Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne tavarat ostetaan VASTA siellä uudesta paikasta, kun tietää mitä mahtuu tai tarvii. Ei kukaan ole niin tollo että lisää muuttokuormaa , hinnat on tonneja rekalla!! Plus kanto kerostaloon, kantomiehet ym.
Tyhmä provo!!!Pöljä. Ihmisillä on ihan ikiomia pakettiautoja ja peräkärryjä, ja niitä saa jopa vuokrattua. Kaverit tai perhe kantavat ilmaiseksi.
Todella harvalla on omaa pakettiautoa. Kavereilla on parempaakin tekemistä kuin matkata 400 kilometrin päähän kantamaan sohvaa.
Aika useammalla kuin todella harvalla on pakettiauto.
Oman taloyhtiöni ja viereisen taloyhtiön parkkipaikalla en näe yhtään pakettiautoa.
Ja ne kaksi taloyhtiötä ovatkin koko maailma, vai? No, ehkä todennäköisemmin pakettiauton löytää omakotitalon kuin kerrostalon pihasta, mutta kyllä niitä silti ihan yleisesti omistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen provo taas! Opiskelijakämpät on yleensä soluja ekan vuoden opiskelijoille, ja kalustettuja. Mitään sohvia ei sinne muutenkaan voi viedä, eikä yksiöönkään. Varsi- imurit onkin huonoja, tahallasi neuvot typerää tyttöäsi väärään, molemmat olette ....Kuuntelisit äitiäsi niin et sössisi lapsesikin asioita! Outo provo tai idi.....
Vapailta markkinoilta saa kyllä yksiöitäkin, vaikka opiskelija-asuntosäätiöillä niihin olisikin pidempi jono. Jos taas asuu solussa, saa käyttää omiakin kalusteita, ja sinne omaan huoneeseensa nyt ainakin saa viedä juuri niin paljon kamaa kuin saa mahtumaan.
Sillon saa opiskelut lopettaa siihen, ja siirtyä duunariksi ilman koulutusta. Mahtava tulevaisuus!
Tai, no miksi muuttaa pois kotoa ollenkaan kun solulle nyrpistellään nenää kun hienostodiiva pukku kermaperse isin pikku- Prinsessa äitin pikku kullanmuru vaippahousu märkäkorva räkäposki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen entinen anoppini. Muutimme 18-vuotiaana silloisen poikakaverini kanssa pikkukylästä kaupunkiin opiskelemaan ja muutimme tietenkin samalla myös yhteen. Hankintalistalla oli sohva ja minun mielessäni oli tuolloin moderni ja tumma divaanisohva, joita sai ihan kohtuuhinnalla ikeasta hankittua. Olisimme sen ihan hyvin voineet poikakaverin kanssa omilla rahoilla ostaa.
Noh, anoppi alkoi sitten puhumaan, että hänen kaverinsa tyhjentää omaa taloaan ja on myymässä huonekaluja pois. Siellä oli kuulemma hyvä sohva meille. Kävimme katsomassa sohvaa ja se oli aivan hirveä rumilus - vanha, epämukava puusohva jossa oli räikeä, ruutukuvioinen kangas. Anoppi alkoi sitä meille kauppaamaan, kun "on niin hyvä ja maksaakin vain viisikymppiä ja kyllähän se opiskelijoille nyt käy ja ostakaahan se hänen kaveriltaan pois niin ei tarvi hänen kaupata sitä enempää.".
Poikakaverini ei sanonut mitään vaan myötäili vaan voimakastahtoista äitiään. Itsekään en noin nuorena vielä kehdannut sanoa suoraan "ei kiitos, etsimme toisenlaista kotiimme". Sohva lähti siis mukaamme ja jouduin sitä vuositolkulla katsomaan omassa kodissani ja miettimään, että miksi en kehdannut sanoa mitään ja miksi poikakaverinikin oli sellainen nysverö.
Tää on tää ihmeellinen ajatusmalli, että lapsiperheille ja opiskelijoille kuuluu kelvata muiden ihmisten jämät.
Vaikka heillä just pitäisi olla kaunis omantuntuinen koti, koska ovat kotona paljon ja muuten elämä on stressaavaa.
Miten niin "pitäisi olla". Minä olin opiskelijana todella kiitollinen kaikista huonekaluista, koska muuten ei olisi ollut niihin varaa. Ei mulla ollut varaa sisustaa kaunista omalaatuista kotia, olisiko muiden pitänyt sellainen minulle kustantaa?
Miksi sinusta se kaunis koti olisi kallis?
Miksi opiskelijan kuuluu ottaa muiden rumat romut?
