Miten jaksatte työpaikassa, jonne on vastenmielistä mennä?

Tänään oli viimeinen päivä, maanantaina uuteen työhön. 🤩🤩🤩

Vierailija kirjoitti:

Säästä että pärjäät karenssin yli (45 päivää +käsittelyaika) ja nauti ansiosidonnaisesta. Ihmisen parasta aikaa.

Palkka on niin pieni että kaikki menee peruselämiseen... Ap

Oon viiskymppinen ja en ole koskaan ollut työssä, josta nauttisin. Ei ole auttanut työpaikan vaihdokset, uudelleen kouluttautumiset jne. Olen tullut siihen päätelmään, ettei ole olemassa työtä, jossa viihtyisin. Oon jo luovuttanut ja hammasta purren ja v i tutuksesta kärsien odotan taas maanantaita.

Lasken päiviä ja odotan innolla kuntakokeilutapaamista, aktiivimalli pakotti pazcapaiccaan ja se myös pelastaa joko parempaan tai sitten tuttuun päivärahaan. Koita kestää AP! Vaihda parempaan, onnistuu suunnittelemalla.

T. Alle 3 viikkoa jäljellä.

Miksi pitäisi jaksaa?

Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Uutta työpaikkaa ei saa, eikä edes uuden ammatin opiskelu avannut yhtään työpaikkaa. Velkaa on, joten pakko on vaan jaksaa, vaikka ei enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin lopputilin heti, mutta ei ole varaa. Ahdistaa nyt jo maanantai. Olen kerran kokenut loppuunpalamisen ja samat merkit on jo ovella tulossa sisään. Mutta lähipiiri painostaa jatkamaan, koska mistä muuten rahaa. Olen aivan poikki, keho sanoo kohta poks... Ap

Itse olen loppuunpalanut.  Ensin meni mieli ja sitten rupesi keho reagoimaan.  Järkyttävä uupumus ja paha olo kokoajan.  Osin johtui työstä, joka tosin loppui keväällä ja sitten henkilökohtainen kriisi elämässä muutenkin.  En nuku, keho käy kierroksilla koko ajan.  

Oma työni on työnä kivaa. Epämiellyttävää siitä tekee johtamisen puute, minkä vuoksi asiat junnaavat paikallaan viikkoja ja kuukausia. On todella turhauttavaa käydä samoista asioista palavereja uudelleen ja uudelleen. Lisäksi johtajuuden puute aiheuttaa sen, että vahvimmat persoonat alkavat ottaa johtajan roolia, mikä johtaa joka suuntaa repimiseen ja siihen, että taaskaan ei mitään saada aikaiseksi.

Selviän ajattelemalla "olen täällä vain töissä" lukuisia kertoja päivässä. Olen jo aika hyvin pystynyt erottamaan oman persoonani työminästäni.

Palkkani riittää elämän perustatarpeisiin. Teen lisätöitä, joissa saan kokea ammatillista täyttymystä ja joista saan vähän lisää voita leivän päälle.

Jos olet vakituisessa työssä, lähde ensin opintovapaalle (työnantajan on pakko myöntää). Otat sen opiskeluajan hengähdystaukona töistäsi ja tuumailet samalla tulevaisuutta. Hyvässä lykyssä ne opinnot tuovat sinulle uuden suunnan ja työpaikan, tai vaihtoehtoisesti haluatkin palata takaisin uutta intoa puhkuen.

Niin tein itse ja opintovapaan päätteeksi sanoin itseni irti entisestä. Sain opintojen myötä heti uuden työpaikan kun valmistuin. 

Muutamia motivointikeinoja: Perhe, lapset, autolaina, asuntolaina, naapurit, sukulaiset, tutut ja tuntemattomat, joiden arvokkaita yleisiä mielipiteitä ihmiskunnan edustajina voi lueskella esim. vauva-palstalla.