Tutkija: lapset eriytyvät sosioekonomisiin ryhmiinsä jo alakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun yläpeukutukista päätellen mammat ovat aivan onnessaan, kun heidät ja samalla ihan tavalliset lapsensa luokitellaan parempaan luokkaan kuuluvaksi. Lapsensa eivät hengaile kaupungilla ja istu Mäkkärissa vaan käyvät ohjatuissa harrastuksissa. WTF?? Kaikella sitä pitääkin päteä. Uskomatonta.

Kaikki vanhemmat eivät pidä lastensa kaupungilla hengailua ja Mäkkärissä istumista tavoiteltavana asiana.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan käynyt nuorisotalolla, koska olen koulussa oppinut, että se on alimpien sosiaaliluokkien lapsille. Me keskiluokkaisten lapset kävimme ohjatuissa harrastuksissa.

Joo, mä en "päästänyt" omaani nuorisotalolle, ei sen puoleen halunnutkaan.

Kerran vaan tuli puheeksi ja sanoin ettei ole meille tarpeellinen. Oli liian pitkä matkakin.

Omilla pihoilla oli tarpeeksi kavereita, kävivät maksetuissa vapaa-ajan riennoissa.

Ite olin sos.puolella töissä, tiesin mitä meno siellä nuokkarissa oli.

Mutta toki on hyvä että niitä on!

Vierailija kirjoitti:

Samat intressit.

Lapsilla? Lasten kuuluu leikkiä. Ei siinä vanhempien tuloilla ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä nykyaikaa. Jotta olisi hyvä perhe, niin lapsen pitäisi harrastaa.

Omassa lapsuudessa ei ollut tuollaista "harrastuspakkoa" enkä siksi oman lapsen kohdalla ymmärtänyt enkä tiennyt, että hänet olisi pitänyt pakottaa joihinkin harrastuksiin.

No, olen eri aikakauden ihminen. Sääli. Huonompaan suuntaan ollaan menty.

Eipä me hyväosaiset lapsiamme harrastuksiin pakoteta. Ihan omasta halustaan meilläkin taitoluistellaan. Sehän se tietty on, että jos ei edes koskaan kokeilla mitään harrastuksia, niin eihän se lapsi tiedä mikä olisi siitä kivaa. Mutta rahvaan lapsethan vaan oleilee. Pelaa kännykällään ja vanuu pihoilla ja kauppakeskuksissa kuten tutkimus osoittikin. Eipä siinä sitten jutunjuurta synny lapsilla koulussakaan keskenään, kun on ihan erilainen kokemusmaailma.

Kuulostat todella rajoitteiselta ihmiseltä. Ei se hyväosaisuus näköjään älyä tuo.

Ei tuo. Ja omaa pientä lastani olen kasvattanut mahdollisimman kultturellisti, mutta niin vaan kännykkä ja telkkari kiehtovat enemmän. Niiden käyttämistä tietysti rajoitetaan, mutta sekin menee varmasti vuosien myötä hankalammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan käynyt nuorisotalolla, koska olen koulussa oppinut, että se on alimpien sosiaaliluokkien lapsille. Me keskiluokkaisten lapset kävimme ohjatuissa harrastuksissa.

Opettajako sulle opetti koulussa että nuorisotalo on alempien sosiaaliluokkien lapsille? Miten nyt, oletko omilla aivoilla tehnyt mitään päätelmiä, oliko hyvä opetus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun yläpeukutukista päätellen mammat ovat aivan onnessaan, kun heidät ja samalla ihan tavalliset lapsensa luokitellaan parempaan luokkaan kuuluvaksi. Lapsensa eivät hengaile kaupungilla ja istu Mäkkärissa vaan käyvät ohjatuissa harrastuksissa. WTF?? Kaikella sitä pitääkin päteä. Uskomatonta.

Kaikki vanhemmat eivät pidä lastensa kaupungilla hengailua ja Mäkkärissä istumista tavoiteltavana asiana.

Ei tietenkään. Silti lapset ja nuoret sitä tekevät. Kenties sinunkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Niin se on se yhteiskuntaluokka joka määrittää ne kaveripiirit ja harrastukset. 

