Miehet! Tämä on helppo, mutta takuuvarma kehu naiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku miesten kesken leviävä urbaani legenda, ettei kehu saa liittyä ulkonäköön. Jokainen ylipainoinen Reija ja mallin mitat täyttävä Raija haluaa ensisijaisesti kuulla mieheltään olevansa kaunis. 

Oli minkä näköinen tahansa.

Jostain syystä kauniiksi kehuminen ei ole koskaan minusta tuntunut miltään. Olenko nyt erilainen kuin muut tytöt/naiset? Tuskin.

Minulle vieraan kehu on viesti, että toi haluaa multa jotakin.

Nyt kun kirjoitit tuon niin tajusin että vaihtelin. Jonkin aikaa sitten olin kaupungilla kävelemässä ja vastaan tuleva mies sanoi jotain "you are so beautifull!" ja jatkoi matkaa.

Hän ei halunnut mitään, kunhan kehui.

Sama oli vähän aikaa sitten vastaan tuleva nainen sanoi että minulla on tosi kaunis mekko kun meni ohi. Hänkään ei halunnut mitään.

Näistä tällaisista on tullut hyvä mieli. Muuten siitä tosissaan jää olo "mitä tuo haluaa" jos joku kauhesti turhuuksia heittelee kehuina kesken keskustelun.

Minua noi inhottaa, en minäkään heidän ulkonäköään kommentoi. Ajattelen, että tyyppi on humalassa tai yrittää jotakin.

Nämä oli ihan asiallisia ihmisiä päiväsaikaan. Eikä huudellut vaan normaalilla puheäänellä kun pääsin vierelle asti. Iso ero kännihuuteluun joka taas ei ole kehumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku miesten kesken leviävä urbaani legenda, ettei kehu saa liittyä ulkonäköön. Jokainen ylipainoinen Reija ja mallin mitat täyttävä Raija haluaa ensisijaisesti kuulla mieheltään olevansa kaunis. 

Oli minkä näköinen tahansa.

Jostain syystä kauniiksi kehuminen ei ole koskaan minusta tuntunut miltään. Olenko nyt erilainen kuin muut tytöt/naiset? Tuskin.

Minulle vieraan kehu on viesti, että toi haluaa multa jotakin.

Nyt kun kirjoitit tuon niin tajusin että vaihtelin. Jonkin aikaa sitten olin kaupungilla kävelemässä ja vastaan tuleva mies sanoi jotain "you are so beautifull!" ja jatkoi matkaa.

Hän ei halunnut mitään, kunhan kehui.

Sama oli vähän aikaa sitten vastaan tuleva nainen sanoi että minulla on tosi kaunis mekko kun meni ohi. Hänkään ei halunnut mitään.

Näistä tällaisista on tullut hyvä mieli. Muuten siitä tosissaan jää olo "mitä tuo haluaa" jos joku kauhesti turhuuksia heittelee kehuina kesken keskustelun.

Minua noi inhottaa, en minäkään heidän ulkonäköään kommentoi. Ajattelen, että tyyppi on humalassa tai yrittää jotakin.

Nämä oli ihan asiallisia ihmisiä päiväsaikaan. Eikä huudellut vaan normaalilla puheäänellä kun pääsin vierelle asti. Iso ero kännihuuteluun joka taas ei ole kehumista.

Silti tuntuu limaskalta, jonka kommentointi ei ole toivottua. Yritä ymmärtää, kaikki ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin deitin, kun hän ei ikinä kehunut ulkonäköä. Naimisiin menin sen kanssa, joka kehui kauniiksi ilman meikkiä :)

Multakin lopahti kiinnostus yhteen mieheen, joka ei koskaan kehunut tai muutenkaan sanonut ulkonäöstäni yhtään mitään. Kyllä sitä kaipaa kuulla kehuja mieheltään.

Naiselle paras kehu mieheltä, josta pitää on "olet kaunein nainen maan päällä". Tuon rinnalla joku surkea oot spesiaali, ei tunnu miltään. Erikoiseksi kutsuminen tuntuu sille, että sanoja ei keksinyt mitään muuta sanaa, jolla voisi kuvailla naisen outoutta. 

Ei spesiaali ole sama kuin erikoinen, vaan sama kuin erityinen. Kaksi täysin eri asiaa.

Olen sanonut miestä spesiaaliksi, sillä kukaan muu ei ollut saanut minua samalla tavalla sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku miesten kesken leviävä urbaani legenda, ettei kehu saa liittyä ulkonäköön. Jokainen ylipainoinen Reija ja mallin mitat täyttävä Raija haluaa ensisijaisesti kuulla mieheltään olevansa kaunis. 

Oli minkä näköinen tahansa.

