Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se yleinen neuvo: eroa, älä petä.
13.08.2022 |
Miten tätä nyt pitäisi noudattaa?
Kaksi yli 15 vuotta yhdessä ollutta pariskuntaa.
Kummankin pariskunnan yhdellä osapuolella on ollut vuosia tunteita toista kohtaan, mutta asia on vasta nyt otettu puheeksi.
Jos kumpikin ottaisi eron heti, siitä tulisi sanomista.
Jos eivät ottaisi eroa mutta tapaisivat toisiaan, siitäkin tulisi sanomista.
Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi asiat hoitaa, jotta joku ei suuttuisi siitä että on toimittu selän takana?
Teki miten vaan, niin nykyinenkin tilanne on väärin.
Ei saa jäädä suhteeseen jos rakastaa toista, se on pettämistä.
Mutta jos tuossa tilanteessa eroisi, silloin syytettäisi siitä että pilasit suhteesi ja perheesi tuon toisen takia.
Onko mitään oikeaa tapaa toimia?
Kommentit (100)
Huomattavasti enemmän loukkaa selän takana toimiminen ja valehteleminen. Ero ensin, ei mitään uuden suhteen kokeilemista vanhan suhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan sellaisen neuvon, että odota että toinen osapuoli eroaa ensin. Itse olin samassa tilanteessa ja mies ei eronnutkaan. Miehillä on ehkä enemmän tapana lupailla kaikenlaista, ilman että sitten toimisivat lupauksensa mukaan.
Vaikka hän sanoisi että olet elämänsä rakkaus, se ei tarkoita mitään.
Hillitse itsesi. Älä riko kahta perhettä.
Välit poikki kokonaan noihin toisiin.
Itsekäs olet.
On olemassa myös se vaihtoehto, ettei toimi toisen selän takana. Eli siis joo, jos haluaa välttämättä suhteen jonkun muun kanssa niin eroa. Jos sitä olemassa olevaa suhdetta haluaa jatkaa niin on parasta pysytellä alkujaankin erossa potentiaalisista salarakkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa oikea tapa on olla rehellinen ja ottaa kaikki syytökset niskaan. Miten voit olla niin raukkamainen, että ajattelet tässä vain sitä, miten sinuun sattuisi vähiten? Faktahan on, että sinä olet rikkomassa avioliitto ja salarakkaasi puolestaanomansa. Miten sitä pitäisimillään tasolla kaunistella? Vähintäänkin se on hoidettava rehdisti ja suoraselkäisesti ennen kuin mitään pettämistä on tapahtunut. Jos on jo tapahtunut, kestät sen, mitä tilasit.
Ymmärsit ehkä vähän väärin.
Haluaisin ihan oikeasti tietää mikä ihmisten mielestä on se hyväksytty tapa kun mikään ei tunnu olevan sitä.
Minulla ei ole salarakasta.
Jos jään tähän, teen väärin.
Jos eroan, teen väärin.
Joten mikä on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti enemmän loukkaa selän takana toimiminen ja valehteleminen. Ero ensin, ei mitään uuden suhteen kokeilemista vanhan suhteen aikana.
En ole kokeillut mitään.
Mutta hirveä huuto tulisi siitäkin että eron jälkeen olisimme yhdessä.
Joten mikä miellyttäisi kaikkia?
Niin, ei mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillitse itsesi. Älä riko kahta perhettä.
Välit poikki kokonaan noihin toisiin.
Itsekäs olet.
Eli olet sitä mieltä että vaikka on tunteita toista kohtaan, pitää vaan jäädä?
Eikö sekin ole pettämistä?
Koittakaa nyt päättää mitä hyväksytte muiden ihmisten suhteissa.
Vai olisiko niin että ei kuuluu pätkääkään teille??
Tämä kirjoittaja jolle vastaat just alleviivaa aloittajan ajatuksen että peli on jo menetetty kun tuli väärät tunteet. Teet niin tai näin se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti enemmän loukkaa selän takana toimiminen ja valehteleminen. Ero ensin, ei mitään uuden suhteen kokeilemista vanhan suhteen aikana.
