Isovanhemman näkökulmaa kaivataan? Miksi et halua olla mukana lapsenlapsen elämässä?

Minulle oma rauha on aika tärkeä asia nyt ja oletettavasti vanhanakin. En varmaan pystyisi asumaan aikuisten lasten kanssa samassa taloudessa tai heidän huollettavanaan. Asianajaja tai joku muu luottohenkilö hoitaa kaikki asiat, kun ei enää itse kykene.

Mun lapsenlapset on jo aikuisia, vaikka itse vielä suht nuori olenkin. Olen ollut heidän elämässään omasta halustani, ihan vain koska heitä rakastan, vaikka minua on koko ajan käytetty vain hyväksi. Puhelin soi silloin, kun mies on lähtenyt ryyppäämään ja jättänyt pesueensa ilman ruokaa ja rahaa, tai kun laskut on maksamatta. Lisäksi tietenkin jatkuvaa kerjuuta ottaa lapset viikonlopuiksi hoitoon (kohtuudella ymmärrän ja olen ottanutkin).

Kaikki myös kelpaisi, mitä kotoani löytyy; "tuo kävis niin hyvin meidän olkkariin"...

Olen itse ollut töissä koko aikuisikäni ja samalla sairastanut. Kaikenlaista kremppaa on. Voimat on usein olleet vähissä. Silti puhelin soi ja ruikutetaan hoitoapua ja tietenkin aina myös rahaa. Autokuljetukset myös ikuinen probleema. Kun pitäis jopa kännisiä lähteä kuskaamaan.

Olenkin tässä jo vieroittanut itseäni kohti eläkepäiviä. Ja lopuksi vain totean, etten yhtään ihmettele niitä isovanhempia, jotka eivät tähän rumbaan halua lähteä. Syitä on siis monia, miksi välit voivat olla aika koleat. Korostan, että tämä on ollut oma valintani, pystyn sanomaan myös EI.

Ja ei, en ikimaailmassa odota mitään vanhuuden apua. Varmaan pieni eläkkeenikin kelpaisi.

Kova show on päällä kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä ja vaaditaan käymään kylässä - meillehän ei voi tulla sillä helpompi on kolmen lapsen kanssa matkustaa. Mutta.. se todellisuus on se etteivät lapset kiinnosta - lasten kanssa ei keskustella, heidän asioitaan, taitojaan yms ei tiedetä, heidän kaveriensa nimet ovat varmasti täysin tuntemattomat (vaikka lapset yleensä kavereistaan puhuvat - jos heidän kanssaan juttelee). Ollaan tietävinään paljon, koskaan ei kysytä jonka johdosta meille päätyy paljon liian pientä vaatetta (esim. viimeksi n. 150cm pitkä lapsi sai 134 koon vaatteita, jotka taas eivät miellytä keskimmäistä ja pienin on taas alle vuoden ikäinen). Kaikki lapsiin liittyvä "perustieto" on kuin toiselta planeetalta mm. d-vitamiinien syönti, uhmaiät, hampaiden hoidot.. Sitten sitä suu auki ihmetellään kun "onko Xllä joku antibioottikuuri menossa" - ei se syö d-vitamiinia kuten muutkin lapset. 

Jotenkin tuntuu että olemme enemmänkin rasite mutta josta pidetään kynsinhampain kiinni koska imago menisi - ettei voida tunnustaa ettei ihan oikeasti kiinnosta tai huvita. No näkyy sitten lasten käytöksessä (mm. lapset eivät spontaanisti pidä yhteyttä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Tämä on inhottava ilmiö. Laiskat vanhemmat ovat vinkumassa äitejään ja anoppejaan hoitamaan lapsia, jotka vanhempien kuuluu itse hoitaa. Inhottaa kuunnella töissä sitä kerjäämistä sivusta. Halveksin todella.

Kyllä ne on ne ISOVANHEMMAT niitä laiskoja. Itse hoidattivat meidät aikuiset lapsensa mummoilla ja sukulaisilla ja vastavuoroisesti itse eivät SEKUNTIAKAAN auttaneet omia lapsiaan.

