Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ikuisesti kiitollinen omalle isoäidilleni, joka kehoitti ostamaan laatua, arkkitehti kun oli. Saatiin rahaa huonekaluihin häälahjaksi. Laitettiin kaikki kalliiseen italialaiseen sohvaan. Meillä on sama sohva edelleen 40 vuoden käytön jälkeen, verhoiltiin juuri toisen kerran. Samoin saatiin miehen vanhemmilta lahjaksi Artekin jatkettava ruokapöytä ja neljä satulavyötuolia. Muutama tuoli on hankittu lisää ja vyöt uusittu.
Ihan kiva, jos on pysyvä asunto. Opiskelija tuskin asuu loppuelämäänsä siinä 20 neliön vuokrayksiössä. Itsekin olen joutunut laittamaan huonekaluja vaihtoon aina muuttaessa, kun vanhat eivät ole mahtuneet tai muuten olleet enää käytännöllisiä uudessa asunnossa.
Sänky on melkeinpä ainoa, mihin kannattaa tuossa vaiheessa satsata.
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Minulla on tämäntyyppisestä kokemusta myös, oma äitini on tuollainen kontrolloiva. Se on vaikuttanut vielä pitkään aikuisenakin niin, että yhä viisikymppisenä kamppailen sen kanssa, missä kaupungissa minulla on oikeus asua.
Tuttu nuori muutti juuri omaan ensimmäiseen asuntoon ja hänelle on ollut osoin ja tärkein juttu se, että on saanut sisustaa ihan oman mielen mukaan. Hänkin muuten halusi yksiöön varsi-imurin, ne ovat näköjään nuorten juttu. Eli antakaa nuoren valita, ap.
Mulle isovanhemmat halusi maksaa uunin uuteen kotiin. Sain ostaa mieluisan. Kaikki tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotkasta saa kivoja runkosarja sänkyjä ja sohvia. Sellainen pikkumikro maksaa parikymppiä Prismasta. Varsi imuri on näppärä, kun ei nuorella sotkua tule.
Hyvä kun ostitte edulliset huonekalut. Ne voi vaihtaa nopeaa, kun eivät kestäkkään kauaa. Saa vaihdettua sisustusta aina kun haluaa
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Sänky nyt on viimeinen asia, jossa mummon annetaan tehdä mielensä mukaan. Paska sänky rikkoo selän ja vie yöunet, niin siinä ei mummon mielipiteellä oo väliä, että se olis mummon mielestä hyvä. Sänky ostetaan nukkujan toiveen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Unohdit tästä sen litanian miten aina hiihdettiin kouluun vastatuuleen sudet kantapäitä syöden ja niin kauhean kiitollisia oltiin aina kun joku antoi leivänkyrsän ja töitä tehtiin 24/7 jne
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Mun kämppä on tämä versio "Ei me osteta sulle uusia. Sä voit ottaa tuolta varastosta tuon vuodesohvan ja me ollaan säästetty sulle nää astiat. Isän työpaikka vaihtaa toimistokalusteita ja isän pomo lupasi yhen poistettavan työpöydän sulle." Nyt 15 vuotta myöhemmin koitan vähitellen vaihtaa sisustusta mieleiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Sänky nyt on viimeinen asia, jossa mummon annetaan tehdä mielensä mukaan. Paska sänky rikkoo selän ja vie yöunet, niin siinä ei mummon mielipiteellä oo väliä, että se olis mummon mielestä hyvä. Sänky ostetaan nukkujan toiveen mukaan.
Juu, kun ne peevelin mummut haluu aina sitä Hästensiä.
Kaikella kunnoituksella 18 vuotiaan käsitys sisustamisesta on 18 vuotiaan käsitys sisustamisesta. On varmasti mukava laitella ensimmäistä kotiaan, mutta siinä iässä myös tehdään paljon typeriä ja kannattamattomia päätöksiä. Mummonkin mielipiteillä on varmasti jokin perusteltu kokemus tavaroista, joten en ihan lähtisi häntäkään tyrmäämään vain siksi kun tyttäresi haluaa ehdottomasti yhden turhimmista tavaroista varsi-imurin. Jos on tilan puutteesta kyse järkevintä olisi siinä tapauksessa hankkia muutamalla kympillä Ikean siivoussetti. Se ei todellakaan vie tilaa varsi-imurinkaan verran.
