Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Mun nuori sai itse valita kotoa mitä haluaa mukaansa. Sen lisäksi keräsin Torista ja Facebookin ryhmistä kaikenlaista tarpeellista, joista otti mitä halusi ja loput vein mökille, koska siellä oli niille käyttöä.
Muutama kattila odottaa nuorempaa siskoa.
Kaihtimet ostin minä, koska ne sattui olemaan puoleen hintaan ja suunnilleen ainoat jotka nuoren asunnon hankalan mallisiin ikkunoihin sai muuten kuin mittatilauksena (mikä maksaa maltaita).
Viimeksi haki taas ilmaiseksi löytämäni farkunsinisen maton ja siihen sopivan samanvärisen ruukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljentytär muutti pari vuotta sitten omaan ensimmäiseen kotiin. Hän teki toivelistan jouluiksi ja synttäreiksi tavaroista, ihan siis netissä linkki ko tavaraan. Oli hyvin tarkka maku ja halusi tietynmerkkisiä tavsroita. Niitä annettiin lahjoinq ja sai toivomansa. Aika k-pää pitäisi olla, että ei täytä toisen tärkeää lahjatoivetta, vaan antaisi jonkun ihan muun jutun oman mielensä mukaan.
Mummolla tässä ketjussa ei ole mielessä tytön paras, vaan oma napa. Hän haluaa sisustaa tytön kotia kuin jotain nukkekotia itselleen. Se on jännä, miten ikä ja elämänkokemus ei kerro todellisuudessa yhtään, onko joku ihminen itsekäs, vai osaako asettua toisen asemaan. Vanha voi olla henkisesti kehittymätön ja nuori paljon kehittyneempi ja jalompi luonne.
Vierailija kirjoitti:
Mun nuori sai itse valita kotoa mitä haluaa mukaansa. Sen lisäksi keräsin Torista ja Facebookin ryhmistä kaikenlaista tarpeellista, joista otti mitä halusi ja loput vein mökille, koska siellä oli niille käyttöä.
Muutama kattila odottaa nuorempaa siskoa.
Kaihtimet ostin minä, koska ne sattui olemaan puoleen hintaan ja suunnilleen ainoat jotka nuoren asunnon hankalan mallisiin ikkunoihin sai muuten kuin mittatilauksena (mikä maksaa maltaita).
Viimeksi haki taas ilmaiseksi löytämäni farkunsinisen maton ja siihen sopivan samanvärisen ruukun.
Varmaan poika, jolle sisustaminen ei ole niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vaan tyytyväinen, jos mummo ostaisi laadukasta tavaraa. Kiitollinen.
Varmasti joo, kun joku kielloista huolimatta väkisin tois sulle sohvan, joka täyttää koko pienen yksiön.
Mummu tietysti ostaa mitä haluaa, mutta hän ei voi viedä niitä lapsenlapsen kotiin ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuori sai itse valita kotoa mitä haluaa mukaansa. Sen lisäksi keräsin Torista ja Facebookin ryhmistä kaikenlaista tarpeellista, joista otti mitä halusi ja loput vein mökille, koska siellä oli niille käyttöä.
Muutama kattila odottaa nuorempaa siskoa.
Kaihtimet ostin minä, koska ne sattui olemaan puoleen hintaan ja suunnilleen ainoat jotka nuoren asunnon hankalan mallisiin ikkunoihin sai muuten kuin mittatilauksena (mikä maksaa maltaita).
Viimeksi haki taas ilmaiseksi löytämäni farkunsinisen maton ja siihen sopivan samanvärisen ruukun.
Varmaan poika, jolle sisustaminen ei ole niin tärkeää.
Tytär. Hänellä on erittäin tarkka maku. Ja kaunis koti - kuten meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, jätit joitakin keskeisiä asioista kertomatta. Opiskelijakämppä on siis yksiö. Montako neliötä? Millainen pohjakuva? Onko sängylle alkovi vai tuleeko se vain huoneen johonkin nurkkaan? Millaiset mitat siinä mummon valitsemassa sängyssä on eli löytyykö sille ylipäänsä tilaa asunnosta? Entä sopiiko yksiöön myös sohva? Eli ennen kuin aletaan edes valita huonekaluja, pitäisi olla selvillä, minkä kokoiseen asuntoon niitä viedään eli neliömäärän lisäksi tarvitaan mittoja. Onko sillä mummolla ylipäänsä käsitystä, mitä siihen opiskelijakämppään mahtuu, niin että jää vielä liikkumatilaa? Entä onko kovinkaan "terveellistä" kalustaa nuorelle opiskelijatytölle heti alkuun täydellinen asunto? En minä ainakaan olisi halunnut asua missään mummolassa. No eipä siitä ollut pelkoakaan, kun aloittelin opintoja. Oli pieni alivuokralaishuone, jossa heteka, puhki-istuttu nojatuoli, pieni kirjoituspöytä, tuoli ja keittolevy. Nurkassa yksi komero. Olen 40-lukulainen, mutta ei tulisi mieleenikään päsmäröidä lapsenlapsen hankintoja. Antaisin ehkä jonkun summan rahaa ja kehottaisin hankkimaan mieleisiään tarpeellisia tavaroita.