Opiskelija päättäköön itse. Jos ei halua vanhoja, niin voi itse hankkia mieleiset. Jos itse joutuu maksumieheksi, niin vanhat tavarat voivat olla hyvinkin houkuttelevia. Meillä on katsottu, onko vanhoissa sopivia. Jos ei ole, niin sitten on hankittu uutta. Kauemmas muuttaessa voi olla helpompi hankkia uutta kuin muuttaa vanhoja huonekaluja uuteen paikkaan.
Saako opiskelija hankkiutua niistä vanhoista huonekaluista halutessaan eroon vai pitääkö hänen käyttää niitä niin pitkään, että ne hajoavat? Vielä nelikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus AP:n viimeiseen lauseeseen. Ei tämä ole 40-luvulla syntyneiden mummojen ongelma, vaan tasan 50-luvulla syntyneiden. Siitä on oikein tehty tutkimusta. Kalliita mööpeleitä ostavat lapsenlapsille ja pakottavat vastaanottamaan. Ja jos ei vastaanoteta, niin jättävät pihalle. Ihan hävettää, että mitä naapuritkin sanoo.
Kenellä aikuisella on 50-luvulla syntyneitä isovanhempia? Minun kaveriporukassa ollaan kaikki vähän päälle 30 ja vanhempamme ovat syntyneet 50- ja 60-luvuilla.
Minun lasten isovanhempi on syntynyt 50-luvulla, itse 70-luvulla ja lapset 2000-luvun alussa. Ehtii nähdä vielä monta polvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen provo taas! Opiskelijakämpät on yleensä soluja ekan vuoden opiskelijoille, ja kalustettuja. Mitään sohvia ei sinne muutenkaan voi viedä, eikä yksiöönkään. Varsi- imurit onkin huonoja, tahallasi neuvot typerää tyttöäsi väärään, molemmat olette ....Kuuntelisit äitiäsi niin et sössisi lapsesikin asioita! Outo provo tai idi.....
Vapailta markkinoilta saa kyllä yksiöitäkin, vaikka opiskelija-asuntosäätiöillä niihin olisikin pidempi jono. Jos taas asuu solussa, saa käyttää omiakin kalusteita, ja sinne omaan huoneeseensa nyt ainakin saa viedä juuri niin paljon kamaa kuin saa mahtumaan.
Ei muuta mahu kun sänky ja kirjotuspöytä. Puhutte potaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmonen provo taas! Opiskelijakämpät on yleensä soluja ekan vuoden opiskelijoille, ja kalustettuja. Mitään sohvia ei sinne muutenkaan voi viedä, eikä yksiöönkään. Varsi- imurit onkin huonoja, tahallasi neuvot typerää tyttöäsi väärään, molemmat olette ....Kuuntelisit äitiäsi niin et sössisi lapsesikin asioita! Outo provo tai idi.....
Ikään kuin opiskelijat asuisivat vain soluissa tai valmiiksi kalustetuissa yksiöissä. :D Soluista on jo suurimmaksi osaksi luovuttu opiskelija-asunnoissa, mikä onkin hyvä opiskelurauhan takaamiseksi. Kalustettuja yksiötäkin on harvassa, jos sellaisen sattuu haluamaan.
Mun äiti oli samanlainen. Sanoin, että ostetaan sitä mitä sen saaja haluaa, ei maksajan maun mukaan.
Nyt onneks toimii toisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy äidiltäsi, valitaanko sulhanenkin häiden maksajan maun mukaisesti. Mun häät maksoi esim. mun vanhemmat
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän minä olinkin tahdoton vässykkä. Olin 18-vuotias kuten poikakaverinikin, josta tykkäsin tosi paljon. En minä tuolloin nuorena ja kilttinä kehdannut korottaa ääntäni hänen äidilleen, joka niin pontevasti sohvaa meille tarjosi.
Hänen äitinsä tosiaan oli todella voimakastahtoinen ja halusi hössöttää ainoan poikansa ympärillä. Hän hankki aikuiselle pojalleen vaatteita, hankki kesätyöpaikan ja huolehti siitä, että poika käy hirvimetsällä isänsä kanssa vaikka poikaa kiinnosti vain tietokonepelit. Metsällä hän kävi joka syksy vain kerran, jotta äitinsä pysyisi tyytyväisenä.
Olimme keskustelleet poikakaverini kanssa aikaisemmin siitä, minkälainen sohva kotiimme hankitaan. Hänelle sillä sohvan ulkonäöllä ei ollut väliä, mutta minä olisin halunnut tietyntyylisen, jotta se ei ihan kovin riitele muiden huonekalujen kanssa. Siinä hetkessä, kun koko ikänsä poikansa asioista päättänyt anoppi sitten tuputtaa sohvaa ja poikakaveri vaikenee vieressä, on todella vaikea 18-vuotiaan naisenalun kieltäytyä tarjouksesta siten, ettei anoppi pahoita mieltään. Kun yhteinen elämämme oli sitten alkamassa ja muuttokuorma lähdössä kohti 250 kilometrin päässä olevaa opiskelukaupunkia, anoppi huikkasi vielä perään, että "tuokaa sitten seuraavana viikonloppuna lakanat pyykkiin, niin hän voi pestä poikansa lakanat.".
