Lue keskustelun säännöt.
Harri, 63, on kirjannut kaikki menonsa exel-taulukkoon jo 30 vuotta
12.08.2022 |
- Menosarakkeita on parikymmentä. Jos jokin erä kovasti heittää budjetoimastani, selvittelen syytä ja mietin, voinko vähentää joitakin muita menoja, Harri sanoo
- Säästöjä on kertynyt, kun olen huono kuluttamaan. Esimerkiksi matkailusta en välitä, Harri toteaa
Astianpesukoneen rikkoutuessa Harri pesi astiat käsin siihen asti, että löysi riittävän hyvän tarjouksen kaupasta.
Harri on ilmeisesti sinkku. Tässäpä olisi oiva hopsis naiselle joka osaa arvostaa säästäväistä miestä.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten oikeasti tuollainen toimii parisuhteessa?
Saako ostaa niutä kalliimpia siteitä vai pitääkö mennä pirkalla? Entä kumpi valitsee shsmpoot ja saippuat? Monelle pitkähiuksiselle ei ole ihan se ja sama millä pesee hiuksensa.
Käykö kumpikin kaupassa itse omilla rahoillaan?
No voisko ajatella että lähtökohtaisesti ei ole Harrin tehtävä elättää sinua/kumppania, vaan kumppanilla on omat tulot, joilla elättää itsensä ja hankkii omat terveyssiteensä ja shampoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuosta on edes kirjoitettu juttu lehteen?
Eihän tuossa nyt mitään muuta erikoista ole kuin se excelin käyttö. Eikä sekään ole mitenkään ainutlaatuista.Tämä tässä onkin hämmentävää.
Pitkää excel-historiaa ei voi pitää uutisena.
Ja vielä vähemmän sitä, että joku miettii isompia hankintojaan ja vertailee jopa hintoja ja tuotearvosteluja!!
Ja hurjinta, että kuitissa on merkintä asennuksesta!!!
Villiä ja ainutkertaista menoa!
Samaa kalibeeria tuon "kauhajokelaismies säästi vesilaskuissa"-tarinan kanssa.
Mies kävi joka päivä uimahallissa jollain yhteiskunnan kustantamalla erikoishalvalla kausikortilla, jollaista ei saa juuri kukaan muu.
Sitten hän kehuu, kuinka vähän vettä kuluu kun ei peseydy tai sauno kotona.
Jep jep. Sama kuin niillä tyypeillä joilla ei kulu rahaa ruokaan kun syö isin ja äipän luona.
Tällä tasolla on journalismi. Säästöpornoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin miettimään, että mihin tämäkin kaveri sitä rahaa säästää? Kaverihan voisi olla kuollut eikä itsekään huomaisi.
Tili nollilla ei tarkoita sitä, että elää. Osa ei edes tiedä mihin ihmeeseen se raha taas meni. Luottokortit tapissa. Syytellään palkan pienuutta ja kerrotaan yhä uudelleen, että työtä tekemällä ei Suomessa rikastu.
Työkaveri pisti tilinsä puhtaaksi poikansa jääkiekkoharrastukseen ja moitti tulojaan ja ihmetteli sitä miten joku voi ostaa uuden auton. Samassa perheessä lasten kännyköitä uusittiin kalliisti ja usein.
Vierailija kirjoitti:
No jopas.
Kai sen kaiken ajan voi käyttää niinkin.
Kaiken ajan? Yhden ihmisen kulut laittaa Excelin suurin piirtein vartissa kerran kuussa.
Itse olen pihi, ruokakaupassa käyn keskimäärin kerran kuussa ja muut laskut maksan kerran kuussa noin kymmenessä minuutissa. Säästyneet rahat ja ajan kulutan turhiin harrastuksiin, jotka vievätkin noin 80% rahankäytöstäni. Niihin menevät vielä alkoholin käytön lopettamisen jälkeen jääneet juomattomat rahat.
Paljonko teillä menee ns välttämättömiin kuluihin versus hupeihin?
Työpaikalla perheellinen jonka rahankäyttö täysin hukassa. Ennen tilipäivää valittelee miten rahat vähissä. Tilipäivän jälkeen eväänä Kotzonea tai Subwaysta hakenut sekä lisäksi kokista ja energiajuomaa. Usein vielä play-kaakaotakin "kun se on niin hyvää". Kallis käsilaukku ostoon kun pitää välillä itsensä jollakin palkita. Parin tonnin bruttopalkalla ja kolme lasta. Viimeinen viikko ennen tilipäivää onkin taas että rahat loppu valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen ja hankintojen harkinta ovat tiettyyn asti ihan hyviä juttuja, mutta jos säästäminen ulottuu aina ja kaikkeen ja siitä tulee kaiken keskipiste, niin aika raskasta.
