Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Olisin helvetin onnellinen jos mummo ostaisi mulle kahden tonnin sängyn ja mielen imurin. Sänky on muutes aika tärkeä, nukuin itse nuoruuteni paskoissa halvoissa ikeoissa ja jyskeissä, nyt on selkävika.
Joo kolmanne mailman ongemat AP llä ja tytöllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vänkättiin että sohvan täytyy olla sen kokoinen että istuessa yltää jalat lattialle. Ja minkähän kokoisen nukkekodin kalusteen vänkääjä olisi väkipakolla hankkinut 160-senttiselle?
Ihan vaan että vanhuksilla on paljon tällaisia outoja sääntöjä ja päähänpinttymiä jotka eivät ole nykyaikaa.
Kun omat lapset 70-80-luvulla puettiin villasukkiin, lapasiin ja kurahousuihin, halutaan lapsenlapsen gorekengät ostaa villasukkavaralla, ei suostuta ostamaan kosteussuojattua haalaria, enstexit ovat riittäneet ennenkin.
Kotiin ei saisi hommata vedenkeitintä tai mitään airfryeria, kattila ja uuni hoitaa samat! Sälekaihtimia ei saa olla, kun niihin tulee pölyä. Jos tarvitaan pimentävät verhot, sen pitää olla tumma rullaverho. Vaaleista, pimentävistä sivuverhoista ei ole koskaan kuultukaan.
Vierailija kirjoitti:
mummolla on hyvä maku. on se ihme, kun ap:lle ei kelpaa, vaikka tytär saisi tavaraa ilmaiseksi.
tuntuu siltä, että tässä ap loukkaantui eniten, kun ei saanut päättää, mitä tyttärelle hankitaan ja ap:lla vielä alemmuudentunto siitä, ettei itse ostanut tyttärelle tavaroita, vaan piti mummolta pyytää
Tuollaiselle mummolle pitää ostaa lahjaksi iso ja painava patsas kotiin koristeeksi. Sehän on valittu hyvällä maulla ja on ilmainen, joten mummolla ei ole mitään valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan. Myös mun mummo on syntynyt 40-luvulla ja yritti aiemmin päättää, mitä me lapsenlapset saadaan pukea päällemme.
Meillä sama.
Sama. Ja niitä lahjojaan ei olisi saanut sitten edes myydä kun kävivät pieniksi vaan ne olisi pitänyt museoida.
Voi kyllä! Niitä mummun tuomia ei olisi heittää, vaikka olivat ihan päreinä. Siihen vielä sitten se, että lapset olisi pitänyt aina pukea mummun tuomiin vaatteisiin ja vain mummun tuomilla leluilla saa leikkiä. Erityisen paha oli, jos lapset leikki mummun vihollisen, sen toisen mummun, tuomilla leluilla.
Ja kun ne vaatteiden koot oli arvottu, ja lasten suosikkihahmoja ei saanut vaatteissa olla, niin sanomattakin on selvää, että paljon jäi käyttämättä. En tiedä mitä vikaa ryhmä haussa on? Se, että lapsi tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Olisin helvetin onnellinen jos mummo ostaisi mulle kahden tonnin sängyn ja mielen imurin. Sänky on muutes aika tärkeä, nukuin itse nuoruuteni paskoissa halvoissa ikeoissa ja jyskeissä, nyt on selkävika.
Joo kolmanne mailman ongemat AP llä ja tytöllä...
Miksi pitää väkisin saada ostaa jotain mitä ei haluta sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin helvetin onnellinen jos mummo ostaisi mulle kahden tonnin sängyn ja mielen imurin. Sänky on muutes aika tärkeä, nukuin itse nuoruuteni paskoissa halvoissa ikeoissa ja jyskeissä, nyt on selkävika.
Joo kolmanne mailman ongemat AP llä ja tytöllä...
Pointti olikin se, että sänkyä ei saa itse valita, vaikka se tulee omaan käyttöön.
Meillä on sekä nuorella itsellään että meillä vanhemmilla varaa ostaa kahden tonnin sänky. Ihan omien tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin yksiössä asuvana sanon, että vaihtoehdot on joko varsi-imuri tai ei imuria ollenkaan. Yksilön ei mahdu paljon kaappeja ja ne vähät säilytystilat pitää käyttää järkevästi.
Jättimäisen sohvan ostaminen ei myöskään kuulosta järkevältä. Onko mummo varmasti tietoinen kuinka pieni asunto on?
Ihan kuin mummua kiinnostaisi, mahtuuko se sohva jonnekin. Kunhan se sohva miellyttää mummun silmää, se ostetaan.