Sellainen minä olin 18-vuotiaana ja sellainen oli minun tuolloinen anoppini. Onneksi ihminen kuitenkin kasvaessaan saa rohkeutta ja minäkin osaan nykyisin kieltäytyä kohteliaasti monesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen entinen anoppini. Muutimme 18-vuotiaana silloisen poikakaverini kanssa pikkukylästä kaupunkiin opiskelemaan ja muutimme tietenkin samalla myös yhteen. Hankintalistalla oli sohva ja minun mielessäni oli tuolloin moderni ja tumma divaanisohva, joita sai ihan kohtuuhinnalla ikeasta hankittua. Olisimme sen ihan hyvin voineet poikakaverin kanssa omilla rahoilla ostaa.
Noh, anoppi alkoi sitten puhumaan, että hänen kaverinsa tyhjentää omaa taloaan ja on myymässä huonekaluja pois. Siellä oli kuulemma hyvä sohva meille. Kävimme katsomassa sohvaa ja se oli aivan hirveä rumilus - vanha, epämukava puusohva jossa oli räikeä, ruutukuvioinen kangas. Anoppi alkoi sitä meille kauppaamaan, kun "on niin hyvä ja maksaakin vain viisikymppiä ja kyllähän se opiskelijoille nyt käy ja ostakaahan se hänen kaveriltaan pois niin ei tarvi hänen kaupata sitä enempää.".
Poikakaverini ei sanonut mitään vaan myötäili vaan voimakastahtoista äitiään. Itsekään en noin nuorena vielä kehdannut sanoa suoraan "ei kiitos, etsimme toisenlaista kotiimme". Sohva lähti siis mukaamme ja jouduin sitä vuositolkulla katsomaan omassa kodissani ja miettimään, että miksi en kehdannut sanoa mitään ja miksi poikakaverinikin oli sellainen nysverö.
Tää on tää ihmeellinen ajatusmalli, että lapsiperheille ja opiskelijoille kuuluu kelvata muiden ihmisten jämät.
Vaikka heillä just pitäisi olla kaunis omantuntuinen koti, koska ovat kotona paljon ja muuten elämä on stressaavaa.
Miten niin "pitäisi olla". Minä olin opiskelijana todella kiitollinen kaikista huonekaluista, koska muuten ei olisi ollut niihin varaa. Ei mulla ollut varaa sisustaa kaunista omalaatuista kotia, olisiko muiden pitänyt sellainen minulle kustantaa?
Miksi sinusta se kaunis koti olisi kallis?
Miksi opiskelijan kuuluu ottaa muiden rumat romut?
Miten tahdoton vässykkä pitää olla, jos uhrautuu siitä, että joku tarjoaa ja itse ottaa vapaaehtoisesti tarjouksen vastaan? Ei opiskelijan KUULU ottaa mitään, hänellä on oikeus kieltäytyä jos tarjous ei ole mieleinen. Mutta aika moni opiskelija on kiitollinen niistä ilmaisista huonekaluista.
Mitä sinä riehut ja solvaat?
Ikävää, jos tosiasiat joskus satuttavat. Jos et osaa kieltäytyä tarjouksesta heittäytymättä marttyyriksi, olet tahdoton vässykkä. Silloin muiden syyttely ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen provo taas! Opiskelijakämpät on yleensä soluja ekan vuoden opiskelijoille, ja kalustettuja. Mitään sohvia ei sinne muutenkaan voi viedä, eikä yksiöönkään. Varsi- imurit onkin huonoja, tahallasi neuvot typerää tyttöäsi väärään, molemmat olette ....Kuuntelisit äitiäsi niin et sössisi lapsesikin asioita! Outo provo tai idi.....
Vapailta markkinoilta saa kyllä yksiöitäkin, vaikka opiskelija-asuntosäätiöillä niihin olisikin pidempi jono. Jos taas asuu solussa, saa käyttää omiakin kalusteita, ja sinne omaan huoneeseensa nyt ainakin saa viedä juuri niin paljon kamaa kuin saa mahtumaan.
Ei muuta mahu kun sänky ja kirjotuspöytä. Puhutte potaskaa.
