Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Tämä kuvaa hyvin 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden kykyä "vanhemmuuteen".
Lapset ovat olleet kouluttamattomalla perhepäivähoitajalla, päiväkodissa (seimi tai lastentarha) tai sukulaisilla hoidossa. Lapsia on hoidatettu usein ja pitkiä aikoja mummoloissa. Nykyään näistä vastuutaan välttelevistä hulttiovanhemmista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus. Monissa tapauksissa lapset otettaisiin huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Ei tullut lounas mistään. Ihan itse kävelivät paikalliseen ravintolaan ja ostivat lounaan omilla rahoillaan.
Yksi äidin työkavereista asui työsuhdeasunnossa. Ei ollut hääppöinen, mutta yksinhuoltajana oli siihen tyytyminen.
Kansakoulun yläkerta-asuntokaan ei kummoinen ollut, sinne ei edes tullut vettä. Vesi oli haettava alakerrasta, ja vessakäyntejä varten oli ulkohuussi. Pyykki pestiin käsin puulämmitteisessä ulkosaunassa, kuinkas muutenkaan.
. Myöhemmin vanhempani ostivat oman asunnon, ihan tavallisen kerrostalokolmion, ja vasta liki viisikymppisinä rakensivat omakotitalon.En nyt moittisi heidän elämäänsä superhelpoksi ja heitä huonoiksi vanhemmiksi ja ihmisiksi. Parhaansa tekivät ja ihan hyvin pärjäsivät.
Heillä oli helppo elämä. Surkea vanhemmuus riitti ja itse ei tarvinnut edes koulutusta juuri hankkia että pääsi virkaan.
Hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan tai päiväkodissa. Kun olivat itse vahtivuorossa, työnsivät lapset pois jaloistaan pihalle. Kuudelta oli perunoita, silloin piti tulla kotiin, mutta muuten saivat olla omassa kotonaan rauhassa kun lapsista ei ollut huolta, missä lie liitusivat kylillä, ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä."
Milloin ja millä paikkakunnalla näin oli?
Ei ainakaan tavallisten kirkonkylien pankeissa. Mistään keskuskeittöstäkään ei ollut kuultukaan. Joka koulullakin oli omat keittäjät.
Helsingissä. Olin Yhdyspankin sivukonttorissa töissä. Talletusten esimiehenä nainen joka oli ennen pankkiuraa kotiäitinä 12 vuotta, keskikoulu.
Pääkassana yyhoo joka asui neljän lapsen kanssa Ruusankadulla sadan neliön työsuhdeasunnossa. Ei ollut kuin kauppakoulu.
Työsuhdelounaaseen kuului salaatti, pääruoka ja jälkiruoka. He syöttivät myös perheensä sillä lounaalla.
Kävivät muös mm kampaajalla nurkan takana kerran viikossa työajalla.
Tuollaiseen elintasoon ei nykyään pääse Helsingissä kuin perintörikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Heitettäisipä nykyvanhemmat 60-luvulle, niin sormi suussa olisivat.
Niin? Jos heitettäisiin 60-luvun vanhemmat edes 1910-luvulle, niin sormi suussa olisivat.
Vierailija kirjoitti:
Heitettäisipä nykyvanhemmat 60-luvulle, niin sormi suussa olisivat.
Äitiysloma 3 kk ja 6-päiväinen työviikko, tosin lauantaisin hommat loppuivat klo 14 tehtaissa ja konttoreissa. Nykymammat tekisivät itsarin kun nykyään uupuvat jokun oitavat 4 vutta purjo-petteriä korona /lue P-P in päivkodissa)...
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan siinä jotain sellaista, että vanhemmat haluaisivat että heidän lapsensa eläisivät suht/ just samanlaista elämää, kuin hekin?
Kaikki arvot, mielipiteet ja jopa makuasiat olisivat heidän mukaisiaan.
Toki jopa yhteiskuntakin yrittää ahtaa kaikkia samanlaiseen muottiin, mikä kulloinkin on vallallaan.
Mikä ei kuitenkaan ikinä täysin ( toivottavasti) tule toteutumaan.
Helpointa toki aina on niillä, jotka tavallaan sopeutuvat.
Enkä nyt tarkoita mitään rikollista, enemmänkin sellaista että osaa ajatella hieman laajemmin ja uskaltaa elää hieman enemmän itsensä näköisesti.Vallanhalua ja rajattomuutta se on.
