Tunnetko ketään täysin raitista, päihteetöntä ihmistä?

Äitini ei ole käyttänyt mitään päihteitä n. 30 vuoteen.

Kyllä, itseni. Olen maistanut alkoholia muutaman kerran, viimeisimmästä kerrasta aikaa parikymmentä vuotta. En ole koskaan ollut kännissä.

Itseni, mieheni ja siskoni. Varmaan tunnen muitakin, mutta ei yleensä tule päihteiden käyttö puheeksi oikein kenenkään kanssa. Miehellä on ryypiskelyhistoriaa enemmänkin, itse käytin alkoholia nuorempana lähinnä kausittain. Siskoni ei ole monta kertaa tainnut humalassa ollakaan edes nuorena.

Tuo on muuten totta, että päihteettömän ajan jälkeen saattaa pari ensimmäistä humalailtaa ja seuraavaa päivää tuntua oikein mukavilta. Silloin ajattelee, että tällä kertaahan tämä sopiikin minulle ja ehkä olen nyt paremmassa fyysisessä kunnossa kuin aiemmin, niin alkoholi ei vaikutakaan lainkaan ikävästi. Mutta huomaamatta alkaa pian hiipiä se alakulo, väsymys ja harmaus, jotka herkästi sitten ruokkivat taas halua piristää itseään alkoholilla. 

Suosittelen päihteettömyyttä kelle tahansa. Saattaa aiheuttaa henkilövaihdoksia lähipiirissä, mutta se on sen arvoista. Oman mielen ja ruumiin sekoittaminen ei johda mihinkään hyvään, onnettomuuteen vain.

Vaikka kuinka monta. Siis itseni lisäksi.

Minä ja mieheni.on nuorena maistettu muttei maistunut,Sen jälkeen raitis elämä.

Tunnen monia absolutisteja ja de facto raittiita. Sekä päinvastaista katsomusta edustavia.

Todella monia. Suurin osa elinpiirini ihmisistä taitaa olla päihteettömiä.

T: vl-tausta

Kyllä, kolme ihmistä jotka ei ole koskaan käyttäny mitään. Muuten ihan normaaleita. Itse olen oluen ystävä ja tupakoitsia.

Muutamat kännit vedin teininä. Krapulapäivänä mietin, onko tässä mitään järkeä ja sitten juominen vain loppui. Olisiko jotain 20 vuotta jo mennyt.

Minä, mieheni, siskoni, isäni, isoäitini ja tyttäreni.

Se oli ehdoton asia kun puolisoa etsin, ettei käytä päihteitä.

Itseni. En ole ex-alkoholisti enkä tule alkoholistiperheestä tai -suvusta enkä myöskään ole uskovainen. En vain ole koskaan kokenut kiinnostusta tai tarvetta käyttää alkoholia tai muita päihteitä.

Isäni.

Minä. Alkoholi ei ole koskaan ollut minun juttuni. Maistan, jos juhlissa tarjotaan, mitä ei tapahdu edes joka vuosi. Minulla ei ole ollenkaan alkoholismigeenejä.  En kaipaa alkoholia koskaan ja en oikeastaan edes pidä sen vaikutuksesta. Syy miksi maistaa on maku, joka voi olla ok yhdistettynä johonkin syötävään.

Tunnen useita, joista yksi, lähemmäs 70v. ei ole koskaan juonut alkoholia tai polttanut tupakkaa.

En. Minäkin olen koukussa kahviin vaikka muita päihteitä ei kulukkaan :(

Montakin. Eikä kukaan ole ex-alkkis, alkoholistiperheestä tai uskovainen. Ovat vain huomanneet, että päihteet ovat turha asia ja rahalle on parempaakin käyttöä.

Riippuu, miten päihteettömyys määritellään. Esim. suurin osa uskovista kristityistä nauttii alkoholia ainakin ehtoollisella käydessään. Tosin määrät ovat niin pieniä, ettei ne päihdytä.

Minä itse. Lopetin päihteet kun huomasin miten paljon ne haitta onnellisuutta ja henkistä kehitystä. Lähipiiri on mennyt melkein kokonaan uusiksi, mutta eipä se mitään haittaa. Oma valintani.

Tunnen useita satoja päihteettömiä ihmisiä. Päihteettömyys on ihmisen normaali olotila. Näitä on kaikkialla, eivät vain pidää meteliä itsestään.