Lue keskustelun säännöt.
Miesten ongelmiin suhtautuminen
14.08.2022 |
Olen usein seurannut netissä ketjuja 20-40v miesten ongelmista kuten syrjäytymisestä, yksinäisyydestä, ulkonäköpaineista ja vastaavasta. Jostain syystä ne eivät saa sympatiaa osakseen vaan päinvastoin raivoa ja syyllistämistä. Syy ongelmiin etsitään väkipakolla miehestä ja hänet tuhotaan. Parhaana esimerkkinä nuoret neitsytmiehet, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa. Nämä ovat jo ilmiöksi muodostunut ihmisryhmä, jota vihataan ankarasti. Surullista, koska ainakin itse ymmärrän että eihän kymmeniä vuosia yksin olleella ihmisellä voikkaan ajatukset sosialisoinnista olla ihan kohdallaan, sehän on mahdotonta.
Jos naisella on ongelmia, niin sympatiaa ja jaksuhaleja yhtäkkiä tuleekin.
Esim. jos mies on vaikka lyhyt, kalju, pienimunainen, niin hän on vaan sellainen "hassu reppana", vaikka hänelle itselleen tuo on aivan kamalaa. Minä itse aloin kaljuuntumaan jo parikymppisenä ja huomasin että naispuoliset kaverini eivät vaan kyenneet samaistumaan siihen miten kauheaa tuo on. Kysyin miltä itsestä tuntuisi. "No sehän ois sit ihan eri juttu koska naiselle hiukset on oikeasti tärkeä juttu."
Kommentit (129)
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että naiset yrittävät korjata naisten ongelmia. Miehet sitten olettevat, että naisten pitäisi korjata miestenkin ongelmat, eikä itse tarvitse tehdä mitään.
Eiköhän miehissä ja naisissa ole yhtä paljon niitä yksilöitä, jotka kuvittelevat parisuhteen ratkaisevan kaikki siihenastiset ongelmat yhdellä kertaa. Jos ei ole aiemmin viitsinyt harrastaa liikuntaa tai muuten kehittää itseään, niin sitten kuvitellaan että se tietty nainen tai mies ihmeellisesti motivoisi tekemään kaikenlaista.
Sillä erotuksella että nainen saa parisuhteen aina halutessaan, mies saa vain jos "ansaitsee". Naisethan ne päättää ketkä saa seksiä.
Miten niin nainen saa aina parisuhteen? Ja kun näin kysyn, niin onko tämä empatian puutetta?
Hep! Ilmoittaudun heti ottamaan parisuhteen, kun sellaisia kuulemma auliisti jaellaan naisille, että senkun valkkaa parhaat päältä. On täällä odoteltu jo sitä parisuhdetta 16v.
Minä olen nainen ja ei kukaan ole tullut minun kotiin ja tarjoutunut minun ongelmia ratkaisemaan. Karu totuus on se että aikuisen ihmisen pitää ensisijaisesti pyrkiä omin avuin pärjäämään tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä ne hiukset on monille miehillekin tärkeää. En tiedä, miksi sellaista asiaa vähätellään.
Varmaan ne naiset haluavat vain lohduttaa miestä kertomalla, että miehen ulkonäössä tukka ei ole niin tärkeä. Vai halusiko mies kuulla kaljuuntumisestaan "näytät ihan hirveältä, mikset tee asialle mitään" -kommentteja?
Ei niitä miehiä kiinnosta se, että se ei ole miehelle parisuhemarkkinoilla niin tärkeää. Mieheenkin voi suhtautua kuin toiseen ihmiseen.
Missä tässä puhuttiin tukan tärkeydestä parisuhdemarkkinoilla? Pitäisikö yrittää ohjata miestä virolaiselle kauneusklinikalle hiustenistutukseen, jos ei kaljuna halua elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän langan vastaukset (ja kaikki alapeukut) hassusti todistivat AP:n oikeaksi.
