Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitajana toivon että suuri osa potilaistani pääsisi jo pois
12.08.2022 |
Olen vuosia työskennellyt sh:na vanhustyössä.
Vuodesta toiseen olen lapannut sen jäykistyneen, puhumattoman, liikkumattoman, reagoimattoman mummon suuhun puuroa pitääkseni häntä hengissä. Laitan puuron sekaan joka aamu satojen eurojen arvosta lääkkeitä ja pistän napapiikit mustelmilla olevaan vatsaan.
Näitä mummoja ja pappoja on tuhansia terveyden huollossa. Näitä jotka eivät enää tunne itseään, eivätkä muita ympärillään. Näitä joita omat lapsenlapsetkaan eivät enää jaksa käydä katsomassa. Näitä jotka eivät ole enää iloksi kenellekkään maailmassa.
Minkä takia he kuormittavat meidän terveydenhuoltoamme? Minkä takia heitä väkisin pidetään elossa kymmeniäkin vuosia viemässä vuodepaikkoja sellaisilta, joilla vielä olisi jonkinlaista elämää edessä?
Vanhukset tukkivat systeemin, heitä ylihoidetaan ja kulutetaan varoja heidän hoitamiseensa ja heidän muutaman vuoden elinaikansa parantamiseen. Miksei keskitytä nuoriin joilla on vielä edessä kymmeniä vuosia aktiivista elämää?
Tuntuu niin turhalta, eräällä mummolla omaiset käyneet kylässä viimeksi 2020 jouluna. Mummo ei ole kävellyt tai puhunut kolmeen vuoteen, ja hyvällä tuurilla kymmeniä samanlaisia vuosia vielä edessä. Miedän riesanamme.
Monilta hoitajilta kuullut samaa, emme ikinä haluaisi tälläiseen hoitoon. Siinä vaiheessa kun en puhu, syö tai liiku, jättäkää minut siihen maatumaan.
Kommentit (227)
Jos tietäisin kuka olet, tekisin sinusta ilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin aikoinaan 2010 muistan terveyskeskuksen vuodeosastolla ekan harjoitteluni. 15 asukasta, monet sikiöasentoon jäykistyneitä. Eivät puhuneet mitään, eikä heitä nostettu ylös. Söivät sosetta, lusikkaa käänneltiin suussa että saatiin mahtumaan suuhun. Siellä vuodesta toiseen olivat.
Tästä kuitenkin menin kodinomaisempaan yksikköön, ja ainakin omalla osastolla on ollut muutamia näitä vihanneksia, jotka ovat miltei 5-8 vuotta ollut samanlaisia. Alzheimer pitkälle edennyt, eivät puhuneet, eivät kommunikoineet, liikkuneet ja jäykkiä. Syödä osasivat loppumetreille saakka.
Kuolema on jostain syystä tabu. Edes swmen mahdollisuudesta ei oikein voi puhua.
Esim nuo koronatouhut. Miljardeja ja miljardeja lapsille velkaa, koska suojellaan mummeleita.
No, nyt ne rahat on jaettu, ja mummelit kuolee mutta se onkin ihan ok, koska kukaan ei enäö jaksa puhua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin kuka olet, tekisin sinusta ilmoituksen.
Kuvottavaa pelottelua!
Tämä on tärkeä aihe josta pitäisi puhua enemmän. Koska keskustelunaiheet ei enää siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin niille vanhuksille pitäisi taata paremmat olosuhteet.
Se on ykkösprioriteetti. Ei se, että miten niistä päästäisiin eroon.
Dementikot ovat oikeasti pahasti aivovammaisia. Heille hellää hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin kuka olet, tekisin sinusta ilmoituksen.
Ilmoituksen, mistä? Ajatusrikoksesta?
Asenteesta. Sulla on väärä asenne työhösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta. Sulla on väärä asenne työhösi.
Huom: en ole tuo, jolta kysyit. Arvelen hänen ajatelleen noin.