Joo, on ehkä fiksua tehdä jotain smoothieita itse kalliimpien valmiina ostettujen sijaa ja joo, on ihan fiksua hyödyntää tarjouksia. Samoin seurata mm. energiankulutustaan ja minimoida ruokahävikkiä.
Mutta sen sijaan, jos oikeasti joka kauppareissulla tai sen jälkeen tulee sanomista siitä, että toinen osti libressejä pirkka-siteiden sijasta, jotain muuta merkkiä pirkka-vaihtoehdon sijaan, taas väiteltiin kaupassa että syödäänkö kinkkukiusausta kolmena päivänä peräkkäin vai ostetaanko lauantaiksi vaikka pizza-aineet, tai toista jää reissun jälkeen harmittamaan se että jätettiin kiertämättä se 15. kauppa etsiessä lapsille niitä halvimpia verkkareita, niin sellainen kyllä olisi raskasta.
Mutta eihän sun olisi tarkoituskaan ostaa terveyssiteitäsi puolisosi rahoilla vaan omilla rahoillasi. Ja jos sulla olisi omassa budjetissasi isompi summa varattuna ruokaan, voisit halutessasi tarjota pizzan puolisollesi tai sitten puolisosi söisi kolme päivää kinkkukiusausta ja sinä pizzaa. Jos parisuhteessa ei pääse raha-asioista yhteisymmärrykseen, silloin varsinkin on järkevää pitää omat rahat.
Vierailija kirjoitti:
Kymmeniä sivuja on topakkana kirjoitettu ohjeita miten käydä suihkussa hieman nopeammin tai säästää sähkö muilla keinoin. Nyt samoja henkilöitä aivan varmasti nauramassa Harrille.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa Harri kuolinvuoteellaan miettiä, että miksi mä en v!ttu elänyt, nauttinut ja matkustanut, vaan analysoin rahaa excelin kautta viimeset ties kuinka monta kymmentä vuotta.
Vaikutat itse ihmiseltä jolla kaikki menee mitä tulee, ihan sama mihin. Mitähän yrität kompensoida.
Ehkä kuolinvuoteella mietit sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen ja hankintojen harkinta ovat tiettyyn asti ihan hyviä juttuja, mutta jos säästäminen ulottuu aina ja kaikkeen ja siitä tulee kaiken keskipiste, niin aika raskasta.
Joo, on ehkä fiksua tehdä jotain smoothieita itse kalliimpien valmiina ostettujen sijaa ja joo, on ihan fiksua hyödyntää tarjouksia. Samoin seurata mm. energiankulutustaan ja minimoida ruokahävikkiä.
Mutta sen sijaan, jos oikeasti joka kauppareissulla tai sen jälkeen tulee sanomista siitä, että toinen osti libressejä pirkka-siteiden sijasta, jotain muuta merkkiä pirkka-vaihtoehdon sijaan, taas väiteltiin kaupassa että syödäänkö kinkkukiusausta kolmena päivänä peräkkäin vai ostetaanko lauantaiksi vaikka pizza-aineet, tai toista jää reissun jälkeen harmittamaan se että jätettiin kiertämättä se 15. kauppa etsiessä lapsille niitä halvimpia verkkareita, niin sellainen kyllä olisi raskasta.
Mutta eihän sun olisi tarkoituskaan ostaa terveyssiteitäsi puolisosi rahoilla vaan omilla rahoillasi. Ja jos sulla olisi omassa budjetissasi isompi summa varattuna ruokaan, voisit halutessasi tarjota pizzan puolisollesi tai sitten puolisosi söisi kolme päivää kinkkukiusausta ja sinä pizzaa. Jos parisuhteessa ei pääse raha-asioista yhteisymmärrykseen, silloin varsinkin on järkevää pitää omat rahat.
Ostaako pariskunnat tai perheet useinkin kauppaasiat siten, että kumpikin ostaa vain sitä mitä itse käyttää tai syö?
Toinen ostaa kasvispainotteista ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa, terveyssiteitä, shampoota, oman suihkusaippuansa ja muut. Toinen sitten ostaa halvinta saippuashampoota, halvinta jauhomakkaraa, halvinta purkkitonnikalaa...
