Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Niin siinähän lukee, että sanoisin kiitos! Ei lue, että sano kiitos.Etkö osaa lukea?
Fiksu myy sopimattomat kalliit hyvään hintaan ja hankkii rahalla mieleiset. Äläkä sano, että pakotin sun myymään imurisi!
Anoppini on saanut kasvatuksen, että mitään lahjaksi saatua ei saa antaa eikä myydä eteenpäin. Tuo ei ole mitenkään tavatonta vanhemman sukupolven kohdalla. Ja missä sinä niitä isoja huonekaluja säilöisit? Ethän sinä voisi niitä käyttää, koska niiden arvo romahtaisi heti ensimmäisen käytön jälkeen. Varmaan asuisit kavereillasi ja muuttaisit omaan asuntoosi vasta sen jälkeen.
Anopin mielestä antaessaan lahjan hän edelleen omistaa sen annetun lahjan, ja voi tarvittaessa hakea lahjan takaisin. Näin on käynytkin. Ei tosin toimi toisinpäin, kun anopille vie lahjan, lahja on hänen.
Anopille on myös täysi mahdottomuus ostaa sellaista lahjaa, joka ilahduttaisi lahjan saajaa. Lahjan tärkein tarkoitus on ilahduttaa häntä itseään.Voisin kuvitella, että anoppini toimisi täsmälleen kuin ap. Hän kun on erehtymätön ja tietää muiden toiveet ja tarpeet paremmin kuin muut.
Arvatkaapa, miksi ei oteta anopilta lahjoja vastaan?
Ei ap jyrännyt lahjoja vaan mummo.
Mimun anoppini haki jopa kirppikseltä pois yhden pieneksi jääneen villatakin koska häneltä saatuja lahjoja ei saa myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Niinpä, vaikka nykyään ollaankin olevinaan niin vastuullisia kuluttajia ja jauhetaan jatkuvasti ilmaston lämpenemisestä ja co2-päästöistä. Paljon sanoja, vain teot puuttuu.
Mutta mummoa ei saa ohjata vastuulliseen kuluttamiseen vaan hänellä pitää olla oikeus ostaa pohautella mitä sattuu.
Kertakäyttökrääsäkö on mielestäsi vastuullista kulutusta. Mummohan oli halunnut ostaa laadukkaampaa näiden kertakäyttöimurien ja sänkyjen tilalle.
Mummo olisi halunnut ostaa tavaroita joita ei haluta ja jotka ei sovi ja joista ei pidetä.
Eli ostaa pohauttaa ostaa pohauttamisen riemusta.
Kerskakulutusta jos mikä!
Nuori itse halusi toimivia mieleisiä hyviä tavararoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Eiks ihmiset voi ostaa omilla säästöillään?
Ei mulla ainakaan ollut mitään säästöjä. Siinä kohtaa kun sain ekan kesätyöpaikan, vanhemmat alkoi veloittaa multa pientä vuokraa, eivätkä enää ostaneet muuta kuin tietty ruuat ja jotku hygieniatarvikkeet. Kesätyörahat oli siis pakko säästää loppuvuoden vuokraa ja esim. vaate- ja koulukirjatarpeita varten. Ei niistä ollut mitään säästössä kun kotoa piti muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Niin siinähän lukee, että sanoisin kiitos! Ei lue, että sano kiitos.Etkö osaa lukea?
Fiksu myy sopimattomat kalliit hyvään hintaan ja hankkii rahalla mieleiset. Äläkä sano, että pakotin sun myymään imurisi!
Anoppini on saanut kasvatuksen, että mitään lahjaksi saatua ei saa antaa eikä myydä eteenpäin. Tuo ei ole mitenkään tavatonta vanhemman sukupolven kohdalla. Ja missä sinä niitä isoja huonekaluja säilöisit? Ethän sinä voisi niitä käyttää, koska niiden arvo romahtaisi heti ensimmäisen käytön jälkeen. Varmaan asuisit kavereillasi ja muuttaisit omaan asuntoosi vasta sen jälkeen.
Anopin mielestä antaessaan lahjan hän edelleen omistaa sen annetun lahjan, ja voi tarvittaessa hakea lahjan takaisin. Näin on käynytkin. Ei tosin toimi toisinpäin, kun anopille vie lahjan, lahja on hänen.
Anopille on myös täysi mahdottomuus ostaa sellaista lahjaa, joka ilahduttaisi lahjan saajaa. Lahjan tärkein tarkoitus on ilahduttaa häntä itseään.Voisin kuvitella, että anoppini toimisi täsmälleen kuin ap. Hän kun on erehtymätön ja tietää muiden toiveet ja tarpeet paremmin kuin muut.
Arvatkaapa, miksi ei oteta anopilta lahjoja vastaan?