Miehiä saa vain vihata, ei rakastaa. Vai olenko väärässä? Näenkö langassa hitustakaan empatiaa? Naiset lähtevät aina liikkeelle siitä ajatuksesta että he ovat uhreja, silloinkin kun mies on uhri.. esim. miehen yksinäisyys ei olekkaan miehen ongelma, vaan naisen ongelma, koska "miks meidän pitäis korjata teidän ongelmat, älä sysää mulle sun ongelmia wäää olen taas uhri!"
Älä viitsi!
Mieti ihan objektiivisesti kuinka monta miljoonaa kertaa olet kuullut aiheesta "pieni muna". Ja silti ellei ole ihan mikrokoko, se ei estä miestä saamasta naisia tai harrastamasta seksiä saati lisääntymästä. Eikä se aiheuta kipua.
Mutta miten paljon missään on puhuttu naisten ongelmista kuten endometrioosista tai vaginismista? Jotka kumpikin vaikuttavat oikeasti siihen että on vaikea olla yhdynnässä tai saada lapsia. Ja aiheuttavat kipua ja vaativat toimenpiteitä.
Miesten kaljuuntuminen, juu kyllä se on varmasti monelle ikävää etenkin jos on kovin nuori. Mutta se ei koske, eikä estä normaalia elämää. Miehillä myös kalju on joidenkin naisten mielestä jopa seksikästä.
Mutta entäs nainen joka joutuu rintasyövän takia hoitoihin ja menettää hiuksensa? On kipuja ja vielä pitää peruukkikin hankkia tai huivi ja miettiä sekin että miten kaikki suhtautuvat, koska naisella kaljuus on paljon isompi tabu kuin miehellä; ottaako aviomies eron kun ei ole tukkaa ja rintakin leikattiin pois? Toki useimmilla hius kasvaa takaisin hoitojen loputtua (jos jää henkiin). Enpä ole tästääkään paljon keskustelua nähnyt missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Yleensä kehotetaan hankkimaan kivoja peruukkeja, pitäisikö sen piristää, että muut kertovat, että naisen täytyy peittää kalju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä ne hiukset on monille miehillekin tärkeää. En tiedä, miksi sellaista asiaa vähätellään.
Varmaan ne naiset haluavat vain lohduttaa miestä kertomalla, että miehen ulkonäössä tukka ei ole niin tärkeä. Vai halusiko mies kuulla kaljuuntumisestaan "näytät ihan hirveältä, mikset tee asialle mitään" -kommentteja?
Ei niitä miehiä kiinnosta se, että se ei ole miehelle parisuhemarkkinoilla niin tärkeää. Mieheenkin voi suhtautua kuin toiseen ihmiseen.
Missä tässä puhuttiin tukan tärkeydestä parisuhdemarkkinoilla? Pitäisikö yrittää ohjata miestä virolaiselle kauneusklinikalle hiustenistutukseen, jos ei kaljuna halua elää?
No mitäpä naiselle sanoisit? Ei tarvitse sääliä, mutta varmaan muutama mukava lause voisi olla paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Mulle sanottiin noin rai z gauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Yleensä kehotetaan hankkimaan kivoja peruukkeja, pitäisikö sen piristää, että muut kertovat, että naisen täytyy peittää kalju?
Yritin päästä tästä nais/mies asetelmasta, että mitä sanoisit ihmiselle? Ei se näköjään onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Mulle sanottiin noin rai z gauksesta.
Ja olen siitä pahoillani. Ei niin saisi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että naiset yrittävät korjata naisten ongelmia. Miehet sitten olettevat, että naisten pitäisi korjata miestenkin ongelmat, eikä itse tarvitse tehdä mitään.
Miksi ihmiset ei korjaa ihmisten ongelmia? Se mitä ihmisen jalkojen välissä on ei merkitse mitään tässäkään asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Yleensä kehotetaan hankkimaan kivoja peruukkeja, pitäisikö sen piristää, että muut kertovat, että naisen täytyy peittää kalju?
