Hoitajana toivon että suuri osa potilaistani pääsisi jo pois

Vierailija kirjoitti:

Enkelipiikki kun työvuodet täynnä. Ei tarvii maksella edes eläkkeitä.

Tyypillinen olkinukke kun pyritään viemään keskustelu sivuraiteille kasvin asteella olevien monisairaiden vanhusten eliniän järjettömästä pidentämisestä.

Äiti, tytär ja miniä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat ettei näin tapahdu niin kyllä vaan kalliit Madoparit, Ketipinorit ja Risperdonit menee monille vihanneksille meidän hoivakodissa. Ne pitää väkisin tunkea sinne suuhun kun monet ei enää tiedosta edes syömistä.

Ja kalliit vaipat, ette tiedäkkään kuinka paljon rahaa valtiolla menee vihanneksien vaippoihin.

Tämä on täysin totta. Meillä on hoivakodissa täysin munaton lääkäri, joka hyppii omaisten pillin mukaan. 100-vuotiaalle jäykistyneelle sikiöasennossa makaavalle vuodepotilaalle syötetään Marevania omaisten käskystä, ettei vain tule veritulppaa. Samoin esim verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä menee monella loppuun asti.

Samaa mieltä ja oli todella helpotus, kun 96-vuotias muistisairas anoppini kuoli koronaan hoivakodissa.

Lonkkaleikkauksen jälkeen ehti olla siellä vain n. 4 kk, kotiin ei enää päässyt sairaalasta.

Uskon, että aiemman kotihoivan henkilöstö myös huokaisi helpotuksesta.

Muualla maailmassa asuva tytär tuli sitten vaatimaan mummalle ruumiinavausta.

Sanoin, että anna olla ja tilanne ei siitä muuksi muutu. Korona mikä korona, ja aika oli muutenkin lähteä melkeinpä "saappaat jalassa".

Jouduin sitten yksin tyhjentämään kuolinpesän ja siinä oli jo tarpeeksi painajaista kerrakseen.

Lapsia ei muuten väsätä sitä varten, että hoitavat vanhempansa (ehkä vielä 1900-luvulla oli niin), länsimainen kulttuuri on muuttunut aikojen saatossa. 

Minusta olisi kammottavaa, että koko elämäni olisi sidottu vanhempiini ja heidän vanhainhoitajaksi.

´Lapset ovat vain lainaa ja lentävät aikanaan kuin lintuset pesästä´

Minkä takia 96-vuotiaille tehdään lonkkaleikkauksia? Tällainen pitää lopettaa välittömästi! Älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti, tytär ja miniä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat ettei näin tapahdu niin kyllä vaan kalliit Madoparit, Ketipinorit ja Risperdonit menee monille vihanneksille meidän hoivakodissa. Ne pitää väkisin tunkea sinne suuhun kun monet ei enää tiedosta edes syömistä.

Ja kalliit vaipat, ette tiedäkkään kuinka paljon rahaa valtiolla menee vihanneksien vaippoihin.

Tämä on täysin totta. Meillä on hoivakodissa täysin munaton lääkäri, joka hyppii omaisten pillin mukaan. 100-vuotiaalle jäykistyneelle sikiöasennossa makaavalle vuodepotilaalle syötetään Marevania omaisten käskystä, ettei vain tule veritulppaa. Samoin esim verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä menee monella loppuun asti.

Samaa mieltä ja oli todella helpotus, kun 96-vuotias muistisairas anoppini kuoli koronaan hoivakodissa.

Lonkkaleikkauksen jälkeen ehti olla siellä vain n. 4 kk, kotiin ei enää päässyt sairaalasta.

Uskon, että aiemman kotihoivan henkilöstö myös huokaisi helpotuksesta.

Muualla maailmassa asuva tytär tuli sitten vaatimaan mummalle ruumiinavausta.

Sanoin, että anna olla ja tilanne ei siitä muuksi muutu. Korona mikä korona, ja aika oli muutenkin lähteä melkeinpä "saappaat jalassa".