Meillä on suvussa ollut satoja vuosia sukupolvien auttamisen ketju jossa on kunnia-asia ollut että tuoretta äitiä autetaan ja suku auttaa lapsiperheitä. Ketju katkesi omiin vanhempiini. Eivät ole auttaneet mitenkään eivätkä pidä yhteyttä. Keskittyvät tuhlaamaan useiden sukupolvien ajan kertynyttä suvun perintö ajatuksena tuhlata se kaikki että mitään ei jää lapsille.

Kuka yllättyy kun sanon että ovat boomereita

Sinä et tarvitse apua. Hoida itse vastuusi. Siihen kuuluu oma työsi, oma kotisi ja omat lapsesi.

Tehdään tehdään. Juuri noin niin kuin kirjoitat. Koskee myös sitä hetkeä, kun alkaa muisti vanhuksilta prakaamaan. Siinä vaiheessa dumpataan yhtäläisesti susille. Vinkukoot sielä sitten sairaalan päivystyksessä hoitsulle, että on niin yksinäistä ja ihmetelkööt kun ainoa kontakti on se kotipalvelu joka viiden minuutin ajan käy kattomassa, pitääkö tilata se harmaa paku sillä kertaa.

Mutta ihan turhaa alkaa läpättämään että "on se julmaa kun lapset eivät käy katsomassa vanhuksiaan". Sitä saa mitä tilaa.

Eri

Siinäpä taasen yksi ällöttävä uhittelija, hyi. Tuollaista kukaan edes halua vierailulle.

tik tak tik tak tik tak ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä pelkää koiraani. On hyvin koulutettu ja lapsiin tottunut, mutta miniän mielestä vaarallista rotua. Omat lapset kasvoivat näiden kanssa. En ala siihen, että auttaisin ja samalla mulle saneltaisit ehdot, miten omassa kodissani eletään kun lapsenlapset luonani.

Mikä rotu kyseessä?

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, mutta saksanpaimenkoira. 45 vuotta rotua harrastaneena hallitsen kyllä koirani.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oli vahinko vuodelta -73. Oli 16-vuotias. Olin silakkanuotalla emäntänä ja silloin ei paljon kysytty haluanko vaan se ikäänkuin kuului asiaan ja tietenkin se jätti jäljen. Yksi Matti minut sitten nai. Se ryyppäsi ja muistutti päivästä toiseen miten oli ottanut äpärän omakseen. En minä osannut olla ja jättäydyin pois lapseni elämästä, enkä ole siihen halunnut palata.

N65

Pysyit siis 16-vuotiaana loppuelämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Tämä on inhottava ilmiö. Laiskat vanhemmat ovat vinkumassa äitejään ja anoppejaan hoitamaan lapsia, jotka vanhempien kuuluu itse hoitaa. Inhottaa kuunnella töissä sitä kerjäämistä sivusta. Halveksin todella.

Kyllä ne on ne ISOVANHEMMAT niitä laiskoja. Itse hoidattivat meidät aikuiset lapsensa mummoilla ja sukulaisilla ja vastavuoroisesti itse eivät SEKUNTIAKAAN auttaneet omia lapsiaan.

Meillä on suvussa ollut satoja vuosia sukupolvien auttamisen ketju jossa on kunnia-asia ollut että tuoretta äitiä autetaan ja suku auttaa lapsiperheitä. Ketju katkesi omiin vanhempiini. Eivät ole auttaneet mitenkään eivätkä pidä yhteyttä. Keskittyvät tuhlaamaan useiden sukupolvien ajan kertynyttä suvun perintö ajatuksena tuhlata se kaikki että mitään ei jää lapsille.

Kuka yllättyy kun sanon että ovat boomereita

Sinä et tarvitse apua. Hoida itse vastuusi. Siihen kuuluu oma työsi, oma kotisi ja omat lapsesi.

Tälle joka syytti että isovanhemmat olisi hoitaneet lapset heidän vanhemmilttaan.

Isovanhempia on kaikenikäisiä mutts suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin ja äitinsä jäi sinne maalle satojen kilometrien päähän. Ei ollut apuja, ei.

