Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avuttomia ihmisiä. Minun asuntoon kukaan ei ole väkisin tuonut mitään tavaraa. Jos toisi, niin osaisin viedä pois.
Niim helppohan se on yksinändä vieraalla paikkakunnalla sohvakin roudata pois.
Minulle on ilmestynyt myös mökin terassille tavaraa. Niitäkin kiva sieltä sitten seuloa ja lajitella pois kun autoakaan ei saa lähelle. Ja jäteasemalle on 25 kilsaa väärään suuntaan.
Millään tavoin ei liity minun avuttomuutwwn vaan tuojan rajattomuuteen.
Pyysitkö tavaran tuonutta hakemaan tavaransa pois?
Idiootti kysymys. Tietenkin.
Miksi ne tavarat sitten on sinulla? Sanoisin, että idiootti vastaus.
Kun se tuoja ei hakenut niitä! Oletko kännissä vai syntymätyhmä?
No, mietin juuri sinun tyhmyyttäsi, kun annat tuoda rojuja etkä edes saa niitä viemään pois. Oletko rajaton, joka ei osaa laittaa rajoja? Itse ne rajat pitää asettaa! Ei tarvitse edes olla kännissä, jotta tuon ymmärtää.
Eli olet syntymätyhmä.
Millä sen ihmisen saa hakemaan pois jos ei se halua hakea pois? Ei se ole mikään rikos minkä voisi ilmoittaa jonnekin eikä siitä sakkoja jos ei hae.
Sitäpaitsi rajaton roudaa vain lisää jos sen tontille uudelleen päästää.
No älä sitten päästä tontillesi!
Eli jos 10 palstalaista haluaisi tuoda jätteet pihaasi, niin minkäs sille mahtaisi? En usko.
En usko olevani syntymätyhmä, mutta nyt kyllä epäilen, että et oikeasti osaa asettaa rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
Jos se mummon haluama sänky ei ole sellainen minkä nuori itse haluaa? Mummo saattaa vaikka haluta erillisen rungon ja patjan, nuori itse taas pelkän runkopatjan ja jalat. Saattavat myös olla eri mieltä leveydestä, mikä sekin on sängyn käyttäjälle aika merkityksellinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Kertakäyttöimureista ja -sängyistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta sinulla on ilmeisesti laajempaakin kokemusta sellaisista. Mummosiko niitä hankki sinulle? Saitko suurenkin varaston? Miten kiitollinen olet mummollesi moisesta eleestä?
Ikävä kyllä itse olen erehtynyt ostamaan. Ikean sänky ja sohva olivat täyttä roskaa, samoin kuin Ergorapido varsi-imurikin. Ei ne oikeasti kestäneet montakaan kuukautta.
Ikean sängyistä minulla ei ole kokemusta, mutta Boschin varsi-imuri on kestänyt loistokunnossa viisi vuotta putkeen. Kävin Ikeassa kesän alussa ja sänkyosastolla kierrellessäni huomasin valikoimissa moniakin massiivipuisia sängynrunkoja. Niiden laadusta en tarkemmin tiedä, mutta jo se, että Ikeasta löytyi myös sellaisia, oli positiivisesti yllättävää. Olin ollut siinä ennakkokäsityksessä, että siellä myytäisiin vain pelkkiä lastulevykökköjä. Sainpahan opetuksen. 🙊
T. Sama
Ikävä kyllä pelkkä materiaali ei ole laadun tae. Ikean laatu on kuraa, juuri tällaisesta mainitsemastasi sängystä oli kyse.
Ikean tuotteissa ei käytetä mitään laadukkaampia ja parempia liitoksia, ja puukin kaikkein halvinta ja oksaisinta.
Jotain pinnatuoleja oli jotka päälle päin näyttivät asiallisilta, mutta nekin oli pilattu Ikean kertakäyttöfilosofialla. Ne kun olivat halvalla ja huonosti valmistettuja, ja tutullakin ne hajosivat muutamassa vuodessa.
Täälläkin on kokemusta noista ikean täyspuisista kalusteista, ihan täyttä pashaa nekin ovat. Lack ynnä muu pahvi/paperi roska on sitten vielä oma lukunsa! Se on sitä ikea-kalustetta ihan omimmillaan.
Ei Lackeissa ole mitään vikaa. Meillä on molempien lasten huoneissa ja kirjastohuoneessa kaksi pöytää. Kestäneet hyvin vuosia. Hinta/laatusuhde on hyvä ja ne saa myös kiertoon helposti.
Itse keräsin nuo kaikki ilmaiseksi Torista. Kaksi valkoista pöytää annoin naapurin teinille.
Ihmisten käsitys laadusta on todella heikkoa, mikäli on sitä mieltä ettei laadussa ole vikaa, kun puhutaan pelkästä pahvista ja paperista kyhätystä huonekalusta. Kummallinen ajatus, että muutaman vuoden kestänyt kaluste on laadukas. Varmaan 70 luvun stereoiden pahvilaatikkokin on huippulaadukas säilytyskaluste. Itsellä on ollut käytössä tuollainen pahvilaatikko VHS ja DVD-levyjen säilytykseen vuosikymmeniä. Sitä on kanneltu satoja kertoja makuuhuoneen ja olohuoneen välillä, silti se on vasta alkanut hajota. Painoakin laatikolla oli niin paljon, että Lack pöytä hajosi laskettuani laatikon sille.
Lackin laatu/hintasuhde on hyvä ja lasteni huoneissa hyllyt ovat olleet jo monta vuotta.
Ne on nätit ja tyylikkäät ja käyttötarkoitukseensa sopivat.
Kestäneet hyvin, koska kösittelemme kaikkia huonekaluja hyvin.
Jos sinulle kelpaa roska, mikäpä siinä. Kuitenkin näistä kertakäyttö kalusteista kertyy valtavat jätevuoret, ei se teilläkään ikuisesti kestä.
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.
