Miten eroon Opamoxista - epätodellinen tuskainen olo

Jos sinulla on käytössä ne vain nukkumiseen, käytät niitä vain nukkumiseen. Minulla oli parikymmentä vuotta Xanor nukkumiseen. Ajoin sen alas pikkuhiljaa melatoniinilla avustaen. Silti oli vähän karua, ja pahaa ahdistusta pukkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap monien muiden monien lailla on ollut niin vietävissä, että on antanut itsensä lääketeollisuuden ja mielivaltaisen psykiatrian talutusnuoraan? Mene kunnolliseen terapiaan, äläkä kuvittele, että psykiatrit ajattelisivat mitään muuta kuin omaa palkkapussiaan ja lääkevalmistajien etuja. Potilaat ovat vain ansaintakeino, herää jo. Tutustu tutkimuksiin äläkä usko kaikkea mitä sinulle totuutena kaupitellaan.

Heräämisen avuksi pari kirjallisuusvinkkiä:

"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" Peter C. Gotzche, Sitruuna kustannus

"Hoida kehoasi, voita masennus" Kelly Brogan, Atena kustannus

Ap:n tarpeesta en tiedä mutta joskus ihan oikeasti niille lääkkeille on tarve. Terapia ei ole sellainen ihmelääke kuin jotkut luulee. Itse en saanut siinä ikinä oikeastaan mitään apua. Mutta läääkkeiden avulla sain opinnot suoritettua ja pääsin vaikean elämänvaiheen yli. Myöhemmin olen lopettanut lääkkeiden syönnin ja vähitellen totutellut kohtaamaan pelottavat tilanteet ilman. Mutta olen kiitollinen että oli lääkkeitä jotka mahdollistivat normaalin elämän silloinkin kun oli vaikeaa. 

Ja joo, toki rauhoittavista tulee vieroitusoireita, kuten useimmista muistakin lääkkeistä, mutta ne on elämässä vain lyhyt hetki lopulta ja kyllä ne kestää. Apua saa lääkäriltä tarvittaessa että miten vähentää annosta, voiko käyttää jotain muuta lääkettä apuna tms.

Kysy niiltä 30v subua, herskaa yms vetäneiltä, jos ovat elossa enää, että miten lyhyt hetki.

Aika harvoin näihin laittomiin aineisiin päädytään siitä, että on syönyt aiheeseen lääkärin määräyksen mukaan (ja ilman sekakäyttöä esim. alkoholin kanssa) vaikka rauhoittavia. Yksittäistapauksia toki varmasti on. Mutta useimmille meistä tavallisista ihmisistä jo ajatus minkään laittoman aiineen käyttämisestä on täysin mahdoton. Sellaista ei vaan tehdä, vaikka olisi paska olo. 

Sä ilmeisesti sitten oot ollu opioidikoukussa, kokenut reflat ja päässy lopulta kuiville? Jos et, niin pidä turpasi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kysy asiaa reseptin määränneeltä lääkäriltä. Tällä palstalla ei kannata kysellä lääkitystä koskevista asioista.

Tai sit käy kuten mulle, että lääkäri vain lakkaa määrämästä lääkettä ja sit ollaankin pulassa. En mä saanut mitään tilalle.

Käytätkö ap alunperin siis uneen, ahdistuneisuuteen vai molempiin?

Mulla alkoi opamoxin käyttö vähenemään kun sain imovanen unilääkkeeksi. Sillä hän ei pitäisi olla rauhoittavaa vaikutusta, mutta musta ainakin tuntuu että se rauhoittaa myös seuraavaa päivää. Jos illalla otan opamoxia unta varten, niin se opamoxin tarve on suurempi myös seuraavana päivänä.

Olen pari kertaa vieroittautunut tuosta pienannoksen päivittäisestä käytöstä ja alkuun olo oli kamala, mutta meni ohi jopa parissa viikossa.

Et tarvitse lääkärin lupaa lääkkeen vähentämiseen.

Lopetat niin kuin muutkin lääkkeet, vähän kerrallaan. Vaikka veitsellä viillä pieni palanen pois pilleristä.

Miksi otat päivällä jos se on unilääke sulle? Etkö nuoku päivisin sitten?

