Huonoin kirja minkä olet lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Agatha Christien Kuolema lähettää viestin.

Ratkaisu perustuu siihen että murhaaja on hiihtänyt lumisateessa kuuden mailin (n. 10km) matkan suksilla kymmenessä minuutissa. Vaikka matka on alamäkeä, 60 kilometrin tuntivauhti umpihangessa on naurettava ajatus. Käsittämätön floppi Christieltä, joka ei kyllä varmaan ollut hiihtänyt elämässään metriäkään.

En muista mikä Christien kirja oli mutta siinä vahingossa paljastettiin murhaaja ekoilla sivuilla.

AC:llä oli muuten joku Suomi-juttu. Sven Hjerssonia kirjoitti kirjailijan alterego. Eräässä dekkarissa vanhalla rouvalla oli Mauri-niminen suomalainen hovimestari. Ja työnimellä November esiintynyt mystinen rikollinen sai lopullisessa kirjassa nimekseen Marascoud (lausutaan marraskuu).

Olen dekkarinlukija. Nytkin on puolitusinaa kirjastosta luettavana. Uudet Suomalaiset dekkarit on aika karmeita.

Tuomas Jäntti; Talven hallava hevonen

Metsänhoitoyhdistyksen kauppaama metsäteollisuuden kustantama satukirja, jossa yritetään kertoa tehometsätaloudesta lapsille sadun muodossa.

Täysin lukukelvoton, iltasatuna toimii huonosti, kun lukija nukahtaa ennen lasta...

En muista kirjan nimeä.

Tiina Lymin Susi sisällä. Kiinnosti kun se kertoi parisuhteesta narsistin kanssa, jollaisesta oli itsellänikin kokemusta. Romaani vain oli ikävä kyllä luokattoman huono.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemää veljestä en olisi jaksanut lukea silloin, kun oli pakko. ei jäänyt hyvät muistot kirjasta. Siinä mielessä varmasti huonoin. Muut huonot tosiaan jätän kesken.

Se, että sinä et jaksa lukea kirjaa, tekee siitä huonon?

Luin 1. kertaa tämän armeijassa, pidin.

Koulussa oli luettu vain katkelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon kirjoja yritin lukea nuorempana. Viidenkymmenen sivun jälkeen lopetin koska mielenkiinto ei vaan herännyt.

Olen aloittanut "Ihmisiä telineillä" useaan kertaan ja heittänyt kesken.

Kuitenkin olen lukenut Iijoki-sarjan läpi kerran ja viime talvena 7 ensimmäistä osaa uudestaan.

Huonemiehen poika, Tammettu virta, Täysi Tuntiraha ja Kunnan jauhot ovat mielestäni hyvinkin mukaansatempaavaa luettavaa.

Mika Kulju: Volodymyr Zelenskyi - koko tarina

Sain vain vaivoin kitkuteltua tuon tekeleen loppuun. Aihe on tärkeä ja Zele on jumalasta seuraava, mutta voi elämä mikä pettymys tämä kirja oli. Teksti on puisevaa, töksähtelevää ja täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Sisältö on uutissivustoilta kopsattua. Ihan kuin olisi lukenut ylipitkää Wikipedia-artikkelia. Tavalliset Ylen tai Hesarin uutisartikkelitkin on parempia lukuelämyksiä kuin tämä roska.

Zelelle pisteitä 10/5, tälle kirjalle -1/5.

Totuus Harry Quebertin tapausta luin alusta n. 30 sivua ja sieltä täältä selailin. Aivan käsittämättömän huonoa tekstiä. Niin huonon kirjailijan ei pitäisi kirjoittaa edes kauppalistaa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon kirjoja yritin lukea nuorempana. Viidenkymmenen sivun jälkeen lopetin koska mielenkiinto ei vaan herännyt.

Olen aloittanut "Ihmisiä telineillä" useaan kertaan ja heittänyt kesken.

Kuitenkin olen lukenut Iijoki-sarjan läpi kerran ja viime talvena 7 ensimmäistä osaa uudestaan.

Huonemiehen poika, Tammettu virta, Täysi Tuntiraha ja Kunnan jauhot ovat mielestäni hyvinkin mukaansatempaavaa luettavaa.

Tuohon listaan vielä lisäisin Nuoruuden Savotat ja Loimujen aikaan.

Eli Kallen (väritetty)elämänkerta talvisodan alkuun saakka.

Arto Paasilinnan loppupään tuotanto oli surkeaa kuraa.

Oli hänellä aiemminkin jo epätasaisuutta tuotannossa, kontrasti parhaiden ja huonoimpien välillä on huikea.

Ehkä Da Vinci-koodi.

Aihe oli mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli surkea. Luin loppuun asti, mutta kärsin koko matkan.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemää veljestä en olisi jaksanut lukea silloin, kun oli pakko. ei jäänyt hyvät muistot kirjasta. Siinä mielessä varmasti huonoin. Muut huonot tosiaan jätän kesken.

Seitsemän veljestä on hyvä kirja hyvälle lukijalle. Nuori ja ehkä hidas lukija ei taida saada siitä irti. Hitaalle lukijalle jää moni kirja avautumatta eli ovat huonoja siinä mielessä.

Kirjallisuutta on montaa sorttia, kaikki tyylit eivät kiinnosta kaikkia, eikä kaikki lukijat opi lukemaan kaikkia vivahteita. Oma lukunsa on vielä kirjailijat, joiden kirjallinen taso/kielenkäyttö ei ole kovinkaan hyvä, mutta kirjat ovat muuten mielenkiintoisia.