On täysin mahdotonta tehdä heikompia, pahvia ja paperia heikompaa materiaalia ei ole käytettävissä huonekaluihin. Ellei kaikista surkeimmatkaan kalusteet ole kertakäyttökalusteita, kai sitten eivät mitkään.
Ymmärtäisin mummon idean, jos tyttäresi toivoisi jotain tosi kallista ja mummo olisi halvemman kannalla. Mutta kun tässä ongelma on toisin päin, niin en voi ymmärtää mummoa. Ehkä hän ajattelee antavansa vain parasta tyttärelle, mutta kyllä se oma koti kuitenkin on tärkeä ja kyllä siinä makuasioillakin on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Kertakäyttöimureista ja -sängyistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta sinulla on ilmeisesti laajempaakin kokemusta sellaisista. Mummosiko niitä hankki sinulle? Saitko suurenkin varaston? Miten kiitollinen olet mummollesi moisesta eleestä?
Ikävä kyllä itse olen erehtynyt ostamaan. Ikean sänky ja sohva olivat täyttä roskaa, samoin kuin Ergorapido varsi-imurikin. Ei ne oikeasti kestäneet montakaan kuukautta.
Ikean sängyistä minulla ei ole kokemusta, mutta Boschin varsi-imuri on kestänyt loistokunnossa viisi vuotta putkeen. Kävin Ikeassa kesän alussa ja sänkyosastolla kierrellessäni huomasin valikoimissa moniakin massiivipuisia sängynrunkoja. Niiden laadusta en tarkemmin tiedä, mutta jo se, että Ikeasta löytyi myös sellaisia, oli positiivisesti yllättävää. Olin ollut siinä ennakkokäsityksessä, että siellä myytäisiin vain pelkkiä lastulevykökköjä. Sainpahan opetuksen. 🙊
T. Sama
Ikävä kyllä pelkkä materiaali ei ole laadun tae. Ikean laatu on kuraa, juuri tällaisesta mainitsemastasi sängystä oli kyse.
Ikean tuotteissa ei käytetä mitään laadukkaampia ja parempia liitoksia, ja puukin kaikkein halvinta ja oksaisinta.
Jotain pinnatuoleja oli jotka päälle päin näyttivät asiallisilta, mutta nekin oli pilattu Ikean kertakäyttöfilosofialla. Ne kun olivat halvalla ja huonosti valmistettuja, ja tutullakin ne hajosivat muutamassa vuodessa.
Täälläkin on kokemusta noista ikean täyspuisista kalusteista, ihan täyttä pashaa nekin ovat. Lack ynnä muu pahvi/paperi roska on sitten vielä oma lukunsa! Se on sitä ikea-kalustetta ihan omimmillaan.
Ei Lackeissa ole mitään vikaa. Meillä on molempien lasten huoneissa ja kirjastohuoneessa kaksi pöytää. Kestäneet hyvin vuosia. Hinta/laatusuhde on hyvä ja ne saa myös kiertoon helposti.
Itse keräsin nuo kaikki ilmaiseksi Torista. Kaksi valkoista pöytää annoin naapurin teinille.
Ihmisten käsitys laadusta on todella heikkoa, mikäli on sitä mieltä ettei laadussa ole vikaa, kun puhutaan pelkästä pahvista ja paperista kyhätystä huonekalusta. Kummallinen ajatus, että muutaman vuoden kestänyt kaluste on laadukas. Varmaan 70 luvun stereoiden pahvilaatikkokin on huippulaadukas säilytyskaluste. Itsellä on ollut käytössä tuollainen pahvilaatikko VHS ja DVD-levyjen säilytykseen vuosikymmeniä. Sitä on kanneltu satoja kertoja makuuhuoneen ja olohuoneen välillä, silti se on vasta alkanut hajota. Painoakin laatikolla oli niin paljon, että Lack pöytä hajosi laskettuani laatikon sille.
Lackin laatu/hintasuhde on hyvä ja lasteni huoneissa hyllyt ovat olleet jo monta vuotta.
Ne on nätit ja tyylikkäät ja käyttötarkoitukseensa sopivat.
Kestäneet hyvin, koska kösittelemme kaikkia huonekaluja hyvin.
Jos sinulle kelpaa roska, mikäpä siinä. Kuitenkin näistä kertakäyttö kalusteista kertyy valtavat jätevuoret, ei se teilläkään ikuisesti kestä.
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.
On täysin mahdotonta tehdä heikompia, pahvia ja paperia heikompaa materiaalia ei ole käytettävissä huonekaluihin. Ellei kaikista surkeimmatkaan kalusteet ole kertakäyttökalusteita, kai sitten eivät mitkään.
Kyllä ne on kertakäyttökalusteita.
Nykyään kertakäyttökulttuuria on niin laajalle levinnyttä, jotta surkeintakin roskaa pidetään laadukkaana. Kalliita noi lack-kalusteet on siihen nähden mistä ne on valmistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Ei tullut lounas mistään. Ihan itse kävelivät paikalliseen ravintolaan ja ostivat lounaan omilla rahoillaan.
Yksi äidin työkavereista asui työsuhdeasunnossa. Ei ollut hääppöinen, mutta yksinhuoltajana oli siihen tyytyminen.
Kansakoulun yläkerta-asuntokaan ei kummoinen ollut, sinne ei edes tullut vettä. Vesi oli haettava alakerrasta, ja vessakäyntejä varten oli ulkohuussi. Pyykki pestiin käsin puulämmitteisessä ulkosaunassa, kuinkas muutenkaan.
. Myöhemmin vanhempani ostivat oman asunnon, ihan tavallisen kerrostalokolmion, ja vasta liki viisikymppisinä rakensivat omakotitalon.En nyt moittisi heidän elämäänsä superhelpoksi ja heitä huonoiksi vanhemmiksi ja ihmisiksi. Parhaansa tekivät ja ihan hyvin pärjäsivät.
Heillä oli helppo elämä. Surkea vanhemmuus riitti ja itse ei tarvinnut edes koulutusta juuri hankkia että pääsi virkaan.
Hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan tai päiväkodissa. Kun olivat itse vahtivuorossa, työnsivät lapset pois jaloistaan pihalle. Kuudelta oli perunoita, silloin piti tulla kotiin, mutta muuten saivat olla omassa kotonaan rauhassa kun lapsista ei ollut huolta, missä lie liitusivat kylillä, ei kiinnostanut.
Ikävää, että teillä oli noin. Meillä ei kylläkään ollut.
Väitätkö että suuret ikäluokat ulkoilivat lastensa kanssa taloyhtiön hiekkalaatikolla ja keinuissa työnsivät vauhtia, kuten nykyvanhemmat?
Eivät todellakaan. Ikkunasta huudettiin kuudelta että syömään!Mun vanhemmat on suuria ikäluokkia (v 47 syntyneitä), asuttiin kyllä omakotitaloalueella. Muistan että äitini istui pihassa hiekkalaatikolla kanssani, ja antoi keinussa vauhtia. Muistan myös että käytiin läheisissä leikkipuistoissa, ja takapihaan rajautuvassa metsikössä kuljin äidin kanssa. Sain luvan kanssa kulkea samalla kadulla asuvien kavereiden kotona, toinen oli yhden, ja toinen kolmen talon päässä meidän talosta. Kauemmaksi ei saanut lähteä. Joten väitän, että minun suurten ikäluokkien äitini ulkoili minun kanssani paljon vaikka kävi myös töissä.
Isäni usein pyysi minut mukaansa kun hän teki jotakin pihatyötä, korjasi autoa tms. Olin isän pikku apulainen, ojentelin työkaluja, kyselin, isä vastaili. Isä muka opetti minut huoltamaan polkupyörääni, olin tietenkin liian pieni, mutta sain kokeilla. Isä opetti käyttämään tietokonetta kun se meille hankittiin.
Myös ihan pienestä lapsesta saakka kävimme koko perhe metsälenkeillä koirien kanssa, sienestämässä ja marjastamassa. Me teimme paljon asioita perheenä.
Toki vanhempani kärsivät omien vanhempiensa sotatraumoista, sitä en kiellä. Ja nämä traumat näkyivät kyllä lapsillekin, kun nyt vanhempana olen syy-seuraussuhteet ymmärtänyt. Mutta silti sanoisin että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus suurten ikäluokkien vanhempien kanssa. He eivät todellakaan olleet välinpitämättömiä. Tämä on minun kokemukseni suurten ikäluokkien vanhemmista. Jokaisella on omansa eikä voi yleistää, että kaikilla olisi samanlaista.
Tuo on tosiaan sinun oma kokemuksesi. Itse muistan ala-asteelta, kun yksi luokkani tyttö kertoi mitä oli touhunnut isän kanssa. Me muut ihmeteltiin sitä kovasti, että miten isä viettää aikaa lapsensa kanssa, se tuntui ihan käsittämättömältä. Minä pelkäsin isääni, me ei ikinä juteltu eikä päätöksenteoissa lapsia ajateltu ollenkaan.
Ja tämä on tosiaan vain sinun oma kokemuksesi.
Onpa ihana mummo. Mummohan ostaa selvästi laatutuotteita eikä pilipali juttuja.
Kaikki kannattaa ottaa minkä ekaan kotiin saa ja varsinkin jos on ilmaista ja laadukasta.
Vaikka olisi pieni asunto niin tiettyihin asioihin kannattaa panostaa, kunnon sänkyyn ja isoon sohvaan. Eniten harmittaa ne pienet sohvat joissa ei mahdu makaamaan eikä kunnolla istumaan kahdestaan. Käytännössä tilaa vieviä yhden hengen tuoleja ja epämukavia.
Kantapään kautta oppineena en osta halpaa enkä pienikokoista. Tietyt jutut vaikka sullotaan, niille on löydyttävä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sänky on yksi tärkeimmistä hankinnoista ja mullakaan ei ole koskaan ollut parin tonnin sänkyä.
Nyt on kyllä tyhmä tyttö jos ei sitä ota vastaan vaan hakee mieluummin jonkun muutaman satasen resu hetekan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avuttomia ihmisiä. Minun asuntoon kukaan ei ole väkisin tuonut mitään tavaraa. Jos toisi, niin osaisin viedä pois.
Niim helppohan se on yksinändä vieraalla paikkakunnalla sohvakin roudata pois.
Minulle on ilmestynyt myös mökin terassille tavaraa. Niitäkin kiva sieltä sitten seuloa ja lajitella pois kun autoakaan ei saa lähelle. Ja jäteasemalle on 25 kilsaa väärään suuntaan.
Millään tavoin ei liity minun avuttomuutwwn vaan tuojan rajattomuuteen.
Pyysitkö tavaran tuonutta hakemaan tavaransa pois?
Idiootti kysymys. Tietenkin.
Miksi ne tavarat sitten on sinulla? Sanoisin, että idiootti vastaus.
Kun se tuoja ei hakenut niitä! Oletko kännissä vai syntymätyhmä?
No, mietin juuri sinun tyhmyyttäsi, kun annat tuoda rojuja etkä edes saa niitä viemään pois. Oletko rajaton, joka ei osaa laittaa rajoja? Itse ne rajat pitää asettaa! Ei tarvitse edes olla kännissä, jotta tuon ymmärtää.
Eli olet syntymätyhmä.
Millä sen ihmisen saa hakemaan pois jos ei se halua hakea pois? Ei se ole mikään rikos minkä voisi ilmoittaa jonnekin eikä siitä sakkoja jos ei hae.
Sitäpaitsi rajaton roudaa vain lisää jos sen tontille uudelleen päästää.
No älä sitten päästä tontillesi!
Eli jos 10 palstalaista haluaisi tuoda jätteet pihaasi, niin minkäs sille mahtaisi? En usko.
En usko olevani syntymätyhmä, mutta nyt kyllä epäilen, että et oikeasti osaa asettaa rajoja.
No nyt on riistakamera ja lukollinen puomi.