Meillä tämä sama äitini kanssa. Hommaan myös kuului, että lapsena tehtiin äidin pyynnöstä ja aloitteesta toivelistat joulupukille.
Se tuntui olevan lista "tämmöistä nyt ei sit ainakaan hankita!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Mummohan nimenomaan ei edes tarjonnut vanhoja vaan uutta ei-toivottua pitää olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin just 7 tuntia lapsen huoneen ennen koulun alkua.
Hänellä on 42 pyyhekumia. Koulusta on saatu tasan yksi puolikas eikä me ole ostettu yhtäkään.
Arvatkaas kuka on tänne ne kantanut?
Onko teitä myös paheksuttu, kun teillä on niiiin paljon tavaraa? 😏
ON! Ja jokaikistä ostosta jonka olen itse tehnyt lapselle!
Mun äiti on samanlainen. Raahaa mulle aina milloin mitäkin hilavitkutinta "Kun oli halpa" "katso miten söpö" "Marjatallakin on tämmöinen!". Kun itse esittelen jotain asiaa jonka olen ostanut niin tulee valitusta kuin "aina shoppailen ja tuhlaan rahaa" ja "sultahan loppuu kohta tila!" . Logiikka? :D
Nykyään olen onnistunut saamaan hänet ostamaan itselleni lähinnä syötäviä tuotteita. Nekin on usein hyyyyyvin erikoisia ja sillä rajalla tuleeko niille koskaan käyttöä. Viimeksi sain erikoista maustetta ihan tavallisessa kaupan purkissa saatesanoilla "sitten kun se loppuu niin et sitten heitä sitä purkkia pois! Voin ottaa sen mökille!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Älä naurata. Kyllä niitä elinikäisiksi ajateltuja mööpeleitä siirreltiin eteenpäin jo kauan ennen nykyaikaa, kun ne eivät enää olleetkaan niin kivoja. Kuinka monella on vielä esimerkiksi se ah-niin-ihana ja ajaton 80-luvun nahkasohva? Viitsittiinkö sitä lopulta verhoilla uudelleen, vai hankkiuduttiinko siitä eroon ja ostettiin uusi muka ajaton tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Niin siinähän lukee, että sanoisin kiitos! Ei lue, että sano kiitos.Etkö osaa lukea?
Fiksu myy sopimattomat kalliit hyvään hintaan ja hankkii rahalla mieleiset. Äläkä sano, että pakotin sun myymään imurisi!
Anoppini on saanut kasvatuksen, että mitään lahjaksi saatua ei saa antaa eikä myydä eteenpäin. Tuo ei ole mitenkään tavatonta vanhemman sukupolven kohdalla. Ja missä sinä niitä isoja huonekaluja säilöisit? Ethän sinä voisi niitä käyttää, koska niiden arvo romahtaisi heti ensimmäisen käytön jälkeen. Varmaan asuisit kavereillasi ja muuttaisit omaan asuntoosi vasta sen jälkeen.
Anopin mielestä antaessaan lahjan hän edelleen omistaa sen annetun lahjan, ja voi tarvittaessa hakea lahjan takaisin. Näin on käynytkin. Ei tosin toimi toisinpäin, kun anopille vie lahjan, lahja on hänen.
Anopille on myös täysi mahdottomuus ostaa sellaista lahjaa, joka ilahduttaisi lahjan saajaa. Lahjan tärkein tarkoitus on ilahduttaa häntä itseään.Voisin kuvitella, että anoppini toimisi täsmälleen kuin ap. Hän kun on erehtymätön ja tietää muiden toiveet ja tarpeet paremmin kuin muut.
Arvatkaapa, miksi ei oteta anopilta lahjoja vastaan?
Ei ap jyrännyt lahjoja vaan mummo.
Mimun anoppini haki jopa kirppikseltä pois yhden pieneksi jääneen villatakin koska häneltä saatuja lahjoja ei saa myydä.
Meillä oli kauhea kriisi, kun olin pistänyt pois lasten pieneksi jääneitä vaatteita, myös anopin "lahjoja". Ne rievut olisi pitänyt säilöä (meidän loputtomiin varastoihin) siltä varalta, että miehen sisarukset lisääntyvät ja tarvitsevat. Sama koski myös leluja ja muita tarvikkeita. Kyllä sitä itse kullakin on tilaa säilöä vaunut, pinnasängyn jne varuiksi. Miehen veli on vanhapoika ja sisko vela. Ei ole tullut tarvetta. Mun lapset on jo koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Lisää täyttä puppua.
Nykyään ollaan taloudellisia ja jörkeviä. Nuoret varsinkin ostaa hyvin harkiten ja kierrättää ja ostaa kirppiksiltä
Sekä vaatteensa että huonekalunsa.
