Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kontrolloiva äiti. Kun muutin omilleni, hän sisusti asuntoni kysymättä mitään. Vihasin verhoja ja kun korvasin ne mieleisillä, niin alkoi itku siitä, miten hän on maksanut ja parhaansa yrittänyt ja kyllä nyt vanhaa (n. 50-vuotiasta!) hmistä kiusataan. Kunnes annoin periksi.
Kun menin naimisiin, äitini määritteli, mitä astiastoa alamme keräämään. Kun ilmaisin, että en halua mitään astiastoja, niin alkoi itku siitä, miten hän siitä ostaa suurimman osan ja on jo kommunikointi sukulaisille, mitä tulee ostaa. Annoin periksi.
Kun erosin ja muutin 20-neliöinen yksiöön, hän sisusti sen taas kysymättäni. Olin juuri päässyt eroon vanhoista huonekaluista ja odotin innokkaana yksiön sisustamista. Tällä kertaa en sanonut mitään, vaan kylmän viileästi myin kaiken polkuhintaan. Voi sitä itkua javalitusta! Kun HÄN on maksanut kalliilla rahalla ja miten voin olla niin kiittämätön lapsi (nyt nelikymppinen itse!).
Sittemmin ei olla juuri pidetty yhteyttä.
Näin se näiden kanssa menee. Tavaroita ei osteta saajan tarpeisiin, vaan antajan. Sama kaava toistuu siinäkin vaiheessa, kun se lapsi on keski-ikäinen, koulutustaan vastaavassa hyvässä työpaikassa, eikä enää tarvitse apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin sänkyjutun, jos mummo olisi halunnut ostaa neitseellisen 90cm leveän sängyn ja tyttö ei halunnut perustella sitä miksi haluaa leveämmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Mulla on jo yli 7 v ollut Dysonin varsi-imuri (kallis hankittaessa, mutta ehdottomasti paras), eikä akku vielä ole osoittanut mitään väsymisen merkkejä. Miele saa levätä siivouskomerossa, varsi-imuriin on niin näppärä tarttua ja hoitaa homma nopeasti. Ymmärrän täysin ap:n tytärtä, pienessä kämpässä varsi-imuri riittää loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Muistan ystäväni aikoinaan kun meni naimisiin, anoppi halusi välttämättä ostaa nuorenparin kalustuksen. Ne oli sitten ns. rokokoo-tyyppistä vanhaa ( mutta uutta), tummaa , raskasta kalustusta. Oi kun ystäväni inhosi sitä, en tiedä miksi suostui miehensä äidin kotkotuksiin. Ero tuli joidenkin vuosien päästä, mutta tuskin huonekalujen vuoksi sentään.
Päsmäröivän anopin tumma ja raskas kaappi on kuin anopin sijainen vahtimassa nurkassa, että pölyt pyyhitään oikeaoppisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Mulla on jo yli 7 v ollut Dysonin varsi-imuri (kallis hankittaessa, mutta ehdottomasti paras), eikä akku vielä ole osoittanut mitään väsymisen merkkejä. Miele saa levätä siivouskomerossa, varsi-imuriin on niin näppärä tarttua ja hoitaa homma nopeasti. Ymmärrän täysin ap:n tytärtä, pienessä kämpässä varsi-imuri riittää loistavasti.
Meillä ei teinit kotonakaan käytä mitään muuta kuin varsi-imuria. Me boomerivanhemmat tykätään enemmän imuroida tavallisella imurilla, meillä tietty enemmän imuroitavaa (lapsilla vain omat huoneet, meillä lopputalo) ja vaativampia kohteita (useita mattoja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Ja "ihan hyvä se on!" ja "kyllä se nyt sinne mahtuu!" ja "mä katoin (silmällä), että hyvänpituinen se on!"