Mummo haluaa ostaa mulle Mielen iurin ja Unikulman monenn tonnin sängyn, lue Mummo on vallanhakuinen.... Helvetti olisin ollut iloinen jos mummoni tai edes vanhemapni olisivat ostaneet mulle patjan kämäseen soluasuntoon , tai edes auttaneet sen sen Jyskin 20 eken patjan kuljetuksessa toissa syksynä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Isäni opiskeli opettajaksi opettajaseminaarissa ja toki pääsikin sen jälkeen töihin, alkuun kylläkin määräaikaisena.
Äitini sai ensimmäisen työpaikkansa ilman koulutusta, kirkkoherranviraston asiakaspalvelijana. Myöhemmin kävi pankin järjestämän koulutuksen, jotta sai töitä pankin asiakaspalvelijana.Tyystin ilman koulutusta pääsi esimerkiksi tehtaalle tuotantotyöntekijäksi - kuten nykyisinkin.
Aivan. Eli heppoisella koulutuksella pääsi suoraan töihin, työnantaja jopa koulutti.
Pankki oli kotirouville avoinna aina. Keskikoulu riitti, työnantaja koulutti ja työsuhde-edut olivat hyvät.
Opettajaseminaari heppoinen koulutus? Enpä sanoisi. Siihen aikaan muuten ei ollut valtion takaamia opintolainoja. Niinpä isäni, köyhän perheen lapsi, ei saanut lainaa, koska pankki pelkäsi ettei lainaa makseta takaisin.
Juu pankki koulutti työntekijänsä, muttei sinnekään kaikki halukkaat päässeet.
Töitä oli tarjolla kyllä likipitäen kaikille normaaleille, mutta ei ne palkat isoja olleet.Erittäin heppoinen koulutus oli. Nykyään samaan hommaan menee ainakin tuplasti enemmän aikaa ka silti virka on epävarma.
Pankkien palkat oli hyviä. Lisäksi sai halvan työsuhdeasunnon, paljon koulutusta, halvat lainat ja työpaikkalounaan. Sitä ruokaa oli niin paljon, että siitä sai ruokittua vielä perheenkin illalla.
Olet aivan sairas päästäsi.
Oli paljon koulutusta, mutta sitten taas ei juuri mitään koulutusta ja sekin heppoista? Ja pankin halvat työsuhdeasunnot??? WTF?
Lounaan maksoivat kyllä äitini ja työkaverinsa ihan itse eikä sitä kotiin asti tuotu 😄😄😄Oletko kännissä kun ei lukeminen onnistu?
Rautalangasta:
Pankkiin pääsi surkealla koulutuspohjalla. Sen jälkeen työnantaja tarjosi runsaasti koulutusta.
Pitääkö tavuttaa että tajuat?
Pankin konttoreihin tuli lounas keskuskeittiöstä. Sen loput sai viedä kotiin. Eli perhekin söi siitä vielä.
Kyllä. Pankeilla oli erittäin hyviä ja huokeita työsuhdeasuntoja.
Te toki ette sitä tarvinneet kun te saitte sen halvalla kunnalta jo!
Sitten tuli 90-luku ja tuo porukka saneerattiin ulos viisikymppisinä. Seuraavat 10-15 vuotta leipäjonossa, kunnes pieneksi jääneellä eläkkeellä ja osa edelleen leipäjonossa. Niin, ensin oli kaikki paremmin kuin nyt, mutta sitten oli kaikki huonommin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin rajattoman äidin ja isoäidin kokonaan ulos kuviosta! Rajaton äiti, isä, anoppi ja appiukko pilaa parisuhteen, lastenkasvatuksen ja perhe-elämän.
Riittävä välimatka auttaa väleihin. Vähintään 500 kilometriä on aina hyvä. Yksi keino on vähentää nyt yhteydenpitoa isoäitiin. Kieltäydytte kaikesta rahallisesta avusta, teette ja maksatte nuoren hankinnat itse ja mummoa ei oteta mukaan ostoskäynneille.
Esimerkiksi Torista saa ilmaiseksi ja edullisesti tavaroita kotiin: Huonekaluja, astioita, kodinkoneita ja kodintekstiilejä. Vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä. Patjat ja sängyt kannattaa kuitenkin hankkia uutena, koska makuuhuoneen kalusteissa on ludevaara.