Minulle on tuo isojen talojen maalaiselämä niin vierasta, että sukupolvien ajan vanhat olisivat hoitaneet lapset. Paljon täällä tuntuu olevan kirjoittajia näistä sukuviiri-maalaistaloista.

Lapset laitettiin lomiksi sinne maalle. Kuukausitolkulla.

En tiedä ketään 70- luvulta jonka lapset omisivat olleet kuukausia lomilla maalla. Kyllä ne kersat juoksenteli lähiön pihalla kesät, ehkä kerran kesässä joku kävi junalla "pohjoisessa" . Autoja ei vielä joka huushollissa ollut eikä sitä rahaakaan.

Mistä johtuu käsitys että suuret iläluokat olisivat kaikki jostain övereistä maalaistaloista?

Niin monet meistä oli monilapsisya harmaista mökeistä. Kun viimenen lähti vanhemmat olivat jo vanhoja, ehkä.muuttivat kirkonkyliin pieniin asuntoihin

Vierailija kirjoitti:

Kova show on päällä kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä ja vaaditaan käymään kylässä - meillehän ei voi tulla sillä helpompi on kolmen lapsen kanssa matkustaa. Mutta.. se todellisuus on se etteivät lapset kiinnosta - lasten kanssa ei keskustella, heidän asioitaan, taitojaan yms ei tiedetä, heidän kaveriensa nimet ovat varmasti täysin tuntemattomat (vaikka lapset yleensä kavereistaan puhuvat - jos heidän kanssaan juttelee). Ollaan tietävinään paljon, koskaan ei kysytä jonka johdosta meille päätyy paljon liian pientä vaatetta (esim. viimeksi n. 150cm pitkä lapsi sai 134 koon vaatteita, jotka taas eivät miellytä keskimmäistä ja pienin on taas alle vuoden ikäinen). Kaikki lapsiin liittyvä "perustieto" on kuin toiselta planeetalta mm. d-vitamiinien syönti, uhmaiät, hampaiden hoidot.. Sitten sitä suu auki ihmetellään kun "onko Xllä joku antibioottikuuri menossa" - ei se syö d-vitamiinia kuten muutkin lapset. 

Jotenkin tuntuu että olemme enemmänkin rasite mutta josta pidetään kynsinhampain kiinni koska imago menisi - ettei voida tunnustaa ettei ihan oikeasti kiinnosta tai huvita. No näkyy sitten lasten käytöksessä (mm. lapset eivät spontaanisti pidä yhteyttä).

Aivan kuten meillä. Tähän vielä lisätään ahkera valokuvien räpsiminen, jotta voi esittää muille, että taas nämä lapset ovat meillä kyläilemässä

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun minua on kielletty. En saanut tulla ensimmäisten kuukausien aikana, kun äidin äiti asui heillä viikkoja apuna.

Ristiäisiin sain tulla. Sitten taas ei saanut, kun oltiin väsyneitä ja oikea mummi auttoi.

Olen vielä työelämässä ja en voinut ottaa palkatonta, kun oikea mummi sairastui, ilmoitettiin, että se on annettu, mikä tarjottu. Jos en halua lasta hoitaa, ei tarvitse enää ottaa yhteyttä.

Joten en pidä yhteyttä lapsenlapseen

Todella surullista :(

Vierailija kirjoitti:

Olisko tohon avaukseen ehkä voinu vähän laittaa, et mitä tää avauksessa peräänkuulutettu lapsen elämässä mukanaolo ap:n mielestä tarkoittaa?

Haetaan päiväkodista, viedään kesällä uimakoulu, hoidetaan viikonloppuisin. Sellaista tavallista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana lapsenlapsen elämässä = hoitaa vanhemmille kuuluvat työt, kun vanhemmat ovat liian pihejä maksamaan lapsenvahdille.

Idari. Mukana losenlpsen elämässä tarkoittaa että soittaa joskus, käy joskus, halua pitää yhteyttä.

Ei onnistu tämäkään vähä isovanhemmilta.

Soitteletko itse? Entö käytkö lapsen kanssa mummolassa? Vai odotatko vain että isovanhempi tekee kaiken?