Ja "ihan hyvä se on!" ja "kyllä se nyt sinne mahtuu!" ja "mä katoin (silmällä), että hyvänpituinen se on!"
Mummo osti lapsenlapselle vaatteita tällä logiikalla, ja kun ei sitten ihan koot osuneet oikeaan, ei vaatteita pystynyt käyttämään. Siitä seurasi itkupotkumarttyyrikohtaus ja syyllistämistä, kun ei mummon antamia lahjoja käytetä.
Olisit pukenut lapsen kaikkein epäsopivimpiin mummon ostamiin vaatteisiin mummoa nähdessä, niin olisi voinut jäädä itkupotkumarttyyrikohtaukset näkemättä. Tietenkin vielä esitellen, että tässä on nyt ne sinun ostamasi vaatteet. Ehkö sen jälkeen olisi tullut sopivia vaatteita.
Ei tule. Kun se 68 koon paita oli niin paljon söpömpi, kuin 98 mitä lapsi nykyään käyttää. Tämä tarina on tosi. Tekosyitä on muitakin. Ei ollut sopivaa kokoa. Miten se Erkki-Saara nyt on noin kasvanut?
Olisiko mummulla kuittia, että vaihdettaisiin sopivaan? Ei. Nyyhk, kun mikään ei taas kelpaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun erosin ja muutin 20-neliöinen yksiöön, hän sisusti sen taas kysymättäni. Olin juuri päässyt eroon vanhoista huonekaluista ja odotin innokkaana yksiön sisustamista.
Jos ei aikuinen, jo eronnut ihminen osaa olla antamatta äidilleen asuntonsa avaimia, niin on ihan oikein, että äiti sen sisustaa.
Jestas, että olet lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun erosin ja muutin 20-neliöinen yksiöön, hän sisusti sen taas kysymättäni. Olin juuri päässyt eroon vanhoista huonekaluista ja odotin innokkaana yksiön sisustamista.
Jos ei aikuinen, jo eronnut ihminen osaa olla antamatta äidilleen asuntonsa avaimia, niin on ihan oikein, että äiti sen sisustaa.
Jestas, että olet lapsellinen.
Sinua ei selvästikään ole kasvatettu vauvasta asti autoritäärisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin näin:
1. antaisin mummon ostaa kaiken mahdollisen mitä haluaa ostaa.
2. myisin heti nettikirpparilla ne, joista en oikeasti pitäisi
3. ostaisin myyntivoitolla sellaisia huonekaluja, joita itse haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun erosin ja muutin 20-neliöinen yksiöön, hän sisusti sen taas kysymättäni. Olin juuri päässyt eroon vanhoista huonekaluista ja odotin innokkaana yksiön sisustamista.
Jos ei aikuinen, jo eronnut ihminen osaa olla antamatta äidilleen asuntonsa avaimia, niin on ihan oikein, että äiti sen sisustaa.
Jestas, että olet lapsellinen.
Ne tavarat voi tilata kotiinkuljetuksella suoraan lapsen osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mummolla on hyvä maku. on se ihme, kun ap:lle ei kelpaa, vaikka tytär saisi tavaraa ilmaiseksi.
tuntuu siltä, että tässä ap loukkaantui eniten, kun ei saanut päättää, mitä tyttärelle hankitaan ja ap:lla vielä alemmuudentunto siitä, ettei itse ostanut tyttärelle tavaroita, vaan piti mummolta pyytää
Tuollaiselle mummolle pitää ostaa lahjaksi iso ja painava patsas kotiin koristeeksi. Sehän on valittu hyvällä maulla ja on ilmainen, joten mummolla ei ole mitään valittamista.
Mun lasten päsmärimummu täyttääkin loppuvuodesta pyöreitä. Tässä mitä parhain lahjaidea! Kiitos! Sitten viedä se mahdollisimman paikkaan, kun niin ajateltiin valmiiksi, että tuossa sen paikka on. Vielä kehua, kuinka _halvalla_ saatiin noin näyttävä kapistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Mulla on jo yli 7 v ollut Dysonin varsi-imuri (kallis hankittaessa, mutta ehdottomasti paras), eikä akku vielä ole osoittanut mitään väsymisen merkkejä. Miele saa levätä siivouskomerossa, varsi-imuriin on niin näppärä tarttua ja hoitaa homma nopeasti. Ymmärrän täysin ap:n tytärtä, pienessä kämpässä varsi-imuri riittää loistavasti.