Noin ei voi tehdä ilman lahjaveroa, jos summa ylittää tietyn rajan.
Välttääkseen lahjaveron, pitää nimenomaan mennä mukaan ja ostaa se valittu tuote.
Jos antaa rahaa ja sanoo,bettä osta sillä kalusteet, niin vero menee, jos tietty summa ylittyy.
On varmaan. Myös mun mummo on syntynyt 40-luvulla ja yritti aiemmin päättää, mitä me lapsenlapset saadaan pukea päällemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ikuisesti kiitollinen omalle isoäidilleni, joka kehoitti ostamaan laatua, arkkitehti kun oli. Saatiin rahaa huonekaluihin häälahjaksi. Laitettiin kaikki kalliiseen italialaiseen sohvaan. Meillä on sama sohva edelleen 40 vuoden käytön jälkeen, verhoiltiin juuri toisen kerran. Samoin saatiin miehen vanhemmilta lahjaksi Artekin jatkettava ruokapöytä ja neljä satulavyötuolia. Muutama tuoli on hankittu lisää ja vyöt uusittu.
Ostitte sen sohvan opiskelijayksiöön?
Jos jollekin haluaa lahjan antaa, pitää noudattaa lahjan saajan toiveita, ei jyrätä omia mielipiteitään. On ihan mahdollista, että mummon ideat ovat järkeviäkin, mutta silti, kyseessä on nuoren koti.
Minulla on kokemusta kontrolloivista vanhemmista ja mieluummin hakisin ja olen hakenutkin kirppiksiltä halpaa tavaraa kuin otan heiltä enää vastaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, jätit joitakin keskeisiä asioista kertomatta. Opiskelijakämppä on siis yksiö. Montako neliötä? Millainen pohjakuva? Onko sängylle alkovi vai tuleeko se vain huoneen johonkin nurkkaan? Millaiset mitat siinä mummon valitsemassa sängyssä on eli löytyykö sille ylipäänsä tilaa asunnosta? Entä sopiiko yksiöön myös sohva? Eli ennen kuin aletaan edes valita huonekaluja, pitäisi olla selvillä, minkä kokoiseen asuntoon niitä viedään eli neliömäärän lisäksi tarvitaan mittoja. Onko sillä mummolla ylipäänsä käsitystä, mitä siihen opiskelijakämppään mahtuu, niin että jää vielä liikkumatilaa? Entä onko kovinkaan "terveellistä" kalustaa nuorelle opiskelijatytölle heti alkuun täydellinen asunto? En minä ainakaan olisi halunnut asua missään mummolassa. No eipä siitä ollut pelkoakaan, kun aloittelin opintoja. Oli pieni alivuokralaishuone, jossa heteka, puhki-istuttu nojatuoli, pieni kirjoituspöytä, tuoli ja keittolevy. Nurkassa yksi komero. Olen 40-lukulainen, mutta ei tulisi mieleenikään päsmäröidä lapsenlapsen hankintoja. Antaisin ehkä jonkun summan rahaa ja kehottaisin hankkimaan mieleisiään tarpeellisia tavaroita.
Noin ei voi tehdä ilman lahjaveroa, jos summa ylittää tietyn rajan.
Välttääkseen lahjaveron, pitää nimenomaan mennä mukaan ja ostaa se valittu tuote.
Jos antaa rahaa ja sanoo,bettä osta sillä kalusteet, niin vero menee, jos tietty summa ylittyy.
Voi ostaa laskulle ja lahjoittaja maksaa laskun. Ei tule veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Mun kämppä on tämä versio "Ei me osteta sulle uusia. Sä voit ottaa tuolta varastosta tuon vuodesohvan ja me ollaan säästetty sulle nää astiat. Isän työpaikka vaihtaa toimistokalusteita ja isän pomo lupasi yhen poistettavan työpöydän sulle." Nyt 15 vuotta myöhemmin koitan vähitellen vaihtaa sisustusta mieleiseksi.