Miten olet noin naiivi? Etkö tajua että NE EI HALUA PITÄÄ YHTEYTTÄ. Eivät vastaa jos soittaa, sinne ei saa mennä kylään. Eivät HALUA tavatq lapsenlapsia koska ne ei kiinnosta.

Kato kaikilla ei ole hyviä vanhempia jotka olisi kiinnostuneet aikuisen lapsen elämästä ja perheestä. Kiva että sulla on. Kaikilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Sukuun naidut miniät myt on vaan hirviöitä ja pilaa kaikkien väliset suhteet mustasukkaisuuttaan. Sitten itketään kun ei kiinnosta lapsenlapset kautta riiviötz jotka tottuu olemaan kunnioittamatta vanhempia sulupolvia. Kaikki kiertää. Nyt se sukupoövi voi todella huonosti.

Mulla ne kamalat isovanhemmat on ihan omat vanhemmat. Ei ole mikään miniöiden ongelma. Toinen vanhemmista on vähintään narsisti ellei psykopaatti, ei todellakaan ole turvallinen saati normaali ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko tohon avaukseen ehkä voinu vähän laittaa, et mitä tää avauksessa peräänkuulutettu lapsen elämässä mukanaolo ap:n mielestä tarkoittaa?

Haetaan päiväkodista, viedään kesällä uimakoulu, hoidetaan viikonloppuisin. Sellaista tavallista

Meilläkään ei ole lapsia kukaan muu hakenut tarhasta kuin jompi kumpi vanhemmista. Isovanhemmat täysin tietämättömiä päiväkotiarjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko tohon avaukseen ehkä voinu vähän laittaa, et mitä tää avauksessa peräänkuulutettu lapsen elämässä mukanaolo ap:n mielestä tarkoittaa?

Haetaan päiväkodista, viedään kesällä uimakoulu, hoidetaan viikonloppuisin. Sellaista tavallista

Hölmö. Se elämässä mukanaolo tarkoittaa että tavataan, soitellaan, käydään synttäreillä. Ei mitään hoitamista!

Mutta TÄMÄKÄÄN ei käy isovanhemmille, heitä ei kiinnosta.

Omat vanhempani on nähneet esikoiseni kerran sukujuhlissa ja kahta nuorempaa ei koskaan. Heitä ei kiinnosta. Eivät välitä. Eivät piittaa.

Miten tätä on niin vaikea ketjussa hyväksyä? Intetään vaan jostain että vaaditaan mummoja hoitamaan. Mä olisin ikionnellinen jos ne edes soittaisi tai kävisi kerta vuoteen. Mutta kun niitä ei kiinnosta.

Sellaista ihmistä jota ei kiinnosta, ei voi millään ilveellä motivoida tai pakottaa kiinnostumaan.

Kun isovanhempien ja lapsenlasten välillä on se 800km suuntaansa, niin ei siinä joka viikko voi ajaa pullakorin kanssa kyläilemään. Eikä pidä unohtaa, että nykyään ei enää päästä eläkkeelle viisikymppisenä, vaan todennäköisesti monen alakouluikäisenkin isovanhemmat on vielä täydessä työelämässä.

40-tuntisen työviikon jälkeen on ihan ymmärrettävää, että kuusikymppinen tyyppi ei jaksa pitää pystyssä mummolaa viikonloppuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Tämä on inhottava ilmiö. Laiskat vanhemmat ovat vinkumassa äitejään ja anoppejaan hoitamaan lapsia, jotka vanhempien kuuluu itse hoitaa. Inhottaa kuunnella töissä sitä kerjäämistä sivusta. Halveksin todella.

Kyllä ne on ne ISOVANHEMMAT niitä laiskoja. Itse hoidattivat meidät aikuiset lapsensa mummoilla ja sukulaisilla ja vastavuoroisesti itse eivät SEKUNTIAKAAN auttaneet omia lapsiaan.

Meillä on suvussa ollut satoja vuosia sukupolvien auttamisen ketju jossa on kunnia-asia ollut että tuoretta äitiä autetaan ja suku auttaa lapsiperheitä. Ketju katkesi omiin vanhempiini. Eivät ole auttaneet mitenkään eivätkä pidä yhteyttä. Keskittyvät tuhlaamaan useiden sukupolvien ajan kertynyttä suvun perintö ajatuksena tuhlata se kaikki että mitään ei jää lapsille.