Meillä ei teinit kotonakaan käytä mitään muuta kuin varsi-imuria. Me boomerivanhemmat tykätään enemmän imuroida tavallisella imurilla, meillä tietty enemmän imuroitavaa (lapsilla vain omat huoneet, meillä lopputalo) ja vaativampia kohteita (useita mattoja).[/quote
Olen tuo onnellinen Dysonin omistaja. Olen ihan oikea boomeri, 1945 syntynyt, niin että ei varsi-imuri pelkästään nuorten kotkotuksia ole. Kaiken lisäksi minulla on iso asunto (jossa tosin nykyisin asun yksin, niin että sotkua ei niin paljon tule), ja minulla käy siivoojakin 2 krt/kk. Mutta ylläpitosiivouksen teen itse sillä varsi-imurilla. Nuoren pieneen kämppään varsi-imuri on ihan hyvä valinta, kunhan valitsee kunnollisen sellaisen. (Minun ensimmäinen varsi-imurini oli merkiltään Electrolux, jonka ostin, koska se oli niin kaunis! Joo, mutta täysi susi toiminnaltaan. Ja tosiaan akku siitä hajosi. Dyson on ruma kuin mikä, mutta toimii loistavasti!)Ei Buumereilla ole enää teinejä, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano mummolle näin: Kiitos, että tarjoudut hankkimaan Pipsalle huonekaluja ja muuta kodin tavaraa. Pipsa haluaa itse valita huonekalunsa ja tavaransa, mikä on minusta ok ja ymmärrettävää. Jokainen varmaan haluaa itse valita, minkänäköisessä kodissa elää. Jos tämä ei sinulle käy, vaan haluat valita Pipsan puolesta, joudumme kieltäytymään tarjouksestasi.
Jos mummolle aiheutuu tästä vaikeita tunteita, hänen pitää ne itse tykönään käsitellä. Jos alkaa kiukuttelemaan, voit ystävällisesti toistaa viestisi ja lisätä siihen vaikka, että mummon ei pitäisi ottaa tätä henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mummolla on hyvä maku. on se ihme, kun ap:lle ei kelpaa, vaikka tytär saisi tavaraa ilmaiseksi.
tuntuu siltä, että tässä ap loukkaantui eniten, kun ei saanut päättää, mitä tyttärelle hankitaan ja ap:lla vielä alemmuudentunto siitä, ettei itse ostanut tyttärelle tavaroita, vaan piti mummolta pyytää
Tuollaiselle mummolle pitää ostaa lahjaksi iso ja painava patsas kotiin koristeeksi. Sehän on valittu hyvällä maulla ja on ilmainen, joten mummolla ei ole mitään valittamista.
Mun lasten päsmärimummu täyttääkin loppuvuodesta pyöreitä. Tässä mitä parhain lahjaidea! Kiitos! Sitten viedä se mahdollisimman paikkaan, kun niin ajateltiin valmiiksi, että tuossa sen paikka on. Vielä kehua, kuinka _halvalla_ saatiin noin näyttävä kapistus.
Jos olet koskaan katsonut Frendejä, niin Joeylla on sellainen iso vinttikoirapatsas. Siinä olisi hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ystäväni aikoinaan kun meni naimisiin, anoppi halusi välttämättä ostaa nuorenparin kalustuksen. Ne oli sitten ns. rokokoo-tyyppistä vanhaa ( mutta uutta), tummaa , raskasta kalustusta. Oi kun ystäväni inhosi sitä, en tiedä miksi suostui miehensä äidin kotkotuksiin. Ero tuli joidenkin vuosien päästä, mutta tuskin huonekalujen vuoksi sentään.
Päsmäröivän anopin tumma ja raskas kaappi on kuin anopin sijainen vahtimassa nurkassa, että pölyt pyyhitään oikeaoppisesti.
Mikä se oikeaoppinen sitten anopin mielestä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin näin:
1. antaisin mummon ostaa kaiken mahdollisen mitä haluaa ostaa.
2. myisin heti nettikirpparilla ne, joista en oikeasti pitäisi
3. ostaisin myyntivoitolla sellaisia huonekaluja, joita itse haluaisin.
Kyllä se mummo jotain kautta saa selville, että hänen ostamiaan huonekaluja ei enää ole. Siinä sitten kuulisit koko mummon loppuiän, miten olet ilkeä ja itsekäs, mummolla ihan syömmestä ottaa ja ambulanssi pitää soittaa.
Tähänkin provoon teidät sai mukaan.
Voi luoja, että olette helppoja.
Tyhmää sakkia.
T. Ap
Mummo olisi nykinyt helmaa ja hihoja, taputellut olkapäitä ja höpöttänyt, että hyvinhän nää istuu, mitä se äiti taas hourii.
Been there done that.
Tytöllä niin pieni juhlamekko päällä, ettei vetskari mene kiinni eikä käsiä pysty liikuttamaan.