Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmilla muutto ja soittivat, että pitää tulla katsomaan haluanko jotain..
17.08.2022 |
Soittivat myöhään illalla asiasta ja aluksi kieltäydyin todeten etten tarvitse mitään. Vaatimalla vaativat, että tulisin heti huomenna paikanpäälle katsomaan. Suostuin pitkin hampain kun muistelin, että siellä voisi joku lamppu tai matto olla, jonka voisin ottaa. Kun saavuin paikalle isä (80v) oli katsonut minulle valmiiksi sellaista jonka VOIN SAADA. Tätä korostettiin. Pienessä pahvilaatikossa oli vanhoja satunnaisia ruuveja, jotka oli kerännyt jostain, varsi-imuri ilman laturia ja muutama käytetty pensseli. Tässä kaikki. Suutuin tästä todella. Heillä on talo täynnä arvotavaraa, ovat hyvin varakkaita ja tämä tuntui suorastaan ve etuilulta. Lähdin pois sanomatta mitään.
Jälkeenpäin pohdin mikä tässä oli tarkoitus, että illalla soitetaan ja vaaditaan paikalle ja tarjotaan roskaa? Onko kellään käynyt vastaavaa? Yritän ymmärtää, mutta suututtaa.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Kannattaisi hiukan hioa ja selventää lauseita. Ei oikein ole uskottava noin sekava sepustus. Itse asia jää pimentoon ja kokonaisuus on lapsenomaista kiukuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko39 kirjoitti:
Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.
Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.
Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,
"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".
"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"
Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.
Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.
Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus.
Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.
Vaarin tavarat on usein rumaa ja homeessa. Mutta eihän sillä ole väliä, kun se oli kallista niin kiittämätön on jossei kelpaa.. eiku
Miksi se olisi kallista ollut, puu omasta metsästä ja sahattu paikallisella sahalla. Mutta ei käy suomalainen puu, palstamamma haluaa venäläistä mäntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Loppuun käytettyjä laseja!!!!!!!
Palasia puuttui!!!!!!!
Olivat melkein halki!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko39 kirjoitti:
Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.
Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.
Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,
"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".
"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"
Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.
Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.
Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus.
Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.
Vaarin tavarat on usein rumaa ja homeessa. Mutta eihän sillä ole väliä, kun se oli kallista niin kiittämätön on jossei kelpaa.. eiku
Miksi se olisi kallista ollut, puu omasta metsästä ja sahattu paikallisella sahalla. Mutta ei käy suomalainen puu, palstamamma haluaa venäläistä mäntyä.
Taidat itse kaivata paalua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Kannattaisi hiukan hioa ja selventää lauseita. Ei oikein ole uskottava noin sekava sepustus. Itse asia jää pimentoon ja kokonaisuus on lapsenomaista kiukuttelua.
Oma sepustuksesi on tekotärkeää nillitystä. Hapannaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:
Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.
Meillä perheen matriarkka kuoli 90-vuotiaana. Boomerisukupolven jälkeläiset myivät arvokkaan asunnon ja jakoivat rahat. Meille lapsenlapsille tuli perinnöksi vanhoja antiikkihuonekaluja (ei mitään kovin arvokasta) määräyksellä että nämä ovat suvun arvotavaraa jota pitää vaalia. No nyt mulla on autotalli täynnä vanhoja huonekaluja. Mummon vaatteitakin tarjottiin, mutta niistä sentään pystyimme kieltäytymään.
Ja paras tässä: miksi boomerit olivat niin reiluja että lapsenlapsetkin saivat perintöä (huonekalut) vaikka eihän meille mitään edes pesästä kuulu. No vastaus on tietenkin se että kukaan perillisistä ei tykkää antiikista niin laittoivat ne lapsenlapsien riesaksi.
Luulen että ollaan jossain murroksessa. Jotkut 80v on ottaneet riemusta kiljuen vastaan kaiken kaiken mitä on saanut, koska ei heidän aikanaan ollut tavaraa. Ovat sitten tartuttaneet tämän lapsiinsakin.
Eivät ole kuitenkaan pysyneet ihan ajan hermoilla ja luulevat ettei nykyisinkään saa mitään. Vaikka kaikilla on kaikkea jo ihan liikaa (myös niillä isovanhemmilla).