Entä miten sitten esimerkiksi tiskiaineet ja pyykinpesuaineet? Ostaako molemmat omat ja peseekö omat pyykkinsä erikseen, vai miten asia ratkaistaan että mitä ostetaan? Jankataan asiaa kaupassa hyllyn edessä?
Ja mites sitten perheet, missä on lapsia? Kuka maksaa lasten kulut ja miten? Joutuuko lapset tyytymään aina siihen tingittyyn halvimpaan vaatteissa ja ruoassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kymmeniä sivuja on topakkana kirjoitettu ohjeita miten käydä suihkussa hieman nopeammin tai säästää sähkö muilla keinoin. Nyt samoja henkilöitä aivan varmasti nauramassa Harrille.
Naisen logiikkaa.
Kaikenlainen niksipirkkailu senttien säästämisen takia on go girl. Rahojen laskeminen ja rahankäytön analysoiminen, hyi yök.
vrt. saastuttavat harrasteautot ovat hirvityksiä koska ilmastonmuutos, monin verroin enemmän saastuttava matkustelu ulkomaille on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että ihan alusta saakka exceliin kirjannut, aika kauan meni julkaisun jälkeen ennenkuin oli kuluttajien käytössä. Että ihan ruutuvihkoon vaan, perinteisesti = ei mitään uutta.
Ainakin 1992 ja myöhemmin oli yleisesti käytössä, usein kopioitu jonkun tuttavan työpaikalta tai koulusta. Lisenssi maksoi melkoisesti tuolloin, mutta kyllä niitä jotkut osti.
Maksimi rivimäärä oli tuolloin alle 65000 riviä, mutta eivät tuon ajan koneet meinanneet jaksaa niitäkään.
Tuohon aikaan Excelin lisenssi taisi maksaa neljänneksen tietokoneen arvosta. 486sx taisi vielä 1994 maksaa työläisen muutaman kuukauden palkan. Internet ei ollut vielä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin miettimään, että mihin tämäkin kaveri sitä rahaa säästää? Kaverihan voisi olla kuollut eikä itsekään huomaisi.
Tili nollilla ei tarkoita sitä, että elää. Osa ei edes tiedä mihin ihmeeseen se raha taas meni. Luottokortit tapissa. Syytellään palkan pienuutta ja kerrotaan yhä uudelleen, että työtä tekemällä ei Suomessa rikastu.
Työkaveri pisti tilinsä puhtaaksi poikansa jääkiekkoharrastukseen ja moitti tulojaan ja ihmetteli sitä miten joku voi ostaa uuden auton. Samassa perheessä lasten kännyköitä uusittiin kalliisti ja usein.
Törsääjät elävät vähemmän, koska raha menee hukkaan esim. luottokorttiyhtiölle korkoihin ja tilinhoitomaksuihin.
Nämä ihmiset myös miettivät rahaa eniten, siis rahan puutetta.
Minä olen laittanut jo pitkään tulot ja menot ylös. Siihen menee puolisen tuntia per kk.
Voi elää enemmän kun jää enemmän niihin asioihin joihin haluaa panostaa, ja koska korkojen maksamisen sijaan saa osinkoja, eikä tarvitse koskaan murehtia ettei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen ja hankintojen harkinta ovat tiettyyn asti ihan hyviä juttuja, mutta jos säästäminen ulottuu aina ja kaikkeen ja siitä tulee kaiken keskipiste, niin aika raskasta.
Joo, on ehkä fiksua tehdä jotain smoothieita itse kalliimpien valmiina ostettujen sijaa ja joo, on ihan fiksua hyödyntää tarjouksia. Samoin seurata mm. energiankulutustaan ja minimoida ruokahävikkiä.
Mutta sen sijaan, jos oikeasti joka kauppareissulla tai sen jälkeen tulee sanomista siitä, että toinen osti libressejä pirkka-siteiden sijasta, jotain muuta merkkiä pirkka-vaihtoehdon sijaan, taas väiteltiin kaupassa että syödäänkö kinkkukiusausta kolmena päivänä peräkkäin vai ostetaanko lauantaiksi vaikka pizza-aineet, tai toista jää reissun jälkeen harmittamaan se että jätettiin kiertämättä se 15. kauppa etsiessä lapsille niitä halvimpia verkkareita, niin sellainen kyllä olisi raskasta.