Esim serkkuni kävi päivittäin hoitolaitoksissa katsomassa hyvin muistisairasta äitiään.
Serkku oli siellä usein tunteja. Ei se rakkaus lopu muistisairauteen.
Se muistisairas ei puhunut enää mitään pitkiin aikoihin. Mutta lähellä kuolemaansa sanoi serkkuni nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dementia siitäkin erikoinen tauti, että osaat liikkua ketterästikin ja syödä itsenäisesti ja keskustella mutta pissalla käynti sitten ei onnistukaan. Lähteekö se taito ensimmäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta. Sulla on väärä asenne työhösi.
Ap otti esille asian, joka voi järkyttää monia.
Itse hoidan työkseni vanhuksia ja olen käynyt läpi samoja ajatuksia kuin ap. Kun yritän lusikoida puuroa potilaan suuhun tai saada häntä nielemään lääkkeitään, joskus tulee kyseenalaistettua työn mielekkyys. Suu ei aukea kunnolla, ja haen pienemmän lusikan. Annan potilaalle yhden pienemmistä tableteista, joka jää suuhun pyörimään. Nieleminen ei tunnu onnistuvan.
Annan periksi. Pyyhin potilaan suun ja annan hänen levätä. Vien puuron biojätteeseen ja tabletit lääkejätteisiin. Kerron sairaanhoitajalle, että lääkkeet jäivät taas ottamatta. Hän lupaa laittaa lääkärille viestiä, josko tablettilääkityksen lopettamista olisi syytä harkita.
Tuollainen potilas on vielä helppohoitoinen. Erityisen hankalaa on niiden kanssa, jotka kokevat pesemisen ja vaipanvaihdon kidutuksena, vastustelevat ja lyövät. Muistisairautensa takia he eivät ymmärrä, mitä tilanteessa tapahtuu. Kuulokin voi olla huono, joten selityksistä ja rauhoittelusta ei ole välttämättä hyötyä.
Ylihoitamisessa ei ole mitään järkeä. Joillakin yli 90-vuotiailla muistisairailla vuodepotilailla saattaa olla käytössä kymmenkunta erilaista perussairauksien hoitoon tarkoitettua lääkettä, vaikka kunnon koheneminen ei tietenkään ole mahdollista eikä elinaikaa ole paljoa jäljellä. Omaiset saattavat vastustaa lääkkeiden lopettamista ja DNR-päätöstä. Itse olen sitä mieltä, että tuossa vaiheessa pitäisi panostaa potilaan olon helpottamiseen ja mahdollisten kipujen lievittämiseen, kaikki muu on toissijaista.
Joinain päivinä olen miettinyt: miksi teen tätä? Näitä tuli mietittyä erityisesti työuran alussa. Jotkut lähtevät muunlaiseen hoitotyöhön, nuorempien ja parempikuntoisten pariin. Itse olen kotiutunut työpaikalleni ja löytänyt työlleni jonkinlaisen tarkoituksen ja merkityksen. Se oma tarkoitus on vain löydettävä sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin niille vanhuksille pitäisi taata paremmat olosuhteet.
Se on ykkösprioriteetti. Ei se, että miten niistä päästäisiin eroon.
Usko tai älä: luultavasti ap toivoo "parempia olosuhteita" kuten sinäkin. Rivien välistä olen lukevinani, että ap toivoo turhien hoitotoimenpiteiden lopettamista. Ei turhia injektioita, ei tablettien tyrkyttämistä, ei turhia verikokeita. Vaan että pääasia olisi se, että vanhuksella olisi loppuvaiheessa turvallinen, puhdas, lämmin ja kivuton olo.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän todellisuudessa nämä vuodepotilaat ole palliatiivisessa hoidossa eli ei aktiivisesti hoideta kuin jotain oiretta, joka ilmestyy.
