Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä saisi hyvän sketsin. Nimeksi vaikka suomalainen äiti leikkipuistossa. Ensin kuvataan touhuilevaa taaperoa ja äidin onnesta lasittunutta katsetta joka näkee vain pikkuisen enkelinsä. Sitten värimaailma synkkenee kauhuelokuvaksi ja ruutuun lävähtää saparopäinen kuusivuotias joka sanoo demonisesti "Moi". Äidin ilme vääntyy kuin hän olisi kohdannut vapaana käyskentelevän tiikerin. Taapero lopettaa kaiken toimintansa ja jähmettyy paikalleen. Äidin katse ei ole enää hänessä ja se saa hämmentymään.
"Mulla on uusi pinni", sanoo demoni.
Äidin kädet haparoivat kohti omaa taaperoa.
"Mun lempiväri on vaaleenpunanen"
Äiti nostaa lapsensa syliin ja poistuu puistosta, mutta juuri kun hän luulee olevansa turvassa hän katsoo taakseen. Saparopäinen riivaaja on seurannut häntä.
Nyt hän pingahtaa juoksuun jota ei hidasta ennen kodin turvaa.Varmaan ymmärrät, että tällainen pilailu ei ole kivaa sen yksinäisen lapsen, minun eikä minun lapseni mielestä. Et tee oikein kunniaa itsellesi kirjoittamalla tuollaisia.
Ap
:D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä, kun suhtautuminen toisiin ihmisiin on tällaista. Yksinäinen lapsi yrittää tehdä vain tuttavuutta ja kaipaa juttuseuraa vaikka sitten aikuisesta. Voi olla, ettei lähistöllä ole samanikäisiä lapsia leikkiseuraksi tai häntä ei ole otettu mukaan leikkeihin. Lapsesta tuntuu varmasti pahalta jos sekä lapset että aikuisetkin hänet aina torjuvat ja lähtevät pois paikalta, kun hän yrittää löytää itselleen seuraa.
No lähtökohtaisesti sanoisin, että puistoon ei mennä olemaan yksin vaan sen idea on olla kohtaamispaikka etenkin lapsille. Miksei myös vanhemmille. Sanoisin näille höpöttämään tuleville lapsille, että kiva jos keksitte jotain leikkiä lapseni kanssa ja vähän ohjaisin, jos meinaa mennä pomottamiseksi tms.
Kaksin jos haluaa olla lapsen kanssa, vaikkapa metsäkävely tai hiljaisempana aikana puisto on parempi.
Luonteva avoimuus on monille suomalaisille vaikeaa. Ollaan joko hiljaa, tai sitten aggressiivisia, vaikka olisi ihan ok sanoa mitä tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vieras lapsi esittelee vaikka pinniä, puhu omalle lapsellesi ja tyyliin "katso miten hieno pinni xx:llä on". Auta vähän lapsia löytämään toisensa, sanot ettei noita lapsia kiinnosta oma lapsesi, mutta onko oma lapsesi esimerkiksi kovin ujo ja kaipaa rohkaisua myös ottamaan kontaktia?
Vierailija kirjoitti:
Tästä saisi hyvän sketsin. Nimeksi vaikka suomalainen äiti leikkipuistossa. Ensin kuvataan touhuilevaa taaperoa ja äidin onnesta lasittunutta katsetta joka näkee vain pikkuisen enkelinsä. Sitten värimaailma synkkenee kauhuelokuvaksi ja ruutuun lävähtää saparopäinen kuusivuotias joka sanoo demonisesti "Moi". Äidin ilme vääntyy kuin hän olisi kohdannut vapaana käyskentelevän tiikerin. Taapero lopettaa kaiken toimintansa ja jähmettyy paikalleen. Äidin katse ei ole enää hänessä ja se saa hämmentymään.
"Mulla on uusi pinni", sanoo demoni.
Äidin kädet haparoivat kohti omaa taaperoa.
"Mun lempiväri on vaaleenpunanen"
Äiti nostaa lapsensa syliin ja poistuu puistosta, mutta juuri kun hän luulee olevansa turvassa hän katsoo taakseen. Saparopäinen riivaaja on seurannut häntä.
Nyt hän pingahtaa juoksuun jota ei hidasta ennen kodin turvaa.