Käytettynä ostetut vaatteet ja tavarat pitää pestä tai käsitellä, jotta mukana ei kulkeudu kotiin koiperhosen toukkia, luteita tai muita tuhohyönteisiä. Pakkanen ja lämpö ovat tehokkaat tavat torjua tuholaisia.
Vaatteet ja tekstiilit pestään 60 asteessa. Vaatteet ja tekstiilit voi myös pakastaa. Asteita pitää olla yli -18 ja pakastuksen tulee kestää vähintään 72 tuntia.
Ja lisäksi nuoren vanhempine pitää myös antaa nuoren hoitaa itse asunnohankinta ja muut jujut eikä sekaantua yhtään tähän muuttoon tai kämpän hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, että joitain kiukuttaa jonkun sisustus "vaatimukset".
Mutta;
Jos on varaa ja mahdollisuuksia sisustaa tai tehdä muutakin, niin pitäisikö silloinkin kärvistellä ja tyytyä koska niin vain "kuuluu" tehdä?
Ei helkkari ( anteeksi nyt vaan)!
Jos itse perisin tai voittaisin mukavan summan, en taatusti asuisi päivääkään nykyisessä asunnossani.
Siinä ei ole mitään vikaa, on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa ja jopa mukavat naapurit.
Sijainti on oikeastaan suurin syy, miksi en viihdy.
No tietenkin pitää kärvistellä, kun kerran aiemminkin on kärvistelty. Opiskelija, varsinkaan nuori opiskelija ei ikinä ikinä ikinä saa elää nykyisen peruselintason mukaan, kun se ei ole sama kuin 70-luvun peruselintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Itse ostin ensimmäiseksi imuriksi viiden huntin dysonin. Ei ole ns. "normaaliin" imuriin paluuta. Siinä vaiheessa kun kaksio on dysonilla imuroitu niin toinen kaivaa vasta jätti-imuria kaapista. Isommissa asunnoissa sitten robotti hoitaa päivittäisen imuroinnin ja vaikeammat paikat dysonilla. Boomerit elää vielä jossain 70-luvulla milloin teknologiaa ei juuri ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin rajattoman äidin ja isoäidin kokonaan ulos kuviosta! Rajaton äiti, isä, anoppi ja appiukko pilaa parisuhteen, lastenkasvatuksen ja perhe-elämän.
Riittävä välimatka auttaa väleihin. Vähintään 500 kilometriä on aina hyvä. Yksi keino on vähentää nyt yhteydenpitoa isoäitiin. Kieltäydytte kaikesta rahallisesta avusta, teette ja maksatte nuoren hankinnat itse ja mummoa ei oteta mukaan ostoskäynneille.
Esimerkiksi Torista saa ilmaiseksi ja edullisesti tavaroita kotiin: Huonekaluja, astioita, kodinkoneita ja kodintekstiilejä. Vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä. Patjat ja sängyt kannattaa kuitenkin hankkia uutena, koska makuuhuoneen kalusteissa on ludevaara.
Käytettynä ostetut vaatteet ja tavarat pitää pestä tai käsitellä, jotta mukana ei kulkeudu kotiin koiperhosen toukkia, luteita tai muita tuhohyönteisiä. Pakkanen ja lämpö ovat tehokkaat tavat torjua tuholaisia.
Vaatteet ja tekstiilit pestään 60 asteessa. Vaatteet ja tekstiilit voi myös pakastaa. Asteita pitää olla yli -18 ja pakastuksen tulee kestää vähintään 72 tuntia.
Ja lisäksi nuoren vanhempine pitää myös antaa nuoren hoitaa itse asunnohankinta ja muut jujut eikä sekaantua yhtään tähän muuttoon tai kämpän hankintaan.
Miksi rinnastat samanarvoiseen asemaan nuoren vanhemmat ia nuoren sukulaiset?
Kyllä me vanhemmat nimenomaan ollaan mm muuttamassa ja ollaan myös sekä hankittu nuorelle (nuoren toivomia) tavaroita sekä oltu mukana ostamassa ja maksamassa hänen hankintojaan.
On myös neuvottu mm vakuutusasioissa, laitettu lamput kattoon, oltu tekemässä muuttosiivousta ja autettu etänä, kun on tullut ongelmia.
