Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
En edes haluaisi, että tuollainen rajaton ja tökerö lapsi alkaisi omani kaveriksi. Miksi ihmeessä oman lapseni pitäisi alkaa tuollaisen omituisen kaveriksi? Ei ole vieraiden ihmisten tehtävä hoivata jonkun itsetuntoa ja seurantarvetta, tuon lapsen itsensä pitää olla hyvää seuraa ja hänen vanhempiensa tehtävä on varmistaa missä lapsi menee ja tarvittaessa viedä vaikka harrastuksiin omanikäisten seuraan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat asian yhteisöllisesti, ohjaat lapset leikkimään ja keksimään leikkien teemat itsenäisesti.
Hyvällä kohtelulla ja vuorovaikutuksella saadaan onnistumisen kokemuksia.
Olen tuollaiselle lapselle ensin vastaillut hänen asioihinsa ystävällisesti ja asiallisesti ja mikäli juttu ei näytä loppuvan niin vain alan keskittyä omaan lapseeni. Jos tuntematon lapsi on jatkanut kiehnäystään ja juttujaan siinä meidän "mukana" ja yrittänyt tunkea väkisin leikkiin mukaan, niin olen vaan sanonut jotakin että "me leikimme tässä nyt kahdestaan" / lähtenyt lapseni kanssa tuon lapsen luota pois, esim. keinuun tai toiseen leikkitelineeseen / sanonut ystävällisellä äänensävyllä jotakin tyyliin "menepäs nyt keksimään omia leikkejä, meillä on tässä kahdestaan tämä leikki kesken (oman lapseni kanssa)".
Eli ihan vaan ystävällisesti käskenyt lapsen pois. En halua tuollaista lasta oman lapseni kaveriksi, koska hyvin nopeasti se kääntyy siihen, että tuo rajaton lapsi orjuuttaa omaa lastani käskyillään ja vaatimuksillaan. Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollaiselle lapselle ensin vastaillut hänen asioihinsa ystävällisesti ja asiallisesti ja mikäli juttu ei näytä loppuvan niin vain alan keskittyä omaan lapseeni. Jos tuntematon lapsi on jatkanut kiehnäystään ja juttujaan siinä meidän "mukana" ja yrittänyt tunkea väkisin leikkiin mukaan, niin olen vaan sanonut jotakin että "me leikimme tässä nyt kahdestaan" / lähtenyt lapseni kanssa tuon lapsen luota pois, esim. keinuun tai toiseen leikkitelineeseen / sanonut ystävällisellä äänensävyllä jotakin tyyliin "menepäs nyt keksimään omia leikkejä, meillä on tässä kahdestaan tämä leikki kesken (oman lapseni kanssa)".
Eli ihan vaan ystävällisesti käskenyt lapsen pois. En halua tuollaista lasta oman lapseni kaveriksi, koska hyvin nopeasti se kääntyy siihen, että tuo rajaton lapsi orjuuttaa omaa lastani käskyillään ja vaatimuksillaan. Nähty on.
Lisäys vielä...ja tehostan noita käskyjä esim. sanomalla tunkevalle lapselle reippaasti "NONIIN...HEIPPA!" tai esim. "hyviä leikkejä!" Toimii, suosittelen.
Minusta on hyvä opettaa lapsellekin se, ettei tarvitse olla "kaikkien kaveri". Ja kun lapsi on vielä niin pieni voi vanhempi vähän katsoa millaisia ne uudet kaverit ovat. Tässä tapauksessahan vanhempi lapsi tunkee kiinni aikuiseen, eikä häntä kiinnosta lapsi ollenkaan vaan haluaa aikuisen huomion itseensä. Ja se on outoa. Ja ainakin oma vaistoni haluaisi suojella lasta tällaiselta "käenpoikaselta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä opettaa lapsellekin se, ettei tarvitse olla "kaikkien kaveri". Ja kun lapsi on vielä niin pieni voi vanhempi vähän katsoa millaisia ne uudet kaverit ovat. Tässä tapauksessahan vanhempi lapsi tunkee kiinni aikuiseen, eikä häntä kiinnosta lapsi ollenkaan vaan haluaa aikuisen huomion itseensä. Ja se on outoa. Ja ainakin oma vaistoni haluaisi suojella lasta tällaiselta "käenpoikaselta".
Nimenomaan! Juuri näin.
Siis viihdytätkö sitä kolmevuotiasta jatkuvasti siellä puistossa, eikö se yhtään osaa leikkiä itse? Eikö tuo ois ihan hyvä tilanne, lapsi oppii leikkimään toisten lasten kanssa ja itse saa vaan seurailla. Eri asia jos toinen häiritsee jotenkin. En tiedä olenko outo vanhempi, mutta minusta on vaan ihanaa jos minun lapset löytää puistosta leikkiseuraa. Viimeksi 4v poikani leikki just jonkun n.7v pojan kanssa, hauskaa näytti olevan. Toki vähän piti katsoa ettei mene liian hurjaksi meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu naapurissa lapsi, joka kyttäsi, koska lähdemme ulos. Syöksyi heti perään ja seurasi meitä leikkipuistoon. Minulla oli matkassa vauva ja 2 vuotias. Kävellä jumputti vieressä ja ei lähtenyt pois, vaikka käskin mennä kotiin.