Jouduin sitten yksin tyhjentämään kuolinpesän ja siinä oli jo tarpeeksi painajaista kerrakseen.

Lapsia ei muuten väsätä sitä varten, että hoitavat vanhempansa (ehkä vielä 1900-luvulla oli niin), länsimainen kulttuuri on muuttunut aikojen saatossa. 

Minusta olisi kammottavaa, että koko elämäni olisi sidottu vanhempiini ja heidän vanhainhoitajaksi.

´Lapset ovat vain lainaa ja lentävät aikanaan kuin lintuset pesästä´

Minkä takia 96-vuotiaille tehdään lonkkaleikkauksia? Tällainen pitää lopettaa välittömästi! Älytöntä.

Useimmiten siksi, että kun iäkäs kävelevä ihminen on kaatunut ja murtanut lonkkansa.

Kristillinen retoriikka elämän puolella olemisesta/ elämän valitsemisesta on sinänsä kaunista kuultavaa, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kuolleisuus on edelleen pysynyt täydessä 100 %:ssa. Tästä johtuen jokainen ennen pitkää tulee "valinneeksi" myös  kuoleman.

Kysymys on ainoastaan siitä milloin ja millä tavoin kuolema tulee läpikäytäväksi ja mitä apua ja helpotusta on saatavissa vai onko mitään.

Kaikki eivät lähde saappaat jalassa tai kitara kädessä joutsenen lennolleen niin kuin viime päivinä on kuultu vaan jäävätkin paikalleen siipi mutaan juuttuneena räpeltämään vaikka olisi aika lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen retoriikka elämän puolella olemisesta/ elämän valitsemisesta on sinänsä kaunista kuultavaa, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kuolleisuus on edelleen pysynyt täydessä 100 %:ssa. Tästä johtuen jokainen ennen pitkää tulee "valinneeksi" myös  kuoleman.

Kysymys on ainoastaan siitä milloin ja millä tavoin kuolema tulee läpikäytäväksi ja mitä apua ja helpotusta on saatavissa vai onko mitään.

Kaikki eivät lähde saappaat jalassa tai kitara kädessä joutsenen lennolleen niin kuin viime päivinä on kuultu vaan jäävätkin paikalleen siipi mutaan juuttuneena räpeltämään vaikka olisi aika lähteä. 

Kyllä, esim. onnettomuudessa kolmikymppisenä vaikeasti vammautunut. Vaipat, nenä-mahaletku. Ei reagoi edes katseella. Limaa kertyy nieluun, imetään pois (muuten tukehtuu siihen räkään, jota on joka paikassa tyynyliinassa), koska nielurefleksi ei toimi. Asentoa vaihdetaan muutaman tunkin välein: selinmakuu, kasvot seinäänpäin kyljelleen, kasvot ikkunaanpäin kyljelleen - näkee(?) ulos (ai niin, mutta siinähän on säleverhot edessä, joita ei saa auki kun naru on rikki). Ruokinta, vesi ja lääkkeet annosteltuna letkuun. Vatsan toimitus Klyx:llä kerran viikossa, samana päivänä kun lavetilla suihkuun. Kuola ja paska samaan viemäriin kätevästi, letkulla vettä perään. Lämmön nousua 37,8 aloitetaan iv antibiootti kolme kertaa vuorokaudessa, ettei vaan tule keuhkokuume - siihen kun voi kuolla, ja kolmikymppisellähän voi olla elinpäiviä edessään vielä 50 vuotta! 50 vuotta tämäntyyppistä "elämää". Miten on, ottaisitko omille kohille vapaaehtoisesti?

Kun valmistuin hoitajaksi v1979 vanhukset saivat hyvän lippuhoidon. Mutta heitä ei kiidätetty päivystykseen jokaisen pikkutaudin takia. Ei ollut nenänahaletkuja, ei peg ruokintaa. Keuhkokuumeeseen kipulääkkeet ja liman tyhjennysjumppa, jos lääkäri katsoi, että on aika lähteä. Omaiset ei kiljuneet oikeustoimilla, kun 98 vuotias Alma mummo kuoli siihen, että sydän vain lopetti toimimasta.

