. Tästä ei puhuta. Tästä ei kirjoiteta. Lehdissä kirjoitetaan vain aina sitä pullantuoksuista tarinaa miten isovanhemmat auttaa ja tukee.

Mutta tilasto kertoo totuuden. Juuri oli iso vauva ja et-lehden kysely jossa kävi ilmi että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lapsenlapsiin. Siis 20% on todella iso määrä. Joka viides isovanhempi. Laita 10 perhettä riviin ja kahdella niistä on tämä tilanne.

Meillä on myös sama tilanne. Ei mitään yhteyttä tai yhteydenpitoa.

LINKKI!

Poikani sai lapsen alaikäisenä ja itselläni on sekä alaikäisiä lapsia ja työelämä toisessa kaupungissa. Oikeastaan kai haluaisin olla mukana, mutta etäisyys ja arki estää sen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Ei v*ttu mikä riidanhaastaja olet. Olen kutsunut ITSE isovanhemmat meille valmiiseen jouluin monena vuonna. Siis minä palvelisin. SILTI HE EI TULE. Miten on vaikea jotenkin tajuta että on ihan todella paljon v*ttumaisia välinpitämättömiä isovanhempia?

Sä olet jotenkin sairas kun koko ajan vänkäät ja väännät ja provosoita. Haista pitkä pazka.

Kirjoitustavastasi päätellen myös itsessäsi saattaa olla iso syy, etteivät isovanhemmat halua tulla. Itse en haluaisi viettää hetkeäkään ihmisen kanssa, jonka ulosanti on noin karmean vihamielistä..

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Ei v*ttu mikä riidanhaastaja olet. Olen kutsunut ITSE isovanhemmat meille valmiiseen jouluin monena vuonna. Siis minä palvelisin. SILTI HE EI TULE. Miten on vaikea jotenkin tajuta että on ihan todella paljon v*ttumaisia välinpitämättömiä isovanhempia?

Sä olet jotenkin sairas kun koko ajan vänkäät ja väännät ja provosoita. Haista pitkä pazka.

Kirjoitustavastasi päätellen myös itsessäsi saattaa olla iso syy, etteivät isovanhemmat halua tulla. Itse en haluaisi viettää hetkeäkään ihmisen kanssa, jonka ulosanti on noin karmean vihamielistä..

-eri

No niille isovanhemmille olen kuule koko elämäni joutunut olemaan mielin kielin ja aina varonut kaikkea. Lapsenakin olin vastuussa niiden hyvästä mielestä ja mua syyllistettiin jos niillä oli paha mieli. Olen koko elämäni joutunut vanhempiani miellyttämään ja taipumaan monelle mutkalle niiden edessä. Ne ei ole koskaan tehneet mitään minun eteeni. Mutta joo, jatka vaan. Sinä et tiedä toisesta ihmisestä mitään etkä varsinkaan sitä miten on joutunut elämässä kärsimään.

Tää palsta on kyllä ihmisyyden kaatopaikka. Ilkeitä ja phansuopia täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Älä viitsi trollata hei...

Ei ole trolli, toivoisin että olisi, ei kukaan tällaista tilannetta halua. JA en todellakaan ole ainoa jolla on näin, tiedän omastakin piiristä useamman, joka samassa tilanteessa. Näistä ei usein puhuta, joten varmasti enemmänkin tapauksia löytyisi, mutta aika usein ihmiset häpeää tätä tilannetta, kun lapsilla ei ole isovanhempia. 

Tämä on todella täysi tabu. Tästä ei puhuta. Tästä ei kirjoiteta. Lehdissä kirjoitetaan vain aina sitä pullantuoksuista tarinaa miten isovanhemmat auttaa ja tukee.

Mutta tilasto kertoo totuuden. Juuri oli iso vauva ja et-lehden kysely jossa kävi ilmi että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lapsenlapsiin. Siis 20% on todella iso määrä. Joka viides isovanhempi. Laita 10 perhettä riviin ja kahdella niistä on tämä tilanne.

Meillä on myös sama tilanne. Ei mitään yhteyttä tai yhteydenpitoa.

LINKKI!

Mitäpä jos googlaat etkä vaadi palvelua. Jokainen on nähnyt tuon tutkimuksen, minäkim. Löytyy helposti.

Vastaan tähän, miten itse näen välillä äitini, joka on isovanhempi.

Äidillä on viisi lasta. Kun ensimmäinen lapsenlapsi ilmaantui, se oli mahtavaa. Se oli siskoni lapsi.