Mummo osti lapsenlapselle vaatteita tällä logiikalla, ja kun ei sitten ihan koot osuneet oikeaan, ei vaatteita pystynyt käyttämään. Siitä seurasi itkupotkumarttyyrikohtaus ja syyllistämistä, kun ei mummon antamia lahjoja käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset hommasi huonekalut täältä kotipaikkakunnalta ennen muuttoaan. Mieleiset hyllyt ja pöydät meni tilaukseen ja niiden toimistusaika oli viikkoja. Ne oli helpompi pakata kotona peräkärryyn ja autoon kuin lähteä etsimään muuton yhteydessä huonekalukauppoja opiskelupaikkakunnalta. Isovanhemmat halusi sponsoroida ja heille oli selvää, että lapset päättävät itse, mitä haluavat ostaa. Tuo rahalla hallitseminen on kurjaa ja moni nuori on sen verran hyvätapainen, että ei lähde riitelemään asiasta isovanhemman kanssa.
Jos Ikea on uudella paikkakunnalla ja Ikean tavarat käy, niin se on helpoin. Lapsi katsomaan Ikeasta mitä haluaa. Tilaus kotiinkuljetuksella sisään muuttopäiväksi. Huonekalujen kasaa miseen pitää varata aikaa, mutta näin saa helpotettua muutopäivää todella paljon, kun ei tarvitse muuttoautoa eikä kantajia.
Meillä vänkättiin että sohvan täytyy olla sen kokoinen että istuessa yltää jalat lattialle. Ja minkähän kokoisen nukkekodin kalusteen vänkääjä olisi väkipakolla hankkinut 160-senttiselle?
Ihan vaan että vanhuksilla on paljon tällaisia outoja sääntöjä ja päähänpinttymiä jotka eivät ole nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Jos mummo ei tuota ymmärrä, niin täytyy olla vikaa joko mummon ymmärryksessä tai teidän kommunikointitavassa.
Tätä samaa rahalla vallankäyttöä on myös parisuhteissa, se joka maksaa myös päättää.
Ex-aviomies oli tälläinen. Hän tienasi minua reippaasti enemmän ja katsoi siksi että hän saa sanoa viimeisen sanan mitä ostetaan koska hän sen maksaakin.
Onneksi on ex-aviomies. Nyt on vähemmän rahaa käytössä mutta elämänlaatu silti parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummolla on hyvä maku. on se ihme, kun ap:lle ei kelpaa, vaikka tytär saisi tavaraa ilmaiseksi.
tuntuu siltä, että tässä ap loukkaantui eniten, kun ei saanut päättää, mitä tyttärelle hankitaan ja ap:lla vielä alemmuudentunto siitä, ettei itse ostanut tyttärelle tavaroita, vaan piti mummolta pyytää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Mulla on jo yli 7 v ollut Dysonin varsi-imuri (kallis hankittaessa, mutta ehdottomasti paras), eikä akku vielä ole osoittanut mitään väsymisen merkkejä. Miele saa levätä siivouskomerossa, varsi-imuriin on niin näppärä tarttua ja hoitaa homma nopeasti. Ymmärrän täysin ap:n tytärtä, pienessä kämpässä varsi-imuri riittää loistavasti.
Meillä ei teinit kotonakaan käytä mitään muuta kuin varsi-imuria. Me boomerivanhemmat tykätään enemmän imuroida tavallisella imurilla, meillä tietty enemmän imuroitavaa (lapsilla vain omat huoneet, meillä lopputalo) ja vaativampia kohteita (useita mattoja).[/quote
Olen tuo onnellinen Dysonin omistaja. Olen ihan oikea boomeri, 1945 syntynyt, niin että ei varsi-imuri pelkästään nuorten kotkotuksia ole. Kaiken lisäksi minulla on iso asunto (jossa tosin nykyisin asun yksin, niin että sotkua ei niin paljon tule), ja minulla käy siivoojakin 2 krt/kk. Mutta ylläpitosiivouksen teen itse sillä varsi-imurilla. Nuoren pieneen kämppään varsi-imuri on ihan hyvä valinta, kunhan valitsee kunnollisen sellaisen. (Minun ensimmäinen varsi-imurini oli merkiltään Electrolux, jonka ostin, koska se oli niin kaunis! Joo, mutta täysi susi toiminnaltaan. Ja tosiaan akku siitä hajosi. Dyson on ruma kuin mikä, mutta toimii loistavasti!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masku väittää myyvänsä laskulla mutta oikeasti on kyse Avardan luotosta.
