Tutkija: lapset eriytyvät sosioekonomisiin ryhmiinsä jo alakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Ai jaa no minulla ainakaan harrastaminen ja kavereiden kanssa nuorisotalolla tai ostarilla hengailu ei mitenkään sulkeneet pois toisiaan. Kavereitakin oli kyllä sekä kerrostaloista että ok-taloista, enkä ainakaan minä sen kummemmin edes ajatellut asiaa. Rahaa oli tai ei ollut. Milloin kenelläkin ja minkäkin verran. Meidän perhe oli ihan tavallinen. Ei rikas eikä köyhä. Asuttiin kerrostalossa, omistusasunnossa kylläkin. Ja oli (on edelleen) mökki, jossa myös kavereiden kanssa on käyty milloin milläkin kokoonpanolla lapsesta asti. Nykyään asun omillani ja opiskelen kauppatieteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa yläasteella näkyi selvästi tämä ilmiö. Osa tuli lähikouluun ilman pyrkimistä ja osa tuli kielilinjalle pääsykokeen kautta. Kielilinjalle tulijat olivat lähinnä keskiluokkaisista perheistä, lähikoululaiset olivat osa alempaa keskiluokkaa mutta suurin osa vähävaraisista perheistä. Jakolinjat olivat aika selvät. Luokat myös kilpailivat keskenään kokeiden keskiarvoilla - jostain syystä osa opettajista ilmoitti nämä yleiseen tietoon, ainakin biologian ja matikan opettaja. Kieliluokan ja lähikoululuokan välillä oli keskiarvoissa n. 1,5 numeron ero.

Jokainen keskiluokkainen perhe pyrkii saamaan lapsen jollekin erityisluokalle, musiikkiluokat, kielilinjat jne. Se rajaa kivasti sitä ongelmasakkia, joiden vanhemmat eivät piittaa lastensa koulunkäynnistä edes näitä valitakseen. On parempi oppimisrauha.

Minä en tule laittamaan. Olen itse ollut koulussa se kympin suorittaja tyttö, jota raahattiin eri harrastuksiin. Toki nauttisin harrastamisesta mutta koin välillä, että niitä oli liikaa. Olisin itsekin välillä halunnut vain olla ja chillailla. Moni kaverini uupui paineiden alla ja masentui yliopistossa. Pointtini on se, että liika suorittaminenkaan ei ole hyvästä, elämässä pitää olla muutakin.

Jos lapsesi on yhtään akateemisesti kyvykäs etkä laita häntä painotukseen, tulee koulunkäynti olemaan todella epämotivoivaa. Ainoa tehtävä hänellä on toimia häiriöttömänä massana ja kirjainvilperin parina, kun tunnit ovat päivästä toiseen inkluusioälämölöä.

t. ex-opettaja

Tuosta läksy- hommastahan oli juuri tutkimus lehdessä miten niihin painostaminen ja jatkuva kyttääminen syö motivaatiota niihin?! Olen köyhästä wt- kodista, läksyt tein aina heti koulun jälkeen yhtään patistelematta ja menestyinkin hyvin kunnes kiusaaminen sekä kotona, että koulussa sairastutti loppuiäkseni ja nyt olen koko ikäni rutiköyhä, yksinäinen, paremman väen ylenkatsoma/läpinäkyvä/olematon wt itsekin! No, katsotaan minkälaista porukkaa selviytyy läpi pian koittavan ydinsodan, jos ketään.

Tätäkin piti sitten erikseen tutkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Kuvaat ihan vaan normaalia vanhemmuutta tuossa herra/rouva-osiossa.

No kaikilla ei ole varaa laittaa isoja määriä harrastuksiin tai lasta ei kiinnosta kalliit harrastukset, mutta noin muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Ai tästä syystäkö meidän lapsi ei viihtynyt pihalla muiden lasten kanssa, kun muutettiin uuteen asuntoon? (Asutaan koulun vieressä). Luulin, että on kiusattu, mutta onkin sosioekonomisesta asemasta kyse. Harrastuksia hänellä on aina ollut.

Ei, tämä ei ollut se syy.