Minun solussani oli sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja kirjahylly. Kun kannoin hyllyä lukuunottamatta kaikki ulos, sinne mahtui sohva (mikä toimi samalla sänkynä), pieni kirjoituspöytä ja tv-taso, ja mahtui vielä liikkumaankin.
(Siltä varalta, että takerrut ulos kantamiseen, niin ohjeistus oli että tarpeettomat tavarat viedään rappukäytävään ja sieltä voi vapaasti ottaa käyttöön jos löytyy tarvittavaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolle voi jatkossa lahjaksi sellaista, mistä itse tykkää eikä sellaista, mistä tietää mummon tykkäävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Millä perusteella? Miksi halpa ei voisi olla kestävää? Miksi halpa näyttäisi vain hetken kivalta?
Huonekaluissa halpa on itseasiassa harvoin kestävää, ellei löydä käytettynä hyviä löytöjä. Poikkeuksiakin on.
Me kannettiin juuri pojan uuteen kotiin nyt neljästi muuttanut Kallax-hylly, edelleen hyväkuntoinen ja tukeva. Sitä kamalaa kertakäyttöistä ikeapaskaa, mitä aina moititaan.
Minä tarkoitan kestävällä vähän pitempää elinkaarta, kuin muutama muutto. Enemmänkin muutama sukupolvi. :)
Tätä aihetta sivusimme mieheni kanssa, kun muutimme ja mietimme, mitä uusia huonekaluja tarvitaan. Mies kieltäytyi ehdottomasti 'laadukkaista' huonekaluista. Perusteluna oli se, ettei halua painavia huoneka!uja seuraavaan muuttoon. Toisen perustelu oli se, ettei halua turhaan hankkia huonekaluja, jotka jäävät lasten riesaksi, kun meistä aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
Kellä on, kellä ei. Yksinhuoltajana autoin hankinnoissa niin paljon kuin pystyin, mutta aina lasten toiveita kunnioittaen. Muutoin hankkivat kalusteensa omilla kesätyörahoillaan.
Kyllä mun tyttö vuokrasi ihan kämpän ku aloitti yliopistossa opiskelun ja huonekalut ostettiin uutena. Maksajina olivat minä, tytön isä, mun äiti ja tyttö itse.
Tyttö oli saanut lahjaksi paljon astioita ja muuta kodintarviketta, alkoi jo yläasteella keräilemään kaikkea omaa kotia varten.
Ei kaikki opiskelijat asu soluissa ja ole persaukisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Millä perusteella? Miksi halpa ei voisi olla kestävää? Miksi halpa näyttäisi vain hetken kivalta?
Huonekaluissa halpa on itseasiassa harvoin kestävää, ellei löydä käytettynä hyviä löytöjä. Poikkeuksiakin on.
Me kannettiin juuri pojan uuteen kotiin nyt neljästi muuttanut Kallax-hylly, edelleen hyväkuntoinen ja tukeva. Sitä kamalaa kertakäyttöistä ikeapaskaa, mitä aina moititaan.
Minä tarkoitan kestävällä vähän pitempää elinkaarta, kuin muutama muutto. Enemmänkin muutama sukupolvi. :)
Tätä aihetta sivusimme mieheni kanssa, kun muutimme ja mietimme, mitä uusia huonekaluja tarvitaan. Mies kieltäytyi ehdottomasti 'laadukkaista' huonekaluista. Perusteluna oli se, ettei halua painavia huoneka!uja seuraavaan muuttoon. Toisen perustelu oli se, ettei halua turhaan hankkia huonekaluja, jotka jäävät lasten riesaksi, kun meistä aika jättää.
Maailman paskin perustelu miehelläsi
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
No harva on noin köyhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne tavarat ostetaan VASTA siellä uudesta paikasta, kun tietää mitä mahtuu tai tarvii. Ei kukaan ole niin tollo että lisää muuttokuormaa , hinnat on tonneja rekalla!! Plus kanto kerostaloon, kantomiehet ym.
Tyhmä provo!!!Pöljä. Ihmisillä on ihan ikiomia pakettiautoja ja peräkärryjä, ja niitä saa jopa vuokrattua. Kaverit tai perhe kantavat ilmaiseksi.
Todella harvalla on omaa pakettiautoa. Kavereilla on parempaakin tekemistä kuin matkata 400 kilometrin päähän kantamaan sohvaa.
Meillä muutot on tehty oman perheen kesken vuokra-autolla. Tosin matkaa on ollut alle 200 kilometriä. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että uudet huonekalut kannattaa ostaa uudelta paikkakunnalta. Samaa tavaraa saa ympäri Suomen, joten turha niitä on hankiia muuttokuormaa lisäämään, jos ei ole pakko.
Alue: Aihe vapaa
On siellä oman miehen pakettiauto ja tuossa kadun varrella jonkun muunkin.