Isovanhemman näkökulmaa kaivataan? Miksi et halua olla mukana lapsenlapsen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Mulla on myös tällaiset vanhemmat. Eivät ole tulleet edes lasteni ristiäisiin eivätkä edes onnitelleet lasteni syntymästä. Eivät soita, käy, pidä yhteyttä. Täysi välinpitämättömyys.

Mutta, he ovat sitten kuitenkin sanoneet että aikovat vaatia apua itselleen vanhana koska aikuiset lapset ovat heille VELKAA. Että heillä on sitten oikeus käskeä tekemään asioita.

Tää on niin outo ajatustapa. Esim nyt kun ei yli 15 vuoteen olla oltu tekemisissä niin oikeastiko ne olettaa että sitten he voi vaan yhtäkkiä soittaa ja alkaa komentamaan ja käskyttämään että heitä pitää auttaa?

Jos apua haluaa niin silloin tulee pitää hyvät välit aikuisiin lapsiin. Ja auttaa itsekin. Ei vaan olla aina ottamassa itselleen.

Ja kyllä, omat vanhemmat hoidatti lapsensa mummoilla ja sukulaisilla niin, että suku hoiti lapsia enemmän kuin vanhemmat itse.

Jotkut ihmiset vaan on käsittämättömän itsekkäitä, röyhkeitä ja kuspäisiä.

Miniä sanonut, että hänen vanhempansa ovat läheisimpiä lapsille ja manipuloinut puolelleen niin että lapset eivät puhu meille kuin Joo , ei !! Haluaisimme olla mummola , mutta miniä tehnyt hankalaksi. Kyllä sitä vieraantuu!!! t. entinen lastenhoitaja päiväkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Älä viitsi trollata hei...

Ei ole trolli, toivoisin että olisi, ei kukaan tällaista tilannetta halua. JA en todellakaan ole ainoa jolla on näin, tiedän omastakin piiristä useamman, joka samassa tilanteessa. Näistä ei usein puhuta, joten varmasti enemmänkin tapauksia löytyisi, mutta aika usein ihmiset häpeää tätä tilannetta, kun lapsilla ei ole isovanhempia. 

Tämä on todella täysi tabu. Tästä ei puhuta. Tästä ei kirjoiteta. Lehdissä kirjoitetaan vain aina sitä pullantuoksuista tarinaa miten isovanhemmat auttaa ja tukee.

Mutta tilasto kertoo totuuden. Juuri oli iso vauva ja et-lehden kysely jossa kävi ilmi että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lapsenlapsiin. Siis 20% on todella iso määrä. Joka viides isovanhempi. Laita 10 perhettä riviin ja kahdella niistä on tämä tilanne.

Meillä on myös sama tilanne. Ei mitään yhteyttä tai yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Tämä on inhottava ilmiö. Laiskat vanhemmat ovat vinkumassa äitejään ja anoppejaan hoitamaan lapsia, jotka vanhempien kuuluu itse hoitaa. Inhottaa kuunnella töissä sitä kerjäämistä sivusta. Halveksin todella.

Kyllä ne on ne ISOVANHEMMAT niitä laiskoja. Itse hoidattivat meidät aikuiset lapsensa mummoilla ja sukulaisilla ja vastavuoroisesti itse eivät SEKUNTIAKAAN auttaneet omia lapsiaan.

Meillä on suvussa ollut satoja vuosia sukupolvien auttamisen ketju jossa on kunnia-asia ollut että tuoretta äitiä autetaan ja suku auttaa lapsiperheitä. Ketju katkesi omiin vanhempiini. Eivät ole auttaneet mitenkään eivätkä pidä yhteyttä. Keskittyvät tuhlaamaan useiden sukupolvien ajan kertynyttä suvun perintö ajatuksena tuhlata se kaikki että mitään ei jää lapsille.

Kuka yllättyy kun sanon että ovat boomereita

Sinä et tarvitse apua. Hoida itse vastuusi. Siihen kuuluu oma työsi, oma kotisi ja omat lapsesi.

Tälle joka syytti että isovanhemmat olisi hoitaneet lapset heidän vanhemmilttaan.

Isovanhempia on kaikenikäisiä mutts suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin ja äitinsä jäi sinne maalle satojen kilometrien päähän. Ei ollut apuja, ei.

Minulle on tuo isojen talojen maalaiselämä niin vierasta, että sukupolvien ajan vanhat olisivat hoitaneet lapset. Paljon täällä tuntuu olevan kirjoittajia näistä sukuviiri-maalaistaloista.

Lapset laitettiin lomiksi sinne maalle. Kuukausitolkulla.