Ja ap:han juuri kertoi että se kerskakuluttaja on nimenomaan mummo! Muut haluaa ostaa harkiten ja kerralla mieleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Totta. 80 luvullakin sohvat maksoivat pienen omaisuuden, nykyään uuden halpis sohvan saa muutamalla prosentilla keskituloisen kuukausituloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Ei tullut lounas mistään. Ihan itse kävelivät paikalliseen ravintolaan ja ostivat lounaan omilla rahoillaan.
Yksi äidin työkavereista asui työsuhdeasunnossa. Ei ollut hääppöinen, mutta yksinhuoltajana oli siihen tyytyminen.
Kansakoulun yläkerta-asuntokaan ei kummoinen ollut, sinne ei edes tullut vettä. Vesi oli haettava alakerrasta, ja vessakäyntejä varten oli ulkohuussi. Pyykki pestiin käsin puulämmitteisessä ulkosaunassa, kuinkas muutenkaan.
. Myöhemmin vanhempani ostivat oman asunnon, ihan tavallisen kerrostalokolmion, ja vasta liki viisikymppisinä rakensivat omakotitalon.En nyt moittisi heidän elämäänsä superhelpoksi ja heitä huonoiksi vanhemmiksi ja ihmisiksi. Parhaansa tekivät ja ihan hyvin pärjäsivät.
Heillä oli helppo elämä. Surkea vanhemmuus riitti ja itse ei tarvinnut edes koulutusta juuri hankkia että pääsi virkaan.
Hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan tai päiväkodissa. Kun olivat itse vahtivuorossa, työnsivät lapset pois jaloistaan pihalle. Kuudelta oli perunoita, silloin piti tulla kotiin, mutta muuten saivat olla omassa kotonaan rauhassa kun lapsista ei ollut huolta, missä lie liitusivat kylillä, ei kiinnostanut.
Ikävää, että teillä oli noin. Meillä ei kylläkään ollut.
Väitätkö että suuret ikäluokat ulkoilivat lastensa kanssa taloyhtiön hiekkalaatikolla ja keinuissa työnsivät vauhtia, kuten nykyvanhemmat?
Eivät todellakaan. Ikkunasta huudettiin kuudelta että syömään!Mun vanhemmat on suuria ikäluokkia (v 47 syntyneitä), asuttiin kyllä omakotitaloalueella. Muistan että äitini istui pihassa hiekkalaatikolla kanssani, ja antoi keinussa vauhtia. Muistan myös että käytiin läheisissä leikkipuistoissa, ja takapihaan rajautuvassa metsikössä kuljin äidin kanssa. Sain luvan kanssa kulkea samalla kadulla asuvien kavereiden kotona, toinen oli yhden, ja toinen kolmen talon päässä meidän talosta. Kauemmaksi ei saanut lähteä. Joten väitän, että minun suurten ikäluokkien äitini ulkoili minun kanssani paljon vaikka kävi myös töissä.
Isäni usein pyysi minut mukaansa kun hän teki jotakin pihatyötä, korjasi autoa tms. Olin isän pikku apulainen, ojentelin työkaluja, kyselin, isä vastaili. Isä muka opetti minut huoltamaan polkupyörääni, olin tietenkin liian pieni, mutta sain kokeilla. Isä opetti käyttämään tietokonetta kun se meille hankittiin.
Myös ihan pienestä lapsesta saakka kävimme koko perhe metsälenkeillä koirien kanssa, sienestämässä ja marjastamassa. Me teimme paljon asioita perheenä.
Toki vanhempani kärsivät omien vanhempiensa sotatraumoista, sitä en kiellä. Ja nämä traumat näkyivät kyllä lapsillekin, kun nyt vanhempana olen syy-seuraussuhteet ymmärtänyt. Mutta silti sanoisin että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus suurten ikäluokkien vanhempien kanssa. He eivät todellakaan olleet välinpitämättömiä. Tämä on minun kokemukseni suurten ikäluokkien vanhemmista. Jokaisella on omansa eikä voi yleistää, että kaikilla olisi samanlaista.
Tuo on tosiaan sinun oma kokemuksesi. Itse muistan ala-asteelta, kun yksi luokkani tyttö kertoi mitä oli touhunnut isän kanssa. Me muut ihmeteltiin sitä kovasti, että miten isä viettää aikaa lapsensa kanssa, se tuntui ihan käsittämättömältä. Minä pelkäsin isääni, me ei ikinä juteltu eikä päätöksenteoissa lapsia ajateltu ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Totta. 80 luvullakin sohvat maksoivat pienen omaisuuden, nykyään uuden halpis sohvan saa muutamalla prosentilla keskituloisen kuukausituloista.
Mutähän ihmettä sinä sössötät taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Lisää täyttä puppua.