Ja jos sun annos on toi 15mg kerran päivässä ja otat useammin, eikö se resepti lopu sitten kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap monien muiden monien lailla on ollut niin vietävissä, että on antanut itsensä lääketeollisuuden ja mielivaltaisen psykiatrian talutusnuoraan? Mene kunnolliseen terapiaan, äläkä kuvittele, että psykiatrit ajattelisivat mitään muuta kuin omaa palkkapussiaan ja lääkevalmistajien etuja. Potilaat ovat vain ansaintakeino, herää jo. Tutustu tutkimuksiin äläkä usko kaikkea mitä sinulle totuutena kaupitellaan.

Heräämisen avuksi pari kirjallisuusvinkkiä:

"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" Peter C. Gotzche, Sitruuna kustannus

"Hoida kehoasi, voita masennus" Kelly Brogan, Atena kustannus

Ap:n tarpeesta en tiedä mutta joskus ihan oikeasti niille lääkkeille on tarve. Terapia ei ole sellainen ihmelääke kuin jotkut luulee. Itse en saanut siinä ikinä oikeastaan mitään apua. Mutta läääkkeiden avulla sain opinnot suoritettua ja pääsin vaikean elämänvaiheen yli. Myöhemmin olen lopettanut lääkkeiden syönnin ja vähitellen totutellut kohtaamaan pelottavat tilanteet ilman. Mutta olen kiitollinen että oli lääkkeitä jotka mahdollistivat normaalin elämän silloinkin kun oli vaikeaa. 

Ja joo, toki rauhoittavista tulee vieroitusoireita, kuten useimmista muistakin lääkkeistä, mutta ne on elämässä vain lyhyt hetki lopulta ja kyllä ne kestää. Apua saa lääkäriltä tarvittaessa että miten vähentää annosta, voiko käyttää jotain muuta lääkettä apuna tms.

Kysy niiltä 30v subua, herskaa yms vetäneiltä, jos ovat elossa enää, että miten lyhyt hetki.

Aika harvoin näihin laittomiin aineisiin päädytään siitä, että on syönyt aiheeseen lääkärin määräyksen mukaan (ja ilman sekakäyttöä esim. alkoholin kanssa) vaikka rauhoittavia. Yksittäistapauksia toki varmasti on. Mutta useimmille meistä tavallisista ihmisistä jo ajatus minkään laittoman aiineen käyttämisestä on täysin mahdoton. Sellaista ei vaan tehdä, vaikka olisi paska olo. 

Jenkkien opioidiepidemia, anyone?

Niin, siellähän lääkärit on määränneet niitä lääkkeitä holtittomasti. Suomessa taas näihin riippuvuusriskin lääkkeisiin kuten rauhoittaviin tai tiettyihin kipulääkkeisiin on erittäin tiukka linja. Joskus tuntuu että vähän liiankin, ihmiset saa kärsiä esim. hirvittäviä leikkausten jälkikipuja koska kotiin ei voi millään määrätä sitä opiaattipohjaista vaan pitäisi buranalla ja panadolilla selvitä (kokemusta valitettavasti on).

Se tiukka linja lääkkeiden määräämiseen on tullut vasta viime vuosina koulutettujen nuorten lääkäreiden kohdalla. Jos mummo on käyttänyt unettomuuteen puolikasta Imovanea jo vuosien ajan onnistuneesti ja hän joutuu osastolle, niin nuoret kandit osastolla lopettavat sen puolikkaan Imovanen ja määräävät tilalle Imovanen. Lopputuloksena on, että mummo kotiutetaan ilman Imovanea, mutta lääkelistalle on ilmestynyt 4 mg pitkävaikutteista ja 10 mg lyhytvaikutteista melatoniinia, ja mummo valittaa oloaa, kuin olisi koko ajan humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap monien muiden monien lailla on ollut niin vietävissä, että on antanut itsensä lääketeollisuuden ja mielivaltaisen psykiatrian talutusnuoraan? Mene kunnolliseen terapiaan, äläkä kuvittele, että psykiatrit ajattelisivat mitään muuta kuin omaa palkkapussiaan ja lääkevalmistajien etuja. Potilaat ovat vain ansaintakeino, herää jo. Tutustu tutkimuksiin äläkä usko kaikkea mitä sinulle totuutena kaupitellaan.