Siskoni asui todella kaukana, ja kertoi yleensä kuukauttakin tai kahta ennen, että olisi tulossa pariksi päiväksi. Sitä odoteltiin kovasti ja oli mahtavaa viettää lapsenlapsen kanssa aikaa. Siskoni sai myös toisen pojan, ja sama ilo jatkui.

Myös veljeni sai lapsen, ja hän asui myös kaukana. Kävi harvemmin, mutta oli yleensä päivän pari. Tämä oli myös mukavaa, ja äiti odotti hartaudella parin päivän lapsenlapsen kanssa oloa.

Kolmas sisarus sai myös lapsia, ja kolme lasta saikin melko tiuhaan väliin. Tämä sisarus ei asu kovin kaukana. Hän saattoi ilmoittaa, että tuo kaikki lapsensa huomenna illaksi hoitoon. Äiti ei tähän oikein voinut sanoa mitään, tai kehdannut, vaikka olisi jo töistä todella väsynyt.

Tämä kolmas sisarus tuo todella, todella usein lapsiaan hoitoon ja todella lyhyellä aikavälillä. Saattaa vain ilmoittaa.

Nyt olen huomannut, että äitini on välillä hieman ärsyyntynyt, kuin häneltä oletetaan, että hoito onnistuu aina niin vain. Se ei ole reilua, vaikka lähellä asutaankin. Sitten kaikki lapset riehuvat, mekastavat, eivät syö kun ovat nirsoja ja sotkevat ja haluavat kaikenlaista. Kyllä se uuvuttaa.

Tää on ihan hirveä ketju. Tahallista loukkaamista, ärsyttämistä, provoamista ja pahinta kaikesta, todella vahingoniloista v*ttuilua.

Myötätuntoni kaikille joilla on kamalat omat vanhemmat tai appivanhemmat jotka ei viitsi oll mitenkään lapsenlapsen elämässä. Lapsiperheet on monesti suomessa täysin yksin. Keski-euroopassa olisi aivan pöyristyttävä skandaali jos isovanhemmat olisi tuollaiset piittamattomat mitä tässäkin ketjussa kuvataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutta se on liian vaikeaa. Minulla on kuitenkin itsellänikin vielä jäljellä elämää ja sekin on tärkeää, en voi viettää loppuja vuosiani kirstettävässä köysisilmukassa valmiina kuuntelemaan miten huono olen, miten väärin teen, ja miten minun pitäisi olla äiti ja isoäiti. 

Luulin että isovanhemmuus olisi elämäni hienoimpia asioita, mutta kyttäyksen ja arvostelun alla oleminen ei kyllä täyttänyt näitä toiveita.

Tiedän että apu varmasti kelpaisi, mutta minulla pitäisi myös saada olla oma suhde lapsenlapseeni, eikä kenenkään masinoima. Haluaisin olla tärkeä ihminen lapselle, en pelkkä hoitopaikka. En myöskään voi hoitaa sairasta lasta, koska itselläni on perussairauksia enkä voi saada jokaista kulkutautia. 

Kerran hoidin sairasta lasta kun vanhemmat halusivat töihin, eikä olla kotona hänen kanssaan. Sain lapselta influenssan ja olin monta kuukautta huonona. Jouduin myös sairaalaan. Sillä välin postit pursusi laatikosta, piha oli kolaamatta, eikä myöskään kotiin pääsyni jälkeen minua autettu heidän taholtaan ollenkaan. Tuttu taksikuski sitten kävi kaupassa pienet ostamiseni. 

Kateellisena kuuntelen kun muut puhuvat lämpimästi lapsistaan ja heidän puolisoistaan, ja lapsenlapset käyvät kyläilemässä.

On hyvin ymmärrettävää, ettet voi perussairauksien takia asettaa itseäsi alttiiksi jatkuville infektioille. Mutta vähän särähti korvaan tuo, ettet halua olla pelkkä hoitopaikka, vaan tärkeä ihminen lapsenlapsille. Pienten lasten kanssa oleminen nyt vain on sitä jatkuvaa hoitoa. Kouluikäisten lasten kanssa voi jo tehdä enemmänkin, retkiä, askarteluja jne. mutta sekin on köytännössä hoitoa. Et voi tulla tärkeäksi ihmiseksi lapsenlapsillesi, jos et vietä aikaa heidän kanssaan = hoida heitä. Tuo on ikävää, etteivät lapsesi auttaneet sinua, kun olit influenssassa.