Nykyään ollaan taloudellisia ja jörkeviä. Nuoret varsinkin ostaa hyvin harkiten ja kierrättää ja ostaa kirppiksiltä
Sekä vaatteensa että huonekalunsa.
Ja ap:han juuri kertoi että se kerskakuluttaja on nimenomaan mummo! Muut haluaa ostaa harkiten ja kerralla mieleistä.
Väärin, mummo ei ollut se, joka halusi kertakäyttöimurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaiveltiin suvun varastot ja elämä aloitettiin näillä vanhoilla käytetyillä tavaroilla. Nykyään pitää olla uutta, mieleistä ja sellaista, joita voi somessa esitellä.
Ennen suku pääsi kätevästi siirtämään kerskakulutuksensa jäännökset nuorille, jotka joutuivat myös hävittämään ne sitten kun lopulta ostivat uutta ja mieleistä. Mikä on muuttunut? Nuoret ostavat heti uutta (tai käytettyä) ja mieleistä, suku joutuu itse miettimään mihin tunkevat käyttökelpoiset mutta ei enää niin mieleiset kamppeet uuden ja mieleisen tilalta. Miksi omilleen lähtevää nuorta syyllistetään tässä kuviossa?
Kerskakulutus on kyllä enemmän nykyajan ilmiö, ennen jopa kyseltiin saisiko sitä ja tätä käytettyä tavaraa nuoren asuntoon. Ei tavaraa ole tarvinnut ennen tyrkyttää, vaan sille oli kysyntää. Nykyään lähes kaikki paras tavara menee kaatopaikalle, kierrätykseen päätyy huonoin. Tämä siksi, että rikkaimmat eivät arvosta tavaraa, vaan hävittävät sen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Kerskakulutus on ennen kaikkea kasari-ilmiö eli nämä samaiset ihmiset jotka nyt on opiskelijoiden isovanhempia juppeili olan takaa.
Minunkin appivanhempani pistivät kerralla koko omakotitalon huonekalut ja astiat jne uusiksi.
Tavara on jatkuvasti halventunut, 70 luvulla halvinkin sohva maksoi koko kuukauden palkan. Nykyään huonekalut ja muu tavara ovat halvempia kuin koskaan ennen, suhteutettuna rahan arvoon tai palkkaan. Siksi ongelma on juuri nyt suurin.
Lisää täyttä puppua.
Nykyään ollaan taloudellisia ja jörkeviä. Nuoret varsinkin ostaa hyvin harkiten ja kierrättää ja ostaa kirppiksiltä
Sekä vaatteensa että huonekalunsa.
Ja ap:han juuri kertoi että se kerskakuluttaja on nimenomaan mummo! Muut haluaa ostaa harkiten ja kerralla mieleistä.
Väärin, mummo ei ollut se, joka halusi kertakäyttöimurin.
Mummo halusi kerskakuluttaa ja ostaa pohauttaa tavaroita joita ei haluta.
Kunhan vaan saa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon apu on ehdollista. Jos oikein ymmärsin,
mummo oli kuitenkin itse tarjoutunut ostamaan tarvittavia tavaroita ja huonekaluja.Ikävää nuoren kannalta, että tarjoukseen oli koira haudattuna, eikä setullut vilpittömästi hyvää hyvyyttä. Vaikka toisaalta, ehkä osasitte odottaa että näin kävisi?
Ikävä tapaus, onneksi harvinaista.
Mulla ainakin on mukava mummo, samoin ystävilläni. Todella monia opiskelukavereitani ovat isovanhemmat autelleet ja ihan ehdoitta. En ole kuullut, että kukaan olisi tullut kaupoille mukaan. ;)Juu, ei mummut ja papat kuleksi nuorten mukana ostoksilla. Keksitty stoori ap:lla.
Mummuja ja pappoja on monen ikäisiä. Yhdellä tutulla noin viiskymppisellä on 16v lapsenlapsi. Ei kaikki odota edes täysikäisyyteen saakka lapsien tekemistä..
Niinhän se menee matalan älykkyyden suvuissa.
Alue: Aihe vapaa
Anopin mielestä antaessaan lahjan hän edelleen omistaa sen annetun lahjan, ja voi tarvittaessa hakea lahjan takaisin. Näin on käynytkin. Ei tosin toimi toisinpäin, kun anopille vie lahjan, lahja on hänen.
Anopille on myös täysi mahdottomuus ostaa sellaista lahjaa, joka ilahduttaisi lahjan saajaa. Lahjan tärkein tarkoitus on ilahduttaa häntä itseään.
Voisin kuvitella, että anoppini toimisi täsmälleen kuin ap. Hän kun on erehtymätön ja tietää muiden toiveet ja tarpeet paremmin kuin muut.
Arvatkaapa, miksi ei oteta anopilta lahjoja vastaan?