Heräämisen avuksi pari kirjallisuusvinkkiä:

"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" Peter C. Gotzche, Sitruuna kustannus

"Hoida kehoasi, voita masennus" Kelly Brogan, Atena kustannus

Ap:n tarpeesta en tiedä mutta joskus ihan oikeasti niille lääkkeille on tarve. Terapia ei ole sellainen ihmelääke kuin jotkut luulee. Itse en saanut siinä ikinä oikeastaan mitään apua. Mutta läääkkeiden avulla sain opinnot suoritettua ja pääsin vaikean elämänvaiheen yli. Myöhemmin olen lopettanut lääkkeiden syönnin ja vähitellen totutellut kohtaamaan pelottavat tilanteet ilman. Mutta olen kiitollinen että oli lääkkeitä jotka mahdollistivat normaalin elämän silloinkin kun oli vaikeaa. 

Ja joo, toki rauhoittavista tulee vieroitusoireita, kuten useimmista muistakin lääkkeistä, mutta ne on elämässä vain lyhyt hetki lopulta ja kyllä ne kestää. Apua saa lääkäriltä tarvittaessa että miten vähentää annosta, voiko käyttää jotain muuta lääkettä apuna tms.

Kysy niiltä 30v subua, herskaa yms vetäneiltä, jos ovat elossa enää, että miten lyhyt hetki.

Aika harvoin näihin laittomiin aineisiin päädytään siitä, että on syönyt aiheeseen lääkärin määräyksen mukaan (ja ilman sekakäyttöä esim. alkoholin kanssa) vaikka rauhoittavia. Yksittäistapauksia toki varmasti on. Mutta useimmille meistä tavallisista ihmisistä jo ajatus minkään laittoman aiineen käyttämisestä on täysin mahdoton. Sellaista ei vaan tehdä, vaikka olisi paska olo. 

Jenkkien opioidiepidemia, anyone?

Niin, siellähän lääkärit on määränneet niitä lääkkeitä holtittomasti. Suomessa taas näihin riippuvuusriskin lääkkeisiin kuten rauhoittaviin tai tiettyihin kipulääkkeisiin on erittäin tiukka linja. Joskus tuntuu että vähän liiankin, ihmiset saa kärsiä esim. hirvittäviä leikkausten jälkikipuja koska kotiin ei voi millään määrätä sitä opiaattipohjaista vaan pitäisi buranalla ja panadolilla selvitä (kokemusta valitettavasti on).

Se tiukka linja lääkkeiden määräämiseen on tullut vasta viime vuosina koulutettujen nuorten lääkäreiden kohdalla. Jos mummo on käyttänyt unettomuuteen puolikasta Imovanea jo vuosien ajan onnistuneesti ja hän joutuu osastolle, niin nuoret kandit osastolla lopettavat sen puolikkaan Imovanen ja määräävät tilalle Melatoniinin. Lopputuloksena on, että mummo kotiutetaan ilman Imovanea, mutta lääkelistalle on ilmestynyt 4 mg pitkävaikutteista ja 10 mg lyhytvaikutteista melatoniinia, ja mummo valittaa oloaa, kuin olisi koko ajan humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap monien muiden monien lailla on ollut niin vietävissä, että on antanut itsensä lääketeollisuuden ja mielivaltaisen psykiatrian talutusnuoraan? Mene kunnolliseen terapiaan, äläkä kuvittele, että psykiatrit ajattelisivat mitään muuta kuin omaa palkkapussiaan ja lääkevalmistajien etuja. Potilaat ovat vain ansaintakeino, herää jo. Tutustu tutkimuksiin äläkä usko kaikkea mitä sinulle totuutena kaupitellaan.