En tiedä ketään 70- luvulta jonka lapset omisivat olleet kuukausia lomilla maalla. Kyllä ne kersat juoksenteli lähiön pihalla kesät, ehkä kerran kesässä joku kävi junalla "pohjoisessa" . Autoja ei vielä joka huushollissa ollut eikä sitä rahaakaan.

Mistä johtuu käsitys että suuret iläluokat olisivat kaikki jostain övereistä maalaistaloista?

Niin monet meistä oli monilapsisya harmaista mökeistä. Kun viimenen lähti vanhemmat olivat jo vanhoja, ehkä.muuttivat kirkonkyliin pieniin asuntoihin

Minä tunnen, yksi serkkuni oli aina koko kesän mummoni luona asumassa. Hän oli YH-äidin lapsi. Suurperheellinen mummo asui pienessä rintamiestalossa loppuun saakka. Joskus 70 luvulla oli vielä kantovesi ja huussi pihan perällä. Samoin peseytymistilat eli sauna. Sai jossain vaiheessa veden sisään ja pienen vedenlämmittimen keittiön seinälle tiskivesiä varten. ja sähköpatterit huoneisiin lämmittämään taloa.

Olen vm -75 ja olin kaikki kesät ja koulujen lomat mummolassa. Sitten kun oli sisarus niin oltiin siellä yhdessä. Vanhemmat lomaili KAHDESTAAN, eli kun heillä oli kesäloma sitä ei vietetty perheenä vaan edelleen he piti meidät lapset siellä mummolassa. Muutenkin he ympäri vuoden matkusteli, siis ulkomaillekin, kahdestaan. Lapset mummolaan silloinkin.

Eipä ollut yllätys kun he sitten itse isovanhempina ilmoitti että kukin hoitakoon omat lapsensa itse (mkkä vitsi!) ja he ei sitten auta mitenkään. Ja toden totta, se yli 10v mitä mulla on lapsia ollut, niin kertaakaan eivät ole auttaneet sekunnin vertaa eikä edes lastenlsten kanssa ole leikitty tai koskaan niitä syliin otettu.

Tarinan opetus: kaikki ei pidä edes omista lapsistaan ja lapsia inhoavien ei pitäisi tehdä niitä. Vanhempani ei vaan 70-luvulla ehkä tajunneet että voi olla myös lapseton vapaaehtoisestl.

Ihanko oikeasti kuvittelet 70-luvun mummojen teitä hoitaneen riemusta kiljuen ja onnesta pahkahtuen?

Eivät hoitaneet.

Olen vanhusten hoivatyössä kuullut satoja heidän tarinoitaan, kun omissakin töissä olisi ollut tekemistä, sitten oli lastenlapset, joita piti hoitaa ja oltiin jaksamisen äärirajoilla, eikä saanut edes riittäviä yöunia, puhumattakaan levosta. Työtä oli aamu varhaisesta iltamyöhään ja se oma elämä jäi elämättä.

Ja silloin lastenlapsien hoidoksi sentään riitti, kun mummo pari kertaa päivässä rappusilla huusi, nyt lapset syömään.

Moni lapsi oli oman onnensa nojassa ja tapaturmat ja kuoleman tapaukset arkipäivää ja nykyisin se olisi poliisiasia.

Nyt moni vanhus haikailee hoivakodissa omaa elämäänsä, kun oma elämä jäi elämättä ja sen joutui antamaan muiden hyvinvoinnin eteen.

Ja nyt kun hoivakodissa olisi aikaa lukea vaikka se kauan odotettu kirja, näkö on heikentynyt tai sitä ei enää tai ne kävelylenkit tai ystävien tapaamiset, kun liikuntakyky on mennyt.

Ja tätä kaikkea jaksetaan vielä ihannoida ja haikaillaan v. 2022. Ja naiset itse.

Ja kun vaaditaan vanhoilta lastenhoitoapua, mutta ummistetaan täysin oman lapsen turvallisuus ja hyvinvointi ja jätetään lapsi hoitoon ihmiselle, jonka iän perusteella on jo reagointikyky alentunut, näkö- , kuulo ja voimat heikentynyt. Ja eivät kelpaa edes ikänsä puolesta työelämään ja nämä samat vanhukset ovat suuri riski liikenteessä ja lääkäri joutuu tarkistamaan yli 70v ajokyvyn määräajoin, mutta vanhemmat ovat valmiit jättämään puolustuskyvyttömän lapsen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo yksi tuttu kiusaaja jaksaa? Se on aina kiusaamassa ketjuissa missä vanhempiensa kaltoinkohtelemat ja laiminlyömät lapset avautuu vaikeista kokemuksista. Sitten tää yksi tulee mitätöimään kokemukset, ilkkuu ja ärsyttää.