Vanhempien roolia ei pidä aliarvioida. Asenteet, arvot ja muut imetään varhain kotoa. Vanhemmilla on usein sanansa sanottavana, kenen kanssa ja miten lapset viettävät aikaansa. Joskus se on niinkin pienestä kiinni kuin vuokra-asunnossa asumisesta tai kännykän mallista.

Vierailija kirjoitti:

Pienillä paikkakunnilla kaveripiiri voi olla sekalaisempi. Helsingissä kyllä eriydytään varsin tehokkaasti varsin aikaisin.

Näin se varmasti on. Olin maaseudulla pienessä koulussa, jossa oli alle 100 oppilasta. Itse olin köyhästä duunariperheestä, kavereiden vanhemmissa oli sekä lääkäreitä, ekonomeja että hitsaajia ja kauppa-apulaisia. Kotitausta vaikutti loppujen lopuksi kouluttautumiseen yllättävän vähän, minä menin yliopistoon mutta ne akateemisten lapset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienillä paikkakunnilla kaveripiiri voi olla sekalaisempi. Helsingissä kyllä eriydytään varsin tehokkaasti varsin aikaisin.

Mä luulen kans, että asia on näin. Pienemmällä paikkakunnalla on vain muutamia alakouluja ja kenties vain yksi yläkoulu. Siinä ei samalla tavalla eriydytä eri sosioekonomisiin piireihin.

Samaa on kyllä havaittavissa myös aikuisten osalta. Isossa kaupungissa on tosi helppo kuplautua. Maalla ja pienissä kaupungeissa se on paljon hankalampaa, kun niitä "omia" on paljon vähemmän ja väkisinkin altistuu erilaisille ihmisille. Pienemmissä paikkakunnissa on toki sitten omat ongelmansa.

Eihän maalla edes ole juuri lainkaan keskiluokkaa tai etenkään ylempää keskiluokkaa. Siellä ollaan aika perujutuissa kaikki, on maajussia ja joku kirvesmies ja kylän koulun keittäjä. Ei löydy virkamiehiä, oppineita, liike-elämän johtotehtävissä olevia jne. Sama pikkukaupungeissa. Kunnan eliittiä on jonkun pikkapajan tj sekään ei ole koulutettu ja peruskoulun opettajat.

Puhutaanko tässä 50-luvusta vai nykypäivästä? Meillä on kuule täällä maallakin nykyään autot joilla pääsee töihin sinne kaupunkiin. Yhdestä ikkunasta näkyy lampaita, toisesta ikkunasta naapurissa asuvan DI-toimitusjohtajan bemari, lampurin vaimo on yliopistolla tutkijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itsekään koskaan notkunut kaupingilla, discoissa, nuokkarilla tms.  Harrastin urheilua ja minulla oli järkevämpiä kavereita. Näin myös omilla lapsillani.

Notkuin kaupungilla, diskoissa ja kävin katsomassa bändejä. Ka. oli noin 9 ja minusta tuli DI.

Kavereiden järkevyydessä ei muistaakseni ollut puutteita.

Juu, minun kotikaupungissani oli myös noin, että kaikki teki kaikkea.

Samat tyypit kävi nuokkarilla discossa, urheili, olivat hyviä koulussa ja järkeviä tyyppejä.

Kaupungilla käyminen oli myös jossain vaiheessa suosittua, etenkin niiden keskuudessa joilla oli rahaa.

En tiedä onko tuo sitten pikkupaikkakunnan etuja, vai onko maailma kerennyt muuttua?

Useidenkin kavereiden kanssa puhuttu tuosta, ettei pikkupaikkakunnalla sillä tavalla näkynyt ne yhteiskuntaluokkaerot.

Samaa mieltä, ei pikkupaikkakunnalla voinut valita hirveästi valita kavereita, kun lapsia oli sen verran vähemmän. Toki kyllä sielläkin ne erottui joiden vanhemmat ei niin välittäneet, viimeistään yläkoulussa oli tietty jengi jotka ryyppäsi ja poltti tupakkaa ja kyllähän ne pääosin oli niitä joitten vanhemmat teki samaa... Mutta kunnollisten duunariperheitten ja korkeammin koulutettujen perheiden lapsissa ei suuria eroja ollut, enkä tajunnut tätä "luokkaero" asiaa ollenkaan ennen kuin vasta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa yläasteella näkyi selvästi tämä ilmiö. Osa tuli lähikouluun ilman pyrkimistä ja osa tuli kielilinjalle pääsykokeen kautta. Kielilinjalle tulijat olivat lähinnä keskiluokkaisista perheistä, lähikoululaiset olivat osa alempaa keskiluokkaa mutta suurin osa vähävaraisista perheistä. Jakolinjat olivat aika selvät. Luokat myös kilpailivat keskenään kokeiden keskiarvoilla - jostain syystä osa opettajista ilmoitti nämä yleiseen tietoon, ainakin biologian ja matikan opettaja. Kieliluokan ja lähikoululuokan välillä oli keskiarvoissa n. 1,5 numeron ero.