Sinä et vaan ymmärrä mistä edes puhutana kun tahvona kuvittelet etyä se roudaaja hakee roudauksensa pois jos vain pyytää. Sataprosenttista tietämättömyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Kertakäyttöimureista ja -sängyistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta sinulla on ilmeisesti laajempaakin kokemusta sellaisista. Mummosiko niitä hankki sinulle? Saitko suurenkin varaston? Miten kiitollinen olet mummollesi moisesta eleestä?
Ikävä kyllä itse olen erehtynyt ostamaan. Ikean sänky ja sohva olivat täyttä roskaa, samoin kuin Ergorapido varsi-imurikin. Ei ne oikeasti kestäneet montakaan kuukautta.
Ikean sängyistä minulla ei ole kokemusta, mutta Boschin varsi-imuri on kestänyt loistokunnossa viisi vuotta putkeen. Kävin Ikeassa kesän alussa ja sänkyosastolla kierrellessäni huomasin valikoimissa moniakin massiivipuisia sängynrunkoja. Niiden laadusta en tarkemmin tiedä, mutta jo se, että Ikeasta löytyi myös sellaisia, oli positiivisesti yllättävää. Olin ollut siinä ennakkokäsityksessä, että siellä myytäisiin vain pelkkiä lastulevykökköjä. Sainpahan opetuksen. 🙊
T. Sama
Ikävä kyllä pelkkä materiaali ei ole laadun tae. Ikean laatu on kuraa, juuri tällaisesta mainitsemastasi sängystä oli kyse.
Ikean tuotteissa ei käytetä mitään laadukkaampia ja parempia liitoksia, ja puukin kaikkein halvinta ja oksaisinta.
Jotain pinnatuoleja oli jotka päälle päin näyttivät asiallisilta, mutta nekin oli pilattu Ikean kertakäyttöfilosofialla. Ne kun olivat halvalla ja huonosti valmistettuja, ja tutullakin ne hajosivat muutamassa vuodessa.
Täälläkin on kokemusta noista ikean täyspuisista kalusteista, ihan täyttä pashaa nekin ovat. Lack ynnä muu pahvi/paperi roska on sitten vielä oma lukunsa! Se on sitä ikea-kalustetta ihan omimmillaan.
Ei Lackeissa ole mitään vikaa. Meillä on molempien lasten huoneissa ja kirjastohuoneessa kaksi pöytää. Kestäneet hyvin vuosia. Hinta/laatusuhde on hyvä ja ne saa myös kiertoon helposti.
Itse keräsin nuo kaikki ilmaiseksi Torista. Kaksi valkoista pöytää annoin naapurin teinille.
Ihmisten käsitys laadusta on todella heikkoa, mikäli on sitä mieltä ettei laadussa ole vikaa, kun puhutaan pelkästä pahvista ja paperista kyhätystä huonekalusta. Kummallinen ajatus, että muutaman vuoden kestänyt kaluste on laadukas. Varmaan 70 luvun stereoiden pahvilaatikkokin on huippulaadukas säilytyskaluste. Itsellä on ollut käytössä tuollainen pahvilaatikko VHS ja DVD-levyjen säilytykseen vuosikymmeniä. Sitä on kanneltu satoja kertoja makuuhuoneen ja olohuoneen välillä, silti se on vasta alkanut hajota. Painoakin laatikolla oli niin paljon, että Lack pöytä hajosi laskettuani laatikon sille.
Lackin laatu/hintasuhde on hyvä ja lasteni huoneissa hyllyt ovat olleet jo monta vuotta.
Ne on nätit ja tyylikkäät ja käyttötarkoitukseensa sopivat.
Kestäneet hyvin, koska kösittelemme kaikkia huonekaluja hyvin.
Jos sinulle kelpaa roska, mikäpä siinä. Kuitenkin näistä kertakäyttö kalusteista kertyy valtavat jätevuoret, ei se teilläkään ikuisesti kestä.
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.
On täysin mahdotonta tehdä heikompia, pahvia ja paperia heikompaa materiaalia ei ole käytettävissä huonekaluihin. Ellei kaikista surkeimmatkaan kalusteet ole kertakäyttökalusteita, kai sitten eivät mitkään.
Kyllä ne on kertakäyttökalusteita.
Nykyään kertakäyttökulttuuria on niin laajalle levinnyttä, jotta surkeintakin roskaa pidetään laadukkaana. Kalliita noi lack-kalusteet on siihen nähden mistä ne on valmistettu.
Kertakäyttö eli kerran käytetty ei päde huonekaluun joka on jo vuosia ollut toisella käyttäjällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Ei tullut lounas mistään. Ihan itse kävelivät paikalliseen ravintolaan ja ostivat lounaan omilla rahoillaan.
Yksi äidin työkavereista asui työsuhdeasunnossa. Ei ollut hääppöinen, mutta yksinhuoltajana oli siihen tyytyminen.
Kansakoulun yläkerta-asuntokaan ei kummoinen ollut, sinne ei edes tullut vettä. Vesi oli haettava alakerrasta, ja vessakäyntejä varten oli ulkohuussi. Pyykki pestiin käsin puulämmitteisessä ulkosaunassa, kuinkas muutenkaan.
. Myöhemmin vanhempani ostivat oman asunnon, ihan tavallisen kerrostalokolmion, ja vasta liki viisikymppisinä rakensivat omakotitalon.En nyt moittisi heidän elämäänsä superhelpoksi ja heitä huonoiksi vanhemmiksi ja ihmisiksi. Parhaansa tekivät ja ihan hyvin pärjäsivät.
Heillä oli helppo elämä. Surkea vanhemmuus riitti ja itse ei tarvinnut edes koulutusta juuri hankkia että pääsi virkaan.
Hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan tai päiväkodissa. Kun olivat itse vahtivuorossa, työnsivät lapset pois jaloistaan pihalle. Kuudelta oli perunoita, silloin piti tulla kotiin, mutta muuten saivat olla omassa kotonaan rauhassa kun lapsista ei ollut huolta, missä lie liitusivat kylillä, ei kiinnostanut.