On kumminkin jännä juttu, kun on jo pitkään tiedetty että _lukeminen_ on ratkaisevan tärkeä asia lapsen tulevaisuudennäkymien kannalta. Tärkeämpi kuin sosiaaliluokka.

Niin miksi riskiryhmien lukemiseen ei sitten panosteta massiivisesti? Aivan erityisesti pojille lukemiseen ja lukemisen kannustamiseen sekä mahdollistamiseen. Pommitus aiheesta pitäisi aloittaa jo äitiysneuvolassa.

No tämä juuri. Ja eri keinot käyttöön eri ryhmille. Kyllä tutkijat on tutkineet ja opettajat kokeneet ja tietävät, miten asiat pitää hoitaa, jotta tuloksia saadaan.

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla on varmaan ainakin joissain tapauksissa aika iso rooli tässä, ystävyyttä "kelvollisiin" kavereihin (esim. omien kavereiden lapset) tuetaan ja "huonompaan" väkeen taas suhtaudutaan nihkeästi.

Tietenkin. Niitä kaveritreffejä järkätään ihan tietoisesti ja harrastuksia katsotaan sillä missä ne toivotut kaveritkin olisivat.

Minä sain lapsena harrastaa mitä halusin ja valita itse kaverini. Tämän ketjun myötä alan ymmärtää, kuinka onnekas olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Voihan niillä lapsilla olla paljonkin yhteistä keskenään. Et kai sinä määrää, kenen kanssa lapsesi saa leikkiä? Itse ainakin tunnut kehittäneen kunnon kotileikin elämästäsi, jossa kaikki tehdään niin kuin kuuluu, ja kaikki muu on väärää. Sinun mielestäsi.

Olen eri, mutta se on selvä juttu että missään kielessä ei opi niitä sanoja eikä epäsäännöllisiä verbejä, jos niitä ei treenaa. Joskus lapsi tai nuori ei näe riittävän pitkälle elämässään -eikä häneltä voi sitä odottaakaan- että ymmärtäisi niiden sanojen ja verbien taivutuksen merkityksen, ja tällöin on YKSINOMAAN hyvä asia, että se vanhempi sen sijaan että heittäisi olan  yli "luepa nyt ne sanat sanakokeeseen" ei sano mitään vaan ottaa kirjan käteen ja alkaa tentata siltä lapseltaan niitä sanoja. Lapsi/nuori saa samalla sekä vanhempansa aikaa ja huomiota että oppii sen, että niitä sanoja tosiaan kannattaa päntätä (jos kerran vanhempi on itse valmis käyttämään siihen aikaansa) ja että teot ratkaisevat, eivät sanat. Niin, ja se vanhempi saattaa itsekin oppia samalla jonkun sanan, jota ei aiemmin tiennyt. Tai kokonaisen uuden kielen. Ja tuo muuten ei katso vanhempien tilin saldoa, tuon pystyvät tekemään kaikkein köyhimmätkin. Kaikki ei ole rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ghettojen kouluista tulee omat lapset, ja kultapossukouluista omat. Onko mitenkään yllättävää että se kaveri kenen kanssa olet leikkinyt lapsena, leikit myös myöhemmin? 

Tätä on oikein pitänyt tutkia, ja tulla vieläpä täysin väärään loppupäätelmään, että köyhät haluaa olla kaltaistensa kanssa ja rikkaat rikkaiden, vaikka tosiasiassa suomessa kyse on siitä että menet siihen kouluun joka sinulle osoitetaan.

Ihan validi tutkimusaihe. Aiemmin on luultu, että peruskoulussa kaikki ovat samalla viivalla ja ihmiset tutustuvat toisiinsa koko ikäluokassa. Näin ei ole. Yhteiskuntaluokan mukaan mennään koulussakin. Persauksiten lasten kanssa ei haluta viettää aikaa ja jäävät suhaamaan sinne pihoille keskenään samaan aikaan kun keskiluokka kyyditsee omat vesansa maksullisiin harrastuksiin. Vaikka miten istuttaisiin päivät koulussa saman pöydän ääressä, se ei kanna mitenkään vapaa-ajalle. Ei kanna työelämässäkään. Harvemmin se keskiluokkainen lähtee afterworkille siivoojan kanssa vaikka samassa toimistossa työskentelevätkin.

