Hoitajana toivon että suuri osa potilaistani pääsisi jo pois

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän todellisuudessa nämä vuodepotilaat ole palliatiivisessa hoidossa eli ei aktiivisesti hoideta kuin jotain oiretta, joka ilmestyy.

Ei enää kalliita lääkkeitä eikä napapiikkejä. Napapiikkejä pitkäaikaisessa käytössä ei käytetä, käytetään korvaavia tabletteja. Napapiikit ovat leikkauksen tms jälkeen.

( Napapiikit tarkoittaa verenohennusta).

Aloittaja ei oo hoitaja.

Vedä sinä kusılutka napapiikki päähäsi niin opit olemaan laukomatta paskaası.

Aivan samoin ajatuksin kuin ap. Nyt esimm kesää hoivilla sairaanhoitajana. Muualla työskennellyt 15 v, mutta haluaisin nähdä myös tämän osan terveydenhuollosta. Odotan, että soppari päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä, olet väärässä ammatissa.

Lähes jokainen vanhuksia hoitava miettii näitä asioita joskus, minäkin. Monessa asiassa on paljon ylihoitamista. En itsekään näe mitään järkeä siinä, että 100-vuotiaalle dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään sydän- ja verenpainelääkkeitä, vaikka nieleminenkin on vaikeaa.

Sehän ei oo hoitajista kiinni mitä lääkkeitä syötetään, luulis lääkäreitten ymmärtävän ettei 100 vuotiaalle enää kannata määrätä lääkkeitä, jos nekin olis sitä mieltä

Minä käyn uimahallissa vesijumpassa ja siellä käy myös 90-vuotias mies, joka ensin ui kilometrin ja tulee sen jälkeen vesijumppaamaan. Vasta hän oli Lapissa reissussa polkupyöränsä kanssa, ajoi pitkiä matkoja.

Tässä ei tarkoitetakaan kaltaisiasi.  Saahan sitä elää vaikka 200vuotiaaksi jos tulee toimeen ja on kiinni siinä mitä me käsitämme elämällä.  Kehokin voi vedellä viimeisiään mutta psyyke toimii.  Meitä on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Luonnon pitäisi antaa tehdä työnsä. Ap on aivan oikeassa että jotain 90v monisairaita pidetään keinotekoisesti hengissä. Ei noiden elämällä ole enää samaa arvoa kuin vaikka nuorten kehitysvammaisten. Hoivakodeissa ei oke virkeitä vanhuksia vaan jo biologisesti lopussa olevia. Vaipoissa, monta hoitajien ruokittavana, tuijottavat vain mitään ymmärtämättä eteensä. Ei vanhuuden ja tautien tuhoja voi kukaan korjata. Koronan ym influenssien pitäisi antaa korjata vapaasti noita.

Valitettavasti on nuoria niin syvästi kehitysvammaisia, etteivät he kommunikoi, eivät tunnista ketään tai tee mitään, makaavat vaan suu kärpäshaavina sikiöasennossa raajat outoihin asentoihin jähmettyneinä. Ei sellainen ihminen tuo kellekään iloa eikä sellaisessa elämässä ole arvoa.

Toivoisin että hoitotahdosta päättäisi ihmiset itse kun vielä järjissään, ilman eutanasiaa on sitten edessä kuihtuminen/nälkään tai sairauteen menehtyminen, kentien loppuaika nukutettuna koska kivut. Kuka laittaisi lemmikkinsä läpi tälläisen, hylättynä jossain laitoksessa?  

Hoivakodissa hoitsuna minäkin ja onhan siellä vanhuksia, joiden soisi pääsevän jo pois, muttei niissä puhumattomissa vuodepotilaissa ole yhtäkään, jota ei kannata käydä katsomassa. Kyllä jokainen reagoi joillain tapaa hellään kosketukseen ja jutteluun. Puhun kaikille hoitaessani, halaan ja sanon, että kiva nähdä sinua. Joskus on yllätykseksi tullut puhetta takaisinkin, sellaiselta jonka ei pitänyt enää pystyä puhumaan. Tai hymy kun herätän aamulla.