Jokainen keskiluokkainen perhe pyrkii saamaan lapsen jollekin erityisluokalle, musiikkiluokat, kielilinjat jne. Se rajaa kivasti sitä ongelmasakkia, joiden vanhemmat eivät piittaa lastensa koulunkäynnistä edes näitä valitakseen. On parempi oppimisrauha.

Minä en tule laittamaan. Olen itse ollut koulussa se kympin suorittaja tyttö, jota raahattiin eri harrastuksiin. Toki nauttisin harrastamisesta mutta koin välillä, että niitä oli liikaa. Olisin itsekin välillä halunnut vain olla ja chillailla. Moni kaverini uupui paineiden alla ja masentui yliopistossa. Pointtini on se, että liika suorittaminenkaan ei ole hyvästä, elämässä pitää olla muutakin.

Eihän painotettu luokka tarkoita että on pakko rahdata myös harrastuksiin. Itse aion ainakin yrittää saada lapseni painotetulle luokalle. Asutaan alueella jossa on omakotitalolähiötä, mutta lähellä on myös kaupungin halvimmat kerrostaloalueet vuokra-asuntoineen. Ilman muuta ajattelen että on satsaus lapsen tulevaisuuteen jos laittaa sinne painotusluokalle. Harrastuksia sitten sen mukaan mitä lapsi haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienillä paikkakunnilla kaveripiiri voi olla sekalaisempi. Helsingissä kyllä eriydytään varsin tehokkaasti varsin aikaisin.

Mä luulen kans, että asia on näin. Pienemmällä paikkakunnalla on vain muutamia alakouluja ja kenties vain yksi yläkoulu. Siinä ei samalla tavalla eriydytä eri sosioekonomisiin piireihin.

Samaa on kyllä havaittavissa myös aikuisten osalta. Isossa kaupungissa on tosi helppo kuplautua. Maalla ja pienissä kaupungeissa se on paljon hankalampaa, kun niitä "omia" on paljon vähemmän ja väkisinkin altistuu erilaisille ihmisille. Pienemmissä paikkakunnissa on toki sitten omat ongelmansa.

Eihän maalla edes ole juuri lainkaan keskiluokkaa tai etenkään ylempää keskiluokkaa. Siellä ollaan aika perujutuissa kaikki, on maajussia ja joku kirvesmies ja kylän koulun keittäjä. Ei löydy virkamiehiä, oppineita, liike-elämän johtotehtävissä olevia jne. Sama pikkukaupungeissa. Kunnan eliittiä on jonkun pikkapajan tj sekään ei ole koulutettu ja peruskoulun opettajat.

Puhutaanko tässä 50-luvusta vai nykypäivästä? Meillä on kuule täällä maallakin nykyään autot joilla pääsee töihin sinne kaupunkiin. Yhdestä ikkunasta näkyy lampaita, toisesta ikkunasta naapurissa asuvan DI-toimitusjohtajan bemari, lampurin vaimo on yliopistolla tutkijana.

Riippuu myös hyvin paljon siitä että missä se maaseutu sattuu sijaitsemaan. Suomessa on paljon alueita joista ei ajeta päiväksi töihin yliopistolle, toisaalta paljon myös maaseutua jossa tämä onnistuu helposti. Ja kyllä se näkyy pikkupaikkakunnan väestörakenteessa. Nyt etätyöt tietysti vaikuttaa kun ei ole välttämätöntä pakkoa käydä siellä työpaikalla ikinä ja Internet toimii missä vaan, mutta taitaa ne korkeammin koulutetut silti mieluummin jäädä suht lähelle isompia kaupunkeja asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Kuvaat ihan vaan normaalia vanhemmuutta tuossa herra/rouva-osiossa.