Kuka yllättyy kun sanon että ovat boomereita

Sinä et tarvitse apua. Hoida itse vastuusi. Siihen kuuluu oma työsi, oma kotisi ja omat lapsesi.

Tehdään tehdään. Juuri noin niin kuin kirjoitat. Koskee myös sitä hetkeä, kun alkaa muisti vanhuksilta prakaamaan. Siinä vaiheessa dumpataan yhtäläisesti susille. Vinkukoot sielä sitten sairaalan päivystyksessä hoitsulle, että on niin yksinäistä ja ihmetelkööt kun ainoa kontakti on se kotipalvelu joka viiden minuutin ajan käy kattomassa, pitääkö tilata se harmaa paku sillä kertaa.

Mutta ihan turhaa alkaa läpättämään että "on se julmaa kun lapset eivät käy katsomassa vanhuksiaan". Sitä saa mitä tilaa.

Eri

Älä jaksa. Ei nekään lapset tai lastenlapset, joita mummu on auttanut ja hoitanut, käy vanhuksiaan katsomassa. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun minua on kielletty. En saanut tulla ensimmäisten kuukausien aikana, kun äidin äiti asui heillä viikkoja apuna.

Ristiäisiin sain tulla. Sitten taas ei saanut, kun oltiin väsyneitä ja oikea mummi auttoi.

Olen vielä työelämässä ja en voinut ottaa palkatonta, kun oikea mummi sairastui, ilmoitettiin, että se on annettu, mikä tarjottu. Jos en halua lasta hoitaa, ei tarvitse enää ottaa yhteyttä.

Joten en pidä yhteyttä lapsenlapseen

Todella surullista :(

No minusta hyvin luonnollista, että tuoretta äitiä auttaa hänen äitinsä eikä anoppi?

Miksi ihmeessä anoppi olisi siellä oman äidin sijasta? Vai pitäisikö molempien mummojen saada olla yhtä aikaa?

Harva tuore äiti haluaa miehen äidin kyläilemään ja hoitamaan vauvaa, se on ihan biologian sanelema juttu.

Ja jos äidin äiti on ollut auttamassa ekat viikot, on luontevaa että hän hoitaa sen ekan vuoden jatkossakin.

Isän äitiin ehtii lapsi rakentaa suhteen myöhemminkin, ensimmäiset puoli vuotta/vuosi kiinnytään omiin vanhempiin ja mahdollisesti siihen mummoon, joka hoitaa.

Eli äidin äitiin.

En minä edes anoppiani niin hyvin tunne, että hänet meille ottaisin asumaan, se olis kiusallista!

Anopin kanssa ei voi puhua tunteista eikä ilmaista väsymystä, ei hän kykene mitään ikäviä tunteita käsittelemään.

Koen hänen seuransa niin raskaaksi, että olisin uupunut vaan enemmän, jos olisi ollut meillä.

Se on sitten anopin oma valinta, suuttuuko tästä äidin luontevasta valinnasta vai nakkeleeko niskoja, ja hylkää lapsen lapsen myöhemmin.

Jos näin toimii, niin sehän on vaan hyvä asia, että miniä ei moista marttyyria lapsensa luokse ottanut!

Vierailija kirjoitti:

Kova show on päällä kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä ja vaaditaan käymään kylässä - meillehän ei voi tulla sillä helpompi on kolmen lapsen kanssa matkustaa. Mutta.. se todellisuus on se etteivät lapset kiinnosta - lasten kanssa ei keskustella, heidän asioitaan, taitojaan yms ei tiedetä, heidän kaveriensa nimet ovat varmasti täysin tuntemattomat (vaikka lapset yleensä kavereistaan puhuvat - jos heidän kanssaan juttelee). Ollaan tietävinään paljon, koskaan ei kysytä jonka johdosta meille päätyy paljon liian pientä vaatetta (esim. viimeksi n. 150cm pitkä lapsi sai 134 koon vaatteita, jotka taas eivät miellytä keskimmäistä ja pienin on taas alle vuoden ikäinen). Kaikki lapsiin liittyvä "perustieto" on kuin toiselta planeetalta mm. d-vitamiinien syönti, uhmaiät, hampaiden hoidot.. Sitten sitä suu auki ihmetellään kun "onko Xllä joku antibioottikuuri menossa" - ei se syö d-vitamiinia kuten muutkin lapset. 