Loppuaikana, ennen eläkkeelle jääntiä työ muuttui sellaiseksi, että vanhuksille tilattiin ambulansseja ja sairaalaan, missä sitten makasivat tipassa pari viikkoa ja kuolivat siellä, että saatiin se pari viikkoa lisäaikaa. Omaisetkin hyväksyi kuoleman paremmin, kun kuoli sairaalassa. Jos kuoli tehpassa, vaadittiin ruumiinavaus ja uhkailtiin lakimiehillä.

Onneksi pääsin eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vanhus makaa sikiöasennossa vasta ihan loppuvaiheessa. Muutaman viikon.

Vaikka ei mitään muistaisikaan, pitäisi kohdella kunnioittavasti.

Olet väärässä. Olen hoitanut sikiöasentoon jäykistyneitä potilaita ja kyllä elonpäiviä siinä asennossa on voinut olla pari vuottakin. Esim. nuoria Ms-tautia sairastavia. Mitä tähän keskusteluun tulee, pidän keskustelun sävyä aika vaarallisena. Onneksi en hoitajana päätä hoitolinjoista. Se, onko elämä laadukasta on toinen juttu. Kun nielemiskyky menee ja IV-antibiootteja tiputellaan jatkuvasti uusiutuviin keuhkokuumeisiin melkein heti edellisen päätyttyä useita kertoja, voidaan miettiä mikä on hyväksi. Nesteytys pelkästään IV:sti ei pidemmän päälle voi olla ratkaisu. Lääkäri ja omaiset joutuvat miettimään, mitä hoidettava itse toivoisi ja mikä on tilanteessa järkevää. Päädytäänkö siihen, että ei enää IV-hoitoja, syö mitä saadaan annettua, hoidetaan hoitopaikan keinoin, eli ei enää lähetetä erikoissairaanhoitoon jne. Joskus omainen/omaiset voivat olla aivan eri linjoilla asiasta ja silloin viime kädessä lääkäri joutuu päätöksen tekemään ja perustelemaan lääketieteeseen nojautuen. En kannata eutanasiaa. Aktiivisista hoidoista kyllä voidaan luopua, jos katsotaan, että se ei paranna jäljellä olevaa elämänlaatua ja se on minusta järkevää ja inhimillistä ainakin pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavan vuodepotilaan kohdalla. Lääkelistalta voidaan myös karsia pois vitamiinit, kalkit ym. ja jättää esim. sydänlääke ajatuksella, että yritetään saada annettua. Hoitajan tehtävä on hoitaa mahdollisimman hyvin sen hoitolinjan mukaisesti, mitä lääkäri on päättänyt. Huolehtia riittävästä kivunhoidosta, hyvästä perushoidosta, raportoida potilaan voinnista, tukea omaisia ja toimia viestinvälittäjänä omaisten ja lääkärin välillä. Mihinkään aktiiviseen eutanasiaan en tule ikinä suostumaan. Joskus puhutaan passiivisesta eutanasiasta, joka tarkoittaa juuri yllämainittua hyödyttömäksi todetuista hoidoista luopumista. En ole Jumala, enkä sellaista ala leikkimään. Sh 34 työvuotta

Vierailija kirjoitti:

Enkelipiikki kun työvuodet täynnä. Ei tarvii maksella edes eläkkeitä.

Tällä toimenpiteellähän väestöpyramidia saataisiin enemmän tuottavaan suuntaan. Valtiovalta tykkäisi. Ehkäpä sitä tullaan tarjoamaan eläköityvälle jatkossa 20 000: n euron könttäsumma idealla vietä nyt 2 kk elämäsi onnellisinta aikaa ja käytä summa mihin ikinä haluat, mutta sitten tulet vastineeksi piikille, hoidamme loput kulut ja järjestelyt. Kalmainen kädenpuristus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus makaa sikiöasennossa vasta ihan loppuvaiheessa. Muutaman viikon.