En ole kokeillut mitään.
Mutta hirveä huuto tulisi siitäkin että eron jälkeen olisimme yhdessä.
Joten mikä miellyttäisi kaikkia?
Niin, ei mikään.
Muiden miellyttäminen ei välttämättä ole paras ohjenuora elämään. Tee kuten itse tahdot, niin tulee hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillitse itsesi. Älä riko kahta perhettä.
Välit poikki kokonaan noihin toisiin.
Itsekäs olet.
Eli olet sitä mieltä että vaikka on tunteita toista kohtaan, pitää vaan jäädä?
Eikö sekin ole pettämistä?
Koittakaa nyt päättää mitä hyväksytte muiden ihmisten suhteissa.
Vai olisiko niin että ei kuuluu pätkääkään teille??Tämä kirjoittaja jolle vastaat just alleviivaa aloittajan ajatuksen että peli on jo menetetty kun tuli väärät tunteet. Teet niin tai näin se on väärin.
Eli mikä on oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillitse itsesi. Älä riko kahta perhettä.
Välit poikki kokonaan noihin toisiin.
Itsekäs olet.
Eli olet sitä mieltä että vaikka on tunteita toista kohtaan, pitää vaan jäädä?
Eikö sekin ole pettämistä?
Koittakaa nyt päättää mitä hyväksytte muiden ihmisten suhteissa.
Vai olisiko niin että ei kuuluu pätkääkään teille??
Se että on tunteita jotakin toista kohtaan ei ole pettämistä. Niiden lietsominen ja tarkoituksella seuraan pyrkiminen on sillä rajalla jo, ja teot tietysti on.
Kuulostaa siltä, että haet oikeutusta toimia miten vain. Eiköhän tässä kannattaisi av:n mielipiteiden sijaan miettiä sitä kumppania kotona, ja miten hän toivoisi sun tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti enemmän loukkaa selän takana toimiminen ja valehteleminen. Ero ensin, ei mitään uuden suhteen kokeilemista vanhan suhteen aikana.
En ole kokeillut mitään.
Mutta hirveä huuto tulisi siitäkin että eron jälkeen olisimme yhdessä.
Joten mikä miellyttäisi kaikkia?
Niin, ei mikään.Muiden miellyttäminen ei välttämättä ole paras ohjenuora elämään. Tee kuten itse tahdot, niin tulee hyvä.
Juuri näin. Tuosta pattitilanteesta ei ole reittiä ulos jossa ketään ei sattuisi. Salailu ja venkoilu sit muuten takaa että kaikkia sattuu ja tilanne vaan mutkistuu.
Kokemuksesta: ihan ensin katse nykyiseen liittoon: oletko valmis siihen että se päättyy? Ei nyt päätöksiä sen pohjalta kun uusi houkuttaa niin kovin, vaan kaikki fokus nyt siihen vanhaan ihan ensiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkiin tilanteisiin ole sellaista ratkaisua että ketään ei satutettaisi. Täytyy vaan tehdä mitä täytyy tehdä ja toivoa että jokainen osapuoli selviää jotenkin. Kyllähän jokainen järjellä ymmärtää, ettei esimerkiksi hyvä avioliitto ole sellainen, missä toinen on rakastunut johonkin ulkopuoliseen. Mutta tunteet ei kuuntele järkeä ja se tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, vaikka sitä ei olisi sellaiseksi tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillitse itsesi. Älä riko kahta perhettä.
Välit poikki kokonaan noihin toisiin.
Itsekäs olet.
Eli olet sitä mieltä että vaikka on tunteita toista kohtaan, pitää vaan jäädä?
Eikö sekin ole pettämistä?
Koittakaa nyt päättää mitä hyväksytte muiden ihmisten suhteissa.
Vai olisiko niin että ei kuuluu pätkääkään teille??Tämä kirjoittaja jolle vastaat just alleviivaa aloittajan ajatuksen että peli on jo menetetty kun tuli väärät tunteet. Teet niin tai näin se on väärin.