Jos sinä äitinä haluat suojella tytärtäsi voit aivan hyvin kauniisti kiittää äitiäsi hyvästä tahdota ja ehdottaa, että sitten kun tyttäresi ihan oikeasti löytää paikkansa ja kotinsa olisi varmasti taoudellinen apu tervetullutta. Silloin apu kohdentuisi todellisiin tarpeisiin kuin 18 vuotiaan hömpötyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mummo maksaa, niin totta kai hän saa halutessaan päättää. Jos tätä ei halua, niin sitten voi maksaa itse. Sillä saa itse täyden päätäntävallan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Unohdit tästä sen litanian miten aina hiihdettiin kouluun vastatuuleen sudet kantapäitä syöden ja niin kauhean kiitollisia oltiin aina kun joku antoi leivänkyrsän ja töitä tehtiin 24/7 jne
Juhannusaattonakin kouluun lähtiessä piti kaivaa paljain käsin polkupyörä metrin korkuisesta lumihangesta, ja jos vahingossa kaivoi veljen pyörän, piti se jälleen peittää ja alkaa uudelleen kaivamaan omaa pyörää, ja sen takia myöhästyi joulujuhlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jätit joitakin keskeisiä asioista kertomatta. Opiskelijakämppä on siis yksiö. Montako neliötä? Millainen pohjakuva? Onko sängylle alkovi vai tuleeko se vain huoneen johonkin nurkkaan? Millaiset mitat siinä mummon valitsemassa sängyssä on eli löytyykö sille ylipäänsä tilaa asunnosta? Entä sopiiko yksiöön myös sohva? Eli ennen kuin aletaan edes valita huonekaluja, pitäisi olla selvillä, minkä kokoiseen asuntoon niitä viedään eli neliömäärän lisäksi tarvitaan mittoja. Onko sillä mummolla ylipäänsä käsitystä, mitä siihen opiskelijakämppään mahtuu, niin että jää vielä liikkumatilaa? Entä onko kovinkaan "terveellistä" kalustaa nuorelle opiskelijatytölle heti alkuun täydellinen asunto? En minä ainakaan olisi halunnut asua missään mummolassa. No eipä siitä ollut pelkoakaan, kun aloittelin opintoja. Oli pieni alivuokralaishuone, jossa heteka, puhki-istuttu nojatuoli, pieni kirjoituspöytä, tuoli ja keittolevy. Nurkassa yksi komero. Olen 40-lukulainen, mutta ei tulisi mieleenikään päsmäröidä lapsenlapsen hankintoja. Antaisin ehkä jonkun summan rahaa ja kehottaisin hankkimaan mieleisiään tarpeellisia tavaroita.
Mummun kanssa toimitaan niin, että vietetään rattoisa ilta netissä ja annetaan mummun valita sieltä kalleimmat mööpelit ja kodinkoneet, hintavinta kahvikonetta air fryeria unohtamatta. Sitten lasketaan kaikki hinnat yhteen ja ja annetaan mummulle tilinumero. Jos mummu sitten joskus tulee kyläilemään niin ei se enää muista mitään. Tiedäb hyvin miten mummuja tulee käsitellä, me ollaan täynnä metkuja ja aina valmiita pahantekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Unohdit tästä sen litanian miten aina hiihdettiin kouluun vastatuuleen sudet kantapäitä syöden ja niin kauhean kiitollisia oltiin aina kun joku antoi leivänkyrsän ja töitä tehtiin 24/7 jne
Kovat ajat ne koittavat vielä sinunkin sukupolvelle. Huolestuttaa vaan että mitenkä te niistä tulette selviämään
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Oliko tämä jokin parodia? Tuollaisia ihmisiä on nimittäin oikeasti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Mun kämppä on tämä versio "Ei me osteta sulle uusia. Sä voit ottaa tuolta varastosta tuon vuodesohvan ja me ollaan säästetty sulle nää astiat. Isän työpaikka vaihtaa toimistokalusteita ja isän pomo lupasi yhen poistettavan työpöydän sulle." Nyt 15 vuotta myöhemmin koitan vähitellen vaihtaa sisustusta mieleiseksi.
Tarkalleen tämä.
Rajattoman ihmisen vallankäyttöä tuo on. Takertumista.
Anteeksi kovasti, olen itsekin 40-luvulla syntynyt ja tarkoitin tuon vähän niin kuin vitsiksi.