Vanhemmilla muutto ja soittivat, että pitää tulla katsomaan haluanko jotain..

Mummi-vainaa keksi aina tuollaisia temppuja, ilmeisesti ideana oli se että keksitään tikusta asiaa että menisin käymään. Aina sitten tarjottiin ruokaa, kahvia, pullaa jne. Eli ne tavarat ei olleet edes se juttu oikeasti, seuraa hän kaipasi.

En sitten tiedä että miten ap:n perheessä, halusiko vanhemmat vain nähdä lasta, vai ajattelivatko tosissaan että nyt nippelit ja nappelit olisivat oikeasti tärkeitä ap:lle.

Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.

Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.

Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.

Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,

"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".

"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"

Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.

Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.

Meillä sama juttu. Ja vaikka kuinka sanoo että ei haluta/tarvita/mahdu niin ei mene perille. Sitten kun ovat meillä kylässä, niin olohuonetta mittaillaan ja todetaan että kun tuota hyllyä ja tuolia siirtää niin ihan hyvin se Annikkitädin sohva tähän menee.

Ihan kuuroille korville menee se, että haluan että se hylly on siinä ja tuoli on siinä ja etenkin haluan, että se Annikkitädin sohva suoraan 80-luvulta ei ole siinä.

Itsellä myös tällaiset vanhemmat. Eivät koskaan ole hankkiutuneet mistään eroon ja nyt sitten suurin elein olisivat lahjoittamassa roskaansa ja ihmettelevät mikseivät heidän ensikotiinsa ostamansa verhot vm 70 kelpaa kun ovat vielä niin hyvässä kunnossa. Minun maullani tai toiveillani ei ole mitään väliä, kunhan saavat dumpata roskansa mulle ja saavat selittää kylillä kuinka ovat niin suuresti lapsiaan auttaneet ja lahjoittaneet vaikka mitä!

Kyllä. Syyllistämisen määrä on ihan järjetön. Ja meillä tehdään samaa kuin ap:lla. Kun porukat saa päähänsä että Annikkitädin sohvaa tarjotaan, päätös pitää tulla 24h sisällä. Soittavatkin pari kertaa että otanko sen nyt vai onko se sitten pakko viedä kaatopaikalle hyvä sohva kun ei mikään kelpaa vaan aina pitää olla uutta. Kummasti se ihana sohva on jossain varastojen uumenissa, eikä paraatipaikalla heidän olkkarissaan.

Meillä on kanssa näitä perintöhuonekaluja, jotka maanneet hometalojen vinteillä eli ei millään tavalla huolehdittu ja kunnostettu. Kunhan pääsee eroon ettei tarvitse roskiin heittää tuntuu olevan pääasia ja kuvitellaan jotenkin harhaisesti että tavara on edelleen arvokas vain siksi että se on joskus sitä ollut. En voi käsittää tätä ajatuksen juoksua. Olkoon vaan aikanaan ollut monen markan sohva, nykyään se on käyttökelvoton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.

Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.

Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.

Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,

"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".

"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"

Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.

Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.

Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus. 

Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.

Vaarin lista on todennäköisesti 70-luvun ruskeaa muovilistaa, joka riitelee koko ap:n sisustuksen kanssa. Aniharvoin sieltä mitään oikeasti käyttökelpoista löytyy.

Juu olisikin niin, että tulisi jotain tyylikkäitä aikaa kestäviä ja laadukkaita huonekaluja, jotka kulkee suvussa, mutta ei kun se on aina jotain rakennusjätettä tai kodinkonejätettä tai homeinen kissan raapima sohva saatesanoilla kyllä tosta vielä hyvän saa

Vierailija kirjoitti:

että tällaista stooria tällä kertaa 

80v isä

ja lapsukainen lienee n.50v

yritä nyt jo aikuistua

Minun vanhempani ovat 80-vuotiaita ja itse olen 41. Hekin ovat viime vuodet vähän väliä soitelleet sieltä parin sadan kilometrin päästä ja kysyneet milloin mitäkin varastosta löytyvää tavaraa, haluanko sen vai laitetaanko pois. En todellakaan halua sieltä yhtään mitään ja olen tuhat kertaa sanonut, että joka ikisen ala-asteen homeisen koulukirjani saa laittaa roskiin, samoin kaikki lelut ja muut. Kun joskus menen käymään ja kuvittelen, että no nyt siellä ei enää millään voi olla mitään minun vanhaa tavaraani, mutta auta armias, kun käväisen vanhassa huoneessani tai varastossa, siellä aina vain riittää tavaraa.