Täytyy vain yrittää sietää. Kyllä se siitä parissa kymmenessä vuodessa loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Mun mummo antaa vastaavaa röhnää ilmaiseksi (sentään). Yleensä otan vastaan ja pistän sitten kotona lasinkeräykseen. Jos mummo kysyy laseista, niin sanon että menivät rikki pesukoneessa.
Ihan mummon mieliksi otan vastaan noita. Vanhemmille sanon kyllä aina ettei mun koti ole mikään kaatopaikka.
Muistathan että juomalasit eivät kuulu lasipakkausten keräysastiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:
Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.
Meillä perheen matriarkka kuoli 90-vuotiaana. Boomerisukupolven jälkeläiset myivät arvokkaan asunnon ja jakoivat rahat. Meille lapsenlapsille tuli perinnöksi vanhoja antiikkihuonekaluja (ei mitään kovin arvokasta) määräyksellä että nämä ovat suvun arvotavaraa jota pitää vaalia. No nyt mulla on autotalli täynnä vanhoja huonekaluja. Mummon vaatteitakin tarjottiin, mutta niistä sentään pystyimme kieltäytymään.
Ja paras tässä: miksi boomerit olivat niin reiluja että lapsenlapsetkin saivat perintöä (huonekalut) vaikka eihän meille mitään edes pesästä kuulu. No vastaus on tietenkin se että kukaan perillisistä ei tykkää antiikista niin laittoivat ne lapsenlapsien riesaksi.
Näin toimii monet, ei vahingossakaan avusteta omia lapsia taloudellisesti. Almuja ja riepuja voivat saada ja hillot kerätään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:
Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.
Meillä perheen matriarkka kuoli 90-vuotiaana. Boomerisukupolven jälkeläiset myivät arvokkaan asunnon ja jakoivat rahat. Meille lapsenlapsille tuli perinnöksi vanhoja antiikkihuonekaluja (ei mitään kovin arvokasta) määräyksellä että nämä ovat suvun arvotavaraa jota pitää vaalia. No nyt mulla on autotalli täynnä vanhoja huonekaluja. Mummon vaatteitakin tarjottiin, mutta niistä sentään pystyimme kieltäytymään.
Ja paras tässä: miksi boomerit olivat niin reiluja että lapsenlapsetkin saivat perintöä (huonekalut) vaikka eihän meille mitään edes pesästä kuulu. No vastaus on tietenkin se että kukaan perillisistä ei tykkää antiikista niin laittoivat ne lapsenlapsien riesaksi.
Tässä se oikea syy on. Ei hennota luopua, mutta ei myöskään haluta omiin nurkkiin. Pistät vain heti myyntiin kun boomereista aika jättää tai eivät enää muista ko tavaroita. Tai sitä kenelle mikäkin meni.
Tuo on nimittäin kaikista raskainta kun joku tuo tavaraa omiin nurkkiin säilytykseen ja sitten olet sidottu siihen tavaraan koska sitä ei saa pistää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Mun mummo antaa vastaavaa röhnää ilmaiseksi (sentään). Yleensä otan vastaan ja pistän sitten kotona lasinkeräykseen. Jos mummo kysyy laseista, niin sanon että menivät rikki pesukoneessa.
Ihan mummon mieliksi otan vastaan noita. Vanhemmille sanon kyllä aina ettei mun koti ole mikään kaatopaikka.Muistathan että juomalasit eivät kuulu lasipakkausten keräysastiaan.
Kun jotain valitusta on keksittävä. Yritän pitää mielessä. Kunhan itsekin muistat olla tuputtamatta roskiasi muiden riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko39 kirjoitti:
Meille valmistui uusi omakotitalo keväällä.
Täysin avaimet käteen talopaketti, siivous ja muuttokin ulkoistettu ammattilaisille.Kaikki huonekalut sun muut uusia ja nimenomaan kyseiseen asuntoon hankittuja, harkittuja ja mitoitettuja.
Se on uskomaton määrä vanhaa romua, mitä molempien vanhemmat kuitenkin jatkuvasti tarjoavat,
"tulkaa hakemaan meidän vanha mikro ja korit vaatekaapista niin ei tartte kaikkea ostaa uutena kun on niin paljon rahanmenoa teillä".