Vaikka ei mitään muistaisikaan, pitäisi kohdella kunnioittavasti.

Olet väärässä. Olen hoitanut sikiöasentoon jäykistyneitä potilaita ja kyllä elonpäiviä siinä asennossa on voinut olla pari vuottakin. Esim. nuoria Ms-tautia sairastavia. Mitä tähän keskusteluun tulee, pidän keskustelun sävyä aika vaarallisena. Onneksi en hoitajana päätä hoitolinjoista. Se, onko elämä laadukasta on toinen juttu. Kun nielemiskyky menee ja IV-antibiootteja tiputellaan jatkuvasti uusiutuviin keuhkokuumeisiin melkein heti edellisen päätyttyä useita kertoja, voidaan miettiä mikä on hyväksi. Nesteytys pelkästään IV:sti ei pidemmän päälle voi olla ratkaisu. Lääkäri ja omaiset joutuvat miettimään, mitä hoidettava itse toivoisi ja mikä on tilanteessa järkevää. Päädytäänkö siihen, että ei enää IV-hoitoja, syö mitä saadaan annettua, hoidetaan hoitopaikan keinoin, eli ei enää lähetetä erikoissairaanhoitoon jne. Joskus omainen/omaiset voivat olla aivan eri linjoilla asiasta ja silloin viime kädessä lääkäri joutuu päätöksen tekemään ja perustelemaan lääketieteeseen nojautuen. En kannata eutanasiaa. Aktiivisista hoidoista kyllä voidaan luopua, jos katsotaan, että se ei paranna jäljellä olevaa elämänlaatua ja se on minusta järkevää ja inhimillistä ainakin pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavan vuodepotilaan kohdalla. Lääkelistalta voidaan myös karsia pois vitamiinit, kalkit ym. ja jättää esim. sydänlääke ajatuksella, että yritetään saada annettua. Hoitajan tehtävä on hoitaa mahdollisimman hyvin sen hoitolinjan mukaisesti, mitä lääkäri on päättänyt. Huolehtia riittävästä kivunhoidosta, hyvästä perushoidosta, raportoida potilaan voinnista, tukea omaisia ja toimia viestinvälittäjänä omaisten ja lääkärin välillä. Mihinkään aktiiviseen eutanasiaan en tule ikinä suostumaan. Joskus puhutaan passiivisesta eutanasiasta, joka tarkoittaa juuri yllämainittua hyödyttömäksi todetuista hoidoista luopumista. En ole Jumala, enkä sellaista ala leikkimään. Sh 34 työvuotta

Kuten tiedät, peruselintoimintoja voidaan ylläpitää tuettuna ja ilman aktiivisella hoidolla oikeastaan kuinka kauan tahansa. Jumalan leikkimistä voi olla myös se, että omaan ammatilliseen mahtipontisuuteensa ja kuvitelmaan hyvästä hoitajuudesta tai jostain kummallisesta omnipotenssisesta minäkuvasta käsin myöskään hoitaja ei pysty luopumaan. Potilaan kuolema on lähinnä henkilökohtainen epäonnistuminen, olkoonpa ne hyvän ja arvokkaan elämän realiteetit kuinka olemattomat tahansa. Jumalahan ei epäonnistu. Se että pitää väkisin hengissä, tekee taitavia hoitotemppuja, ei tee hoidosta eikä hoitajasta inhimillistä. Elämä on jotain aivan muuta, kuin että syke tuntuu ja suoli toimii. Oletko aivan varma, että haluat mahdollisesti itse olla sängyssä pyöriteltävä paketti, pyörittelijästä riippuen joko kovakouraisesti tai turvattomasti? Kyllä siitä eutanasiasta kannattaa keskustella, alkaen ihan siitä (hyvän) elämän määritelmästä itsestään, ihmisyyden ja inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta.

Ap on oikeassa.

Tossa ei oo mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen kollega ja samaa mieltä, mutta ei tuolle mitään voi. Jotkut on pitkäikäisiä.

Ai ei voi mitään?