Yritin päästä tästä nais/mies asetelmasta, että mitä sanoisit ihmiselle? Ei se näköjään onnistu.
Koko aloitushan koski suhtautumista miesten ongelmiin. Yksikään aikuinen mies ei ole minulle kaljuuntumisestaan valittanut. Kummipoikaa olen tosin lohduttanut ja tukenut alopecian vuoksi, pelkkä hiuskaljuus on pientä siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän langan vastaukset (ja kaikki alapeukut) hassusti todistivat AP:n oikeaksi.
Miehiä saa vain vihata, ei rakastaa. Vai olenko väärässä? Näenkö langassa hitustakaan empatiaa? Naiset lähtevät aina liikkeelle siitä ajatuksesta että he ovat uhreja, silloinkin kun mies on uhri.. esim. miehen yksinäisyys ei olekkaan miehen ongelma, vaan naisen ongelma, koska "miks meidän pitäis korjata teidän ongelmat, älä sysää mulle sun ongelmia wäää olen taas uhri!"Älä viitsi!
Mieti ihan objektiivisesti kuinka monta miljoonaa kertaa olet kuullut aiheesta "pieni muna". Ja silti ellei ole ihan mikrokoko, se ei estä miestä saamasta naisia tai harrastamasta seksiä saati lisääntymästä. Eikä se aiheuta kipua.
Mutta miten paljon missään on puhuttu naisten ongelmista kuten endometrioosista tai vaginismista? Jotka kumpikin vaikuttavat oikeasti siihen että on vaikea olla yhdynnässä tai saada lapsia. Ja aiheuttavat kipua ja vaativat toimenpiteitä.
Miesten kaljuuntuminen, juu kyllä se on varmasti monelle ikävää etenkin jos on kovin nuori. Mutta se ei koske, eikä estä normaalia elämää. Miehillä myös kalju on joidenkin naisten mielestä jopa seksikästä.
Mutta entäs nainen joka joutuu rintasyövän takia hoitoihin ja menettää hiuksensa? On kipuja ja vielä pitää peruukkikin hankkia tai huivi ja miettiä sekin että miten kaikki suhtautuvat, koska naisella kaljuus on paljon isompi tabu kuin miehellä; ottaako aviomies eron kun ei ole tukkaa ja rintakin leikattiin pois? Toki useimmilla hius kasvaa takaisin hoitojen loputtua (jos jää henkiin). Enpä ole tästääkään paljon keskustelua nähnyt missään.
No, itse en ainakaan yritä kilpailla näistä asioista. Nainen joutuu moneen, mihin mies ei joudu ja pointtisi ovat hyvät. Mutta voiko miehelle sanoa muutaman kivan sanan, jos hän kaljuuntuu? Vai pitääkö miehen kestää kaikki miehenä?7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Ihan yhtä lailla se on naisesta itsestään kiinni, hyväksyykö asian vai katkeroituuko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että naiset yrittävät korjata naisten ongelmia. Miehet sitten olettevat, että naisten pitäisi korjata miestenkin ongelmat, eikä itse tarvitse tehdä mitään.
Eiköhän miehissä ja naisissa ole yhtä paljon niitä yksilöitä, jotka kuvittelevat parisuhteen ratkaisevan kaikki siihenastiset ongelmat yhdellä kertaa. Jos ei ole aiemmin viitsinyt harrastaa liikuntaa tai muuten kehittää itseään, niin sitten kuvitellaan että se tietty nainen tai mies ihmeellisesti motivoisi tekemään kaikenlaista.
Sillä erotuksella että nainen saa parisuhteen aina halutessaan, mies saa vain jos "ansaitsee". Naisethan ne päättää ketkä saa seksiä.