Puistossa sitten suuttui, kun en työntänyt hänelle vauhtia ja leikkinyt hänen kanssaan, vaan olin omien lasten. Kiusasi 2 vuotiaasta, kun suuttui.
Lopulta aloin käymään autolla kauempana olevassa puistossa, että saimme olla rauhassa. Naapurin äiti tästä suuttui, kun hänen lapsensa ei päässyt enää matkaan ja hän saanut olla rauhassa
Eiksen vieraan lapsen voi valjastaa viihdyttää sun lasta? Siis tosi monet eskarilaiset leikkii tosi hyvin taaperon kanssa ja tykkää pienemmistä. Siksi se eskarilainen siellä puistossa pyörii ku kaipaa leikkiseuraa, ja yleensä leikkipuistoihin ylipäänsä tuodaan lapsia, että siellä ois sitä leikkiseuraa. Ikäerosta huolimatta leikit voi olla tosi antoisia lapsilla keskenään. Sit sä voit vähän katsella päältä että homma sujuu mut sun ei tarvii aktiivisesti leikkiä siinä mukana. Ja samalla sun lapsella on mahis oppia tältä isommalta vaikka ja mitä ja siis ainaki mun taaperot on olleet jotenkin tosi ylpeitä itsestään jos joku isompi on ottanu ne leikkiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat kasvattaa lapsesta tylyn ja epäsosiaalinen?
Minun äitini ei osannut asettaa muille lapsille rajoja. Joskus kaksi lähistöllä asuvaa minua vanhempaa tuli meille leikkimään. Leikit eivät yleensä olleet kovin mukavia eivätkä tasa-arvoisia.
Kerran minulla oli kova päänsärky, joten makasin vessan lattialla ja oksensin välillä, joten minusta ei tietenkään ollut leikkikaveriksi. Äiti ei kuitenkaan jostakin syystä hennonnut käännyttää poikia ovelta, vaan he sitten leikkivät huoneessani, penkoivat lelujani ja lopulta olivat asetelleet ne härskeihin asentoihin ja lähteneet kotiinsa.
Nyt aikuisena mietin, miten huono itsetunto äidilläni mahtoi olla ja miten huonon mallin hän minulle antoi. Että minusta viis - jos joku toinen lapsi haluaa jotain, niin ei sitä kieltää voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis viihdytätkö sitä kolmevuotiasta jatkuvasti siellä puistossa, eikö se yhtään osaa leikkiä itse? Eikö tuo ois ihan hyvä tilanne, lapsi oppii leikkimään toisten lasten kanssa ja itse saa vaan seurailla. Eri asia jos toinen häiritsee jotenkin. En tiedä olenko outo vanhempi, mutta minusta on vaan ihanaa jos minun lapset löytää puistosta leikkiseuraa. Viimeksi 4v poikani leikki just jonkun n.7v pojan kanssa, hauskaa näytti olevan. Toki vähän piti katsoa ettei mene liian hurjaksi meno.
Et tainnut lukea ketjua. Se vieras lapsi ei siis ole lainkaan kiinnostunut tästä lapsesta, vaan ainoastaan äidin huomiosta. Tilannehan olisi aivan toinen, jos hän olisi innoissaan leikkimässä yhdessä aloittajan pikkuisen kanssa.
Samoja kokemuksia. Olen 2 vuotiaan taaperon ikanssa puistossa ja usein puistoon tulee joku noin 7v tyttö. Tulee leikkiin mukaan mikä aluksi tuntui ihan kivalta. Mutta tyttö osoittautui hyvin rasittavaksi persoonaksi. Suuttuu kun en tule auttamaan häntä kiipeilytelineessä, suuttuu kun en voi leikkiä piilosta (taaperoa ei voi jättää yksin puuhailemaan, koska lähtee haahuilemaan ja juoksemaan heti omille teillensä).
Tyttö haluaisi vain minun jakamattoman huomioni eikä yhtään käsitä, että ei taaperoa voi vaan jättää hommasta ulkopuolelle, vaan kaikki tehdään sen pienimmän ehdoilla. Tyttöä myös ärsyttää silminnähden se, että olen lapseni kanssa ja viimeisimmällä kerralla viittasi lapseeni koko ajan ärsyyntyneenä, että "toi kakara". Harmittaa, että en suutahtanut lapselle ja sanonut että se kakara on minun lapseni ja jos ei seura kelpaa niin voi painua kuuseen.
