Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Mikä ihmeen akku imurissa? Tarkoitatko näitä imurien kevytversioita "varsi-imureita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa helppoa joillain, saada kaikki uutena ja valmiina. Voi vaan valkata mikä kelpaisi.
Jos ei mummon tarjoamat laadukkaat kodinkoneet ja huonekalut kelpaa, niin olkoon sitten ilman. Käytte Jyskistä hakemassa lastulevyhuonekalut ja ostatte versi-imurin itse. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Onko mummolla persoonallisuushäiriö?
Jos on, niin näyttää periytyneen.
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Kun hetken tota käyttää, niin kestoaika ei ole enää 30 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Opiskelija kämppään noin 20 neliötä, niihin ostetaan pienempää tavaraa. Lisäksi monet viettävät ulkomailla osan opinnoista, kalliin "laatutavaran" myyminen opiskelijapiireissä, tai varastointi on valtavan kallista.
Mummo ei ymmärrä opiskelija kämpän mittoja, eikä vaihto-oppilasvuosista mitään.
Pysyvämpiä ratkaisuja tehdään kun on ensimmäinen pysyvä (pidemmän ajan) koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä ollut tuollaisia ongelmia,että joku haluaisi väkisin ostaa jotain itselleni..
Ole tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä ollut tuollaisia ongelmia,että joku haluaisi väkisin ostaa jotain itselleni..
No, täysin keksitty juttuhan tämä on... kuka nyt todesta otti? Seuraava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Aina voi kieltäytyä.
Itseltäni on kysytty haluatko vaikka tuon tai tämän ja olen vastannut että en,jos en ole tarvinnut. Ja vastannut kyllä,jos olen tarvinnut.. ei mitään ongelmaa.
Nyt on ostettu, mitä on nuori halunnut. Jos tuo varsi-imuri on huono, voi ehkä mennä mummon luo ja sanoa, että hän oli oikeassa. Mummo on tyytyväinen tästä ja ehkä maksaa uuden ison imurin?
Muuten tuo on juuri mummon vallanhimoa ja halua pysyä mukana nuorten elämässä. Nuorten pitää kuitenkin antaa tehdä omat virheensä ja oppia niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Minun vanhempani ovat 40-luvulla syntyneitä, eivätkä ole mitenkään kamalia. Sinun kaltaisesi pas kapäät, jotka tekevät laajoja yleistyksiä, olette kamalia riippumatta siitä millä vuosikymmenellä olette syntyneet.
Olen ikuisesti kiitollinen omalle isoäidilleni, joka kehoitti ostamaan laatua, arkkitehti kun oli. Saatiin rahaa huonekaluihin häälahjaksi. Laitettiin kaikki kalliiseen italialaiseen sohvaan. Meillä on sama sohva edelleen 40 vuoden käytön jälkeen, verhoiltiin juuri toisen kerran. Samoin saatiin miehen vanhemmilta lahjaksi Artekin jatkettava ruokapöytä ja neljä satulavyötuolia. Muutama tuoli on hankittu lisää ja vyöt uusittu.
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Kai se nyt jossain vaiheessa pääsee jaloilleen ja voi ostaa mieleisiään kamoja. Noi mummojen ja vanhempien lahjoittamat kamat ovat monillekin suuresti tarpeen kun se raha ei edelleenkään kasva puussa.
Nuoren pitää joskus aikuistua. Omaan asuntoon muutto on siihen oikein oivallinen ajankohta! Omat vanhemmat voivat tukea lapsensa aikuistumista.
Siispä lapsi sisustaa nyt ensimmäisen oman kotinsa mieleisekseen ja sillä selvä. Ostakoon mummo itse itselleen kalliit imurit ja sängyt.
Vaan olisko tämäkin taas yksi provo aiheesta Köyhät vs. rikkaat? Ei nimittäin mikroissa ole niin suuria eroja, että kannattaisi kiistellä muusta kuin väristä.
Eipä ole ikinä ollut tuollaisia ongelmia,että joku haluaisi väkisin ostaa jotain itselleni..