Sukulaiset on ihan eri asia kuib muuttavan nuoren vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Meillä on Dysonin varsi-imuri, jolla imuroidaan koko omakotitalo yli 100 m2. On ollut erittäin hyvä ja näppärä. Nopea ottaa käyttöön ja imuroida vaikka joku yksittäinen kohta/huone tarpeen mukaan esim. keittiössä / eteisessä. Sitten toki imuroidaan viikottain kaikki huoneet kerralla. Normaali imuri on hankala ja raskas perässä vedettävä sekä vaikea kaivaa kaapista, siksi vaihdettiin tuohon varsi-imuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse pitäisi saada päättää.
Mutta jos ei onnistu, niin itse kyllä ottaisin nuo kalliit tuotteet vastaan ja sanoisin kiitos!
Ottaisit iloisena vastaan ruotsinlaivan kokoisen sohvan, mikä vie asunnosta kaiken vapaan tilan, tai mikron ja moccamasterin joiden takia keittiöön ei jää enää sen vertaa tilaa että saisit leipälautasen ja voirasian mahtumaan työtasolle, tai imurin mikä täyttää kaikkien muidenkin siivousvälineiden tilan pienestä kaapista? Kiittele sinä, mutta älä pakota muita kiittämään.
Niin siinähän lukee, että sanoisin kiitos! Ei lue, että sano kiitos.Etkö osaa lukea?
Fiksu myy sopimattomat kalliit hyvään hintaan ja hankkii rahalla mieleiset. Äläkä sano, että pakotin sun myymään imurisi!
Jos tuo mummo oikeasti haluaisi auttaa, niin hän ostaisi lapsenlapselle sen, mitä se tyttö kertoo tarvitsevansa eikä sitä, mitä mummon mielestä tyttö tarvitsee.
Jos joku näkee arvokkaan sohvan tai ylimitoitetun imurin olevan hyvä sijoitus tulevaan, niin otetaanko yhtään huomioon, että tarpeet muuttuvat?
Mummoa ei voi pakottaa, mitään ei myöskään ole pakko ottaa. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin ensimmäiseksi imuriksi viiden huntin dysonin. Ei ole ns. "normaaliin" imuriin paluuta. Siinä vaiheessa kun kaksio on dysonilla imuroitu niin toinen kaivaa vasta jätti-imuria kaapista. Isommissa asunnoissa sitten robotti hoitaa päivittäisen imuroinnin ja vaikeammat paikat dysonilla. Boomerit elää vielä jossain 70-luvulla milloin teknologiaa ei juuri ollut.
No tämä on sitä nykyajan kerskakulutusta, joka täyttää kaatopaikat. Ennen ostettiin kestävää, eikä hetken mielijohteesta aina uutta tilalle. Ne 70 luvun imurit ovat vielä toimintakuntoisia, sinun imurisi on vastaavassa iässä kaatopaikan täytettä. Se siitä kestävästä kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo mummo oikeasti haluaisi auttaa, niin hän ostaisi lapsenlapselle sen, mitä se tyttö kertoo tarvitsevansa eikä sitä, mitä mummon mielestä tyttö tarvitsee.
Jos joku näkee arvokkaan sohvan tai ylimitoitetun imurin olevan hyvä sijoitus tulevaan, niin otetaanko yhtään huomioon, että tarpeet muuttuvat?
Tuossahan nimenomaan otetaan huomioon se, että tarpeet muuttuvat, kun kaikki ostetaan tulevia isompia asuntoja silmälläpitäen, eikä välitetä tämän hetken tarpeista. Tosi uudet/uudehkot perheasunnotkin ovat niin pieniä, että yksiön huonekalut sopivat niihin erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin ensimmäiseksi imuriksi viiden huntin dysonin. Ei ole ns. "normaaliin" imuriin paluuta. Siinä vaiheessa kun kaksio on dysonilla imuroitu niin toinen kaivaa vasta jätti-imuria kaapista. Isommissa asunnoissa sitten robotti hoitaa päivittäisen imuroinnin ja vaikeammat paikat dysonilla. Boomerit elää vielä jossain 70-luvulla milloin teknologiaa ei juuri ollut.
No tämä on sitä nykyajan kerskakulutusta, joka täyttää kaatopaikat. Ennen ostettiin kestävää, eikä hetken mielijohteesta aina uutta tilalle. Ne 70 luvun imurit ovat vielä toimintakuntoisia, sinun imurisi on vastaavassa iässä kaatopaikan täytettä. Se siitä kestävästä kehityksestä.
Tarkennetaan, ollut jo vuosikymmeniä kaatopaikan täytteenä.
Alue: Aihe vapaa
Ikuista lomailua. Vanhemmuus erittäin helppoa. Ellei olematonta.