Ei läheinen suhdee isovanhempaan vaadi sitä että isovanhempi hoitaa lapsen. Minulla oli ihana läheinen suhde mummiini vaikka vanhempani eivät hoidattaneet minua hänellä ,eikä mummi kuulemma pessyt kakkapyllyäni koskaan. Mistä tällainen ajatus tulee että mummin pitää hoitaa sairaita lapsia jotta suhde voi olla läheinen? Ihan tuulestatemmattu ajatus!

Tässä tuo edellinen kirjoittaja. Tarkoitan sitä, että jos aiot viettää edes vähän aikaa yksinäsi pienen lapsenlapsen kanssa, niin silloin sinun on hoidettava ne asiat, mitä eteen tulee, esim. syöttäminen tai vessassa käyttäminen. Toki jos aina lapsen vanhemmat ovat läsnä, niin silloin ei isovanhemman tarvitse ottaa mitään hoitotoimenpiteitä. En puhunut siis pelkästään sairaasta lapsesta, vaan yleensä lapsen kanssa olemisesta. Pienen lapsen kanssa on vaikea tai jopa mahdoton viettää kahdestaan ns. laatuaikaa, ilman, että siihen mitään hoitamista osuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutta se on liian vaikeaa. Minulla on kuitenkin itsellänikin vielä jäljellä elämää ja sekin on tärkeää, en voi viettää loppuja vuosiani kirstettävässä köysisilmukassa valmiina kuuntelemaan miten huono olen, miten väärin teen, ja miten minun pitäisi olla äiti ja isoäiti. 

Luulin että isovanhemmuus olisi elämäni hienoimpia asioita, mutta kyttäyksen ja arvostelun alla oleminen ei kyllä täyttänyt näitä toiveita.

Tiedän että apu varmasti kelpaisi, mutta minulla pitäisi myös saada olla oma suhde lapsenlapseeni, eikä kenenkään masinoima. Haluaisin olla tärkeä ihminen lapselle, en pelkkä hoitopaikka. En myöskään voi hoitaa sairasta lasta, koska itselläni on perussairauksia enkä voi saada jokaista kulkutautia. 

Kerran hoidin sairasta lasta kun vanhemmat halusivat töihin, eikä olla kotona hänen kanssaan. Sain lapselta influenssan ja olin monta kuukautta huonona. Jouduin myös sairaalaan. Sillä välin postit pursusi laatikosta, piha oli kolaamatta, eikä myöskään kotiin pääsyni jälkeen minua autettu heidän taholtaan ollenkaan. Tuttu taksikuski sitten kävi kaupassa pienet ostamiseni. 

Kateellisena kuuntelen kun muut puhuvat lämpimästi lapsistaan ja heidän puolisoistaan, ja lapsenlapset käyvät kyläilemässä.

On hyvin ymmärrettävää, ettet voi perussairauksien takia asettaa itseäsi alttiiksi jatkuville infektioille. Mutta vähän särähti korvaan tuo, ettet halua olla pelkkä hoitopaikka, vaan tärkeä ihminen lapsenlapsille. Pienten lasten kanssa oleminen nyt vain on sitä jatkuvaa hoitoa. Kouluikäisten lasten kanssa voi jo tehdä enemmänkin, retkiä, askarteluja jne. mutta sekin on köytännössä hoitoa. Et voi tulla tärkeäksi ihmiseksi lapsenlapsillesi, jos et vietä aikaa heidän kanssaan = hoida heitä. Tuo on ikävää, etteivät lapsesi auttaneet sinua, kun olit influenssassa.

Ei läheinen suhdee isovanhempaan vaadi sitä että isovanhempi hoitaa lapsen. Minulla oli ihana läheinen suhde mummiini vaikka vanhempani eivät hoidattaneet minua hänellä ,eikä mummi kuulemma pessyt kakkapyllyäni koskaan. Mistä tällainen ajatus tulee että mummin pitää hoitaa sairaita lapsia jotta suhde voi olla läheinen? Ihan tuulestatemmattu ajatus!

Tässä tuo edellinen kirjoittaja. Tarkoitan sitä, että jos aiot viettää edes vähän aikaa yksinäsi pienen lapsenlapsen kanssa, niin silloin sinun on hoidettava ne asiat, mitä eteen tulee, esim. syöttäminen tai vessassa käyttäminen. Toki jos aina lapsen vanhemmat ovat läsnä, niin silloin ei isovanhemman tarvitse ottaa mitään hoitotoimenpiteitä. En puhunut siis pelkästään sairaasta lapsesta, vaan yleensä lapsen kanssa olemisesta. Pienen lapsen kanssa on vaikea tai jopa mahdoton viettää kahdestaan ns. laatuaikaa, ilman, että siihen mitään hoitamista osuu.