Eli mikä on oikein?
Ööö, rehellisyys. Itselle ja muille.
Shit happens, elämä toi nyt eteen valinnan. Valitse, älä valehtele.
Tommonen jeesustelu kuinka ei ois pitänyt alunperinkään sallia tai hemmotella mitään 'kiellettyjä' tunteita, no, sen voi sivuuttaa. Se tulee heiltä, ketkä ei koskaan ole olleet sinun saappaissasi.
Eli sinulla on 2 vaihtoehtoa:
Erota ja yrittää olla tämän uuden ihmisen kanssa, se joko onnistuu tai ei, mutta ainakin olet kuunnellut omia tunteitasi.
Tai
Pysyä suhteessasi ja unohtaa tämä toinen ihminen. Tällöin ottaisin kyllä kumppanin kanssa puheeksi ihastumisen. Myös pariterapia on vaihtoehto. Mutta vain jos haluat oikeasti olla nykyisen kumppanisi kanssa. Ei kannata jäädä, jos et häntä rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti enemmän loukkaa selän takana toimiminen ja valehteleminen. Ero ensin, ei mitään uuden suhteen kokeilemista vanhan suhteen aikana.
En ole kokeillut mitään.
Mutta hirveä huuto tulisi siitäkin että eron jälkeen olisimme yhdessä.
Joten mikä miellyttäisi kaikkia?
Niin, ei mikään.Muiden miellyttäminen ei välttämättä ole paras ohjenuora elämään. Tee kuten itse tahdot, niin tulee hyvä.
Juuri näin. Tuosta pattitilanteesta ei ole reittiä ulos jossa ketään ei sattuisi. Salailu ja venkoilu sit muuten takaa että kaikkia sattuu ja tilanne vaan mutkistuu.
Kokemuksesta: ihan ensin katse nykyiseen liittoon: oletko valmis siihen että se päättyy? Ei nyt päätöksiä sen pohjalta kun uusi houkuttaa niin kovin, vaan kaikki fokus nyt siihen vanhaan ihan ensiksi.
Kiitos fiksusta pohdinnasta.
Siltähän tämä näyttää, että jotain sattuu.
En venkoile mitään, tilanne vain on todettu ja se on tämä.
Niin, omass liitossa on toki monia asioita miksi en pysty tuosta vaan tekemään ratkaisuja.
Mies on sairautensa takia aika riippuvainen minusta ja toki välitän hänestä.
En haluaisi satuttaa ketään mutta eihän sen välttely loputtomiin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?
Voi kai tuon oikean kertoa. Se on se ero. Luulet tekeväsi hyvin puolisoasi kohtaan, mutta varastat häneltä aikaa jonka hän voisi elää jonkun sellaisen kanssa joka rakastaa juuri häntä. Ei hän sitä tietenkään niin tule kokemaan, vaan tulee olemaan katkera sinua kohtaan. Joka tapauksessa nyt toimit väärin sekä itseäsi että puolisoasi kohtaan.
Siitä uuden suhteen toimivuudesta ei sitten ole mitään takuuta. Rakkaus ei aina riitä. Toisen ihmisen kanssa oleminen on monimutkaista. Paras on erota sillä mielellä, että yksinkin on hyvä ja jos joku uusi suhde toimii niin se on sitten plussaa, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Alue: Aihe vapaa
Ainoa oikea tapa on olla rehellinen ja ottaa kaikki syytökset niskaan. Miten voit olla niin raukkamainen, että ajattelet tässä vain sitä, miten sinuun sattuisi vähiten? Faktahan on, että sinä olet rikkomassa avioliitto ja salarakkaasi puolestaanomansa. Miten sitä pitäisimillään tasolla kaunistella? Vähintäänkin se on hoidettava rehdisti ja suoraselkäisesti ennen kuin mitään pettämistä on tapahtunut. Jos on jo tapahtunut, kestät sen, mitä tilasit.