Ikävää, että teillä oli noin. Meillä ei kylläkään ollut.
Väitätkö että suuret ikäluokat ulkoilivat lastensa kanssa taloyhtiön hiekkalaatikolla ja keinuissa työnsivät vauhtia, kuten nykyvanhemmat?
Eivät todellakaan. Ikkunasta huudettiin kuudelta että syömään!Mun vanhemmat on suuria ikäluokkia (v 47 syntyneitä), asuttiin kyllä omakotitaloalueella. Muistan että äitini istui pihassa hiekkalaatikolla kanssani, ja antoi keinussa vauhtia. Muistan myös että käytiin läheisissä leikkipuistoissa, ja takapihaan rajautuvassa metsikössä kuljin äidin kanssa. Sain luvan kanssa kulkea samalla kadulla asuvien kavereiden kotona, toinen oli yhden, ja toinen kolmen talon päässä meidän talosta. Kauemmaksi ei saanut lähteä. Joten väitän, että minun suurten ikäluokkien äitini ulkoili minun kanssani paljon vaikka kävi myös töissä.
Isäni usein pyysi minut mukaansa kun hän teki jotakin pihatyötä, korjasi autoa tms. Olin isän pikku apulainen, ojentelin työkaluja, kyselin, isä vastaili. Isä muka opetti minut huoltamaan polkupyörääni, olin tietenkin liian pieni, mutta sain kokeilla. Isä opetti käyttämään tietokonetta kun se meille hankittiin.
Myös ihan pienestä lapsesta saakka kävimme koko perhe metsälenkeillä koirien kanssa, sienestämässä ja marjastamassa. Me teimme paljon asioita perheenä.
Toki vanhempani kärsivät omien vanhempiensa sotatraumoista, sitä en kiellä. Ja nämä traumat näkyivät kyllä lapsillekin, kun nyt vanhempana olen syy-seuraussuhteet ymmärtänyt. Mutta silti sanoisin että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus suurten ikäluokkien vanhempien kanssa. He eivät todellakaan olleet välinpitämättömiä. Tämä on minun kokemukseni suurten ikäluokkien vanhemmista. Jokaisella on omansa eikä voi yleistää, että kaikilla olisi samanlaista.
Tuo on tosiaan sinun oma kokemuksesi. Itse muistan ala-asteelta, kun yksi luokkani tyttö kertoi mitä oli touhunnut isän kanssa. Me muut ihmeteltiin sitä kovasti, että miten isä viettää aikaa lapsensa kanssa, se tuntui ihan käsittämättömältä. Minä pelkäsin isääni, me ei ikinä juteltu eikä päätöksenteoissa lapsia ajateltu ollenkaan.
Ja tämä on tosiaan vain sinun oma kokemuksesi.
Siinä oli kymmenkunta tyttöä, joilla oli sama kokemus mitä minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
Jos se mummon haluama sänky ei ole sellainen minkä nuori itse haluaa? Mummo saattaa vaikka haluta erillisen rungon ja patjan, nuori itse taas pelkän runkopatjan ja jalat. Saattavat myös olla eri mieltä leveydestä, mikä sekin on sängyn käyttäjälle aika merkityksellinen juttu.
Tksiössä päädytön on huomattavasti monikäyttöisempi. Samaten kannattaa tuossa elämänvaiheessa miettiä muuttomukavuutta eli mieluiten sänky jonka saa yksin kuskattua ja joka mahtuu esimerkiksi hisseihin ja kulkee portaikoissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Niin siinähän lukee, että sanoisin kiitos! Ei lue, että sano kiitos.Etkö osaa lukea?
Fiksu myy sopimattomat kalliit hyvään hintaan ja hankkii rahalla mieleiset. Äläkä sano, että pakotin sun myymään imurisi!
Anoppini on saanut kasvatuksen, että mitään lahjaksi saatua ei saa antaa eikä myydä eteenpäin. Tuo ei ole mitenkään tavatonta vanhemman sukupolven kohdalla. Ja missä sinä niitä isoja huonekaluja säilöisit? Ethän sinä voisi niitä käyttää, koska niiden arvo romahtaisi heti ensimmäisen käytön jälkeen. Varmaan asuisit kavereillasi ja muuttaisit omaan asuntoosi vasta sen jälkeen.
Voisin kuvitella, että anoppini toimisi täsmälleen kuin ap. Hän kun on erehtymätön ja tietää muiden toiveet ja tarpeet paremmin kuin muut.
Siis mitä pahaa ap on tehnyt? Miksi vertaat sairasta anoppiasi aloittajaan, joka kuuntelee tytärtään ja pyrkii ostamaan tälle mieleistä. Jos anoppisi on hankala, vertaa häntä mielummin aapeen äitiin, joka käyttää valtaansa yli muiden.
Näköjään jäänyt yksi sana välistä. Eli ap:n äitiin tässä oli tarkoitus verrata. Pahoitteluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
Jos se mummon haluama sänky ei ole sellainen minkä nuori itse haluaa? Mummo saattaa vaikka haluta erillisen rungon ja patjan, nuori itse taas pelkän runkopatjan ja jalat. Saattavat myös olla eri mieltä leveydestä, mikä sekin on sängyn käyttäjälle aika merkityksellinen juttu.
Tksiössä päädytön on huomattavasti monikäyttöisempi. Samaten kannattaa tuossa elämänvaiheessa miettiä muuttomukavuutta eli mieluiten sänky jonka saa yksin kuskattua ja joka mahtuu esimerkiksi hisseihin ja kulkee portaikoissa jne.
Ei asumista kannata silti pelkän muuttomukavuuden kannalta miettiä. Oleellisinta on se, voiko niiden kamojen kanssa elää tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Kertakäyttöimureista ja -sängyistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta sinulla on ilmeisesti laajempaakin kokemusta sellaisista. Mummosiko niitä hankki sinulle? Saitko suurenkin varaston? Miten kiitollinen olet mummollesi moisesta eleestä?
