Miten jaksatte työpaikassa, jonne on vastenmielistä mennä?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kokeilla oman ajatusmaailmani muuttamista. Jos ja kun oletan, että keholla ja mielellä on yhteys toisiinsa, aloitan tänä syksynä joogan. Odotan hitaita muutoksia, jossa lopulta hyväksyn sen, että työyhteisöni ei ole täydellinen, eikä minunkaan tarvitse olla.

Tätä olen itsekin mietiskellyt. Ap

Riemuiten kuljen

kuin kuningas mä oisin.

maantiellä herra oon

Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin.

nauran kuutamoon, nauran kuutamoon

Pakko miettiä sitä, että irtisanoutuva saa karenssia ja siihen ei ole varaa. Ja sitten pitää asioida kelan kanssa. Ja se vasta hanurista onkin.

Oletko miettinyt että ottaisit yhteyttä työterveyteen?

Hammasta purren joka aamu töihin lähden.

Mun selviytmiskonsti on se, että yritän olla tekemättä mitään ylimääräistä: Suoritan persutyöni niin hyvin kuin suinkin jaksan, enkä rankaise itseäni jos en jaksa kovin hyvin ja jos yritetään sälyttää lisätyötä niin "hups vaan" enpäs ehtinytkään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän rikkaaksi tekee se miten ihmiinen havainnoi ja katsoo maailmaa.

Elämä on taäynnä arkkityyyppejä mutta täytyy nähdä sen lävitse.

Yksi esiimerkki arkkityypeistä on esiim mielistely. Tai joku roolii jonka on omaksunut ja totuttautunut esuttämään sellaista. Kukaaan ei ole läpeensä paha. Täytyy nähdä pintaa syvemmällle.

Katsoiin sellainen kari hotakaisen kirjoittaman komedai sarjan missä opettelee puhumaan kuiin ulkolainen ja pukeutuu näyttämään sellaiseksi pitsaan paistajaksi ja hakeutuu pittserialana yriittäjäksi etä olisi mahdollisimman uskottava rooliissaan.

Kipuilin aikani kunnes olin valmis etsimään uuden paikan. Löysin häivyin entisestä. Kannatti kyllä. Missään tapauksessa en uskaltanut vain lähteä ilman uutta paikkaa.

Kysykää HUS:n työntekijöiltä.

Olen 6kk: n pätkätöissä paikassa, jota inhoan. Tämä on velvoitetyöpaikka. Sisulla teen, koska 6kk ei ole pitkä aika. Ajattelen koko ajan, että pian tämä paska loppuu ja pääsen ansiosidonnaiselle. Lasken päiviä päättymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä olette lähteneet, oletteko lähteneet tyhjän päälle, vai löytäneet uuden työpaikan? Ap

Sain uuden työpaikan.

Teillä on pehmyt asenne. Pitää taipua muttei taittua. Sellaista on työelämä 2000 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä olette lähteneet, oletteko lähteneet tyhjän päälle, vai löytäneet uuden työpaikan? Ap

Sain uuden työpaikan.

Minä etsin uuden ennenkuin irtisanouduin. Tyhjän päälle en uskaltanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä olette lähteneet, oletteko lähteneet tyhjän päälle, vai löytäneet uuden työpaikan? Ap

Sain uuden työpaikan.

Minä etsin uuden ennenkuin irtisanouduin. Tyhjän päälle en uskaltanut.

Löytäisinpä uuden heti. Mutta pelkään että keho ehtii poksahtamaan ennen sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on pehmyt asenne. Pitää taipua muttei taittua. Sellaista on työelämä 2000 luvulla.

Olen ollut työelämässä 30v. Se on ollut samanlaista koko tämän ajan. Olen sitten varmaan erityisen heikko yksilö. Ap

Säästä että pärjäät karenssin yli (45 päivää +käsittelyaika) ja nauti ansiosidonnaisesta. Ihmisen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun selviytmiskonsti on se, että yritän olla tekemättä mitään ylimääräistä: Suoritan persutyöni niin hyvin kuin suinkin jaksan, enkä rankaise itseäni jos en jaksa kovin hyvin ja jos yritetään sälyttää lisätyötä niin "hups vaan" enpäs ehtinytkään tehdä.

Tätä samaa metodia käytän minäkin. En tykkää yhtään työstäni. Teen välttämättömän minimin ja jos ei riitä, tehköön työnantaja omat ratkaisunsa, mä oon vaan töissä. Tulee paljon kevyempi olo.

Mulla on juurikin tällainen tilanne. Tai no, jaksan töihin vain työkavereiden takia, vaikkakin muutama siellä v**uttaa. Aina kun palaan vapaapäiviltä töihin, lasken jo päivä ja toisinaan tunteja seuraavaan vapaaseen. Näin ei pitäisi olla.

Olen vaihtamassa työpaikkaa heti, kunhan mieluiseen työhön aukeaa paikka.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on juurikin tällainen tilanne. Tai no, jaksan töihin vain työkavereiden takia, vaikkakin muutama siellä v**uttaa. Aina kun palaan vapaapäiviltä töihin, lasken jo päivä ja toisinaan tunteja seuraavaan vapaaseen. Näin ei pitäisi olla.

Olen vaihtamassa työpaikkaa heti, kunhan mieluiseen työhön aukeaa paikka.

Mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Mun selviytmiskonsti on se, että yritän olla tekemättä mitään ylimääräistä: Suoritan persutyöni niin hyvin kuin suinkin jaksan, enkä rankaise itseäni jos en jaksa kovin hyvin ja jos yritetään sälyttää lisätyötä niin "hups vaan" enpäs ehtinytkään tehdä.

Mitä on persutyö? Voivatko sitä tehdä ainoastaan persut?