Tämä. Hyvin kirjoitettu.

Lisään vaan sen että jotenkin ikävä ajatusmalli joillain isovanhemmilla että lapsi kelpaa vasta kun siitä ei ole vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Ei v*ttu mikä riidanhaastaja olet. Olen kutsunut ITSE isovanhemmat meille valmiiseen jouluin monena vuonna. Siis minä palvelisin. SILTI HE EI TULE. Miten on vaikea jotenkin tajuta että on ihan todella paljon v*ttumaisia välinpitämättömiä isovanhempia?

Sä olet jotenkin sairas kun koko ajan vänkäät ja väännät ja provosoita. Haista pitkä pazka.

Kirjoitustavastasi päätellen myös itsessäsi saattaa olla iso syy, etteivät isovanhemmat halua tulla. Itse en haluaisi viettää hetkeäkään ihmisen kanssa, jonka ulosanti on noin karmean vihamielistä..

-eri

No niille isovanhemmille olen kuule koko elämäni joutunut olemaan mielin kielin ja aina varonut kaikkea. Lapsenakin olin vastuussa niiden hyvästä mielestä ja mua syyllistettiin jos niillä oli paha mieli. Olen koko elämäni joutunut vanhempiani miellyttämään ja taipumaan monelle mutkalle niiden edessä. Ne ei ole koskaan tehneet mitään minun eteeni. Mutta joo, jatka vaan. Sinä et tiedä toisesta ihmisestä mitään etkä varsinkaan sitä miten on joutunut elämässä kärsimään.

Tää palsta on kyllä ihmisyyden kaatopaikka. Ilkeitä ja phansuopia täynnä.

Ymmärrän, että koet joutuneesi kärsimään, mutta oma kirjoituksesi ovat tosi hyökkääviä ja kielenkäyttö provosoivaa. Todellisessa elämässä ja netissäkin sellainen johtaa vain samanlaiseen vihamielisyyteen tai etäisyydenottamiseen. Rakentava lähestymistapa on ongelmanratkaisussa parempi ja jonkun täytyy siinä ottaa ensimmäinen askel. Jokainen voi välillä mennä myös itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Ei v*ttu mikä riidanhaastaja olet. Olen kutsunut ITSE isovanhemmat meille valmiiseen jouluin monena vuonna. Siis minä palvelisin. SILTI HE EI TULE. Miten on vaikea jotenkin tajuta että on ihan todella paljon v*ttumaisia välinpitämättömiä isovanhempia?

Sä olet jotenkin sairas kun koko ajan vänkäät ja väännät ja provosoita. Haista pitkä pazka.

Kirjoitustavastasi päätellen myös itsessäsi saattaa olla iso syy, etteivät isovanhemmat halua tulla. Itse en haluaisi viettää hetkeäkään ihmisen kanssa, jonka ulosanti on noin karmean vihamielistä..

-eri

No niille isovanhemmille olen kuule koko elämäni joutunut olemaan mielin kielin ja aina varonut kaikkea. Lapsenakin olin vastuussa niiden hyvästä mielestä ja mua syyllistettiin jos niillä oli paha mieli. Olen koko elämäni joutunut vanhempiani miellyttämään ja taipumaan monelle mutkalle niiden edessä. Ne ei ole koskaan tehneet mitään minun eteeni. Mutta joo, jatka vaan. Sinä et tiedä toisesta ihmisestä mitään etkä varsinkaan sitä miten on joutunut elämässä kärsimään.

Tää palsta on kyllä ihmisyyden kaatopaikka. Ilkeitä ja phansuopia täynnä.

Voi hyvän aika ja nyt olisit valmis antamaan omat lapsesi sijaiskärsijäksi, vaikka tiedostat oman lapsuutesi olleen kurjan ja vanhempasi huonoja.

Miten edes mietit hoitoapua tai läheisisä suhteita ja lapsen elämään noin epävakaita isovanhempia? Sun lapsilla olisi yhtäkurjaa isovanhemmilla, kuin sinulla on ollut tai miten he kohtelevat sinua edelleen.

Normaali vanhempi haluaisi pitää tuollaiset isovanhemmat kaukana, eikä haikailla niiden perään. Lapsella voi olla muitakin ystävyyssuhteita, kuin isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan hirveä ketju. Tahallista loukkaamista, ärsyttämistä, provoamista ja pahinta kaikesta, todella vahingoniloista v*ttuilua.