Ikävä kyllä itse olen erehtynyt ostamaan. Ikean sänky ja sohva olivat täyttä roskaa, samoin kuin Ergorapido varsi-imurikin. Ei ne oikeasti kestäneet montakaan kuukautta.
Ikean sängyistä minulla ei ole kokemusta, mutta Boschin varsi-imuri on kestänyt loistokunnossa viisi vuotta putkeen. Kävin Ikeassa kesän alussa ja sänkyosastolla kierrellessäni huomasin valikoimissa moniakin massiivipuisia sängynrunkoja. Niiden laadusta en tarkemmin tiedä, mutta jo se, että Ikeasta löytyi myös sellaisia, oli positiivisesti yllättävää. Olin ollut siinä ennakkokäsityksessä, että siellä myytäisiin vain pelkkiä lastulevykökköjä. Sainpahan opetuksen. 🙊
T. Sama
Ikävä kyllä pelkkä materiaali ei ole laadun tae. Ikean laatu on kuraa, juuri tällaisesta mainitsemastasi sängystä oli kyse.
Ikean tuotteissa ei käytetä mitään laadukkaampia ja parempia liitoksia, ja puukin kaikkein halvinta ja oksaisinta.
Jotain pinnatuoleja oli jotka päälle päin näyttivät asiallisilta, mutta nekin oli pilattu Ikean kertakäyttöfilosofialla. Ne kun olivat halvalla ja huonosti valmistettuja, ja tutullakin ne hajosivat muutamassa vuodessa.
Täälläkin on kokemusta noista ikean täyspuisista kalusteista, ihan täyttä pashaa nekin ovat. Lack ynnä muu pahvi/paperi roska on sitten vielä oma lukunsa! Se on sitä ikea-kalustetta ihan omimmillaan.
Ei Lackeissa ole mitään vikaa. Meillä on molempien lasten huoneissa ja kirjastohuoneessa kaksi pöytää. Kestäneet hyvin vuosia. Hinta/laatusuhde on hyvä ja ne saa myös kiertoon helposti.
Itse keräsin nuo kaikki ilmaiseksi Torista. Kaksi valkoista pöytää annoin naapurin teinille.
Ihmisten käsitys laadusta on todella heikkoa, mikäli on sitä mieltä ettei laadussa ole vikaa, kun puhutaan pelkästä pahvista ja paperista kyhätystä huonekalusta. Kummallinen ajatus, että muutaman vuoden kestänyt kaluste on laadukas. Varmaan 70 luvun stereoiden pahvilaatikkokin on huippulaadukas säilytyskaluste. Itsellä on ollut käytössä tuollainen pahvilaatikko VHS ja DVD-levyjen säilytykseen vuosikymmeniä. Sitä on kanneltu satoja kertoja makuuhuoneen ja olohuoneen välillä, silti se on vasta alkanut hajota. Painoakin laatikolla oli niin paljon, että Lack pöytä hajosi laskettuani laatikon sille.
Lackin laatu/hintasuhde on hyvä ja lasteni huoneissa hyllyt ovat olleet jo monta vuotta.
Ne on nätit ja tyylikkäät ja käyttötarkoitukseensa sopivat.
Kestäneet hyvin, koska kösittelemme kaikkia huonekaluja hyvin.
Jos sinulle kelpaa roska, mikäpä siinä. Kuitenkin näistä kertakäyttö kalusteista kertyy valtavat jätevuoret, ei se teilläkään ikuisesti kestä.
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.
On täysin mahdotonta tehdä heikompia, pahvia ja paperia heikompaa materiaalia ei ole käytettävissä huonekaluihin. Ellei kaikista surkeimmatkaan kalusteet ole kertakäyttökalusteita, kai sitten eivät mitkään.
Kyllä ne on kertakäyttökalusteita.
Nykyään kertakäyttökulttuuria on niin laajalle levinnyttä, jotta surkeintakin roskaa pidetään laadukkaana. Kalliita noi lack-kalusteet on siihen nähden mistä ne on valmistettu.
Kertakäyttö eli kerran käytetty ei päde huonekaluun joka on jo vuosia ollut toisella käyttäjällään.
Moni käyttää kertakäyttöaterimia useaan kertaan, nekään siis eivät ole kertakäyttöisiä?
Monilla tuo Lack-pöytä ja hylly on kyllä kertakäyttötuote, yhden kerran sille laitetaan jokin ruukku tai muita somisteita. Se saakin sitten olla paikallaan koko kalusteen käyttöiän, eikö se ole oikeastaan yksi käyttökerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
Jos se mummon haluama sänky ei ole sellainen minkä nuori itse haluaa? Mummo saattaa vaikka haluta erillisen rungon ja patjan, nuori itse taas pelkän runkopatjan ja jalat. Saattavat myös olla eri mieltä leveydestä, mikä sekin on sängyn käyttäjälle aika merkityksellinen juttu.
Tksiössä päädytön on huomattavasti monikäyttöisempi. Samaten kannattaa tuossa elämänvaiheessa miettiä muuttomukavuutta eli mieluiten sänky jonka saa yksin kuskattua ja joka mahtuu esimerkiksi hisseihin ja kulkee portaikoissa jne.
Ei asumista kannata silti pelkän muuttomukavuuden kannalta miettiä. Oleellisinta on se, voiko niiden kamojen kanssa elää tässä ja nyt.
Lukeeko tuossa että neuvon miettimään pelkkää muuttomukavuutta? Ei lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avuttomia ihmisiä. Minun asuntoon kukaan ei ole väkisin tuonut mitään tavaraa. Jos toisi, niin osaisin viedä pois.
Niim helppohan se on yksinändä vieraalla paikkakunnalla sohvakin roudata pois.
Minulle on ilmestynyt myös mökin terassille tavaraa. Niitäkin kiva sieltä sitten seuloa ja lajitella pois kun autoakaan ei saa lähelle. Ja jäteasemalle on 25 kilsaa väärään suuntaan.