Ei halua. Obeesille ukonäön kehuminen kuulostaa veetuilulta, ja kaunis muutenkin miettii, että toivottavasti ulkonäkö ei ole se minkä perässä mies, ulkonäkö kun on katoavaa.

Toi kehuminen kannattaa jättää siihen vaiheeseen kun jo tuntee toisen, ja kehun pitää aina olla totta toimiakseen.

On tosi tylsää, jos vain kauneutta kommentoidaan. Tai jos vain jotain ominaisuutta x kehutaan. Naiset sekä miehet kaipaisivat tulla arvostetuiksi kokonaisuutena, eikä vaan ulkonäön perusteella tai ominaisuuden x perusteella. Lisäksi Suomessa voisi olla enemmän vilpittömyyttä kehumisen suhteen. Kehun ei tarvitse johtaa sänkyyn vaan se voi olla asiakaspalvelijalle päivän piristys tai kaverille tsemppi.

Onpa seksistinen kehu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän omalaatuisempi oman tieni kulkija, ollut jo lapsena se kummallinen friikki siellä hiekkalaatikolla, jolla on oudot jutut :D Kun mieheltä tulee ihastunut kehu siitä, etten ole samanlainen kuin muut hänen tähän mennessä tapaamansa naiset, se on aina huono merkki. Nimittäin jossain vaiheessa sitä tapailua tai seurustelua, riippuen miten pitkälle ehditään, se minun omituisuuteni ei olekaan enää kivaa. Pitäisi olla samanlainen kuin muut, ja mies ryhtyy kiukuttelemaan, kun en sovi hänen yleiseen käsitykseensä naisesta ja millainen minun pitäisi parisuhteessa olla (hänen mielikseen).

Vaikkapa - joskaan tämä ei ole mikään omituinen esimerkki - se, että minä en ole kodin hengetär. En kokkaa, ostan muiden kokkaamaa ruokaa tai laitan jotain nopeaa kuten salaattia, leipää, hedelmiä, jogurttimyslikulhon. Vaikka pidän yllä yleistä järjestystä kodissa niin en siivoa, vaan siivooja ja lattiat pesevä robotti-imuri hoitavat sen puolestani. En ole kiinnostunut sisustuksesta enkä ymmärrä sen päälle mitään. Kotona haluan pelata ja kasata pienoismalleja.

Tämä kaikki on alkuun niin ihanaa ja eksoottista (no ei pitäisi olla...), mutta jossain vaiheessa miestä alkaa aina kiukuttaa, kun en esim. kokkaa hänelle tai suvulle ihastuttavaa jouluateriaa, tai ne pienoismallit ei vaihdukaan mystisesti vaikka sukkapuikkoihin, että tekisin miehelle ihania villasukkia. Tai siis "ihania" villasukkia minun taidoillani...

Minullakin on aina ollut oudot jutut, en tee sukkia enkä suvulle jouluruokia. En ole ikinä miettinyt mielessäni että olenpa erityinen oman tieni kulkija. Muut ihmiset ovat omalla tavallaan aivan yhtä erityisiä tai kummallisia kuin minä. En tunne heitä enkä ymmärrä heitä, kaikki ihmiset ovat hyvin monimutkaisia ja ristiriitaisia. Ja kiinnostavia.

Arvasin, että tähän takerrutaan tyyliin "No kun mäkin teen noin, en ole omituinen, niin et säkään ole." :D Nooooh ihan kaikkea oman tien kulkemisesta ei nyt voi täällä jakaa, enkä haluakaan, koska olen valitettavasti hyvin tunnistettavissa, jos alan kertoa kaikkea juurta jaksain rehellisesti - sen verran on omituiset reitit olleet. Joten siksi vähän tuollaisemmat "maallisemmat" esimerkit, koska nimenomaan tuollaista "maallisempaa" miehet odottaa. Yleisesti esimerkkinä vain siitä mitä minä en ole, johon mies ihastuu, ja sitten se onkin huono asia ja minun pitäisi muuttua päinvastaiseksi.

"Ihanaa, kun sun kanssa ei tartte halia koko aikaa." -> "Miksi sä et ole halimassa mua koko ajan?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän omalaatuisempi oman tieni kulkija, ollut jo lapsena se kummallinen friikki siellä hiekkalaatikolla, jolla on oudot jutut :D Kun mieheltä tulee ihastunut kehu siitä, etten ole samanlainen kuin muut hänen tähän mennessä tapaamansa naiset, se on aina huono merkki. Nimittäin jossain vaiheessa sitä tapailua tai seurustelua, riippuen miten pitkälle ehditään, se minun omituisuuteni ei olekaan enää kivaa. Pitäisi olla samanlainen kuin muut, ja mies ryhtyy kiukuttelemaan, kun en sovi hänen yleiseen käsitykseensä naisesta ja millainen minun pitäisi parisuhteessa olla (hänen mielikseen).