Pitkään olet joununut kärsimään.meillä lapsi muutti opiskelemaan ja asui yksiössä. Osa tavaroista oli vanhaa ja osa uutta Ikeasta. Opiskelujen päätyttyä hän muutti pieneen kaksioon ja kaikki huonekalut työpöytää, tuolia ja yhtä pikkupöytää lukuunottamatta menivät uusiksi. Eipä olisi olluu järkeä ostaa uusia huonekaluja kolmen vuoden välein. Vanhat huonekalut lähtivät kiertoon meille itselle ja muille lapsille. Ihan järkevää käyttää vanhoja huonekaluja, jos ne sopivat. Lapsi itse ei tätä täysin ymmärätänyt, vaan olisi heittänyt yksiönsä huonekalut roskiin vaikka niissä ei ollut mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuori sai itse valita kotoa mitä haluaa mukaansa. Sen lisäksi keräsin Torista ja Facebookin ryhmistä kaikenlaista tarpeellista, joista otti mitä halusi ja loput vein mökille, koska siellä oli niille käyttöä.
Muutama kattila odottaa nuorempaa siskoa.
Kaihtimet ostin minä, koska ne sattui olemaan puoleen hintaan ja suunnilleen ainoat jotka nuoren asunnon hankalan mallisiin ikkunoihin sai muuten kuin mittatilauksena (mikä maksaa maltaita).
Viimeksi haki taas ilmaiseksi löytämäni farkunsinisen maton ja siihen sopivan samanvärisen ruukun.
Varmaan poika, jolle sisustaminen ei ole niin tärkeää.
Tytär. Hänellä on erittäin tarkka maku. Ja kaunis koti - kuten meilläkin.
Turha alapeukuttaa. Hän otti kotoaan 120-senttisen sängyn, oman valkoisen yöpöytänsä, valkoisen vuodesohvan, siihen mätsätyt valkoisn sohvapöydän, oman valkoisen työpöytänsä, kaksi korituolia.
Kaikki mukaansa ottamansa pyyhkeet ja lakanat oli sinisävyisiä, sävy sävyyn, samaten sänkyyn ja vuodesohvaan siniset sänkypeitot. Marimekon koristetyynyt molempiin, yhteensopivia. Siniset istuintyynyt korituoleihin.
Ostamani kaihtimet mätsäsi korituoleihin.
Lisäksi hän otti ruokapöydän jonka saa myös isommaksi ja siihen valkoiset pinnatuolit, jotka perin ja kunnostin ja maalasin.
Lisäksi hän otti räsymattoja, taljan ja valkoisia valaisimia.
Peruslaseja, kattiloita, savonia-aterimet, Ikean kokonaisen sinisen astiaston.
Rottinkikoreja, sinisen suihkuverhon, kylppäriin korit. Valkoisen pyykkikorin ja pystynaulakon
Kaikki tyylikästä, kaunista, laadukasta, yhteensopivaa. Iso osa minun löytöjäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, jätit joitakin keskeisiä asioista kertomatta. Opiskelijakämppä on siis yksiö. Montako neliötä? Millainen pohjakuva? Onko sängylle alkovi vai tuleeko se vain huoneen johonkin nurkkaan? Millaiset mitat siinä mummon valitsemassa sängyssä on eli löytyykö sille ylipäänsä tilaa asunnosta? Entä sopiiko yksiöön myös sohva? Eli ennen kuin aletaan edes valita huonekaluja, pitäisi olla selvillä, minkä kokoiseen asuntoon niitä viedään eli neliömäärän lisäksi tarvitaan mittoja. Onko sillä mummolla ylipäänsä käsitystä, mitä siihen opiskelijakämppään mahtuu, niin että jää vielä liikkumatilaa? Entä onko kovinkaan "terveellistä" kalustaa nuorelle opiskelijatytölle heti alkuun täydellinen asunto? En minä ainakaan olisi halunnut asua missään mummolassa. No eipä siitä ollut pelkoakaan, kun aloittelin opintoja. Oli pieni alivuokralaishuone, jossa heteka, puhki-istuttu nojatuoli, pieni kirjoituspöytä, tuoli ja keittolevy. Nurkassa yksi komero. Olen 40-lukulainen, mutta ei tulisi mieleenikään päsmäröidä lapsenlapsen hankintoja. Antaisin ehkä jonkun summan rahaa ja kehottaisin hankkimaan mieleisiään tarpeellisia tavaroita.
Noin ei voi tehdä ilman lahjaveroa, jos summa ylittää tietyn rajan.
Välttääkseen lahjaveron, pitää nimenomaan mennä mukaan ja ostaa se valittu tuote.
Jos antaa rahaa ja sanoo,bettä osta sillä kalusteet, niin vero menee, jos tietty summa ylittyy.
Voi ostaa laskulle ja lahjoittaja maksaa laskun. Ei tule veroja.
Mille laskulle? Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deja vu. Mun äidiltä eikanssa irronnut rahaa mihinkään mun tekemisiin tai haluamisiin joita hän ei hyväksynyt.