Meidän osastolla on kaikilla elvytyskielto eikä mun mielestä ylilääkintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut kaikkihan piti olla hyvin, kunhan vaan hankkii omia lapsia.

Häh? Mikä pointti tällaisella kommentilla?

Aloittajahan puhuu siinä kunnossa olevista vanhuksista, joita ei ole mitään järkeä käydä katsomassa, koska sitä ihmistä ei käytännössä enää edes ole, vaikka ruumiintoiminnot vielä onkin käynnissä.

Se, että osa ihmisistä päätyy tuollaiseen kuntoon vanhoilla päivillään ei liity mitenkään siihen, onko lapsia vai ei.

Ehkäpä tämä oli kenties sarkasmia? Kannattiko niitä lapsia siis tehdä ja hoitaa vuosikausia, kun saat palkaksesi sen, ettei kukaan sinusta vanhuudessasi enää välitä? Sitä kyllä ihmettelen, ettei tässä maassa voi olla näin huonossa kunnossa olevien vanhusten kohdalla mahdollisuutta omaisten päättä, jos henkilökunta on samaa mieletä kuin esim. aloittaja, että pääsisivät jo pois kärsimästä. Viedäänhän eläimetkin piikille aikanaan, vaikka olisivat kuinka rakkaita-tarpeettoman kärsimyksen mahdollistaminen ja jatkaminen on täysin epäinhimillistä.

Nuo vanhukset on tosiaan siinä tilassa, ettei sillä ole mitään väliä välittääkö joku vai ei. Eläviä kuolleita.

Ja tuollaisia on paljon.

Noita eläviä kuolleita on myös kehitysvammaisissa lapsissa, ja yhtä lailla heidät pitäisi päästää pois.

Heidän vanhempansa ovat eri mieltä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/saara-57-sairastaa-ms-tautia-ja-toi…

Esimerkin kehitysvammainen nuori selvästi kommunikoi jollain lailla ja ymmärtää jotain. On niitäkin, jotka eivät tee mitään, oikeasti. Makaavat vaan, eivät ymmärrä, eivät reagoi, eivät kommunikoi.

Työskentelin aikoinaan siivoojana vanhainkodissa. Yhdessä huoneessa oli kokoon käpristynyt mummo, joka vietti paljon aikaa sängyssään maaten. Ei pystynyt liikkumaan tai kommunikoimaan. Yhtenä kertana kun siivosin huoneessa, mietin pitäisikö hoitajilta kysyä saako mummeli hengitettyä kunnolla tyynyjen seassa kun oli sen verran ahdasta siinä. Ajattelin että hoitajat osaavat hommansa enkä puuttunut asiaan ja seuraavana päivänä sain tietää että mummo oli menehtynyt. Menin tekemään loppusiivouksen mummon huoneeseen ja soimasin itseäni etten sanonut mitään, mutta huoneessa oli erityinen tunnelma, tunsin rauhaa ja helpotusta. Kuoli se mummo mihin tahansa niin helpottunut oli varmasti kun kärsimys oli vihdoin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että hoitotahdosta päättäisi ihmiset itse kun vielä järjissään, ilman eutanasiaa on sitten edessä kuihtuminen/nälkään tai sairauteen menehtyminen, kentien loppuaika nukutettuna koska kivut. Kuka laittaisi lemmikkinsä läpi tälläisen, hylättynä jossain laitoksessa?  

Lemmikeilläkin ja eläimillä yleensä on enemmän oikeuksia kuin ihmisillä, eläimet päästetään kärsimyksistään mutta ihmiset pistetään letkuihin kiinni makaamaan vaikka 20 vuodeksi.

Olen töissä hoivakodissa, jossa yksi vanhus vasta päälle 70v. Ei ole liikkunut tai reagoinut mihinkään mitenkään neljään vuoteen. Sikiöasennossa makaa raajat jäykkinä, ruoka valuu suupielestä. Kuitenkaan muita lääkkeitä ei ole moneen vuoteen mennyt kuin multi vitamiini. Joka päivä vaippa vaihdetaan kolmesti ja radiosta musiikki päälle, ei kuitenkaan varmuutta kuuleeko sitä. Pyörätuoliin nostetaan tuetusti istumaan omaisten käskystä, potilaalle itselle kuitenkin aivan helvetin kivuliasta.