"Meillä on autotallin ylisillä remontista jäänyttä jalkalistaa, teillä on varmasti sille käyttöä"
Eivät ymmärrä sitä, että uuden talon pointti meille on nimenomaan se, että kerrankin kaikki on uutta.
Ja toisekseen, vaikka talo on lainarahalla tehty, on budjetti sen verran järkevästi tuloihin mitoitettu, ettei tarvitse rahan vuoksi ottaa sitä 10v vanhaa Gigantin tarjousmikroa meidän yksilöllisten toiveiden mukaan tehtyyn designkeittiöön.
Tämä on myös yksi mitä moni vanhus ei tajua ja sitten vielä loukkaannutaan kun se heidän käytetty roska ei kelpaa. Miksi jonkun käytetyn sukan pitäisi kelvata ja vielä oikein ilahtua siitä? Selittäkää joku vanhus.
Vaarilla on vintillä sellaista 18 cm leveää jalkalistaa, joka maksaa 12 e/m, mutta palstamamma menee K-rautaan ja ostaa kapeinta 1,8 e/m maksavaa, koska haluaa saada uutta.
Vaarin tavarat on usein rumaa ja homeessa. Mutta eihän sillä ole väliä, kun se oli kallista niin kiittämätön on jossei kelpaa.. eiku
Miksi se olisi kallista ollut, puu omasta metsästä ja sahattu paikallisella sahalla. Mutta ei käy suomalainen puu, palstamamma haluaa venäläistä mäntyä.
Nyt kun polttopuu on kallista, niin vaarin kannattaa pistää ne käsityölistat ihan takkaan eikä tarjota ahneille lapsenlapsille sisustusta tuhoamaan. Ei niillä listoilla keskimäärin nykypäivänä ole kuin lämpöarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:
Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.
Meillä perheen matriarkka kuoli 90-vuotiaana. Boomerisukupolven jälkeläiset myivät arvokkaan asunnon ja jakoivat rahat. Meille lapsenlapsille tuli perinnöksi vanhoja antiikkihuonekaluja (ei mitään kovin arvokasta) määräyksellä että nämä ovat suvun arvotavaraa jota pitää vaalia. No nyt mulla on autotalli täynnä vanhoja huonekaluja. Mummon vaatteitakin tarjottiin, mutta niistä sentään pystyimme kieltäytymään.
Ja paras tässä: miksi boomerit olivat niin reiluja että lapsenlapsetkin saivat perintöä (huonekalut) vaikka eihän meille mitään edes pesästä kuulu. No vastaus on tietenkin se että kukaan perillisistä ei tykkää antiikista niin laittoivat ne lapsenlapsien riesaksi.
Tässä se oikea syy on. Ei hennota luopua, mutta ei myöskään haluta omiin nurkkiin. Pistät vain heti myyntiin kun boomereista aika jättää tai eivät enää muista ko tavaroita. Tai sitä kenelle mikäkin meni.
Tuo on nimittäin kaikista raskainta kun joku tuo tavaraa omiin nurkkiin säilytykseen ja sitten olet sidottu siihen tavaraan koska sitä ei saa pistää pois.
Juu ei hennota luopua niin väen väkisin pitää sitten autotalliin säilöä. Vanhemmillani on isompi talo niin sinne olisivat perintökalusteet mahtuneet, mutta eivät sopineet asunnon sisustustyyliin vaikka tilaa kyllä olisi kun isossa talossa kaksin asustaa. Eikä mahtunut edes heidän autotalliinsa koska kyllähän auton pitää mahtua talliin. No minun autoni ei mahdu enää!
Ja pahinta tässä on että vaimo kuittalee että olen vellihousu joka ei uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen - ja on siinä ihan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Oma varakas isovanhempani kiikutti mulle joskus lahjaksi rikkinäistä astiaa, kun "sinä tykkäät vanhoista tavaroista". Ihan silkkaa kettuiluahan se oli, mutta häneltä ei mitenkään outoa, koska on ilkeä muutenkin. Käskin viedä kipon mennessään sinne, missä heinäsirkat tanssii letkajenkkaa.