Kyllä koulupiirissä on tietynlaista porukkaa. Kalliilla alueella rikkaiden mukulat samassa koulussa, ja köyhillä alueilla köyhien lapset. Väitätkö nyt ihan tosissasi että herrojen lapset käy samaa alakoulua kuin esim mammut?

Käyhän ne. Oletko tietoinen, että esim. Helsingissä on tietoisesti esim. kaupungin vuokrataloja ympäri kaupunkia, myös siellä missä omistusasunnot ovat kalliita. Lähikoulu se on kaikilla. Toki on varmaan alueita, joissa ei muuta olekaan kuin köyhiä, mutta muuten on varmasti kaikensortin lapsia. Omani on hyvin keskiluokkaisella alueella koulussa ja kyllä siellä kaiken sortin kulkijaa on.

Olen eri. Tiedossa tosiaan on että Helsingissä on vuokrataloja ympäri kaupunkia, myös siellä missä omistusasunnot on kalliita. Tämän takia mekin muutettiin kehyskuntaan omakotialueelle. Täällä koulussa on vain tämän omakotialueen lapset, ja on rauhallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Voihan niillä lapsilla olla paljonkin yhteistä keskenään. Et kai sinä määrää, kenen kanssa lapsesi saa leikkiä? Itse ainakin tunnut kehittäneen kunnon kotileikin elämästäsi, jossa kaikki tehdään niin kuin kuuluu, ja kaikki muu on väärää. Sinun mielestäsi.

Olen eri, mutta se on selvä juttu että missään kielessä ei opi niitä sanoja eikä epäsäännöllisiä verbejä, jos niitä ei treenaa. Joskus lapsi tai nuori ei näe riittävän pitkälle elämässään -eikä häneltä voi sitä odottaakaan- että ymmärtäisi niiden sanojen ja verbien taivutuksen merkityksen, ja tällöin on YKSINOMAAN hyvä asia, että se vanhempi sen sijaan että heittäisi olan  yli "luepa nyt ne sanat sanakokeeseen" ei sano mitään vaan ottaa kirjan käteen ja alkaa tentata siltä lapseltaan niitä sanoja. Lapsi/nuori saa samalla sekä vanhempansa aikaa ja huomiota että oppii sen, että niitä sanoja tosiaan kannattaa päntätä (jos kerran vanhempi on itse valmis käyttämään siihen aikaansa) ja että teot ratkaisevat, eivät sanat. Niin, ja se vanhempi saattaa itsekin oppia samalla jonkun sanan, jota ei aiemmin tiennyt. Tai kokonaisen uuden kielen. Ja tuo muuten ei katso vanhempien tilin saldoa, tuon pystyvät tekemään kaikkein köyhimmätkin. Kaikki ei ole rahasta kiinni.

Omassa lapsuudessa vanhemmat tekivät juuri näin. Panostivat koulunkäyntiini ja kuulustelivat ne sanaläksyt ja epäsäännölliset verbit. Treenattiin tosissaan näitä. Minusta tuli luokan parhaita oppilaita ja luonnollisesti leikin toisten luokan parhaimpien seurassa. Oma koti oli köyhä, mutta kaverit kaupungin varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä alla näkyvä kohta oleellinen ja totta. Meillä lapset harrastaneet tavoitteellisesti ja kun se vie 5-6 kertaa viikossa useita tunteja kerrallaan ja kisat/pelit/leirit yms päälle, niin se on vaikuttanut kaveripiiriinkin.

Tavoitteellisimmat ja paljon raahaa vaativat harrastukset kuuluivat kaikkein parhaiten toimeentulevien perheiden lasten arkeen ja suurin osa heidän vapaa-ajastaan kului harrastusten parissa.

Sen sijaan hyvin matalista sosioekonomisista taustoista tulevat oppilaat viettivät vapaa-aikaansa tavalla, joka eivät vaatinut rahaa. He viettivät aikaa kotona tai naapurustossa kerrostaloyhtiöiden, koulujen tai päiväkotien pihoilla, nuorisotalolla tai kauppakeskuksissa.