Myötätuntoni kaikille joilla on kamalat omat vanhemmat tai appivanhemmat jotka ei viitsi oll mitenkään lapsenlapsen elämässä. Lapsiperheet on monesti suomessa täysin yksin. Keski-euroopassa olisi aivan pöyristyttävä skandaali jos isovanhemmat olisi tuollaiset piittamattomat mitä tässäkin ketjussa kuvataan.

Suurin osa isoäideistä Euroopassa eivät käy töissä. Ja toisekseen, monessa maassa lapset asuvat kotona lähes 30v ja kun parisuhde perustetaan, ollaan yhtä suurta perhettä.

Esim. Ranskassa isovanhemmat ovat paljon lastensa ja lastenlapsien elämässä ja siellä isoäidit kasvattavat lapset ja lapsen äiti ottaa kiltisti ohjeet ja määräykset vastaan.

Kommeista päättelen, tämän päivän nuoret naiset Suimessa olisivat tukkanuottasilla jo ensimmäisenä päivänä.

Minunkin anoppi tuli esikoisen syntymän jälkeen sairaalaan 10 min päästä koko suvun kanssa ja vauvasta otettiin kuvia jokaisen vieraan sylissä ja ensimmäinen kuukaudet sukulaiset ja vieraat kävivät katsomassa vauvaa ja kylässä, aamusta iltaan.

Jos haluaa rusinoita pullasta ja haluaa isovanhemmat lapsen elämään, vanhempien on joustettava ja annettava tilaa omasta elämästään ja kodistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tulkinnut että minun ei haluta olevan.

Kannattaisiko kysyä kuitenkin? Voisin kuvitella, että oma äitini vastaisi noin. Vaikka kyse on siitä, että odotamme ihan luonnollista rajojen kunnioittamista, myös lastenlasten suhteen. Eli ei niin, että mummo kyllä tietää ja mummo kertoo. Vaan niin, että mummo voisi kysyä kuulumisia ja KUUNNELLA VASTAUKSET ilman, että meidän pitää koko perheen mukautua siihen, mitä ja miten mummo haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Miksi et heti suoraan kysynyt tätä kun se kuitenkin oli aloituksesi tarkoitus? Odotit vaan, että saat edes yhden kommentin johon voit vastata noin.

Vierailija kirjoitti:

Kun isovanhempien ja lapsenlasten välillä on se 800km suuntaansa, niin ei siinä joka viikko voi ajaa pullakorin kanssa kyläilemään. Eikä pidä unohtaa, että nykyään ei enää päästä eläkkeelle viisikymppisenä, vaan todennäköisesti monen alakouluikäisenkin isovanhemmat on vielä täydessä työelämässä.

40-tuntisen työviikon jälkeen on ihan ymmärrettävää, että kuusikymppinen tyyppi ei jaksa pitää pystyssä mummolaa viikonloppuna

Eli koska et voi mennä joka viikko käymään, et käy ollenkaan ja koska olet töissä, et halua yövieraita koskaan.

Onhan näitä erilaisia olosuhteita, mutta sitten mennään sen mukaan. Tavataan harvemmin, mutta voi soitella tai lähetellä kuvia, kirjeitä, muita muistamisia.

Sen pitää olla vapaaehtoista, ei pakko

Ei joka vkl

Ilo, ei rasite

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan hirveä ketju. Tahallista loukkaamista, ärsyttämistä, provoamista ja pahinta kaikesta, todella vahingoniloista v*ttuilua.

Myötätuntoni kaikille joilla on kamalat omat vanhemmat tai appivanhemmat jotka ei viitsi oll mitenkään lapsenlapsen elämässä. Lapsiperheet on monesti suomessa täysin yksin. Keski-euroopassa olisi aivan pöyristyttävä skandaali jos isovanhemmat olisi tuollaiset piittamattomat mitä tässäkin ketjussa kuvataan.

Tämä ketju oli tuomittu epäonnistumaan. Ymmärrän, että alunperin ihmeteltiin niitä (harvoja) isovanhempia, jotka eivät välitä olla lastensa perheiden kanssa tekemisissä. Ja sen jälkeen ketju täyttyy viesteistä, joissa vanhemman ja aikuisen lapset välit ovat menneet syystä tai toisesta ja tähän on tietysti jokaisella oma näkemyksensä. Tai välit ovat olemassa, mutta on täysin eroavat käsitykset siitä, mitä se isovanhempana oleminen käytännössä tarkoittaa.