Hän tulee siinä sängyssä makaamaan vielä vuosia, niin hyvässä kunnossa eikä muita sairauksia.

Kuula omaan kalloon jos tohon pisteeseen joudun.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä mummo 98v. Ei ole puhunut tai liikkunut 7 vuoteen. Pappa kuoli jo 90-luvulla. Sielä se vain makaa ja narskuttaa hampaitaan. Hoitajat aina soittelemassa kuulumisia "ei mitään ihmeellistä, suihkussa käynyt". Kuitenkin mummo muuten hyvässä kunnossa, ei syöpiä tai mitään, se vain kuihtuu pois. Välillä pelkään että oma vanhempi menee äitiään aiemmin.

Hampaiden narskuttelu voi olla kivun oire.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hoivakodissa, jossa yksi vanhus vasta päälle 70v. Ei ole liikkunut tai reagoinut mihinkään mitenkään neljään vuoteen. Sikiöasennossa makaa raajat jäykkinä, ruoka valuu suupielestä. Kuitenkaan muita lääkkeitä ei ole moneen vuoteen mennyt kuin multi vitamiini. Joka päivä vaippa vaihdetaan kolmesti ja radiosta musiikki päälle, ei kuitenkaan varmuutta kuuleeko sitä. Pyörätuoliin nostetaan tuetusti istumaan omaisten käskystä, potilaalle itselle kuitenkin aivan helvetin kivuliasta.

Hän tulee siinä sängyssä makaamaan vielä vuosia, niin hyvässä kunnossa eikä muita sairauksia.

Kuula omaan kalloon jos tohon pisteeseen joudun.

Näinkän se on. Maallikoilla ei ole mitään käsitystä hoitotyön arjesta vanhustyössä. Nyt kun ihmiset niin julmetusti vaahtoavat, millä tavalla vanhuksia pitäisi hoitaa, olisi hyvä kehittää TV-reality siitä itsestään eli lähikuvaa miten laitoshoidossa vaippoja vaihdetaan, syötetään, suolta toimitetaan, siirrellään ja nostellaan, käännellään ja suihkutellaan. Ja otetaan käskyjä vastaan vanhusten omaisilta. Riittää noita käppyrässä makaavia tai aggressiivisesti käyttäytyviä vanhuksia. Harvassa ovat suloiset mummot ja papparaiset, joita olisikin ilo hoitaa. Vanhustyössä pakosti kyynistyy, kun on pieni työntekijämäärä ja jatkuva kiire. Eikä ole mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä eikä myöskään kehittää työtä vanhuslähtöiseksi ja oikeasti vanhusta arvostavaksi. Ei ole ihme, että hoitajat alalta pakenevat.

Jos vanhana on itse vaarassa muuttua käppyräksi tai aggressiiviseksi ja ennen kaikkea avuttomaksi, niin ei voi muuta toivoa kuin ajoissa saappaat jalassa lähtöä.

Äiti kuitenkin rakastaa sitä syvästi kehitysvammaista lastaan. Olen nähnyt tällaisen tapauksen. Lapsi ei osannut puhua, vaikka oli aikuinen ja asui kotona. Äiti nosteli lastaan pytylle ja hoiti niin ettei selkä enää kestänyt. Lopulta joutui äiti taipumaan siihen, että lapsi oli laitettava laitokseen. Säälittää tämmöinen, vaikka ei se sääli auta asiaa.

Luuseri.

> Monilta hoitajilta kuullut samaa, emme ikinä haluaisi tälläiseen hoitoon.<

Kukas sen hoidon tarjoaa ja vastaa? Aika erikoista, ettei henkilö halua ns. itsensä hoidettavaksi. Onko tässä yleensäkin se syy koko alalla, kun koko ajan saa lukea pahoinvoinnista, huonoista tavoista tehdä asioita jne.?