Ja sitten palavat loppuun kun pitäisi aloittaa omaa elämää. Kun kukaan ei enää olekaan sanomassa mitä pitää tehdä ja järjestämässä sitä ohjattua tekemistä.

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.[/quote]

No olipas aika ykskantainen mielipide. Puutun vain tuohon luokallejättämiseen. Kuinka monta vuotta ajattelit heidän suorittavan samalla luokalla? 4-6?

Luulet, että motivaatio opiskelemiseen muuntautuu positiiviseksi kun kaverit jatkaa seuraavalle luokalle ja sinä tahkot samoja tehtäviä vuodesta toiseen? Tämä ajatus luokalle jättämisestä kääntyy negatiiviseksi. Ne nuoret yhä pyörii samoissa porukoissa kuin ennenkin, koulussa oppiminen vähenee, koulupoissaolot lisääntyy kunnes katoaa kokonaan opettajien etäisyydeltä. Monissa kulttuureissa ei arvosteta koulunkäyntiä. Se on se tärkein pointti. Vaikea tulkin avustuksella yrittää tunnissa saada vanhemmat uskomaan miten opetus muuttaisi lapsensa elämää. Luokalle jättäminen syrjäyttää, eikä millään tavalla edistä oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Niin se on se yhteiskuntaluokka joka määrittää ne kaveripiirit ja harrastukset. 

On kumminkin jännä juttu, kun on jo pitkään tiedetty että _lukeminen_ on ratkaisevan tärkeä asia lapsen tulevaisuudennäkymien kannalta. Tärkeämpi kuin sosiaaliluokka.

Niin miksi riskiryhmien lukemiseen ei sitten panosteta massiivisesti? Aivan erityisesti pojille lukemiseen ja lukemisen kannustamiseen sekä mahdollistamiseen. Pommitus aiheesta pitäisi aloittaa jo äitiysneuvolassa.

No tämä juuri. Ja eri keinot käyttöön eri ryhmille. Kyllä tutkijat on tutkineet ja opettajat kokeneet ja tietävät, miten asiat pitää hoitaa, jotta tuloksia saadaan.

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

Mites noi lasten ruokailut, jos iltakasiin asti on opetusta? Ei ihan koululounaalla pärjää noin pitkään ja monissa kouluissa on omat eväät kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Niin se on se yhteiskuntaluokka joka määrittää ne kaveripiirit ja harrastukset. 

Ja asuinalue. Muistan, että lapsuudessani me omakotitaloalueen lapset leikittiin ja oltiin samalla luokalla, kun taas vuokrakerrostalojen lapset olivat omissa porukoissaan ja luokissaan. Oli liian pitkä välimatka kaveerata toisessa päässä taajamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itsekään koskaan notkunut kaupingilla, discoissa, nuokkarilla tms.  Harrastin urheilua ja minulla oli järkevämpiä kavereita. Näin myös omilla lapsillani.

Notkuin kaupungilla, diskoissa ja kävin katsomassa bändejä. Ka. oli noin 9 ja minusta tuli DI.

Kavereiden järkevyydessä ei muistaakseni ollut puutteita.

Juu, minun kotikaupungissani oli myös noin, että kaikki teki kaikkea.

Samat tyypit kävi nuokkarilla discossa, urheili, olivat hyviä koulussa ja järkeviä tyyppejä.

Kaupungilla käyminen oli myös jossain vaiheessa suosittua, etenkin niiden keskuudessa joilla oli rahaa.

En tiedä onko tuo sitten pikkupaikkakunnan etuja, vai onko maailma kerennyt muuttua?

Useidenkin kavereiden kanssa puhuttu tuosta, ettei pikkupaikkakunnalla sillä tavalla näkynyt ne yhteiskuntaluokkaerot.

Niillä pikkupaikkakunnilla ei erot juurikaan näy, koulujakaan ei ole montaa eikä tänä päivänä lapsiakaan. Toista se on esim. täällä Helsingissä. Keskiluokan lapset ovat ip:ssä pikkukoululaisina ja illat harrastuksissa. Köyhemmät lapset hakkaavat pleikkaa iltapäivät ja maleksivat pihoilla illat toisensa kanssa ilman aikuisia. Vähän vanhetessaan alkavat notkua kauppakeskuksissa ja nutalla.