Mutta eihän sun olisi tarkoituskaan ostaa terveyssiteitäsi puolisosi rahoilla vaan omilla rahoillasi. Ja jos sulla olisi omassa budjetissasi isompi summa varattuna ruokaan, voisit halutessasi tarjota pizzan puolisollesi tai sitten puolisosi söisi kolme päivää kinkkukiusausta ja sinä pizzaa. Jos parisuhteessa ei pääse raha-asioista yhteisymmärrykseen, silloin varsinkin on järkevää pitää omat rahat.
Ostaako pariskunnat tai perheet useinkin kauppaasiat siten, että kumpikin ostaa vain sitä mitä itse käyttää tai syö?
Toinen ostaa kasvispainotteista ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa, terveyssiteitä, shampoota, oman suihkusaippuansa ja muut. Toinen sitten ostaa halvinta saippuashampoota, halvinta jauhomakkaraa, halvinta purkkitonnikalaa...
Entä miten sitten esimerkiksi tiskiaineet ja pyykinpesuaineet? Ostaako molemmat omat ja peseekö omat pyykkinsä erikseen, vai miten asia ratkaistaan että mitä ostetaan? Jankataan asiaa kaupassa hyllyn edessä?
Ja mites sitten perheet, missä on lapsia? Kuka maksaa lasten kulut ja miten? Joutuuko lapset tyytymään aina siihen tingittyyn halvimpaan vaatteissa ja ruoassa?
Ei tarvitse riidellä kun laittaa Exceliin ja sopii. Näin teimme, lopetimme riitelyn, säästimme aikaa ja rahaa sekä harrastimme seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen ja hankintojen harkinta ovat tiettyyn asti ihan hyviä juttuja, mutta jos säästäminen ulottuu aina ja kaikkeen ja siitä tulee kaiken keskipiste, niin aika raskasta.
Joo, on ehkä fiksua tehdä jotain smoothieita itse kalliimpien valmiina ostettujen sijaa ja joo, on ihan fiksua hyödyntää tarjouksia. Samoin seurata mm. energiankulutustaan ja minimoida ruokahävikkiä.
Mutta sen sijaan, jos oikeasti joka kauppareissulla tai sen jälkeen tulee sanomista siitä, että toinen osti libressejä pirkka-siteiden sijasta, jotain muuta merkkiä pirkka-vaihtoehdon sijaan, taas väiteltiin kaupassa että syödäänkö kinkkukiusausta kolmena päivänä peräkkäin vai ostetaanko lauantaiksi vaikka pizza-aineet, tai toista jää reissun jälkeen harmittamaan se että jätettiin kiertämättä se 15. kauppa etsiessä lapsille niitä halvimpia verkkareita, niin sellainen kyllä olisi raskasta.
Mutta eihän sun olisi tarkoituskaan ostaa terveyssiteitäsi puolisosi rahoilla vaan omilla rahoillasi. Ja jos sulla olisi omassa budjetissasi isompi summa varattuna ruokaan, voisit halutessasi tarjota pizzan puolisollesi tai sitten puolisosi söisi kolme päivää kinkkukiusausta ja sinä pizzaa. Jos parisuhteessa ei pääse raha-asioista yhteisymmärrykseen, silloin varsinkin on järkevää pitää omat rahat.
Ostaako pariskunnat tai perheet useinkin kauppaasiat siten, että kumpikin ostaa vain sitä mitä itse käyttää tai syö?
Toinen ostaa kasvispainotteista ja ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa, terveyssiteitä, shampoota, oman suihkusaippuansa ja muut. Toinen sitten ostaa halvinta saippuashampoota, halvinta jauhomakkaraa, halvinta purkkitonnikalaa...
Entä miten sitten esimerkiksi tiskiaineet ja pyykinpesuaineet? Ostaako molemmat omat ja peseekö omat pyykkinsä erikseen, vai miten asia ratkaistaan että mitä ostetaan? Jankataan asiaa kaupassa hyllyn edessä?
Ja mites sitten perheet, missä on lapsia? Kuka maksaa lasten kulut ja miten? Joutuuko lapset tyytymään aina siihen tingittyyn halvimpaan vaatteissa ja ruoassa?
Yhteinen talous 26v, siihen mahtuu siteet ja partavaahdot samaan:) Onneksi syödään samaa ruokaa joten ei tarvitse miettiä, eikä mua häiritse se että syön puolta vähemmän kuin mies.