Väinö Linnan kirjat ovat muuten ruotsinnettuina ja englantisoituna karmeeta luettavaa, käännöskirjallisuus on muutenkin kovin riippuvaista kääntäjästä, joten käännöksen perusteella ei pitäisi laukoa ikuisia totuuksia kirjasta.

Tirlittan! Alakoulun neljännellä tätä luettiin, kuulusteltiin suullisesti sekä kirjallisesti ja tapahtumia näyteltiin auki. Näin nelisenkymmentä vuotta myöhemmin ostin epistolan kirpparilta kotilukemiseksi ja heti alkoi vituttamaan...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Da Vinci-koodi.

Aihe oli mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli surkea. Luin loppuun asti, mutta kärsin koko matkan.

Sama, tosin kirja oli minusta niin huono, että nauroinkin välillä. Yritin myös 50 Shades of Greyta, mutta se oli liian hauska. Aika harvoin luen huonoja kirjoja loppuun asti. Kerran tosin olin rantalomalla, eikä ollut muuta kirjaa mukana kuin Arne Holtin joku Rajamaa (?), suomeksi käännettynä siis. Sekin oli niin huono, että välillä piti nauraa ääneen ja lukea herkullisimmat lauseet matkakaverille.

Assburger kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon kirjoja yritin lukea nuorempana. Viidenkymmenen sivun jälkeen lopetin koska mielenkiinto ei vaan herännyt.

Olen aloittanut "Ihmisiä telineillä" useaan kertaan ja heittänyt kesken.

Kuitenkin olen lukenut Iijoki-sarjan läpi kerran ja viime talvena 7 ensimmäistä osaa uudestaan.

Huonemiehen poika, Tammettu virta, Täysi Tuntiraha ja Kunnan jauhot ovat mielestäni hyvinkin mukaansatempaavaa luettavaa.

Tuohon listaan vielä lisäisin Nuoruuden Savotat ja Loimujen aikaan.

Eli Kallen (väritetty)elämänkerta talvisodan alkuun saakka.

Päätalo on melkein oma lukunsa. Se on kuin jotain loppumatonta tv-sarjaa, joskus kun pääsee jyvälle niin se melkein koukuttaa. Kirjoittaa hän kyllä osaa, mutta ei taida todellakaan olla ihan jokaisen makuun ilmaisun hitaus/yksityiskohtaisuus ja aihepiiri muutenkaan. Itse en osaa sanoa, että vihaanko vai tykkäänkö. Joskus olen jollekin sanonut, että lukaiseepa Päätalon tuotannon, niin keskustellaan sitten uudestaan.

Assburger kirjoitti:

Arto Paasilinnan loppupään tuotanto oli surkeaa kuraa.

Oli hänellä aiemminkin jo epätasaisuutta tuotannossa, kontrasti parhaiden ja huonoimpien välillä on huikea.

Moottorikynällä tehtyä kaupallista kirjallisuutta. Ihan hauskaa välillä, vaan kirjalliset arvot muuten on tosiaan vaihtelevat. Kohtuullisen hyvin ovat kumminkin aikaa kestäneet, mikä myöskin on yksi laadun tunnuksista.

Raamattu.

Vierailija kirjoitti:

Tirlittan! Alakoulun neljännellä tätä luettiin, kuulusteltiin suullisesti sekä kirjallisesti ja tapahtumia näyteltiin auki. Näin nelisenkymmentä vuotta myöhemmin ostin epistolan kirpparilta kotilukemiseksi ja heti alkoi vituttamaan...

Niinpäs olikin! Samoja muistoja! Oli kyllä rasittava lapsena, mutta nyt kun ajattelen niin saattoi kumminkin olla pätevää johdatusta kirjallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemää veljestä en olisi jaksanut lukea silloin, kun oli pakko. ei jäänyt hyvät muistot kirjasta. Siinä mielessä varmasti huonoin. Muut huonot tosiaan jätän kesken.

Seitsemän veljestä on hyvä kirja hyvälle lukijalle. Nuori ja ehkä hidas lukija ei taida saada siitä irti. Hitaalle lukijalle jää moni kirja avautumatta eli ovat huonoja siinä mielessä.

Kirjallisuutta on montaa sorttia, kaikki tyylit eivät kiinnosta kaikkia, eikä kaikki lukijat opi lukemaan kaikkia vivahteita. Oma lukunsa on vielä kirjailijat, joiden kirjallinen taso/kielenkäyttö ei ole kovinkaan hyvä, mutta kirjat ovat muuten mielenkiintoisia.

Väinö Linnan kirjat ovat muuten ruotsinnettuina ja englantisoituna karmeeta luettavaa, käännöskirjallisuus on muutenkin kovin riippuvaista kääntäjästä, joten käännöksen perusteella ei pitäisi laukoa ikuisia totuuksia kirjasta.

Minulla ei kielitaito riitä englannin- tai muunkielisten kirjojen lukemiseen. Olen kuitenkin miettinyt, miten esim. juuri Väinö Linnan teosten kääntämisessä on onnistuttu. Täällä Pohjantähden alla -trilogia ja Tuntematon sotilas sisältävät erittäin vahvaa henkilökuvausta, ja henkilöiden puhetavalla, murteilla ja senkaltaisilla asioilla on valtavan suuri merkitys.

Onko käännöksissä onnistuttu lainkaan säilyttämään Rokan, Hietasen, Koskelan Jussin, räätäli Halmeen jne. persoonallisuuden olennaisia piirteitä? Onko täällä ihmisiä, jotka ovat lukeneet näitä kirjoja suomen lisäksi muunkielisinä versioina? Millaisia ajatuksia on syntynyt?