Eivät ne harrastukset sinun lapsestasi pärjääjää automaattisesti tee. Ihan yhtä hyvin se pleikan pelaaja, joka viettää aikaansa ilman aikuisia, voi menestyä paremmin elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Voihan niillä lapsilla olla paljonkin yhteistä keskenään. Et kai sinä määrää, kenen kanssa lapsesi saa leikkiä? Itse ainakin tunnut kehittäneen kunnon kotileikin elämästäsi, jossa kaikki tehdään niin kuin kuuluu, ja kaikki muu on väärää. Sinun mielestäsi.

Olen eri, mutta se on selvä juttu että missään kielessä ei opi niitä sanoja eikä epäsäännöllisiä verbejä, jos niitä ei treenaa. Joskus lapsi tai nuori ei näe riittävän pitkälle elämässään -eikä häneltä voi sitä odottaakaan- että ymmärtäisi niiden sanojen ja verbien taivutuksen merkityksen, ja tällöin on YKSINOMAAN hyvä asia, että se vanhempi sen sijaan että heittäisi olan  yli "luepa nyt ne sanat sanakokeeseen" ei sano mitään vaan ottaa kirjan käteen ja alkaa tentata siltä lapseltaan niitä sanoja. Lapsi/nuori saa samalla sekä vanhempansa aikaa ja huomiota että oppii sen, että niitä sanoja tosiaan kannattaa päntätä (jos kerran vanhempi on itse valmis käyttämään siihen aikaansa) ja että teot ratkaisevat, eivät sanat. Niin, ja se vanhempi saattaa itsekin oppia samalla jonkun sanan, jota ei aiemmin tiennyt. Tai kokonaisen uuden kielen. Ja tuo muuten ei katso vanhempien tilin saldoa, tuon pystyvät tekemään kaikkein köyhimmätkin. Kaikki ei ole rahasta kiinni.

Omassa lapsuudessa vanhemmat tekivät juuri näin. Panostivat koulunkäyntiini ja kuulustelivat ne sanaläksyt ja epäsäännölliset verbit. Treenattiin tosissaan näitä. Minusta tuli luokan parhaita oppilaita ja luonnollisesti leikin toisten luokan parhaimpien seurassa. Oma koti oli köyhä, mutta kaverit kaupungin varakkaita.

Ei ne varakkaiden perheiden lapset leiki köyhän lapsen kanssa, vaikka koulumenestys olisi hyvä. Ihan muut tekijät vaikuttavat etupäässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Niin se on se yhteiskuntaluokka joka määrittää ne kaveripiirit ja harrastukset. 

On kumminkin jännä juttu, kun on jo pitkään tiedetty että _lukeminen_ on ratkaisevan tärkeä asia lapsen tulevaisuudennäkymien kannalta. Tärkeämpi kuin sosiaaliluokka.

Niin miksi riskiryhmien lukemiseen ei sitten panosteta massiivisesti? Aivan erityisesti pojille lukemiseen ja lukemisen kannustamiseen sekä mahdollistamiseen. Pommitus aiheesta pitäisi aloittaa jo äitiysneuvolassa.

No tämä juuri. Ja eri keinot käyttöön eri ryhmille. Kyllä tutkijat on tutkineet ja opettajat kokeneet ja tietävät, miten asiat pitää hoitaa, jotta tuloksia saadaan.

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

Luokalle jättäminen voi olla ala-asteella pakotettua hirmu-opiskelua parempi vaihtoehto.

Jo ihan pienille pitäisi lukea säännöllisesti ja paljon ääneen, sekä viedä kirjastolle. Siitä se kiinnostus opiskeluun nousee. Ja vielä lukemaan oppineille koululaisillekin on hyödyllistä lukea ääneen.

Moni nuori jättää innokkaastikin harrastamansa lajit siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa panostaa sekä kouluun että yhtä lisääntyviin harrastustunteihin ja kilpailuihin. Kun haluaisi, että aikaa jää kavereidenkin kanssa olemiselle. Kaverit on tosi tärkeitä.

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?