Sellaisia on toki helppo kiusata jotka on valmiiksi jo rikki eivätkä osaa puolustaa itseän. Silti aidosti ihmettelen millainen ihminen saa nautinnon siitä kun tietää satuttavansa toista, tietää loukkaavansa toista. Kun siellä ruudun toisella puolella on elävä ihminen. Jota sattui, joka itkee, jolle tuli paha mieli.

Ja kiusaaja vetää röhönaurut ja kiusaa entistä enemmän.

Kiusaaminen on yksi hämmentävin piirre kulttuurissamme. Siis eritoten aikuisen tekemänä.

Älä viitsi martyroida :D  Oletko nyt ihan varma että vain isovanhemmat voivat tehdä ikävästi, eivät ollenkaan ne heidän lapsensa? Tässäkin ketjussa moni isovanhempi kertoo että heitä ei huolita mukaan, miksi alapeukutat niitä?  Heillekin tulee paha mieli ja hekin ovat oikeita ihmisiä, älä viitsi kiusata heitä. 

Ihmisillä on erilaisia kokemuksia, etkä sinä saa päättää kuka niistä saa kertoa. Jos kukaan ei saa kommentoida muuta kuin haukkuen isovanhempia, niin olet kyllä itse pahimman luokan kiusaaja. Mutta tätähän kiusaaja ei itse näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Älä viitsi trollata hei...

Ei ole trolli, toivoisin että olisi, ei kukaan tällaista tilannetta halua. JA en todellakaan ole ainoa jolla on näin, tiedän omastakin piiristä useamman, joka samassa tilanteessa. Näistä ei usein puhuta, joten varmasti enemmänkin tapauksia löytyisi, mutta aika usein ihmiset häpeää tätä tilannetta, kun lapsilla ei ole isovanhempia. 

Tämä on todella täysi tabu. Tästä ei puhuta. Tästä ei kirjoiteta. Lehdissä kirjoitetaan vain aina sitä pullantuoksuista tarinaa miten isovanhemmat auttaa ja tukee.

Mutta tilasto kertoo totuuden. Juuri oli iso vauva ja et-lehden kysely jossa kävi ilmi että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lapsenlapsiin. Siis 20% on todella iso määrä. Joka viides isovanhempi. Laita 10 perhettä riviin ja kahdella niistä on tämä tilanne.

Meillä on myös sama tilanne. Ei mitään yhteyttä tai yhteydenpitoa.

Tuohon 20 %:iin kuuluu varmaan myös ne omat lapset ja minät jotka eivät halua isovanhempaa lastensa elämään mukaan.

Tämän päivän mummot ovat ensimmäinen naissukupolvi, joilla on mahdollisuus elää omaa elämää, ovat koulutettuja, omat rahat ja elämä, eivät ole millään tavalla riippuvaisia miehistä ja lapsistaan.

Tottakait se tuntuu itsekkäältä, kun eivät halua samaa kohtaloa, kuin aikaisempien sukupolvien naiset, jolloin naisen tahto oli miehen taskussa ja turva lapsissa, eikä naisilla ollut oikeuksia, elää oman näköistä elämää, vaan naiset ja tytöt nähtiin toisten palvelijana ja huolehtijana, joka tuntuu edelleen vielä monen ihanne, mutta kohdistuu aikaisempiin sukupolviin.

Itse en oikein ymmärrä, joidenkin vanhempien jatkuvaa lastensa hoitotarvetta, kun on kunnallinen päivähoito ja iltapäiväkerhot, toisin kuin vielä 90-luvulla ja on kodinkoneet ja kaupassa einekset. Pitkät perhevapaat ja joustot työelämässä.

Ja nämä kaikki on tullut 90-luvun jälkeen helpottamaan lapsiperheen arkea, jotta jokainen sukupolvi saisi elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa tää myös! Meillä ei kummatkaan isovenhemmat ole mitenkään lastemme elämässä, eivät soittele, eivät käy, eivät pidä yhteyttä. Ei ole mitään riitaa, mutta heitä ei vaan kiinnosta. Epäilen että kyse on siitä että oma aikuinen lapsi ei kiinnosta eikä ole rakas (ja sitä myöten ne lapsenlapsetkaan ei kiinnosta kun ovat ikäänkuin ventovieraan ipanoita).