Heräämisen avuksi pari kirjallisuusvinkkiä:

"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" Peter C. Gotzche, Sitruuna kustannus

"Hoida kehoasi, voita masennus" Kelly Brogan, Atena kustannus

Ap:n tarpeesta en tiedä mutta joskus ihan oikeasti niille lääkkeille on tarve. Terapia ei ole sellainen ihmelääke kuin jotkut luulee. Itse en saanut siinä ikinä oikeastaan mitään apua. Mutta läääkkeiden avulla sain opinnot suoritettua ja pääsin vaikean elämänvaiheen yli. Myöhemmin olen lopettanut lääkkeiden syönnin ja vähitellen totutellut kohtaamaan pelottavat tilanteet ilman. Mutta olen kiitollinen että oli lääkkeitä jotka mahdollistivat normaalin elämän silloinkin kun oli vaikeaa. 

Ja joo, toki rauhoittavista tulee vieroitusoireita, kuten useimmista muistakin lääkkeistä, mutta ne on elämässä vain lyhyt hetki lopulta ja kyllä ne kestää. Apua saa lääkäriltä tarvittaessa että miten vähentää annosta, voiko käyttää jotain muuta lääkettä apuna tms.

Kysy niiltä 30v subua, herskaa yms vetäneiltä, jos ovat elossa enää, että miten lyhyt hetki.

Aika harvoin näihin laittomiin aineisiin päädytään siitä, että on syönyt aiheeseen lääkärin määräyksen mukaan (ja ilman sekakäyttöä esim. alkoholin kanssa) vaikka rauhoittavia. Yksittäistapauksia toki varmasti on. Mutta useimmille meistä tavallisista ihmisistä jo ajatus minkään laittoman aiineen käyttämisestä on täysin mahdoton. Sellaista ei vaan tehdä, vaikka olisi paska olo. 

Kuinka harvoin? Onko sinulla tutkimustietoa aiheesta vai pelkkää mutuilua?

Rapakon takana huomattavan moni on päätynyt kadulle ja hautaan reseptilääkkeiden tyrkyttämisen seurauksena.

Vahvat opioidi kipulääkkeet on kuitenkin "hieman" eri asia kuin käyttää 15mg opamoxia/vrk. Suosittelen silti pitämään joka viikko 1-2 lääkkeetöntä päivää.

Itse käytin Opamox 30mg/vrk useita vuosia ja lopetin käytön seinään. Ei ongelmia, tosin pidin vähintään 1 lääkkeettömän päivän joka viikko koko käytön ajan.

Sittemmin, vuosien opamoxittoman kauden jälkeen, olen käyttänyt Opamox 15mg/vrk silloin tällöin tarvittaessa. On hieman siinä ja tässä, auttaako tuo annostus tarpeeksi niihin tilanteisiin, joihin lääkettä tarvitsen.

Sen verran kyllä huomaan vieroitusoiretta tälläkin annostuksella, että jos tänään aamulla otan 1 opamoxin ja huomenna en, ilmenee ensimmäisenä lääkkeettömänä päivänä keskipäivästä iltaan saakka lievää ahdistuneisuutta ihan kotonakin ollessa (käytän lääkettä ahdistukseen ja sos tilanteiden pelkoon). Toisena lääkkeettömänä päivänä ei enää ilmene "vieroitus" ahdistusta.

Hyvä lääke mielestäni ja ainoa, joka on oikeasti auttanut. Mielialalääkkeistä, verenpainelääkkeistä jne en ole saanut apua ongelmaani.

Osta vahvaa L-teaniinia luontaistuotemyymälästä. Ota sitä aina esim. 2x150mg kerralla jos tulee pahempia refloja Opamoxista. Pitäisi auttaa.

Tuntuu auttavan Lyrica-refloihinkin vaikka siinä yleensä pahemmat oireet mitä jossain Opamoxissa.

Käy tekemässä rauhallisia kävelylenkkejä raittiissa ulkoilmassa.

Syö tummaa suklaata.

Salli mun nauraa, ei 15mg oksatsepaamista tule mitään vieroitusoireita. Kun annos on 50mg+ eli se isoin saatavissa oleva tabletti niin ehkä sitten.

Otat puolikkaan tapetin silloin kun yleensä otat lääkkeen. Sitten alat muutoman viikon päästä vähentää kertoja lääkkeen otossa.

Vierailija kirjoitti:

Salli mun nauraa, ei 15mg oksatsepaamista tule mitään vieroitusoireita. Kun annos on 50mg+ eli se isoin saatavissa oleva tabletti niin ehkä sitten.