Jotenkin tuntuu että olemme enemmänkin rasite mutta josta pidetään kynsinhampain kiinni koska imago menisi - ettei voida tunnustaa ettei ihan oikeasti kiinnosta tai huvita. No näkyy sitten lasten käytöksessä (mm. lapset eivät spontaanisti pidä yhteyttä).

Ahaa

siinä siis syy mikset halua olla mukana lapsenlapsen elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Entä odotatteko hoitoapua, kun itse olette vanhuksia, muistisairaita tms.?

-ap

Tämä on inhottava ilmiö. Laiskat vanhemmat ovat vinkumassa äitejään ja anoppejaan hoitamaan lapsia, jotka vanhempien kuuluu itse hoitaa. Inhottaa kuunnella töissä sitä kerjäämistä sivusta. Halveksin todella.

Kyllä ne on ne ISOVANHEMMAT niitä laiskoja. Itse hoidattivat meidät aikuiset lapsensa mummoilla ja sukulaisilla ja vastavuoroisesti itse eivät SEKUNTIAKAAN auttaneet omia lapsiaan.

Meillä on suvussa ollut satoja vuosia sukupolvien auttamisen ketju jossa on kunnia-asia ollut että tuoretta äitiä autetaan ja suku auttaa lapsiperheitä. Ketju katkesi omiin vanhempiini. Eivät ole auttaneet mitenkään eivätkä pidä yhteyttä. Keskittyvät tuhlaamaan useiden sukupolvien ajan kertynyttä suvun perintö ajatuksena tuhlata se kaikki että mitään ei jää lapsille.

Kuka yllättyy kun sanon että ovat boomereita

Sinä et tarvitse apua. Hoida itse vastuusi. Siihen kuuluu oma työsi, oma kotisi ja omat lapsesi.

Tehdään tehdään. Juuri noin niin kuin kirjoitat. Koskee myös sitä hetkeä, kun alkaa muisti vanhuksilta prakaamaan. Siinä vaiheessa dumpataan yhtäläisesti susille. Vinkukoot sielä sitten sairaalan päivystyksessä hoitsulle, että on niin yksinäistä ja ihmetelkööt kun ainoa kontakti on se kotipalvelu joka viiden minuutin ajan käy kattomassa, pitääkö tilata se harmaa paku sillä kertaa.

Mutta ihan turhaa alkaa läpättämään että "on se julmaa kun lapset eivät käy katsomassa vanhuksiaan". Sitä saa mitä tilaa.

Eri

Siinäpä taasen yksi ällöttävä uhittelija, hyi. Tuollaista kukaan edes halua vierailulle.

tik tak tik tak tik tak ...

Ihanan rauhallista - kello raksuttaa mennyttä aikaa, eikä kakaroiden huuto raikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana lapsenlapsen elämässä = hoitaa vanhemmille kuuluvat työt, kun vanhemmat ovat liian pihejä maksamaan lapsenvahdille.

Idari. Mukana losenlpsen elämässä tarkoittaa että soittaa joskus, käy joskus, halua pitää yhteyttä.

Ei onnistu tämäkään vähä isovanhemmilta.

Soitteletko itse? Entö käytkö lapsen kanssa mummolassa? Vai odotatko vain että isovanhempi tekee kaiken?

Miten olet noin naiivi? Etkö tajua että NE EI HALUA PITÄÄ YHTEYTTÄ. Eivät vastaa jos soittaa, sinne ei saa mennä kylään. Eivät HALUA tavatq lapsenlapsia koska ne ei kiinnosta.

Kato kaikilla ei ole hyviä vanhempia jotka olisi kiinnostuneet aikuisen lapsen elämästä ja perheestä. Kiva että sulla on. Kaikilla ei.

NE EI HALUA

USKO JO

EIVÄT TYKKÄÄ SINUSTA