Vaikkapa - joskaan tämä ei ole mikään omituinen esimerkki - se, että minä en ole kodin hengetär. En kokkaa, ostan muiden kokkaamaa ruokaa tai laitan jotain nopeaa kuten salaattia, leipää, hedelmiä, jogurttimyslikulhon. Vaikka pidän yllä yleistä järjestystä kodissa niin en siivoa, vaan siivooja ja lattiat pesevä robotti-imuri hoitavat sen puolestani. En ole kiinnostunut sisustuksesta enkä ymmärrä sen päälle mitään. Kotona haluan pelata ja kasata pienoismalleja.

Tämä kaikki on alkuun niin ihanaa ja eksoottista (no ei pitäisi olla...), mutta jossain vaiheessa miestä alkaa aina kiukuttaa, kun en esim. kokkaa hänelle tai suvulle ihastuttavaa jouluateriaa, tai ne pienoismallit ei vaihdukaan mystisesti vaikka sukkapuikkoihin, että tekisin miehelle ihania villasukkia. Tai siis "ihania" villasukkia minun taidoillani...

Minä en ole mitenkään erikoinen mutta en myöskään mitään mitä kuvailet ettet sinä ole. Itse asiassa en tunne yhtään naista joka olisi joku kodinhegetär ja vaan sukkapuikkoja ja sisustusta mielessä. Kuulostat siis aivan tavalliselta naiselta ja nuo miehet joita olet tapaillut on jotain tampioita amerikkalaisen 50-luvun stereotypioiden kanssa (joita sinäkin näköjään luulet oikeiksi).

Jep, just näin! Ollaan siis tismalleen samaa mieltä. En tiedä miksi pahastuit, en ole sinua haukkumassa tai ylentämässä itseäni yläpuolellesi "hyvänä jätkänä ja paskana naisena", vaan ollaan samaa mieltä.

Minä olen mitä olen. Siihen ihastutaan nimenomaan väittämällä, että "Sä olet  erilainen". Siksi suluissa toi mun kommentti "no ei pitäis olla" - ei me naiset olla mikään yhtenäinen zombimassa. Vaikka olenkin omalaatuinen omantien kulkija, jota en nyt tässä tunnistettavuuden nimissä halua sen enempää avata. Sanotaan vaikka esimerkkinä, että kasvatan käärmeitä, naamani on täynnä lävistyksiä, asun vaan kummitustaloissa enkä halua muuttaa muualle, olen asunut 10 eri maassa, kouluttautunut lasileipuriksi, seurustellut polyamorisessa suhteessa 4 eri ihmisen kanssa, keräilen toimintafiguureita, olen kalju ja palvon keijuja. Näin, tästä huolimatta, silti nainen. Ihan vaan nainen. Samoin kuin sinä.

Mutta, ne miehet! Ne miehet näkevät "kaljun lävistetyn kummitustalossa asuvan käärmeenkasvattajan" ja ihastuksissaan innostuvat, että kun tällainen eksoottinen löytö :D Sitten pitäisi kuitenkin kasvattaa se pitkä tukkaa, ottaa ne lävistykset pois, hukuttaa käärmeet ja muuttaa pois kummitustalosta, kun mies sitä itse haluaa ja minun pitää tietysti muotoutua hänen mielikseen rakkauden esimerkkinä.

Tämän suhteen en siis suhtaudu mitenkään iloisesti kehuun, että sä olet erilainen. No joo, olen massasta poikkeava, mutta ihan nainen silti, ja joo ei, en ole muuttumassa toisenlaiseksi sen takia, että sinä haluat toisenlaisen naisen sitten loppupelissä.

^ Tai tyyliin tuo "palvon keijuja".

Mies: Mahtavaa, kun sulla on tommonen lapsenusko. Tää sun kotialttari keijuille on tosi hieno. Kato, mä toin sulle kukkia ulkoa tähän keijualttarille. Totta kai sä saat uskoa mihin vaan. Ihanaa tavata nainen, joka ajattelee itse.

Sama mies vähän ajan päästä: Mitä sä vielä niitä keijuja palvot, ihan p4skaa, et kai sä oikeesti usko niihin? Nyt loppuu, ajattele normaalisti. Ihan hirvee toi sun kotialttari. Mitä ne muutkin sanoo, jos ne kuulee tosta?

Bonuksena saattaa alkaa haastamaan riitaa, kun en muutakaan maailmankuvaani hänelle sopivammaksi.

Tällaiset tyypit lähtevät uudelleen jakoon.

lol toi keijun palvoja

Peruslähtötilanne on ongelmallinen: sen mukaan miehen tulisi miellyttää naista kehumalla, että "on se ihan hyvä", kun nainen ei mahdu mekkoonsa. Happy wife, happy life? My ass.