Lääkeriippuvuus on myös psykologista ei pelkästään fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salli mun nauraa, ei 15mg oksatsepaamista tule mitään vieroitusoireita. Kun annos on 50mg+ eli se isoin saatavissa oleva tabletti niin ehkä sitten.

Lääkeriippuvuus on myös psykologista ei pelkästään fyysisiä oireita.

Kyllä ja lisäksi nuo kaksi vielä ovat yhteydessä toisiinsa eli kokonaisuus varsin monimutkainen.

Auttaa jos psykologisesti hyväksyy sen, että tulee jotain ikäviä oireita. Se auttaa jo tosi paljon.

Opamoxin vaikutusaika oli ainakin itselläni tasan 7h.

Pari kertaa lopetin seinään ja aloitin uudelleen jonkin ajan kuluttua. Mutta.. sitten se ei enää onnistunutkaan. Siis lopetus noin vain.

Mielestäni lääkärit eivät ole kovin hyviä neuvomaan lopetuksia tai auttamaan "vieroituksessa". Jotkut ovat tyyliin: kaksi viikkoa vähennetään ja sitten lopetus. Osa puhuu paaaljon pidemmästä ajasta.

Ja yhtenä pelkona ottaa asiaa edes puheeksi on käsky: "lopettaa lääkkeet".

Lääkäreille on mahdoton yhtälö miettiä potilaskohtaisesti pidemmälle. Toki aikakin on rajallinen.

Ihmiset ovat myös yksilöitä.

Btw. Imovane ei ole bentso,mutta johdannainen ja ainoa,josta itse sain ns. Eufoorisen olon alussa. Eli omalla kohdallani tuli vihdoinkin siedettävä olo niin en raaskinut mennä nukkumaan.

Sen lopetin,kun huomasin ettei yksi tabletti tehnyt enää mitään vaikutusta vaan olisi pitänyt ottaa useampi.

Pahin virhe on ottaa noita joka päivä kun mieluiten ottaa vain kun tarvitsee. Ei jää koukkuun ja voi olla helvetin iloinen siitä, että kuuluu siihen jatkuvasti yhä vain harvalukuisempaan joukkoon, joka yleensäkään noita kyseisiä lääkkeitä enää edes saa.

Vierailija kirjoitti:

Opamoxin vaikutusaika oli ainakin itselläni tasan 7h.

Pari kertaa lopetin seinään ja aloitin uudelleen jonkin ajan kuluttua. Mutta.. sitten se ei enää onnistunutkaan. Siis lopetus noin vain.

Mielestäni lääkärit eivät ole kovin hyviä neuvomaan lopetuksia tai auttamaan "vieroituksessa". Jotkut ovat tyyliin: kaksi viikkoa vähennetään ja sitten lopetus. Osa puhuu paaaljon pidemmästä ajasta.

Ja yhtenä pelkona ottaa asiaa edes puheeksi on käsky: "lopettaa lääkkeet".

Lääkäreille on mahdoton yhtälö miettiä potilaskohtaisesti pidemmälle. Toki aikakin on rajallinen.

Ihmiset ovat myös yksilöitä.

Btw. Imovane ei ole bentso,mutta johdannainen ja ainoa,josta itse sain ns. Eufoorisen olon alussa. Eli omalla kohdallani tuli vihdoinkin siedettävä olo niin en raaskinut mennä nukkumaan.

Sen lopetin,kun huomasin ettei yksi tabletti tehnyt enää mitään vaikutusta vaan olisi pitänyt ottaa useampi.

Imovane, opamox etc tekevät sen mitä mitkään muut lääkkeet eivät tee: ne rauhoittavat kehon, jotta voit nukahtaa.

Paska marjat kyllä Suomessa lääkärit koukuttavat potilaat pkv lääkkeisiin ja mielialalääkkeitä tyrkytetään vaivaan kuin vaivaan ja lopetus on mahdotonta, kuolema korjaa. Selvisin eturauhassyövästä mutta en rauhoittavien ja mielialalääkkeiden lopetus ja haittavaikutuksista johtuviin oireisiin menehdyn. Korvat suhisten totaalisen unettomana kipuineen kuolema taitaa korjata. 

Mikä hinku lääkäreillä on lopettaa toimivia lääkityksiä?