Millään tavoin ei liity minun avuttomuutwwn vaan tuojan rajattomuuteen.
Pyysitkö tavaran tuonutta hakemaan tavaransa pois?
Idiootti kysymys. Tietenkin.
Miksi ne tavarat sitten on sinulla? Sanoisin, että idiootti vastaus.
Kun se tuoja ei hakenut niitä! Oletko kännissä vai syntymätyhmä?
No, mietin juuri sinun tyhmyyttäsi, kun annat tuoda rojuja etkä edes saa niitä viemään pois. Oletko rajaton, joka ei osaa laittaa rajoja? Itse ne rajat pitää asettaa! Ei tarvitse edes olla kännissä, jotta tuon ymmärtää.
Eli olet syntymätyhmä.
Millä sen ihmisen saa hakemaan pois jos ei se halua hakea pois? Ei se ole mikään rikos minkä voisi ilmoittaa jonnekin eikä siitä sakkoja jos ei hae.
Sitäpaitsi rajaton roudaa vain lisää jos sen tontille uudelleen päästää.
No älä sitten päästä tontillesi!
Eli jos 10 palstalaista haluaisi tuoda jätteet pihaasi, niin minkäs sille mahtaisi? En usko.
En usko olevani syntymätyhmä, mutta nyt kyllä epäilen, että et oikeasti osaa asettaa rajoja.
Milläpä minä estän ihan periaatteessa ketä tahansa satunnaista ohikulkijaa tulemasta pihalleni ja heivaamasta sinne tavaraa. Tai ihan helvatin korkeat aidat pitäisi olla ettei jotain pussukkaa saisi sen yli pihalleni heitettyä. En minä voi 24/7 vahtia tonttiani, töissä on käytävä ja nukkuakin pitää. Saati pystyisi olemaan yhtä aikaa kesämökkiä ja kotipihaa vahtimassa.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Kertakäyttöimureista ja -sängyistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta sinulla on ilmeisesti laajempaakin kokemusta sellaisista. Mummosiko niitä hankki sinulle? Saitko suurenkin varaston? Miten kiitollinen olet mummollesi moisesta eleestä?
Ikävä kyllä itse olen erehtynyt ostamaan. Ikean sänky ja sohva olivat täyttä roskaa, samoin kuin Ergorapido varsi-imurikin. Ei ne oikeasti kestäneet montakaan kuukautta.
Ikean sängyistä minulla ei ole kokemusta, mutta Boschin varsi-imuri on kestänyt loistokunnossa viisi vuotta putkeen. Kävin Ikeassa kesän alussa ja sänkyosastolla kierrellessäni huomasin valikoimissa moniakin massiivipuisia sängynrunkoja. Niiden laadusta en tarkemmin tiedä, mutta jo se, että Ikeasta löytyi myös sellaisia, oli positiivisesti yllättävää. Olin ollut siinä ennakkokäsityksessä, että siellä myytäisiin vain pelkkiä lastulevykökköjä. Sainpahan opetuksen. 🙊
T. Sama
Ikävä kyllä pelkkä materiaali ei ole laadun tae. Ikean laatu on kuraa, juuri tällaisesta mainitsemastasi sängystä oli kyse.
Ikean tuotteissa ei käytetä mitään laadukkaampia ja parempia liitoksia, ja puukin kaikkein halvinta ja oksaisinta.
Jotain pinnatuoleja oli jotka päälle päin näyttivät asiallisilta, mutta nekin oli pilattu Ikean kertakäyttöfilosofialla. Ne kun olivat halvalla ja huonosti valmistettuja, ja tutullakin ne hajosivat muutamassa vuodessa.
Täälläkin on kokemusta noista ikean täyspuisista kalusteista, ihan täyttä pashaa nekin ovat. Lack ynnä muu pahvi/paperi roska on sitten vielä oma lukunsa! Se on sitä ikea-kalustetta ihan omimmillaan.
Ei Lackeissa ole mitään vikaa. Meillä on molempien lasten huoneissa ja kirjastohuoneessa kaksi pöytää. Kestäneet hyvin vuosia. Hinta/laatusuhde on hyvä ja ne saa myös kiertoon helposti.
Itse keräsin nuo kaikki ilmaiseksi Torista. Kaksi valkoista pöytää annoin naapurin teinille.
Ihmisten käsitys laadusta on todella heikkoa, mikäli on sitä mieltä ettei laadussa ole vikaa, kun puhutaan pelkästä pahvista ja paperista kyhätystä huonekalusta. Kummallinen ajatus, että muutaman vuoden kestänyt kaluste on laadukas. Varmaan 70 luvun stereoiden pahvilaatikkokin on huippulaadukas säilytyskaluste. Itsellä on ollut käytössä tuollainen pahvilaatikko VHS ja DVD-levyjen säilytykseen vuosikymmeniä. Sitä on kanneltu satoja kertoja makuuhuoneen ja olohuoneen välillä, silti se on vasta alkanut hajota. Painoakin laatikolla oli niin paljon, että Lack pöytä hajosi laskettuani laatikon sille.
Lackin laatu/hintasuhde on hyvä ja lasteni huoneissa hyllyt ovat olleet jo monta vuotta.
Ne on nätit ja tyylikkäät ja käyttötarkoitukseensa sopivat.
Kestäneet hyvin, koska kösittelemme kaikkia huonekaluja hyvin.
Jos sinulle kelpaa roska, mikäpä siinä. Kuitenkin näistä kertakäyttö kalusteista kertyy valtavat jätevuoret, ei se teilläkään ikuisesti kestä.
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.
On täysin mahdotonta tehdä heikompia, pahvia ja paperia heikompaa materiaalia ei ole käytettävissä huonekaluihin. Ellei kaikista surkeimmatkaan kalusteet ole kertakäyttökalusteita, kai sitten eivät mitkään.
Kyllä ne on kertakäyttökalusteita.
Nykyään kertakäyttökulttuuria on niin laajalle levinnyttä, jotta surkeintakin roskaa pidetään laadukkaana. Kalliita noi lack-kalusteet on siihen nähden mistä ne on valmistettu.