No kaikilla ei ole varaa laittaa isoja määriä harrastuksiin tai lasta ei kiinnosta kalliit harrastukset, mutta noin muutoin.

Tietyn väestöryhmän mielestä suunnilleen kaikki jotka ovat kouluttautuneet ja käyvät säännöllisesti töissä (muualla kuin jossain ihan hanttihommissa) ovat "herroja ja rouvia". Se mikä suurimmalle osalle on normaalia vanhemmuutta ei ole sitä kaikille, valitettavasti. Ja näkyyhän se lapsissa tietenkin.

Suurella osalla tässä ketjussa taisi mennä uutisen pointti ohi: lapset erityivät omiin piireihinsä koulujen _sisällä_. Siis kouluun saattaa tulla (ja yleensä Suomessa tuleekin) lapsia hyvin erilaisista taustoista, mutta silti lapset pysyttelevät enimmäkseen omissa piireissään.

Vierailija kirjoitti:

En ole itsekään koskaan notkunut kaupingilla, discoissa, nuokkarilla tms.  Harrastin urheilua ja minulla oli järkevämpiä kavereita. Näin myös omilla lapsillani.

Ai luoja tuota "järkevämpiä kavereita" :D. Me notkuttiin vaikka ja missä. En tiedä tuliko meistä järkeviä, mutta jokainen hankki korkean koulutuksen ja sai alansa töitä. Jos jotain jäi, niin elinikäisiä ystäviä, jotka tukevat myös niinä hetkiä kun elämä ei ole ihan herkkua.

Niin ja hyvin sekalainen ryhmä rämä oltiin lähtökohdiltamme. Itse olin varakkaasta perheestä, jossa riitti rakkautta ja tukiverkkoja. Paras ystäväni (edelleen) taasen hyvin toisenlaisesta kodista. Ei me ehditty tuollaisia seikkoja miettimään, kun istuttiin kesäyötä ja parannettiin maailmaa. 

Ajatelkaa tätä samaa ilmiötä tuhannen vuoden päästä: jotkut suvut on keränneet varallisuutta monen sukupolven ajan ja toiset on edelleen nollilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itsekään koskaan notkunut kaupingilla, discoissa, nuokkarilla tms.  Harrastin urheilua ja minulla oli järkevämpiä kavereita. Näin myös omilla lapsillani.

Ai luoja tuota "järkevämpiä kavereita" :D. Me notkuttiin vaikka ja missä. En tiedä tuliko meistä järkeviä, mutta jokainen hankki korkean koulutuksen ja sai alansa töitä. Jos jotain jäi, niin elinikäisiä ystäviä, jotka tukevat myös niinä hetkiä kun elämä ei ole ihan herkkua.

Niin ja hyvin sekalainen ryhmä rämä oltiin lähtökohdiltamme. Itse olin varakkaasta perheestä, jossa riitti rakkautta ja tukiverkkoja. Paras ystäväni (edelleen) taasen hyvin toisenlaisesta kodista. Ei me ehditty tuollaisia seikkoja miettimään, kun istuttiin kesäyötä ja parannettiin maailmaa. 

Tässä ois muuten aika olennaista ilmoittaa millä vuosikymmenellä tämä on tapahtunut. Koska tilannehan on oikeasti tässä viimeisten parin vuosikymmenen aikana muuttunut niin, että vanhempien koulutustaustan merkitys lapsen menestykseen on alkanut taas kasvaa. Jos siellä diskoissa ja nuokkareilla notkui joskus kasarilla vielä kaikki, se ei enää ole niin. Paitsi ehkä maaseudulla, jossa ei ole sitä harrastustarjontaa niin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa tätä samaa ilmiötä tuhannen vuoden päästä: jotkut suvut on keränneet varallisuutta monen sukupolven ajan ja toiset on edelleen nollilla.

Näinköhän tuhannen vuoden päästä on enää tämälaista yhteiskuntaa, tai koko ihmiskuntaakaan. Jos miettii 1000 vuotta taaksepäin niin kyllä on asiat muuttuneet, ei ole samojen sukujen jälkeläiset vallassa enää ollenkaan.