Mun vanhemmat oli kyllä huonot ja piittaamattomat lapsuudessanikin jotan omien osalta ei yllätä. Sen sijaan miehen vanhemmat oli ok vanhemmat lapsena, mutta lopettivat kontaktit poikaansa kun tämä muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin. No, sentään kerran kahdessa vuodessa nää soittavat, omani ei sitäkään vähää.

Ja ei, en ole ollut ilkeä lapsi vaan aina kiltti, ahkera ja yrittänyt miellyttää vanhempia - siinä onnistumatta.

Lähes sama tarina. Ihmetyttää, miksi niitä lapsia sitten piti (heidän) tehdä, kun selkeästi suhtauduttiin meihin, kuin oltaisiin ei-toivottuja. Kaipa se oli ysärillä sitten vielä "pakollinen normi", onneksi nykyään jokainen voi valita eikä se ole mitenkään paheksuttavaa.

On niitä myöhemminkin ollut. Tutullani oli kovin vahvana häneen istutettu ajatus, että pitää ensin opiskella, sitten saada työ, sitten mennä naimisiin ja saada lapsia. Ja hän suoritti tätä elämää kiltisti. 35-vuotiaana havahtui, ettei elä omannnäköistään elämää. Erosi ja jätti lapset isälle. Parempi olisi ollut tajuta jo nuorempana, että ei ole pakko suorittaa valmiita malleja.

Ja taas mummojen vika. Ihmeellistä, välillä he hoitaa liian innokkaasti lapsenlapsia, tuppautuvat kylään ja tuputtavat vanhoja tavaroitaan. Ja nyt toisin päin. Kun mikään ei riitä ja ai joo, hehän ovat vielä niitä elämässään helpolla päässeitä ja ahneita ja rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Kova show on päällä kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä ja vaaditaan käymään kylässä - meillehän ei voi tulla sillä helpompi on kolmen lapsen kanssa matkustaa. Mutta.. se todellisuus on se etteivät lapset kiinnosta - lasten kanssa ei keskustella, heidän asioitaan, taitojaan yms ei tiedetä, heidän kaveriensa nimet ovat varmasti täysin tuntemattomat (vaikka lapset yleensä kavereistaan puhuvat - jos heidän kanssaan juttelee). Ollaan tietävinään paljon, koskaan ei kysytä jonka johdosta meille päätyy paljon liian pientä vaatetta (esim. viimeksi n. 150cm pitkä lapsi sai 134 koon vaatteita, jotka taas eivät miellytä keskimmäistä ja pienin on taas alle vuoden ikäinen). Kaikki lapsiin liittyvä "perustieto" on kuin toiselta planeetalta mm. d-vitamiinien syönti, uhmaiät, hampaiden hoidot.. Sitten sitä suu auki ihmetellään kun "onko Xllä joku antibioottikuuri menossa" - ei se syö d-vitamiinia kuten muutkin lapset. 

Jotenkin tuntuu että olemme enemmänkin rasite mutta josta pidetään kynsinhampain kiinni koska imago menisi - ettei voida tunnustaa ettei ihan oikeasti kiinnosta tai huvita. No näkyy sitten lasten käytöksessä (mm. lapset eivät spontaanisti pidä yhteyttä).

Tämä niin totta! Äitini pitää toisten , samanikäisten (muka)-kavereidensa kanssa ihan omaa kilpailu-kaakatuskerhoaan mummina olemisesta.

Oikeesti ei mitään oikeaa kiinnostusta eikä kontaktia lapsiin.

Tapaamisissa lapsi jää jotenkin hämilleen, kun läpätetään mummin kulta-mummin kulta, ja sit ei synny mitään keskustelua tai kiinnostusta koko lapseen.

Aivan sietämätöntä roolin pelaamista. Ja kun tietää, että tässä vaan kerätään mystisiä pisteitä ja näpäyteltävää marjatalle tai raijalle ( nimet muutettu) jossain heidän tapaamisissaan: minäpä se olenkin parhain mummi ja minulla on näin monta lastenlasta ja näin paljon kuvia puhelimessa.

Kaikki ihmissuhteet eivät vain toimi, eikä siitä isovanhempien suhde ole poikkeus.

On paljon sisaruksia, jotka eivät pidä toisiinsa yhteyttä tai ole edes väleissä, vaikka pitkä lapsuus vietetty yhdessä.

Tai eroperheet. Puolisot ovat vannoneet ikuista rakkautta ja eron jälkeen, jotkut eivät pysty edes puheväleihin.