Itse asiaan en kommentoi, koska hienoja näkökantoja ja argumentteja on jo paljon. Sen sijaan haluan todeta, että tämä ketju on paitsi todiste AV-palstan tarpeellisuudesta myös hieno esimerkki siitä, miten netissä voidaan yleensäkin vielä käydä yhteiskunnallisesti merkittävää debattia asiallisesti (hiukan tarvii aina suodattaa, mutta kultahippuja ei koskaan saada purosta ilman työtä).

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella päättelen, että hoitajaksi pääseville pitäisi tehdä psykologisia kokeita.

Empatiaa tuntuu puuttuvan. Se ei ole empatiaa, että haluaa jonkun kuolevan, jos se kuoleva haluaa elää.

Liian empaattinen ihminen ei sovi hoitajaksi. Tai herkkä.

Vierailija kirjoitti:

> Monilta hoitajilta kuullut samaa, emme ikinä haluaisi tälläiseen hoitoon.<

Kukas sen hoidon tarjoaa ja vastaa? Aika erikoista, ettei henkilö halua ns. itsensä hoidettavaksi. Onko tässä yleensäkin se syy koko alalla, kun koko ajan saa lukea pahoinvoinnista, huonoista tavoista tehdä asioita jne.?

Kun on 8-12 tuntia päivästä jatkuvan pahoinvoinnin ympäröimänä syöpyy se lopulta jokaisen luihin ja ytimiin.Äiti theresamaisetkin hoitajat lopulta sitten säteilee sitä ympäristöönsä. Työstä lopulta tulee vaan semmoista suorittamista ilman että kohtaa hoidettavaa oman mielenterveyden suojelemiseksi. Tilanne tulee pahenemaan ennen kuin vanhojen ihmisten ikäluokat kutistuvat luonnollista poistumaa kautta. Sitä päivää odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Suomen lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista. Lääkäriliitto vastustaa myös sitä, että lääkärit velvoitettaisiin tekemään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on jouduttaa potilaan kuolemaa. Passiivisen eutanasian lääkärinä hyväksyn, esim. sen, että vaikeasti dementoituneelle potilaalle ei määrätä keuhkokuumeeseen antibioottia.

Itsemurhassa avustamista ei sinänsä ole suomalaisessa lääketieteessä kriminalisoitu, mutta teko tuskin jäisi terveydenhuollon ammattihenkilön kohdalla ilman oikeuskäsittelyä.

Johan sitä kymmenessä käskyssäkin sanotaan: Älä tapa. Lääkärinvalassa korostaetaan elämän suojelua. Jos eutanasia tulee jossain vaiheessa lailliseksi, en minä ainakaan halua olla se lääkäri, joka toimenpiteen suorittaa. Yhtä hyvin tähän toimenpiteeseen voitaisiin toimipaikkakouluttaa talonmies,  jos tällä on halukkuutta lisätienesteihin.

Dementoituneen, hyvin iäkkään uskossa vuosikymmeniä olleen ihmisen kohdalla päädyttiin taustalla henkilökunnan tietämättä rukoilemaan ko. dementikon saadessa enemmän fyysisiä vaivoja, että hän saisi jo lähteä tästä ajasta ikuisuuteen, mikäli se on Luojankin tahto. Meni vain vähän aikaa ja tuo dementikko pääsikin siirtymään ajan rajan tuolle puolen.

Ei sitä uskossa olevatkaan halua, että läheiset ihmiset joutuu kärsimään, vaikka eutanasiaan asti ei kyetäkään taipumaan mitenkään. Edellä kerrotulla tavalla kyllä kyetään rukouksin muistamaan asioiden kulkua toisinaan. Eikä siitä tarvitse henkilökunnan tai muidenkaan tietää mitään.

Tietenkin joissain nuoremman ikäisissä toivottaisiin Luojan parantavan jatkamaan elämistä täällä. Ei vaan voida ihmisinä alkaa määräilemään sitä, mitä tapahtuu. Rukouksin toivoa voidaan