Pidän joo vanhoista tavaroista, mutten tarvitse halkinaista kulhoa etenkään ihmiseltä, jolla olisi ollut antaa ehjäkin. Ne ehjät ja arvokkaammat oli kaiketi varattu muille lapsenlapsille ja minua yritti käyttää lasinkeräyspisteenä.
En tiedä, onko ap:lla sisaruksia ja millaista tavaraa vanhemmat heille ovat muuttokuorman päältä ehkä tarjonneet, mutta joillain tuon sukupolven ihmisillä on inhottava tapa valita yksi lapsistaan (yleensä laajenee myös hänen lapsiinsa, jos niitä on) kyykytettäväksi ja kiusattavaksi. Mikä tässä on motiivina, voimme vain arvailla, sillä näin toimivat henkilöt eivät koskaan myönnä tekevänsä tällaista.
Ehdotan kaikille jotka kärsii sukunsa tavaroista että laitatte ne kylmästi myyntiin, roskiin tai kiertoon. Itseään ja kotiaan kannattaa arvostaa sen verran, ettei siitä tule toisten roskakori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Nyt tänne tulee joku suurten ikäluokkien edustaja ja sanoo:
Ei ne ole sinun perintörahojasi. Sinun vuorosi tulee aikanaan vaikka et ansaitsisi mitään perintöä kun olet noin ahne.
Meillä perheen matriarkka kuoli 90-vuotiaana. Boomerisukupolven jälkeläiset myivät arvokkaan asunnon ja jakoivat rahat. Meille lapsenlapsille tuli perinnöksi vanhoja antiikkihuonekaluja (ei mitään kovin arvokasta) määräyksellä että nämä ovat suvun arvotavaraa jota pitää vaalia. No nyt mulla on autotalli täynnä vanhoja huonekaluja. Mummon vaatteitakin tarjottiin, mutta niistä sentään pystyimme kieltäytymään.
Ja paras tässä: miksi boomerit olivat niin reiluja että lapsenlapsetkin saivat perintöä (huonekalut) vaikka eihän meille mitään edes pesästä kuulu. No vastaus on tietenkin se että kukaan perillisistä ei tykkää antiikista niin laittoivat ne lapsenlapsien riesaksi.
Tässä se oikea syy on. Ei hennota luopua, mutta ei myöskään haluta omiin nurkkiin. Pistät vain heti myyntiin kun boomereista aika jättää tai eivät enää muista ko tavaroita. Tai sitä kenelle mikäkin meni.
Tuo on nimittäin kaikista raskainta kun joku tuo tavaraa omiin nurkkiin säilytykseen ja sitten olet sidottu siihen tavaraan koska sitä ei saa pistää pois.
Juu ei hennota luopua niin väen väkisin pitää sitten autotalliin säilöä. Vanhemmillani on isompi talo niin sinne olisivat perintökalusteet mahtuneet, mutta eivät sopineet asunnon sisustustyyliin vaikka tilaa kyllä olisi kun isossa talossa kaksin asustaa. Eikä mahtunut edes heidän autotalliinsa koska kyllähän auton pitää mahtua talliin. No minun autoni ei mahdu enää!
Ja pahinta tässä on että vaimo kuittalee että olen vellihousu joka ei uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen - ja on siinä ihan oikeassa.
Vaimon vanhemmat ei ilmeisesti harrasta tätä. Mun harrastaa ja kärsin siitä. Juurikin tuollaista että äidillä ja isällä on leppoisaa, mutta mulla sitten on kaikki ne ongelmat mitä he välttävät tunkemalla roskat mun nurkkiin.
Mutta tästä syystä ymmärtäisin ihan 100% jos mun miehen vanhempien nurkista ilmestyisi läjä tavaraa meidän nurkkiin myös. Siinähän oltaisiin sitten vellihousuja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan kaikille jotka kärsii sukunsa tavaroista että laitatte ne kylmästi myyntiin, roskiin tai kiertoon. Itseään ja kotiaan kannattaa arvostaa sen verran, ettei siitä tule toisten roskakori.