"Masku Lasku
Maksat vasta saatuasi tuotteen
Käsittelymaksu 1,95 €. Myymälöissä ja puhelinmyynnin kautta 5,00 €
Korotonta maksuaikaa 30 päivää
Laskun saatuasi voit jakaa ostoksen useampaan eräänMasku Tili
Joustava ja turvallinen maksutapa maksuaikaa jopa 36 kuukautta
Valitset itse, kuinka paljon maksat kuukaudessa. Laskulla on kerrottu maksettava vähimmäismäärä.
Ei tilinavausmaksua
Tilinhoitomaksu 2,95 € / kk
Vuosikorko 19,90 %
Tililasku tulostuu kuukausittain 17. päivä
Tarjoamme Masku Laskun ja Masku Tilin yhteistyössä Avardan kanssa. Avarda on TF Bank AB, Suomen sivuliikkeen rekisteröity aputoiminimi. Ostohetken yhteydessä tehdään luottopäätös, jossa luotto- ja osoitetietosi voidaan tarkistaa. Jos hakemustasi ei hyväksytä, voit valita toisen maksuvaihtoehdon. Masku Tilin vuosikorko on 19,90 %. Todellinen vuosikorko on 29,35 %, todelliset luottokustannukset 146,44 € ja kokonaiskustannus 1146,44 €, kun takaisinmaksuaika on 12 kuukautta ja luoton suuruus 1000 €. Myöhästyneestä maksusta veloitetaan muistutusmaksu 5 €.Yleiset lainaehdot ja vakiomuotoiset kuluttajaluottotiedot (SECCI) löydät täältä.
Lisätietoja saat tarvittaessa Avardan asiakaspalvelusta. "
Meillä on Ikeasta ja Maskusta ostettu juuri tällaiselle heidän omalle luotolleen. Varmaan muillakin näitä samoja. Aina on maksettu pois korottoman maksuajan puitteissa ja tuo sikälikin hyvä, että jos tilaustavaran kanssa tulee viivästyksiä, maksaa vasta sitten kun saa tavarat. On näitäkin tuttavapiirissä nähty, että on maksettu pankkikortilla ja tavara jää tulematta. Hirveä tappelu sitten rahoista liikkeen kanssa...
Se ei silti ole LASKU kuten väitettiin.
Me otetaan kaikki ostokset mukaamme.
Kaikkea tavaraa ei aina ole myymälässä, vaan se tilataan esim keskusvarastolta tai on muuten tilaustuote. Ja kyllä, luotto on lasku. Ostat jotain ja sitoudut maksamaan sen ajassa X.
Luotto ei edelleenkään ole lasku. Sinä möhläsit. Myönnä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Ei tuo mikään laki ole. Hyvissä ja rakastavissa suvuissa (kuten omani) toimitaan niin, että maksaja maksaa ja tavaran saaja päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset hommasi huonekalut täältä kotipaikkakunnalta ennen muuttoaan. Mieleiset hyllyt ja pöydät meni tilaukseen ja niiden toimistusaika oli viikkoja. Ne oli helpompi pakata kotona peräkärryyn ja autoon kuin lähteä etsimään muuton yhteydessä huonekalukauppoja opiskelupaikkakunnalta. Isovanhemmat halusi sponsoroida ja heille oli selvää, että lapset päättävät itse, mitä haluavat ostaa. Tuo rahalla hallitseminen on kurjaa ja moni nuori on sen verran hyvätapainen, että ei lähde riitelemään asiasta isovanhemman kanssa.