Mitä? Mistä sen suhteen saa? Onko joku toimisto josta sellaisia naisille myönnetään? 😱
Vierailija kirjoitti:
Itsehän te aloitatte sillä naisvihallanne ja katkeruudellanne. Kuvitteleeko joku, että siitä syntyy rakentavaa keskustelua?
Tarkentaisitko ketkä aloittavat sen naisvihalla ja katkeruudella?
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Tämän langan vastaukset (ja kaikki alapeukut) hassusti todistivat AP:n oikeaksi.
Miehiä saa vain vihata, ei rakastaa. Vai olenko väärässä? Näenkö langassa hitustakaan empatiaa? Naiset lähtevät aina liikkeelle siitä ajatuksesta että he ovat uhreja, silloinkin kun mies on uhri.. esim. miehen yksinäisyys ei olekkaan miehen ongelma, vaan naisen ongelma, koska "miks meidän pitäis korjata teidän ongelmat, älä sysää mulle sun ongelmia wäää olen taas uhri!"
Olen tuhlannut elämästäni tunteja siihen, että olen yrittänyt parhaani mukaan rohkaista miehiä lähtemään liikkeelle, etsimään ystäviä, olemaan aktiivisia, osallistumaan, menemään mukaan yhteisölliseen toimintaan. Kukaan muu ei voi korjata tietyn miehen yksinäisyyttä kuin hän itse omalla toiminnallaan. Minä en tiedä, että hän kokee itsensä yksinäiseksi; ystäväni "Anna" ei tiedä, että hän kokee itsensä yksinäiseksi; ystäväni "Joni" ei tiedä mennä tarjoamaan hänelle ystävyyttään; naapurini Kaisa ei tiedä hänen yksinäisyydestään jne jne jne.
Kukaan muu ei voi korjata hänen tilannettaa kuin hän itse.
Kyllä, palstalla on naisia, jotka kommentoivat, että ovat itse ihan yhtä yksinäisiä. Uskoisin sen johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että täällä ihan koko ajan annetaan ymmärtää, ettei yhdenkään naisen tarvitsisi olla yksin vastoin tahtoaan. Oikeasti yhdenkään naisen yksinäisyys ei lievity sillä, että on olemassa miehiä, jotka olisivat valmiita vaikka heti tulemaan häntä panemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyydelle, kaljuuntumiselle tai pienimunaisuudelle ei voi mitään. Itsetunnon, asenteen, luonteen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen taas on täysin itsestä kiinni. Randomien sympatiat jostain vauvapalstalla ei tosin ratkaise näitäkään puutteita. Eli joo, on itsestä kiinni antaako jonkun ulkonäön piirteen katkeroittaa mielensä lopullisesti vai alkaako tekemään töitä itsensä kanssa.
Olen täysin samaa mieltä, mutta siitä huolimatta kysyn: Sanotaanko naiselle, joka menettää hiuksensa, että get over it?
Yleensä kehotetaan hankkimaan kivoja peruukkeja, pitäisikö sen piristää, että muut kertovat, että naisen täytyy peittää kalju?
Yritin päästä tästä nais/mies asetelmasta, että mitä sanoisit ihmiselle? Ei se näköjään onnistu.
Koko aloitushan koski suhtautumista miesten ongelmiin. Yksikään aikuinen mies ei ole minulle kaljuuntumisestaan valittanut. Kummipoikaa olen tosin lohduttanut ja tukenut alopecian vuoksi, pelkkä hiuskaljuus on pientä siihen verrattuna.
Otantani on kevyt, mutta kaksi miestä on minulle tästä avautunut. Itse en ole miehekäs mies, joten ehkä minulle on helpompi puhua. Ja ei, kaljuuntuminen ei aiheuta elämän pilalle menemistä. Toivoisin vain, että muistettaisiin, että mieskin on tunteva ihminen.
Ei niitä miehiä kiinnosta se, että se ei ole miehelle parisuhemarkkinoilla niin tärkeää. Mieheenkin voi suhtautua kuin toiseen ihmiseen.