Ihmissuhteisiin vaikuttavat molemmat osapuolet ja lapsen olessa kysymyksessä, ne luovat aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Meillä se on lähes aina tarkoittanut, että vanhempani ja appivanhemmat tulevat meille. Minä valmistelen suurimman osan ruuoista ja loput tehdään yhdessä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutta se on liian vaikeaa. Minulla on kuitenkin itsellänikin vielä jäljellä elämää ja sekin on tärkeää, en voi viettää loppuja vuosiani kirstettävässä köysisilmukassa valmiina kuuntelemaan miten huono olen, miten väärin teen, ja miten minun pitäisi olla äiti ja isoäiti. 

Luulin että isovanhemmuus olisi elämäni hienoimpia asioita, mutta kyttäyksen ja arvostelun alla oleminen ei kyllä täyttänyt näitä toiveita.

Tiedän että apu varmasti kelpaisi, mutta minulla pitäisi myös saada olla oma suhde lapsenlapseeni, eikä kenenkään masinoima. Haluaisin olla tärkeä ihminen lapselle, en pelkkä hoitopaikka. En myöskään voi hoitaa sairasta lasta, koska itselläni on perussairauksia enkä voi saada jokaista kulkutautia. 

Kerran hoidin sairasta lasta kun vanhemmat halusivat töihin, eikä olla kotona hänen kanssaan. Sain lapselta influenssan ja olin monta kuukautta huonona. Jouduin myös sairaalaan. Sillä välin postit pursusi laatikosta, piha oli kolaamatta, eikä myöskään kotiin pääsyni jälkeen minua autettu heidän taholtaan ollenkaan. Tuttu taksikuski sitten kävi kaupassa pienet ostamiseni. 

Kateellisena kuuntelen kun muut puhuvat lämpimästi lapsistaan ja heidän puolisoistaan, ja lapsenlapset käyvät kyläilemässä.

On hyvin ymmärrettävää, ettet voi perussairauksien takia asettaa itseäsi alttiiksi jatkuville infektioille. Mutta vähän särähti korvaan tuo, ettet halua olla pelkkä hoitopaikka, vaan tärkeä ihminen lapsenlapsille. Pienten lasten kanssa oleminen nyt vain on sitä jatkuvaa hoitoa. Kouluikäisten lasten kanssa voi jo tehdä enemmänkin, retkiä, askarteluja jne. mutta sekin on köytännössä hoitoa. Et voi tulla tärkeäksi ihmiseksi lapsenlapsillesi, jos et vietä aikaa heidän kanssaan = hoida heitä. Tuo on ikävää, etteivät lapsesi auttaneet sinua, kun olit influenssassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kova show on päällä kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä ja vaaditaan käymään kylässä - meillehän ei voi tulla sillä helpompi on kolmen lapsen kanssa matkustaa. Mutta.. se todellisuus on se etteivät lapset kiinnosta - lasten kanssa ei keskustella, heidän asioitaan, taitojaan yms ei tiedetä, heidän kaveriensa nimet ovat varmasti täysin tuntemattomat (vaikka lapset yleensä kavereistaan puhuvat - jos heidän kanssaan juttelee). Ollaan tietävinään paljon, koskaan ei kysytä jonka johdosta meille päätyy paljon liian pientä vaatetta (esim. viimeksi n. 150cm pitkä lapsi sai 134 koon vaatteita, jotka taas eivät miellytä keskimmäistä ja pienin on taas alle vuoden ikäinen). Kaikki lapsiin liittyvä "perustieto" on kuin toiselta planeetalta mm. d-vitamiinien syönti, uhmaiät, hampaiden hoidot.. Sitten sitä suu auki ihmetellään kun "onko Xllä joku antibioottikuuri menossa" - ei se syö d-vitamiinia kuten muutkin lapset. 

Jotenkin tuntuu että olemme enemmänkin rasite mutta josta pidetään kynsinhampain kiinni koska imago menisi - ettei voida tunnustaa ettei ihan oikeasti kiinnosta tai huvita. No näkyy sitten lasten käytöksessä (mm. lapset eivät spontaanisti pidä yhteyttä).

Tämä niin totta! Äitini pitää toisten , samanikäisten (muka)-kavereidensa kanssa ihan omaa kilpailu-kaakatuskerhoaan mummina olemisesta.

Oikeesti ei mitään oikeaa kiinnostusta eikä kontaktia lapsiin.

Tapaamisissa lapsi jää jotenkin hämilleen, kun läpätetään mummin kulta-mummin kulta, ja sit ei synny mitään keskustelua tai kiinnostusta koko lapseen.

Aivan sietämätöntä roolin pelaamista. Ja kun tietää, että tässä vaan kerätään mystisiä pisteitä ja näpäyteltävää marjatalle tai raijalle ( nimet muutettu) jossain heidän tapaamisissaan: minäpä se olenkin parhain mummi ja minulla on näin monta lastenlasta ja näin paljon kuvia puhelimessa.