Jos Ikea on uudella paikkakunnalla ja Ikean tavarat käy, niin se on helpoin. Lapsi katsomaan Ikeasta mitä haluaa. Tilaus kotiinkuljetuksella sisään muuttopäiväksi. Huonekalujen kasaa miseen pitää varata aikaa, mutta näin saa helpotettua muutopäivää todella paljon, kun ei tarvitse muuttoautoa eikä kantajia.
Ei mummoa ikeaan. Mummo ikeassa on rasite ympäristölleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Jos mummo ei tuota ymmärrä, niin täytyy olla vikaa joko mummon ymmärryksessä tai teidän kommunikointitavassa.
No, kun se mummo vaan tietää paremmin, kuin muut. Jos sanoo, että sohva saa olla 2 m maksimissaan leveä, niin mummo kyllä silmäilee, että kolmemetrinen mahtuu. Jos ei mahdu, niin ylimääräisen voi sahata pois. Näppärämpää kuin ostaa kerralla oikean kokoinen sohva?
En uskoisi tuota sahausjuttua ellen olisi ollut paikalla. Mutta silloin ei onneksi ollut kyse meille tuotavasta huonekalusta, vaan anoppi halusi meidän vanhan sohvan mökilleen. Mieheni mittausten mukaan puoli metriä on liian iso sohva, mutta anopin simä on mittanauhaa tarkempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Ja "ihan hyvä se on!" ja "kyllä se nyt sinne mahtuu!" ja "mä katoin (silmällä), että hyvänpituinen se on!"
Mummo osti lapsenlapselle vaatteita tällä logiikalla, ja kun ei sitten ihan koot osuneet oikeaan, ei vaatteita pystynyt käyttämään. Siitä seurasi itkupotkumarttyyrikohtaus ja syyllistämistä, kun ei mummon antamia lahjoja käytetä.
Olisit pukenut lapsen kaikkein epäsopivimpiin mummon ostamiin vaatteisiin mummoa nähdessä, niin olisi voinut jäädä itkupotkumarttyyrikohtaukset näkemättä. Tietenkin vielä esitellen, että tässä on nyt ne sinun ostamasi vaatteet. Ehkö sen jälkeen olisi tullut sopivia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset hommasi huonekalut täältä kotipaikkakunnalta ennen muuttoaan. Mieleiset hyllyt ja pöydät meni tilaukseen ja niiden toimistusaika oli viikkoja. Ne oli helpompi pakata kotona peräkärryyn ja autoon kuin lähteä etsimään muuton yhteydessä huonekalukauppoja opiskelupaikkakunnalta. Isovanhemmat halusi sponsoroida ja heille oli selvää, että lapset päättävät itse, mitä haluavat ostaa. Tuo rahalla hallitseminen on kurjaa ja moni nuori on sen verran hyvätapainen, että ei lähde riitelemään asiasta isovanhemman kanssa.
Jos Ikea on uudella paikkakunnalla ja Ikean tavarat käy, niin se on helpoin. Lapsi katsomaan Ikeasta mitä haluaa. Tilaus kotiinkuljetuksella sisään muuttopäiväksi. Huonekalujen kasaa miseen pitää varata aikaa, mutta näin saa helpotettua muutopäivää todella paljon, kun ei tarvitse muuttoautoa eikä kantajia.
Sieltä voi tilata myös kasaamisenkin, ei tarvitse itse kasata, jos vaan viitsii maksaa työstä.
Tämä on anonyymi keskustelupalsta, josta haetaan mm. vertaistukea.
Kokemuksista ja ongelmien ratkaisuista on usein apua myös muille vastaavien pulmien kanssa painiskeleville.
Kenelle voisit rehellisemmin kertoa lähimmäisesi hankalasta käytöksestä kuin rakkaalle tuntemattomalle ystävälle, joka on kokenut saman ja ymmärtää!
Parhaimmillaan jutut ovat viihdyttäviä päivänpelastuksia.