Ymmärrän ap:n tunteet, jos on iltamyöhällä hälytetty hakemaan arvokkaita tavaroita, ettei tarvitse pois heittää, ja sitten annetaankin jotain nauloja. Kyllä itsekin ottaisin nokkiini. Minun vanhemmillani nyt on semmoista tavallista lastulevyhuonekalua, joilla ei mitään arvoa edes ole, mutta varsinkin jos vihjattaisiin, että olisi arvokasta tavaraa tarjolla.

He ovat vanhoja. Ehkä hiipivä muistisairaus. Nauti ajasta heidän kanssaan. Tavaralla ei ansaita onnea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin vanhuuden piikkiin enkä ainakaan olisi suuttunut. Olisin sanonut vaan, että kiitos en tarvitse näitä tavararoita. 

Kaikki on ok, jos on vanha? Mitä tahansa saa tehdä jos on vanhus? Joopa joo. 

Siis miten tuosta voi suuttua? Olisin sanonut vaan, että kuuleppa isäpapparaine,en minä noita tarvitse, joten eiköhän viedä ne ihan vaan kierrätyskeskukseen. Oisko muutakin tavaraa mitä sinne voi viedä, autan oikein mielelläni. 

Eli aina pitää vaan mielistellä ja vielä apuakin tarjota, kun on ensin valheellisin perustein paikanpäälle hätyytetty? No jo on, kynnysmattona on varmaan kivaa?

Ap sanoi, että eivät ole ennen noin käyttäytyneet noin. Juu ja ehdottomasti auttaisin ja tilaisin ihan  muuttopalvelun noin vanhoille vanhemmille. 

Itse en kyllä iän verukkeella auttaisi, jos ovat ilkeitä. Kyllä vanhoillakin pitää käytöstavat olla ja itselläni ei kyllä heru ymmärrystä ap:n vanhempia kohtaan kun noin rumasti käyttäytyvät. Ap myös mainitsi, että ovat varakkaita, joten varmasti pystyvät sen muuton järjestämään, siitä tässä tuskin oli kyse. Ymmärsin aloituksesta että vanhukset ovat muuttamassa pienempään ja siksi pyrkivät hankkiutumaan eroon tavaroistaan, kuten yleensä on tapana. 

Mulle kyllä tulee mieleen alkava höperyys eikä mikään ilkeys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.

Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.

Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.

Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,

"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".

"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"

Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.

Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.

Meillä sama juttu. Ja vaikka kuinka sanoo että ei haluta/tarvita/mahdu niin ei mene perille. Sitten kun ovat meillä kylässä, niin olohuonetta mittaillaan ja todetaan että kun tuota hyllyä ja tuolia siirtää niin ihan hyvin se Annikkitädin sohva tähän menee.

Ihan kuuroille korville menee se, että haluan että se hylly on siinä ja tuoli on siinä ja etenkin haluan, että se Annikkitädin sohva suoraan 80-luvulta ei ole siinä.

Itsellä myös tällaiset vanhemmat. Eivät koskaan ole hankkiutuneet mistään eroon ja nyt sitten suurin elein olisivat lahjoittamassa roskaansa ja ihmettelevät mikseivät heidän ensikotiinsa ostamansa verhot vm 70 kelpaa kun ovat vielä niin hyvässä kunnossa. Minun maullani tai toiveillani ei ole mitään väliä, kunhan saavat dumpata roskansa mulle ja saavat selittää kylillä kuinka ovat niin suuresti lapsiaan auttaneet ja lahjoittaneet vaikka mitä!

Kyllä. Syyllistämisen määrä on ihan järjetön. Ja meillä tehdään samaa kuin ap:lla. Kun porukat saa päähänsä että Annikkitädin sohvaa tarjotaan, päätös pitää tulla 24h sisällä. Soittavatkin pari kertaa että otanko sen nyt vai onko se sitten pakko viedä kaatopaikalle hyvä sohva kun ei mikään kelpaa vaan aina pitää olla uutta. Kummasti se ihana sohva on jossain varastojen uumenissa, eikä paraatipaikalla heidän olkkarissaan.

Meillä on kanssa näitä perintöhuonekaluja, jotka maanneet hometalojen vinteillä eli ei millään tavalla huolehdittu ja kunnostettu. Kunhan pääsee eroon ettei tarvitse roskiin heittää tuntuu olevan pääasia ja kuvitellaan jotenkin harhaisesti että tavara on edelleen arvokas vain siksi että se on joskus sitä ollut. En voi käsittää tätä ajatuksen juoksua. Olkoon vaan aikanaan ollut monen markan sohva, nykyään se on käyttökelvoton. 

Ja miksi sen pitää aina olla jotain isoa tavaraa? Jotkut perintökipot tms voisi vielä olla ihan ok. Ns muistoesineitä. Mutta ei mitään sysirumaa ja rikkonaista sohvaa tai ruokaryhmää voi mitenkään oikein ottaa.