Kertakäyttö eli kerran käytetty ei päde huonekaluun joka on jo vuosia ollut toisella käyttäjällään.
Moni käyttää kertakäyttöaterimia useaan kertaan, nekään siis eivät ole kertakäyttöisiä?
Monilla tuo Lack-pöytä ja hylly on kyllä kertakäyttötuote, yhden kerran sille laitetaan jokin ruukku tai muita somisteita. Se saakin sitten olla paikallaan koko kalusteen käyttöiän, eikö se ole oikeastaan yksi käyttökerta.
Kuten sanottu sain hyllyt ja pöydät ia ne on olleet kovassa käytössä. Monenlaisessa käytössä nuo pöydätkin, mm printterin alla ja nyt vierashuoneen yöpöytänä.
Hyllyjä on mm kodinhoitohuoneessa ihan pesuaineille yms
Meidän makkarissa kirjahyllynä ja lapsilla kirjahyllyinä
Hyvin ovat kestäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Ei tullut lounas mistään. Ihan itse kävelivät paikalliseen ravintolaan ja ostivat lounaan omilla rahoillaan.
Yksi äidin työkavereista asui työsuhdeasunnossa. Ei ollut hääppöinen, mutta yksinhuoltajana oli siihen tyytyminen.
Kansakoulun yläkerta-asuntokaan ei kummoinen ollut, sinne ei edes tullut vettä. Vesi oli haettava alakerrasta, ja vessakäyntejä varten oli ulkohuussi. Pyykki pestiin käsin puulämmitteisessä ulkosaunassa, kuinkas muutenkaan.
. Myöhemmin vanhempani ostivat oman asunnon, ihan tavallisen kerrostalokolmion, ja vasta liki viisikymppisinä rakensivat omakotitalon.En nyt moittisi heidän elämäänsä superhelpoksi ja heitä huonoiksi vanhemmiksi ja ihmisiksi. Parhaansa tekivät ja ihan hyvin pärjäsivät.
Heillä oli helppo elämä. Surkea vanhemmuus riitti ja itse ei tarvinnut edes koulutusta juuri hankkia että pääsi virkaan.
Hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan tai päiväkodissa. Kun olivat itse vahtivuorossa, työnsivät lapset pois jaloistaan pihalle. Kuudelta oli perunoita, silloin piti tulla kotiin, mutta muuten saivat olla omassa kotonaan rauhassa kun lapsista ei ollut huolta, missä lie liitusivat kylillä, ei kiinnostanut.
Ikävää, että teillä oli noin. Meillä ei kylläkään ollut.
Väitätkö että suuret ikäluokat ulkoilivat lastensa kanssa taloyhtiön hiekkalaatikolla ja keinuissa työnsivät vauhtia, kuten nykyvanhemmat?
Eivät todellakaan. Ikkunasta huudettiin kuudelta että syömään!Mun vanhemmat on suuria ikäluokkia (v 47 syntyneitä), asuttiin kyllä omakotitaloalueella. Muistan että äitini istui pihassa hiekkalaatikolla kanssani, ja antoi keinussa vauhtia. Muistan myös että käytiin läheisissä leikkipuistoissa, ja takapihaan rajautuvassa metsikössä kuljin äidin kanssa. Sain luvan kanssa kulkea samalla kadulla asuvien kavereiden kotona, toinen oli yhden, ja toinen kolmen talon päässä meidän talosta. Kauemmaksi ei saanut lähteä. Joten väitän, että minun suurten ikäluokkien äitini ulkoili minun kanssani paljon vaikka kävi myös töissä.
Isäni usein pyysi minut mukaansa kun hän teki jotakin pihatyötä, korjasi autoa tms. Olin isän pikku apulainen, ojentelin työkaluja, kyselin, isä vastaili. Isä muka opetti minut huoltamaan polkupyörääni, olin tietenkin liian pieni, mutta sain kokeilla. Isä opetti käyttämään tietokonetta kun se meille hankittiin.
Myös ihan pienestä lapsesta saakka kävimme koko perhe metsälenkeillä koirien kanssa, sienestämässä ja marjastamassa. Me teimme paljon asioita perheenä.
Toki vanhempani kärsivät omien vanhempiensa sotatraumoista, sitä en kiellä. Ja nämä traumat näkyivät kyllä lapsillekin, kun nyt vanhempana olen syy-seuraussuhteet ymmärtänyt. Mutta silti sanoisin että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus suurten ikäluokkien vanhempien kanssa. He eivät todellakaan olleet välinpitämättömiä. Tämä on minun kokemukseni suurten ikäluokkien vanhemmista. Jokaisella on omansa eikä voi yleistää, että kaikilla olisi samanlaista.
Tuo on tosiaan sinun oma kokemuksesi. Itse muistan ala-asteelta, kun yksi luokkani tyttö kertoi mitä oli touhunnut isän kanssa. Me muut ihmeteltiin sitä kovasti, että miten isä viettää aikaa lapsensa kanssa, se tuntui ihan käsittämättömältä. Minä pelkäsin isääni, me ei ikinä juteltu eikä päätöksenteoissa lapsia ajateltu ollenkaan.
Ja tämä on tosiaan vain sinun oma kokemuksesi.
Siinä oli kymmenkunta tyttöä, joilla oli sama kokemus mitä minulla.
Ja mun luokalla noin puolella lapsista oli ihan normaalit kotiolot joissa asioita tehtiin sekä isän että äidin kanssa. Vaikka jokainen perhe on omanlaisensa, tietyt peruselementit ovat yleensä vain paria eri vaihtoehtoa. On osallistuva isä tai välinpitämätön isä, on työssä käyvä äiti tai kotiäiti.. tuskin kenelläkään on niin että 100% kaikista suunnilleen samanikäisistä on samanlaisia tai samassa tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Eipä se kertakäyttöistä ole kun meillä olleet jo vuosia ja käytettyinä ne jo saimme.