En jaksa kuunnella loppuelämääni kiukuttelua siitä tavaran hävittämisestä. Ja en sitten taas tahdo myöskään eroon perheestäni. Mikä olisi todennäköinen lopputulos jos heittäisi tavarat vain pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekkään voi ymmärtää tätä ilmiötä, että edes kehdataan antaa roskaa ja sitten vielä loukkaannutaan jos sanotaan ei kiitos. Täällä joku ehdotti, että tämän voisi kuitata vitsinä, mutta siitä vasta loukkaannuttaisiin. Omana esimerkkinä mummolla oli tusina juomalaseja, sellaisia halvimpia tavallisia juomalaseja ja sanoi kerran, että kun hän asuu nyt yksin niin ei tarvitse niin montaa lasia, että hän voisi mahdollisesti antaa minulle puolet. Sanoin että ei kiitos, lasit olivat aivan loppuun käytettyjä, osasta puuttui palasia ja olivat melkein halki. Tähän mummo vastasi, että ei kannata jättää ottamatta kun joskus saatat tarvita jos tulee vieraita niin on hyvä olla ylimäärisiä laseja. Ja sitten jutun huipennus: Sanoi että hyvän hinnankin olen valmis antamaan 10 euroa riittää! Hiukan naurahdin ja sanoin että ei kiitos ja tästä mummo loukkaantui aivan verisesti ja sanoi että niin varmaan pitäisi jotain kristallilaseja olla ja ilmaseksi antaa ja että olen kiittämätön.
Oma varakas isovanhempani kiikutti mulle joskus lahjaksi rikkinäistä astiaa, kun "sinä tykkäät vanhoista tavaroista". Ihan silkkaa kettuiluahan se oli, mutta häneltä ei mitenkään outoa, koska on ilkeä muutenkin. Käskin viedä kipon mennessään sinne, missä heinäsirkat tanssii letkajenkkaa.
Pidän joo vanhoista tavaroista, mutten tarvitse halkinaista kulhoa etenkään ihmiseltä, jolla olisi ollut antaa ehjäkin. Ne ehjät ja arvokkaammat oli kaiketi varattu muille lapsenlapsille ja minua yritti käyttää lasinkeräyspisteenä.
En tiedä, onko ap:lla sisaruksia ja millaista tavaraa vanhemmat heille ovat muuttokuorman päältä ehkä tarjonneet, mutta joillain tuon sukupolven ihmisillä on inhottava tapa valita yksi lapsistaan (yleensä laajenee myös hänen lapsiinsa, jos niitä on) kyykytettäväksi ja kiusattavaksi. Mikä tässä on motiivina, voimme vain arvailla, sillä näin toimivat henkilöt eivät koskaan myönnä tekevänsä tällaista.
Olen tullut omien mummojen kohdalla siihen tulokseen, että kyse ei ole ilkeydestä vaan ja ainoastaan siitä, että eivät raaski heittää roskiin ja saavat paremman mielen siitä että ovat muka ilahduttaneet jotakuta näillä tavaroilla. Maalailevat itselleen kuvaa siitä, että toinen tuli iloiseksi ja kyllä niistä roskista voi jotain kivaa saada. Heille roskiin heittäminen kirpaisee jotenkin erityisesti. Olen ratkaissut asian niin että otan vastaan, kiitän ja heitän heidän puolestaan ne roskiin kun itse eivät siihen pystyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan kaikille jotka kärsii sukunsa tavaroista että laitatte ne kylmästi myyntiin, roskiin tai kiertoon. Itseään ja kotiaan kannattaa arvostaa sen verran, ettei siitä tule toisten roskakori.
En jaksa kuunnella loppuelämääni kiukuttelua siitä tavaran hävittämisestä. Ja en sitten taas tahdo myöskään eroon perheestäni. Mikä olisi todennäköinen lopputulos jos heittäisi tavarat vain pois.
Sanot että varkaus kävi ja sait vakuutusrahat ja katsot kun haaskat vaatii osansa.
Alue: Aihe vapaa
Mun mummo antaa vastaavaa röhnää ilmaiseksi (sentään). Yleensä otan vastaan ja pistän sitten kotona lasinkeräykseen. Jos mummo kysyy laseista, niin sanon että menivät rikki pesukoneessa.
Ihan mummon mieliksi otan vastaan noita. Vanhemmille sanon kyllä aina ettei mun koti ole mikään kaatopaikka.