Ja äitini on 56 eli tuskin vanhuuden höperö. Mutta pois ei suostu heittämään mitään. Eikä ymmärtämään sitä, että ei se sohva ole minkään arvoinen, jos se on yli 20 mutta alle 50v vanha. Ja en tarvitse joka huoneeseen sohvaa vaikka hänen on pakko yksi varasto tyhjentää. En edes väliaikaisesti ottamaan meille, koska äiti ei koskaan hae sitä pois muttei anna minunkaan hankkiutua siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Siis 80v ikäiset siellä tekevät kahdestaan muuttoa, oikeastiko?

Joillakin on varaa maksaa muuttopalvelusta.

Minun äitini teki kerran niin, että soitti ja kertoi tietävänsä että minulla on tiukkaa. Kertoi nostaneensa minulle käteistä ja kysyi tulenko hakemaan ja samalla kahville. 

Olin tuolloin työtön, kun en ollut saanut opiskelupaikkaa ja kesätöissä eivät jatkaneet sopimusta syksylle. Menin, ja äiti olikin humalassa. Hän nauroi ääneen ettei todellakaan elätä aikuista lasta, että se on joko isäni hommaa tai sitten saan mennä myymään itseäni. 

Kyllä, hän sanoi näin. 

Poistuin paikalta, pidättelin itkua kotimatkan ja kotona sitten itkin itseni uneen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapualainen kirjoitti:

Taas boomerien hedelmä asialla. Mummo on jo muilutettu, nyt saa ukki kyytiä.....................

Näinpä näkyy olevan TAAS

Ahneet per shedelmät asialla.

Ei suinkaan. Nuoret polvet toivoo että pidätte ne iki-ihanat 70-luvun verhot ja kasarisohvat ihan itsellänne. Saatte vaikka hautaankin mukaan jos joku säännös ei estä.

Vierailija kirjoitti:

Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄

Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:

Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.

Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.

Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.

Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,

"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".

"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"

Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.

Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.

Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus. 

Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.

Vaari ei ole osannut laskea oman remontin jalkalistan määrää, kun sitä jäi niin paljon, että sitä riittää kokonaiseen omakotitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapualainen kirjoitti:

Taas boomerien hedelmä asialla. Mummo on jo muilutettu, nyt saa ukki kyytiä.....................

Näinpä näkyy olevan TAAS

Ahneet per shedelmät asialla.

Ei suinkaan. Nuoret polvet toivoo että pidätte ne iki-ihanat 70-luvun verhot ja kasarisohvat ihan itsellänne. Saatte vaikka hautaankin mukaan jos joku säännös ei estä.

Nuoret ;DDDDDDDDDDDDDDDDD

oles Karen nyt provoilematta

Vierailija kirjoitti:

He ovat vanhoja. Ehkä hiipivä muistisairaus. Nauti ajasta heidän kanssaan. Tavaralla ei ansaita onnea

Aina näihin ketjuihin ilmestyy se jeesusteleva vastaus, joka ei liity aloitukseen mitenkään. Ihan sama mitä vanhemmat tekee niin pitäisi vaan nauttia siitä että on edes vanhemmat. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄

Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:

Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.

Hyvä että itsellesi vastasit ;p

Ap, kuinka vanha olet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.

Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.

Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.

Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,

"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".

"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"

Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.

Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.

Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus. 

Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.

Vaarin lista on todennäköisesti 70-luvun ruskeaa muovilistaa, joka riitelee koko ap:n sisustuksen kanssa. Aniharvoin sieltä mitään oikeasti käyttökelpoista löytyy.

Niinpä. Olen kyllä todennut, että ne roskikseen menevät laatikot kannattaa käydä läpi. Meillä vanhemmat hilloaa tuota roskaa, mutta sitten ovat heittämässä pois sellaisia tavaroita, joita ei enää löydä. Kuten ikivanhan pienen lihamyllyn, jonka todella sai käyttökelpoiseksi ihan pesemällä. Muutakin nykyään kallista ja hienoa olen sieltä pelastanut. Esim isän vanhat peltiautot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat vanhoja. Ehkä hiipivä muistisairaus. Nauti ajasta heidän kanssaan. Tavaralla ei ansaita onnea

Aina näihin ketjuihin ilmestyy se jeesusteleva vastaus, joka ei liity aloitukseen mitenkään. Ihan sama mitä vanhemmat tekee niin pitäisi vaan nauttia siitä että on edes vanhemmat. Hohhoijaa.

Peeveli taas ei hyväksy minkäänlaisia puolustuspuheenvuoroja ;p

saunan taakse vaan

Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.