No mitens se eutanasia näiden tapauksien kohdalla? Ai ei käy vai?

Kyllä käy.

Vierailija kirjoitti:

Lempeää ja hyvää hoitoa kaivataan. Ap on kylmä.

Hahahah huomaa kyllä, ettet ole ollut töissä kunnon vanhusten vuodeosastolla.

Kylmää ja SAIRASTA on pitää ihmistä elossa kun se KÄRSII maailmasta mitään tietämättömänä sikiöasennossa jäykistyneenä. Sairasta paskaa.

Kuten näistä kommenteista voi päätellä, vanheneminen on häpeällistä! Luoja varjelkoon ikääntyvää ihmistä joutumasta näiden tappajahoitajien käsiin!! 

Hippokrateen vala edellyttää lääkäreitä vaalimaan elämää kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta tätä valaahan ei hoitajien tarvitse tehdä.

En voi välttyä ajattelemasta, että keskimääräisen eliniän piteneminen ei olekaan tapahtunut ihan luonnollisesti vaan tilastoihin vaikuttaa tämä elämän loppupään väkisin elossa pitäminen.

Kuulin jo nuorena 90-luvulla vanhustenhoitoalalla työskentelevältä sukulaiselta näitä juttuja.  Ja voin kertoa, että tässä ketjussa esille tulleet kertomukset eivät ole edes sieltä pahimmasta päästä. Hän sitten vaihtoikin alaa ja syystä.

Minusta tämä on yhdenlaista, nykyaikaista orjuutta ja taustalla vaikuttanee miljoonabisnes. Nyt pitäisi löytyä tämän ajan William Wilberforcet ja Martin Luther Kingit, joiden johdolla tähän (ja moneen muuhunkin asiaan) saadaan muutos! Voisitteko te alan tuntevat mitenkään yhdistyä ja saattaa äänenne julkisuuteen kuultavaksi?

Vaihtoehdot eivät myöskään ole vain siinä, että kaikki eläkeiän saavuttaneet 'piikille' tai toisaalta, että kenenkään ei anneta (kivuttomaksi lääkittynä) kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen retoriikka elämän puolella olemisesta/ elämän valitsemisesta on sinänsä kaunista kuultavaa, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kuolleisuus on edelleen pysynyt täydessä 100 %:ssa. Tästä johtuen jokainen ennen pitkää tulee "valinneeksi" myös  kuoleman.

Kysymys on ainoastaan siitä milloin ja millä tavoin kuolema tulee läpikäytäväksi ja mitä apua ja helpotusta on saatavissa vai onko mitään.

Kaikki eivät lähde saappaat jalassa tai kitara kädessä joutsenen lennolleen niin kuin viime päivinä on kuultu vaan jäävätkin paikalleen siipi mutaan juuttuneena räpeltämään vaikka olisi aika lähteä. 

Kyllä, esim. onnettomuudessa kolmikymppisenä vaikeasti vammautunut. Vaipat, nenä-mahaletku. Ei reagoi edes katseella. Limaa kertyy nieluun, imetään pois (muuten tukehtuu siihen räkään, jota on joka paikassa tyynyliinassa), koska nielurefleksi ei toimi. Asentoa vaihdetaan muutaman tunkin välein: selinmakuu, kasvot seinäänpäin kyljelleen, kasvot ikkunaanpäin kyljelleen - näkee(?) ulos (ai niin, mutta siinähän on säleverhot edessä, joita ei saa auki kun naru on rikki). Ruokinta, vesi ja lääkkeet annosteltuna letkuun. Vatsan toimitus Klyx:llä kerran viikossa, samana päivänä kun lavetilla suihkuun. Kuola ja paska samaan viemäriin kätevästi, letkulla vettä perään. Lämmön nousua 37,8 aloitetaan iv antibiootti kolme kertaa vuorokaudessa, ettei vaan tule keuhkokuume - siihen kun voi kuolla, ja kolmikymppisellähän voi olla elinpäiviä edessään vielä 50 vuotta! 50 vuotta tämäntyyppistä "elämää". Miten on, ottaisitko omille kohille vapaaehtoisesti?