En yhtään ymmärrä tuollaisia itsekkäitä ja kaiken tilan ottavia lapsia, ovatko he jotenkin ylihemmoteltuja vai mitä? Itse olin ihan päinvastainen lapsena, syrjäänvetäytyvä ja hiljainen ja ensimmäisenä aina oli mielessä, että enhän vaan ole vaivaksi tai haitaksi kenellekään, tämäkin piirre toki aika haitallinen ihmiselle itselleen liian suuressa määrin.
Tuollaiset jyrä lapset ovat usein kyllä sosiaalisesti pärjääviä ja elämässä yleensäkin. Usein vaan jyräävät ne hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät lapset ja jopa kiusaavat niitä hiljaisia. Ihan tässä omat traumat nousee pintaan noista itsekkäistä jyrä lapsista :D
Ja oon huomannu, että noi jyrä lapset hyppyyttää mua edelleen ellen pidä varani :D Oon toki nyt opetellu pitämään rajani ja oman lapsen puolia, olen ylpeä itsestäni. Esim jos lapseltani viedään lelu niin pyydä nätisti että antaisitko lelun takaisin ja jos ei anna niin otan sen sitten. Ja tungetteleville lapsille olen oppinut sanomaan ei, enkä vaan mene heidän leikkeihin mukaan ja jätä omaa lastani paitsioon. Vielä kun oppisi aikuisia vastaan pitämään puoliani, mutta hyvä tätä taitoa opetella nyt leikkipuistossa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Siis komevuotias ja kaksi eskarilaista pitää sua tossun alla ja pyörittää sun elämää? Leikkipuistossa? Julkisella paikalla? 😂😂 Oikeesti? Miksi aloit äidiksi? Miten sä et osaa olla aikuinen et omallesi etkä muiden mukuloille? Uskomatonta.
Miksi kirjoitat noin ilkeästi?
Ap
Ei tämä ole ilkeästi kirjoitettu, vaan ihan oikeesti tämä ongelma on naurettava. Kyllä aikuisen pitäisi näin yksinkertainen asia ratkaista ihan itse. Ja nythän neuvojakin on löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis viihdytätkö sitä kolmevuotiasta jatkuvasti siellä puistossa, eikö se yhtään osaa leikkiä itse? Eikö tuo ois ihan hyvä tilanne, lapsi oppii leikkimään toisten lasten kanssa ja itse saa vaan seurailla. Eri asia jos toinen häiritsee jotenkin. En tiedä olenko outo vanhempi, mutta minusta on vaan ihanaa jos minun lapset löytää puistosta leikkiseuraa. Viimeksi 4v poikani leikki just jonkun n.7v pojan kanssa, hauskaa näytti olevan. Toki vähän piti katsoa ettei mene liian hurjaksi meno.
Et tainnut lukea ketjua. Se vieras lapsi ei siis ole lainkaan kiinnostunut tästä lapsesta, vaan ainoastaan äidin huomiosta. Tilannehan olisi aivan toinen, jos hän olisi innoissaan leikkimässä yhdessä aloittajan pikkuisen kanssa.
Just näin. Vain aikuisen antama huomio kiinnostaa ja sen aikuisen lasta tämä vieras lapsi saattaa kohdella jopa huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos leikkipuistossa on pakko seurustella, niin kai koskee muitakin julkisia paikkoja? Ette yhtään häiriinny, jos vaikka Prismassa aina tulee sama mummo höpöttämään ja seuraa kassoille asti?
Kyllä minä olen mielelläni kaikille höpöttäville mummoille vastaillut. Kuuluu ihan normaaleihin tapoihin.
Niin minäkin. Lasten ja (söpön) koiran kanssa liikkuessa niitä tulee vastaan suht useinkin. Viime talvena jopa hiihtolenkillä joku mummo lyöttäytyi seuraan kun minulla oli lapsi hiihtoahkiossa mukana, yksin hiihtäessä ei sentään. Aina ei jaksaisi, mutta kyllä sen hetken verran jaksaa. Sama näitten höpöttäjä-lasten kanssa. Toki ymmärrän että jos sama toistuu tietyssä puistossa aina, niin mieluummin menee jonnekin muualle..
Hei nyt sun pitää mennä omiin leikkeihin tai etsiä joku toinen kaveri, koska minä haluan leikkiä lapseni kanssa kahdestaan.
Varmaan lapsi voi kysellä, että miksi y.m.sellaista niihin ei enää vastailla pitkillä sepustuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Onko lapsesi päivähoidossa?
Vastaako tähän ketjuun aikuiset perheelliset ihmiset?
Oma lapseni ilahtui muiden seurasta, jo pienestä pitäen.
No tuo kommentoija oli selkeästi mielisairas, että älä välitä. Varmaan unohdettu leikkipuistoon lapsena. :D