Tuossa vaiheessa asunto saattaa vaihtua tiheäänkin, vaihdetaan isompaan, alue ei miellytäkään, työt vievät toisaalla, lähdetään vaihtoon...
Ensimmäiseen asuntoon ei mihinkään huippukalliisiin huonekaluihin tosiaan kannata investoida. Makukin muuttuu tuossa iässä helposti.
Omat lapset ovat jo omillaan, kumpikin on ottanut lapsuudenkodista jotain huonekaluja mukaan, saanut sukulaisilta jotain ja jotain hommattu uusina. Kaikki ihan oman maun mukaan, eli mitään vanhoja rojuja ei ole tuputettu. Yllättävän kivan sisustuksen ovat siten tehneet, ja nythän on muodissakin erilaiset vanhemmatkin huonekalut.
Isompiin koteihin vaihtaessa on sitten osa huonekaluista menneet taas kiertoon. Uusi koti erilaisilla pohjilla, niin aina ei kaikki samat tavarat istu.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija kämppään noin 20 neliötä, niihin ostetaan pienempää tavaraa. Lisäksi monet viettävät ulkomailla osan opinnoista, kalliin "laatutavaran" myyminen opiskelijapiireissä, tai varastointi on valtavan kallista.
Mummo ei ymmärrä opiskelija kämpän mittoja, eikä vaihto-oppilasvuosista mitään.Pysyvämpiä ratkaisuja tehdään kun on ensimmäinen pysyvä (pidemmän ajan) koti.
mummon pitää maksaa sekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä varmasti 18 vuotias nuori. Jolla on itsenäinen päätös valta omasta kodistaan. Mitä sinne hankii itse tai salii muiden ostaa? Ihan oikeasti keskustelkaa asianomaisten kanssa kasvottusten suoraan.Tilanetta ei auta yhtään keskustella asiasta vetovieraiden kanssa.Ihan turha tällä kertaa sylistä mummoa,mummia yhtään mistään.Keskustelkaa niiden kanssa Ketkä asioihin oikeasti liityy! 18 vuotialla on oma pätösvalta asiasta kuitenkin ja häntä pitää kulla.Jos hänet muuton jälkeen haluatte viellä pitää elämässänne?
Hä?
Menikö mummovihabotti tilttiin?
Ilmoittaa mummolle, että rahana, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, jätit joitakin keskeisiä asioista kertomatta. Opiskelijakämppä on siis yksiö. Montako neliötä? Millainen pohjakuva? Onko sängylle alkovi vai tuleeko se vain huoneen johonkin nurkkaan? Millaiset mitat siinä mummon valitsemassa sängyssä on eli löytyykö sille ylipäänsä tilaa asunnosta? Entä sopiiko yksiöön myös sohva? Eli ennen kuin aletaan edes valita huonekaluja, pitäisi olla selvillä, minkä kokoiseen asuntoon niitä viedään eli neliömäärän lisäksi tarvitaan mittoja. Onko sillä mummolla ylipäänsä käsitystä, mitä siihen opiskelijakämppään mahtuu, niin että jää vielä liikkumatilaa? Entä onko kovinkaan "terveellistä" kalustaa nuorelle opiskelijatytölle heti alkuun täydellinen asunto? En minä ainakaan olisi halunnut asua missään mummolassa. No eipä siitä ollut pelkoakaan, kun aloittelin opintoja. Oli pieni alivuokralaishuone, jossa heteka, puhki-istuttu nojatuoli, pieni kirjoituspöytä, tuoli ja keittolevy. Nurkassa yksi komero. Olen 40-lukulainen, mutta ei tulisi mieleenikään päsmäröidä lapsenlapsen hankintoja. Antaisin ehkä jonkun summan rahaa ja kehottaisin hankkimaan mieleisiään tarpeellisia tavaroita.
Noin ei voi tehdä ilman lahjaveroa, jos summa ylittää tietyn rajan.
Välttääkseen lahjaveron, pitää nimenomaan mennä mukaan ja ostaa se valittu tuote.
Jos antaa rahaa ja sanoo,bettä osta sillä kalusteet, niin vero menee, jos tietty summa ylittyy.
Voi ostaa laskulle ja lahjoittaja maksaa laskun. Ei tule veroja.
Mille laskulle? Missä?
No aika monissa huonekalukaupoissa voi ostaa laskulle, etkö tiennyt? Viimeksi ostettiin Maskusta pihakalusteita, lasku mukaan ja näin.
Liekö ap taas kerran "miniä", oikeasti incel-Pasi.
Miksi te lähdette typerien naisvihatrollien vedätyksiin?
Tottakai mummo saa maksaessaan päättää juuri sellaisen kun haluaa omaan kotiinsa.