Siinä arvailee, josko hänellä on kuitenkin jokin sisäinen motiivi elää, vaikka voisi myös kuvitella tilinteon elämästä olevan nopeasti tehty.  Jos ei ole aivan aivokuollut, nuorella on nuoren halut ja varmaan kärsimys tajuta että tässä vain ollaan.  Mutta yleisesti elämänhalu on vahva tunne vaikka tiedostamattomanakin.  Siksi sitä epäröisi irrottaa ne letkut. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi asukas ei saanut nielaistua yhtään mitään kuin vasta päivällisen aikaan. Silmät auki kohti kattoa ja kieli työntää kaiken ulos tai yskii pois. Joka päivä raahataan päiväsaliin muiden keskelle jossa alkaa ahdistuminen ja itkeskely. Välillä nuokkuu unisena ja sitten yöllä taas valvoo ja itkee yrittäessään laitojen yli. En tiedä miten pysyy hengissä. Viimeisen viiden vuoden aikana on vain itkenyt, laihtunut ja alkanut puremaan hoitajia. Tytär asuu lähellä, mutta sanoi viimeisen kerran vuosia sitten käydessään että äitnsä onollut läpeensä paha hänelle eikä tunne vastuuta äidistään.

En tiedä miksi säilytämme näitä ihmiskuoria eri laitoksissa. Iloa eivät tunne elämästä ja minuus on kadonnut. Ihan kuin jotain nukkeleikkiä, puetaan, pestään, syötetään...

Omaisillekin usein enää vain jotain tunnerekvisiittaa.  Että jotain muuttuu kun tunnepalikka on pois vaikka ei tekemisissä olisi ollutkaan.  Pikemmin tämä on omaisten hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on jostain syystä tabu. Edes swmen mahdollisuudesta ei oikein voi puhua.

Esim nuo koronatouhut. Miljardeja ja miljardeja lapsille velkaa, koska suojellaan mummeleita.

No, nyt ne rahat on jaettu, ja mummelit kuolee mutta se onkin ihan ok, koska kukaan ei enäö jaksa puhua aiheesta.

Koronamummelit nyt oli vielä 7-80 kymppisiä ja vielä läsnä omaisilleen.  

Vierailija kirjoitti:

Äiti, tytär ja miniä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat ettei näin tapahdu niin kyllä vaan kalliit Madoparit, Ketipinorit ja Risperdonit menee monille vihanneksille meidän hoivakodissa. Ne pitää väkisin tunkea sinne suuhun kun monet ei enää tiedosta edes syömistä.

Ja kalliit vaipat, ette tiedäkkään kuinka paljon rahaa valtiolla menee vihanneksien vaippoihin.

Tämä on täysin totta. Meillä on hoivakodissa täysin munaton lääkäri, joka hyppii omaisten pillin mukaan. 100-vuotiaalle jäykistyneelle sikiöasennossa makaavalle vuodepotilaalle syötetään Marevania omaisten käskystä, ettei vain tule veritulppaa. Samoin esim verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä menee monella loppuun asti.

Samaa mieltä ja oli todella helpotus, kun 96-vuotias muistisairas anoppini kuoli koronaan hoivakodissa.

Lonkkaleikkauksen jälkeen ehti olla siellä vain n. 4 kk, kotiin ei enää päässyt sairaalasta.

Uskon, että aiemman kotihoivan henkilöstö myös huokaisi helpotuksesta.

Muualla maailmassa asuva tytär tuli sitten vaatimaan mummalle ruumiinavausta.

Sanoin, että anna olla ja tilanne ei siitä muuksi muutu. Korona mikä korona, ja aika oli muutenkin lähteä melkeinpä "saappaat jalassa".

Jouduin sitten yksin tyhjentämään kuolinpesän ja siinä oli jo tarpeeksi painajaista kerrakseen.