Mieluummin opetuselokuva, jossa 6v kertoo, että hänellä on uusi pinni ja aikuinen kääntyy hitaasti ja hyvin vakavana kohti lasta todeten "Mulla on 10 uutta pinniä ja niiden lisäx glitteripusero! Sulla ei ole glitteripuseroa!" ja sen jälkeen aikuinen kääntyy oman lapsensa puoleen ja hymyilee iloisesti demonin kutistuessa pieneksi ja vaarattomaksi.
Aikuiset eivät ole leikkipuistossa viihdyttämässä muiden lapsia. Jos haluaa lapsensa sosiaalistuvan ja yhteisöllistyvän, niin tekee kuten italialaiset eli on lapsensa mukana leikkipuistossa ja opastaa, sopiiko vieraiden aikuisten viereen liimautua.
Toki sille vieraalle lapselle voi sanoa, että meillä on kissanpentuja, mennäänkö katsomaan. Ne elokuvat loppuvat aina surullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras lapsi esittelee vaikka pinniä, puhu omalle lapsellesi ja tyyliin "katso miten hieno pinni xx:llä on". Auta vähän lapsia löytämään toisensa, sanot ettei noita lapsia kiinnosta oma lapsesi, mutta onko oma lapsesi esimerkiksi kovin ujo ja kaipaa rohkaisua myös ottamaan kontaktia?
Mutta kun ap ei halua kyseisten henkilöiden seuraa.
Kun lapseni oli pieni leikki puistoon ilmaantui aina muita lapsia leikkimään kanssamme, otimme heidät mukaan leikkiin, mutta pidin huolen ettei pienempi lapsenui jäänyt jalkoihin vaan kaikki leikkivät oman tasonsa mukaan. Sikisi on erikokoisia keinuja ja liukumäkiä monissa puistoissa.
Myöhemmin kun lapseni kasvoi, luin lähilöä kirjaa penkillä kun lapset leikkivät keskenään.
Nyt vanhana samat lapset jauutelevat vastaan tullessaan ja ovat jopa käyneet katsomassa minua sairaalassa.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, muista kuitenkin ap että se miten suhtaudut muihin ihmisiin on tapa, jolla lapsesi oppii suhtautumaan muihin ihmisiin. Eikä se ole vain puhetta muilletai sitä Etta salli toisten olla samassa tilassa, vaan kuinka paljon ahdistu muista ihmisistä ja kuinka paljon jännitys.
Oman ahdistuksesi perit taas omilta vanhemmiltasi alitajuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Taas esimerkki miksi lasten teko pitäisi olla luvanvaraista. Sääliksi käy kaikki lapset jotka joutuvat sinun lähellä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras lapsi esittelee vaikka pinniä, puhu omalle lapsellesi ja tyyliin "katso miten hieno pinni xx:llä on". Auta vähän lapsia löytämään toisensa, sanot ettei noita lapsia kiinnosta oma lapsesi, mutta onko oma lapsesi esimerkiksi kovin ujo ja kaipaa rohkaisua myös ottamaan kontaktia?
Arvaa kahdesti, kiinnostaako sitä 6v ikäistä taapero vai taaperon vanhempi? Aikuisen seuraa ap:n tapauksessa haetaan ja jos ryhtyy kehumaan pinniä, niin saa unohtaa oman lapsensa seuran, vieras lapsi huomaa kyllä, että nyt hänellä on tilaisuutensa.
Minä en ota vieraita lapsia leikkiseuraksi lapselleni ellei myös vanhempi ole paikalla ja rajaa oman lapsensa tekemisiä. Silloin voi toimia yhteisöllisesti ja opastaa lasta, koska paikalla on koko yhteisö, en vain minä aikuinen, jonka kylkeen vieras lapsi liimautuu keksien jutunjuurta, jotta en vain olisi oman lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komennot ne etemmäs tai toteat ,että alkakaapa kalppia kotiinne.
Vierailija kirjoitti:
Luonteva avoimuus on monille suomalaisille vaikeaa. Ollaan joko hiljaa, tai sitten aggressiivisia, vaikka olisi ihan ok sanoa mitä tuntee.
Totta voi sanoa aivan avoimen leppoisasti, että alkakaapa tytöt kipittää kotiinne kun vielä ennätätte!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti sanoisin, että puistoon ei mennä olemaan yksin vaan sen idea on olla kohtaamispaikka etenkin lapsille. Miksei myös vanhemmille. Sanoisin näille höpöttämään tuleville lapsille, että kiva jos keksitte jotain leikkiä lapseni kanssa ja vähän ohjaisin, jos meinaa mennä pomottamiseksi tms.