Ei enää kalliita lääkkeitä eikä napapiikkejä. Napapiikkejä pitkäaikaisessa käytössä ei käytetä, käytetään korvaavia tabletteja. Napapiikit ovat leikkauksen tms jälkeen.
( Napapiikit tarkoittaa verenohennusta).Aloittaja ei oo hoitaja.
Sivusta: Miten meni mielestäsi tämä kuvaus hepariinin käyttöaiheista? Yritätkö myös väittää, että laitoksissa olevat vanhukset eivät saa lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin kuka olet, tekisin sinusta ilmoituksen.
Ei hän ole yksin mielipiteineen. Tervemenoa katsomaan vanhusten " elämänlaatua" hoivakoteihin.
Vierailija kirjoitti:
Dementia siitäkin erikoinen tauti, että osaat liikkua ketterästikin ja syödä itsenäisesti ja keskustella mutta pissalla käynti sitten ei onnistukaan. Lähteekö se taito ensimmäisenä?
Yksilöllistä. Jotkut ramppaavat vessassa koko ajan, koska eivät muista käyneensä juuri. Pissalla käynti ja rakon hallinta siis voi onnistua, mutta kehon tuntemuksissa on kuitenkin jotain pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin niille vanhuksille pitäisi taata paremmat olosuhteet.
Se on ykkösprioriteetti. Ei se, että miten niistä päästäisiin eroon.
Noille keskustelun aiheena oleville vanhuksille joiden kunto on täysin romahtanut on parasta hoitoa keuhkokuume. Moni ei tahdo ymmärtää ettei mistään hoidosta ole enää mitään apua näille täysin biologisesti lopussa oleville. Näiden korona tai influenssa rokotuksissa ei ole mitään järkeä. Jos joku katsomassa käyvä omainen tartuttaa tietämättään koronan niin mitää ei menetetä.
Ei noiden viimeisillä kuukausilla tai vuosilla ole mitään arvoa. Täytyy olla todella todellisuudesta vieraantunut jos väittää elämällä oli missä kunnassa vain olevan aina arvoa. Läätiede on mahdollistanut näiden jo lopussa olevien pysymisen hengissä ja nyt on aika pohtia hoidon rajaamista. On hulluutta ja myös rahan tuhlaamista hoitaa väkisin potilaa jonka keho on jo lopussa eli hoito on suoraan sanottuna täysin hyödytöntä. Vain jotta potilas kituuttaa vielä pari kuukautta.
Vanhukset kuolevat se on normaalia. Ei 60-70 luvulla kun nuhakuume epidemioihin kuoli paljon heikkokuntoisia vanhuksia. Asiaan kiinnitetty sen enemmän huomiota kuin pappi saattoi kahvipöytäkeskustelussa pohtia mikähän epidemia nyt on liikkeellä kun viime kuukausina on kuollut paljon vanhuksia.
Enkelipiikki kun työvuodet täynnä. Ei tarvii maksella edes eläkkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Yksi asukas ei saanut nielaistua yhtään mitään kuin vasta päivällisen aikaan. Silmät auki kohti kattoa ja kieli työntää kaiken ulos tai yskii pois. Joka päivä raahataan päiväsaliin muiden keskelle jossa alkaa ahdistuminen ja itkeskely. Välillä nuokkuu unisena ja sitten yöllä taas valvoo ja itkee yrittäessään laitojen yli. En tiedä miten pysyy hengissä. Viimeisen viiden vuoden aikana on vain itkenyt, laihtunut ja alkanut puremaan hoitajia. Tytär asuu lähellä, mutta sanoi viimeisen kerran vuosia sitten käydessään että äitnsä onollut läpeensä paha hänelle eikä tunne vastuuta äidistään.
En tiedä miksi säilytämme näitä ihmiskuoria eri laitoksissa. Iloa eivät tunne elämästä ja minuus on kadonnut. Ihan kuin jotain nukkeleikkiä, puetaan, pestään, syötetään...