Eihän lapsenlapsi tee yhdestäkään mummosta täydellistä, vaan myös heillä on omat vahvuudet ja heikkoudet.

Minun anoppini ei koskaan ole ollut sinut pienten lasten kanssa ja oli aivan paniikissa, jos lapsi sattui itkemään.

Ja nyt kun lapsi on teini, ovat mummon kanssa parhaat ystävät ja ymmärtävät toisiaan ja hyvin läheinen suhde. Teinin kasvatuksen ja murheet olemme vanhempana nykyisin "ulkoistaneet" anopille, kun hän osaa sen ja hyvin pyyhkiin.

Ihmettelen, miksi näissä keskusteluissa tuntuu vaihtoehtoina olevan se, että suunnilleen hoidetaan kaikki lapsenlapsen asiat ja pidetään yökylässä puolet viikossa tai sitten ei ole minkäänlaista kontaktia. En odota todellakaan isovanhemmilta jatkuvaa paapomista, mutta toisaalta pidän kohtuuttomana sitä, etteivät ole millään tavallaan lapsenlapsistaan kiinnostuneita. Eivät soita, eivät käy kylässä eikä heilläkään voi oikein käydä, kun siellä on aina toiset lapsenlapset ja kuulemma silloin ei vierailu sovi.

Heh. Muistan, että oma lapsuuteni oli pitkälti mummulassa... Ei tosiaan ole mitään pahaa sanottavaa ja mummu oli läheisempi kuin äitini ja isä se vasta etäinen on... Nyt kun minulla on lapsia, niin ei paljon mummuilut ja pappailut kiinnosta vanhempiani. Ei ole kyse mistään avusta (en edes luottaisi alkkiksen apuun), mutta ei heitä kiinnosta lasten kuulumiset eikä muutenkaan perheemme jutut. Synttäreille tms. tulee pelkkä äitini nopsaan piipahtamaan, isä jää kotiin ihme selityksillä. Isäni ei ole tullut yksiinkään ristiäisiin eikä edes häihimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain millään jaksaisi. Meillä 4 lapsenlasta, kaksi kummakin lapsella.

Olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, oma terveys reistailee, voimat vähenevät ja usein jäseniä kolottaa. Oman haasteensa tuo mies, jolla samat haasteet ja äksyilee siitä.

Ja hoidettava on iäkkäät vanhemmat ja käy auttamassa useamman kerran viikossa ja soitellaan päivittäin puolin ja toisin.

Ja jos lapsenlapset olisivat hoidossa pari kertaa kuukaudessa, niin meille isovanhemmille se tarkoittaa joka viikonloppun meteliä, kun kahden perheen lapset.

Ja voi kun se olisikin vain lapsenlapsien kanssa yhdessäoloa ja seurustelua, vaan meille mummoille se tietää ylimääräistä ruuanlaittoa, välipaloja, siivousta, pyykinpesua jne.

Jos lapset ovat viikonlopun, koti on kuin pomminjäljiltä ja alkuviikko menee lepäämiseen ja siivoukseen ja pyykinpesuun.

Sori ap. tiedän ettet tykkää, mutta pieni purkaus.

Joskus kuvittelin, kun lapset oli pieniä ja työelämässä kiireitä, eläkeiässä saan harrastaa ja elää, mutta niin ei ole käynyt, tahti vain koventunut, kun ruokapöydässä saattaa olla 12 ihmistä ja jokaisella omat mieltymykset ja rajoitukset.

Ihmettelen näin jo aikuisen lapsen vanhempana tätä nykyajan touhua missä isovanhempien odotetaan hoitavan lapsen lapset ilmaiseksi, ja vielä siivoamaan heidän sotkut. 

Kun itse vein lastani mummolaan hoitoon, niin hänellä oli mukana omat ruuat, ettei vanhempieni tarvinnut erikseen laittaa. Lapsella oli mummolassa oma sänky, ja siinä minun huoltamani petivaatteet.

Kun hain lasta hoidosta heiltä, niin siivosin lapsen sotkut lapsen kanssa ennen kuin lähdimme. Myös keittiön siistein siinä samalla kun kahvit juotiin, mikäli vanhempani eivät sitä olleet tehneet.

Lisäksi autoin vanhempiani monin eri tavoin itsekin.

Ei puhettakaan että isovanhemmille olisi tullut lapseni hoidosta mitään ylimääräisiä kuluja tai vaivaa, siinä oli jo ihan tarpeeksi apua että halusivat viettää lapseni kanssa aikaa mielellään.