Kaksin jos haluaa olla lapsen kanssa, vaikkapa metsäkävely tai hiljaisempana aikana puisto on parempi.
Kyllä puistossakin pitää saada olla rauhassa ilman että joutuu kaikille kerjäläisille leikkitädiksi.
Tunnen Ap:n tuskan. Meillä lapsella oli paljon terveysongelmia ja valvottiin ensimmäiset kolme vuotta. Ulkoillessa lapsi viihtyi ilman ongelmia ja tutki keppejä ja käpyjä sekä höpötteli iloisena. Kotona oli aina kaikki lääkkeiden antamiset ja muut taistelut. Kun joku 5-6-vuotias lyöttäytyi jossain vaiheessa seuraamme ja alkoi tekemään sitä joka ikinen päivä, emme menneet enää siihen puistoon. Minulla ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja viihdyttää jonkun toisen lasta siinä elämäntilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?
Ei mikään velvoite. Kiva et ap itse leikkii keinuissa, rakentaa hiekkakakkuja, liukuu mäessä jne. oman lapsensa kanssa. Outoa se olisi jos ap:n lapsi saisi oman ikäistä kaveria leikkipuistossa. Sitähän vältetään viimeiseen asti julkisessa puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vielä itsestäni, että olen jonkun verran uupunut ja väsynyt ja kotitilanteemme ei ole mikään helppo. En oikeasti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään täysin vieraille ihmisille, tässä tapauksessa vieraille lapsille. Kun olen puistossa lapseni kanssa haluan itse rentoutua ja tarjota omalleni huomioni ja energiani ja aikani. Ap
Olen pahoillani, mutta ei leikkipuisto ole mikään kirjaston tutkijankammio joka on hiljaisuudelle pyhitetty.
Jos sinun kuitenkin on saatava leikkipuistossakin omaa elintilaa, niin ehkä voisit kokeilla puistoilla eri aikaan kuin ennen. Tai mennä johonkin hiljaisempaan leikkipuistoon.
Tämä on hiljainen puisto. Usein siellä ei ole ketään paitsi me. Välillä jompi kumpi noista lapsista. En muista aikoihin nähneeni siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Ap
Oletko varma, että se on julkinen puisto? Ettei olisi jonkun kerrostalon piha? Meidän kerrostalon yleensä hyvin hiljaista pihaa pitävät jotkut (usein ei-suomalaiset) äidit julkisena leikkipuistona ja tuovat sinne lapsensa leikkimään. Minua se ei häiritse, mutta onhan se vähän hassua. Jos sitten joku oman talon lapsi näkee ikkunasta että hei! Nyt tuolla on seuraa, ja kipaisee mukaan, niin se onkin sopimatonta tunkeilemista.
Jos minä lapsettomana käyttäytyisin kuin te, saisin kuulla olevani hirveä lastenvihaaja.
Ootteko ajatellut että lasten leikkeihin ja kasvuun kuuluu vähän myös sitä, että otetaan uutta kontaktia, opitaan siihen että joku sanoo ilkeästi piirrät väärin tms. Jos lapsilla on iso ikäero niin tällasessa tilanteessa voi aikuinen tukea ja sanoa että piirtää ei voi väärin eikä toiselle saa olla ikävä. Sosiaaliset taidot ja leikit olisi hyvä oppia muiden lasten eikä äidin kanssa
Vähän curling meininkiä ja omaa laiskuutta vanhemmilta.
Minulle sattui(yli 10v sitten) vielä hämmentävämpi tilanne:
Olin hakemassa omaa lastani eskarista, minua tuli eräs eskari-ikäinen tyttö halaamaan ja suuteli suulle.
Oli tehnyt muillekin miehille kuulemma samoin.
Tyttö on lievästi kv.
Oisko yhtään vaikuttava tekijä se että kyseessä on eskarilainen? Suomalaisen seurustelukammo menee niin pitkälle että yksin pyörivä lapsi ei ole ensisijaisesti huolenaihe, vaan kiusankappale.
Mummolle voi sanoa mikäli on tolkuissaan. Mikäli mummollakin on todellisuus hukassa niin hänestäkin voi pitää huolta ja kysyä omaisia.
Tosin silloin olis ihan pakko puhua toiselle ihmiselle.