Lapsia ei muuten väsätä sitä varten, että hoitavat vanhempansa (ehkä vielä 1900-luvulla oli niin), länsimainen kulttuuri on muuttunut aikojen saatossa. 

Minusta olisi kammottavaa, että koko elämäni olisi sidottu vanhempiini ja heidän vanhainhoitajaksi.

´Lapset ovat vain lainaa ja lentävät aikanaan kuin lintuset pesästä´

Minkä takia 96-vuotiaille tehdään lonkkaleikkauksia? Tällainen pitää lopettaa välittömästi! Älytöntä.

Olipa erikoinen kommentti.

Sinusta esim Kuningatar Elisabetin lonkkaa ei saisi leikata, jos se murtuu, niinkö. On aika kivulias kuule!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laadin Omakantaan hoitotahdon, kun 50 v. tuli täyteen. Kerroin myös puolisolle ja lapsille tämän sisällön. En todellakaan aio jäädä kenenkään vaivoiksi. Vältän lääkäriäkäyntejä viimeiseen asti ja menen päivä kerrallaan. Se on menoa, jos antaa painon kasaantua.

Nykyisellään se omakantaan kirjattu potilaan hoitotahto ei näy siellä tk:n tai sairaalan koneilla. Sun kannttaa tulostaa se ja viedä se paikan päälle, jotta kirjaavat sen järjestelmään.

Kuka sen sitten näkee?  Miksi se on omakannassa, omaksi iloksiko vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteesta. Sulla on väärä asenne työhösi.

Ap otti esille asian, joka voi järkyttää monia.

Itse hoidan työkseni vanhuksia ja olen käynyt läpi samoja ajatuksia kuin ap. Kun yritän lusikoida puuroa potilaan suuhun tai saada häntä nielemään lääkkeitään, joskus tulee kyseenalaistettua työn mielekkyys. Suu ei aukea kunnolla, ja haen pienemmän lusikan. Annan potilaalle yhden pienemmistä tableteista, joka jää suuhun pyörimään. Nieleminen ei tunnu onnistuvan.

Annan periksi. Pyyhin potilaan suun ja annan hänen levätä. Vien puuron biojätteeseen ja tabletit lääkejätteisiin. Kerron sairaanhoitajalle, että lääkkeet jäivät taas ottamatta. Hän lupaa laittaa lääkärille viestiä, josko tablettilääkityksen lopettamista olisi syytä harkita.

Tuollainen potilas on vielä helppohoitoinen. Erityisen hankalaa on niiden kanssa, jotka kokevat pesemisen ja vaipanvaihdon kidutuksena, vastustelevat ja lyövät. Muistisairautensa takia he eivät ymmärrä, mitä tilanteessa tapahtuu. Kuulokin voi olla huono, joten selityksistä ja rauhoittelusta ei ole välttämättä hyötyä.

Ylihoitamisessa ei ole mitään järkeä. Joillakin yli 90-vuotiailla muistisairailla vuodepotilailla saattaa olla käytössä kymmenkunta erilaista perussairauksien hoitoon tarkoitettua lääkettä, vaikka kunnon koheneminen ei tietenkään ole mahdollista eikä elinaikaa ole paljoa jäljellä. Omaiset saattavat vastustaa lääkkeiden lopettamista ja DNR-päätöstä. Itse olen sitä mieltä, että tuossa vaiheessa pitäisi panostaa potilaan olon helpottamiseen ja mahdollisten kipujen lievittämiseen, kaikki muu on toissijaista.

Joinain päivinä olen miettinyt: miksi teen tätä? Näitä tuli mietittyä erityisesti työuran alussa. Jotkut lähtevät muunlaiseen hoitotyöhön, nuorempien ja parempikuntoisten pariin. Itse olen kotiutunut työpaikalleni ja löytänyt työlleni jonkinlaisen tarkoituksen ja merkityksen. Se oma tarkoitus on vain löydettävä sieltä.

Kiitos kun kaikesta huolimatta jaksat hoitaa heitä.

Itse hoidan kehitysvammaisia. He ovat keskenään hyvin erilaisia persoonia, hauskojakin.