Nykyään odotetaan täysihoitolaa. Ei ihme ettei kaikki jaksa, ja ihmettelen miten jotkvut kehtaavat.

Älä jauha pazkaa. Ei odoteta täysihoitolaa. Etkö ole ollenkaan lukenut ketjua??!

Odotetaan ja toivotaan että;

- soittaisivat joskus

- voitaisiin olla joulu yhdessä

-kävisivät joskus

-olisivat kiinnostunee lapsenlapsesta

- jaksaisivat joskus vähän leikkiä lastenlasten kanssa

Kaikki tämä on kuitenkin LIIKAA TOIVOTTU ja mitään näistä ei isovanhemmilta saa, siis kummaltakaan puolelta, ei edes omilta vanhemmilta. Isovanhemmat haluaa elää elämänsä niinkuin mitään aikuisia lapsia tai lapsenlpsia ei olisi edes olemassa. Edes kerta vuoteen ei soiteta (eikä tietty vastata jos itse yritän soittaa).

Tällaista tässä toivotaan. Ei mtään täysihoitolaa. Tahallaan provosoit ja ärsytät!!!

Kyllä vain odotetaan! Itsekin voi käydä isovanhemmilla ja soittaa heille, ei ole pakko odottaa että he pitäisivät ainoana osapuolena yhteyttä. Nuo luettelemasi asiat pitävät sisällään kaikkea isovanhempia rasittavaa toimintaa.

Ollaan joulu yhdessä? Ettei vain tarkoittaisi sitä että  mummo siellä raataa viikkotolkulla yksin laatikoita ja te tulette valmiiseen pöytään? Sotkut jää isovanhemmille siivottavaksi, ja lasku maksettavaksi!

Meillä se on lähes aina tarkoittanut, että vanhempani ja appivanhemmat tulevat meille. Minä valmistelen suurimman osan ruuoista ja loput tehdään yhdessä.

-eri

Ja nyt vanhempasi ja appivanhempasi eivät enää halua tulla teille vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutta se on liian vaikeaa. Minulla on kuitenkin itsellänikin vielä jäljellä elämää ja sekin on tärkeää, en voi viettää loppuja vuosiani kirstettävässä köysisilmukassa valmiina kuuntelemaan miten huono olen, miten väärin teen, ja miten minun pitäisi olla äiti ja isoäiti. 

Luulin että isovanhemmuus olisi elämäni hienoimpia asioita, mutta kyttäyksen ja arvostelun alla oleminen ei kyllä täyttänyt näitä toiveita.

Tiedän että apu varmasti kelpaisi, mutta minulla pitäisi myös saada olla oma suhde lapsenlapseeni, eikä kenenkään masinoima. Haluaisin olla tärkeä ihminen lapselle, en pelkkä hoitopaikka. En myöskään voi hoitaa sairasta lasta, koska itselläni on perussairauksia enkä voi saada jokaista kulkutautia. 

Kerran hoidin sairasta lasta kun vanhemmat halusivat töihin, eikä olla kotona hänen kanssaan. Sain lapselta influenssan ja olin monta kuukautta huonona. Jouduin myös sairaalaan. Sillä välin postit pursusi laatikosta, piha oli kolaamatta, eikä myöskään kotiin pääsyni jälkeen minua autettu heidän taholtaan ollenkaan. Tuttu taksikuski sitten kävi kaupassa pienet ostamiseni. 

Kateellisena kuuntelen kun muut puhuvat lämpimästi lapsistaan ja heidän puolisoistaan, ja lapsenlapset käyvät kyläilemässä.

On hyvin ymmärrettävää, ettet voi perussairauksien takia asettaa itseäsi alttiiksi jatkuville infektioille. Mutta vähän särähti korvaan tuo, ettet halua olla pelkkä hoitopaikka, vaan tärkeä ihminen lapsenlapsille. Pienten lasten kanssa oleminen nyt vain on sitä jatkuvaa hoitoa. Kouluikäisten lasten kanssa voi jo tehdä enemmänkin, retkiä, askarteluja jne. mutta sekin on köytännössä hoitoa. Et voi tulla tärkeäksi ihmiseksi lapsenlapsillesi, jos et vietä aikaa heidän kanssaan = hoida heitä. Tuo on ikävää, etteivät lapsesi auttaneet sinua, kun olit influenssassa.