Mikäs siinä jos tuollainen tekee hänet onnelliseksi eikä ole perhettä joka kärsisi numeronikkaroinnista.
Lapseni isä oli juuri sellainen, että kaikessa piti mennä säästäminen edellä. Säästäminen on hyvä homma tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo lapsen vauvaiästä lähtien tämä valitti päivittäin, miten paljon rahaa lapseen menee. Joskus osti lapselle jotain kaikista halvimpia vaippoja ja sitten ihmetteli, miten ne ei pidäkään yhtään niin hyvin kuin ne hinta-laatusuhteeltaan paremmat, mitkä oli vähän kalliimmat, mutta mistä ei tullut ekat pissat läpi. Todellisuudessa ne halvimmat vaipat ei säästäneet, koska niitä piti vaihtaa tiuhempaan, ja lisäksi syntyi pyykkiä vaippojen huonouden vuoksi.
Sitten isompana lapselle olisi pitänyt aina etsiä ne kaikista halvimmat vaatteet ja tarvikkeet, koska "eihän sillä nyt mitään väliä ole mitä sillä on yllä". Hän kieltäytyi uskomasta, että tuotteissa on sekä hinnan että laadun suhteen. Sitten ihmetteli, miten ne halvimmat lenkkarit ratkeili saumoista ja ohuet pohjat oli puhki jo ekan kesän jälkeen. Mutta se hänen asenne oli kaikista raskain. Ihan kuin hän olisi aina yrittänyt syyllistää muita siitä, että elämässä nyt vaan sattuu tarvitsemaan vaatteita ja tavaroita, lapsi vielä useammin. Ehdotti joskus ihan pokkana, että kai niitä uusien kenkien ostoa voi lykätä, eihän noi vanhat vielä kovin pienet ole.
Ja mikä "parasta", tämän vuoksi suurin vastuu lapsen hankinnoista jäi minulle. Pakkohan ne uudet kengät oli hankkia, jos en halunnut lapsen kulkevat varpaat solmussa koko syksyä, tai se uusi takki, koska vanha oli pari kokoa liian pieni. Toki lapsen isä syyllisti myös tästä, että olin "tuhlannut" rahaa mm. laadukkaampaan takkiin, joka pitää vähän jopa vesisadetta, enkä ollut hankkinut sitä kaikista halvinta vaihtoehtoa.
Parempi tuo kuin jos olisi miljoona ulosotossa koska ei ymmärrä rahan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että ihan alusta saakka exceliin kirjannut, aika kauan meni julkaisun jälkeen ennenkuin oli kuluttajien käytössä. Että ihan ruutuvihkoon vaan, perinteisesti = ei mitään uutta.
Ainakin 1992 ja myöhemmin oli yleisesti käytössä, usein kopioitu jonkun tuttavan työpaikalta tai koulusta. Lisenssi maksoi melkoisesti tuolloin, mutta kyllä niitä jotkut osti.
Maksimi rivimäärä oli tuolloin alle 65000 riviä, mutta eivät tuon ajan koneet meinanneet jaksaa niitäkään.Tuohon aikaan Excelin lisenssi taisi maksaa neljänneksen tietokoneen arvosta. 486sx taisi vielä 1994 maksaa työläisen muutaman kuukauden palkan. Internet ei ollut vielä tullut.
Jaa niin että kaupasta ei saa ostaa muuta kuin halvimpia perunoita ja halvimpia nakkeja ja aineet ruskeaa kastiketta varten, mutta excelin lisenssiin on kyllä ok laittaa rahaa, jotta pääsee katselemaan, miten paljon on "säästetty"?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuosta on edes kirjoitettu juttu lehteen?
Eihän tuossa nyt mitään muuta erikoista ole kuin se excelin käyttö. Eikä sekään ole mitenkään ainutlaatuista.
Jos se kiinnostaa ihmisiä? Mun mielestä oli ihan mielenkiintoinen juttu, en elä kuin Harri, mutta en myöskään pikavipeillä. Jos ei kiinnosta niin eipä sitä tarvitse avata :)
Kokeile niin tiedät miltä muutama lisävuosi tuntuu ja mahtaako raha olla tärkeää. Usein hoidetaan isolla rahalla jo muutaman kuukaudenkin takia. Loiri ei niin tehnyt, oli jo laittanut elämänsä aikana isot rahat elämää lyhentäviin aineisiin.