Ei läheinen suhdee isovanhempaan vaadi sitä että isovanhempi hoitaa lapsen. Minulla oli ihana läheinen suhde mummiini vaikka vanhempani eivät hoidattaneet minua hänellä ,eikä mummi kuulemma pessyt kakkapyllyäni koskaan. Mistä tällainen ajatus tulee että mummin pitää hoitaa sairaita lapsia jotta suhde voi olla läheinen? Ihan tuulestatemmattu ajatus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummankaan vanhemmat eivät ole koskaan tavanneet lapsia (3v, 7v ja 10v). Niin, miettikää sitä. Kummankin vanhemmat ilmoitti, että ovat "oman osansa tehneet" eli hoidattaneet milloin missäkin mummoilla ja kummeilla koko lapsuuden. Eivät omien sanojensa mukaan halua pitää mitään yhteyttä ettei synny sitten sellainen olo että voidaan pyytää jotain (!!). Sukulaisilta kuultiin, että miehen vanhemmat olivat muuttaneet kauas eivätkä halua että tiedämme missä asuvat jottei vaan tuoda lapsia hoitoon. Suoraan sanottuna ihan sairasta touhua. Omat vanhempani muuttivat Espanjaan lastenlapsia karkuun. Soittelevat sieltä kännipäissään joskus, mutta eivät halua kuulla lapsista mitään, edes nimiä eivät muista. 

En ole yllättynyt, koska tosiaan mitään läheisiä ja lämpimiä välejä ei kummallakaan ollut vanhempiin, joten sinällään mitään odotuksia ei ollut, mutta kyllä silti ihmetyttää ihmisen järjenjuoksu. Itse en voisi kuvitellakkaan, että jäisin mistään hinnasta pois lasteni elämästä. 

Älä viitsi trollata hei...

Ei ole trolli, toivoisin että olisi, ei kukaan tällaista tilannetta halua. JA en todellakaan ole ainoa jolla on näin, tiedän omastakin piiristä useamman, joka samassa tilanteessa. Näistä ei usein puhuta, joten varmasti enemmänkin tapauksia löytyisi, mutta aika usein ihmiset häpeää tätä tilannetta, kun lapsilla ei ole isovanhempia. 

Tämä on todella täysi tabu. Tästä ei puhuta. Tästä ei kirjoiteta. Lehdissä kirjoitetaan vain aina sitä pullantuoksuista tarinaa miten isovanhemmat auttaa ja tukee.

Mutta tilasto kertoo totuuden. Juuri oli iso vauva ja et-lehden kysely jossa kävi ilmi että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lapsenlapsiin. Siis 20% on todella iso määrä. Joka viides isovanhempi. Laita 10 perhettä riviin ja kahdella niistä on tämä tilanne.

Meillä on myös sama tilanne. Ei mitään yhteyttä tai yhteydenpitoa.

Tuohon 20 %:iin kuuluu varmaan myös ne omat lapset ja minät jotka eivät halua isovanhempaa lastensa elämään mukaan.

Ihme syyllistäjä olet. Tiedätkö että siihen voi olla painava syy? Mä en voi mennä edes minuutiksi käymään vanhemmillano. Mun lapsenhakkaajaisä ei lopettanut väkivaltaa vaan se jatkuu vaikka olen aikuinen. Siellä on vaatallista, vanhempani on vaarallinen. En voi päästää heitä lähelle ja joudun asumaan 400km päässä salatuin tiedoin. Mikä ihmeen joukkopsykoosi täällä on kun kuvitellaan että kaikki isovanhemmat on kilttejä ja ihania? Rikolliset saa lapsia, nistit saa lapsi, luonnevikaiset saa lapsia ja niistä tulee usein isovanhempia. Luuletko että he on turvallisia isovanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi näissä keskusteluissa tuntuu vaihtoehtoina olevan se, että suunnilleen hoidetaan kaikki lapsenlapsen asiat ja pidetään yökylässä puolet viikossa tai sitten ei ole minkäänlaista kontaktia. En odota todellakaan isovanhemmilta jatkuvaa paapomista, mutta toisaalta pidän kohtuuttomana sitä, etteivät ole millään tavallaan lapsenlapsistaan kiinnostuneita. Eivät soita, eivät käy kylässä eikä heilläkään voi oikein käydä, kun siellä on aina toiset lapsenlapset ja kuulemma silloin ei vierailu sovi.

Uskotko että ko. isovanhempi joka käyttäytyy näin molemmilla tavoilla voi olla yksi ja sama ihminen?

Eli ensin puututaan jopa sairaalloisella tasolla ja aiheutetaan riitoja, sitten lastenlasten kasvaessa ne eivät voisi enää vähempää kiinnostaa, tuollaiset teini-ikäisestä ylöspäin?