Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Ei minusta kuulosta ihan vain normaalilta ja avoimelta, että tuppaudutaan vieraan aikuisen seuraan. Minustakin tässä syntyy mielikuva yksinäisestä lapsesta, joka kaipaa nimenomaan aikuisen huomiota, ei leikkiseuraa. Ja onhan 3-vuotias ja eskari-ikäinen, puhumattakaan ekaluokkalaisesta aivan eri kehitysvaiheessa. Se, että oletetaan lasten erityisesti leikkivän keskenään on vain...olettamista. Vai kuinka moni muka itse leikki esim. monta vuotta nuoremman sisaruksen kanssa muuten kuin pakotettuna tuon ikäisenä?

Ap pelastuu tilanteesta pian, kun koulut alkavat. Menee sitten keskellä päivää leikkipuistoon, kun nämä lapset eivät ole kurkkimassa ikkunoista. Mutta hieman mietityttää noiden lasten kotiolot. Onko sitten uupumusta, kiireitä, välinpitämättömyyttä, alkoholismia... Ap:n tehtävä ei ole silti olla yleinen viihdyttäjä tai puistotäti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.

Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap

Taas esimerkki miksi lasten teko pitäisi olla luvanvaraista. Sääliksi käy kaikki lapset jotka joutuvat sinun lähellä elämään.

Kommentoija taas voisi ottaa elämäntehtäväkseen vieraiden lasten viihdyttämisen puistoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sano, että et halua olla niitten kaveri.

Jos et anna karkkia niin en ole sun kaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

Koska hän itse hakeutuu paikkaan, jossa ollaan sosiaalisia ja vuorovaikutetaan toisten kanssa. Jos haluaa olla rauhassa ja ilman sosiaalisuusvelvoitteita, pitää mennä paikkaan, jossa muita ei ole. Miehelläni on vaativa työ ja aina ensimmäisenä vapaapäivänään hän haluaa olla yksin. Aika usein lähtee metsään ajamaan pyörällä, tai sitten vaikka lapsiemme kanssa kiipeilemään puissa (riippuu siitä miten rankka työviikko oli). Ei jaksa silloin muita ihmisiä. Siksi valitsee ulkoilupaikoikseen paikkoja, joissa ei muihin tarvitse törmätä.

Jos syynä on _oikeasti_ se, että ap on uupunut, hän voisi ihan vain olla rehellinen tuolle tunkeilevalle lapselle ja sanoa olevansa uupunut, selittää mitä se tarkoittaa ja mitä hän tarvitsee toipuakseen siitä. Ja että muistaa sitten sanoa erikseen tuolle tunkeilevalle lapselle jotain hyvää ja positiivista ettei se lapsi koe, että hän aiheutti uupumuksen. Lapsetkin ymmärtävät, jos niille ollaan rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

AP:n lapsi tarvitsisi lastensuojelun apua, jos ap:lla on noin paha uupumus ja tilanne, jonka vieras lapsi saa järkkymään noin pahasti. Anteeksi, että sanon suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

AP:n lapsi tarvitsisi lastensuojelun apua, jos ap:lla on noin paha uupumus ja tilanne, jonka vieras lapsi saa järkkymään noin pahasti. Anteeksi, että sanon suoraan.

Millä tavalla ap on järkkynyt vieraasta lapsesta? Saati pahasti? Ei mitenkään. Ei ole järkkynyt. Hän ainostaan ei erityisemmin halua viettää aikaa vieraan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

AP:n lapsi tarvitsisi lastensuojelun apua, jos ap:lla on noin paha uupumus ja tilanne, jonka vieras lapsi saa järkkymään noin pahasti. Anteeksi, että sanon suoraan.

Olisi hyvä saada joku luotettava aikuinen viemään lasta leikkipuistoon. Jos lapsen isä ei ole käytettävissä, niin sitten palkattu hoitaja. Joskus kirkko tai kaupunki myös tarjoaa edullisesti tai ilmaiseksi hoitajia puistotteluun. Lastensuojelu viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

AP:n lapsi tarvitsisi lastensuojelun apua, jos ap:lla on noin paha uupumus ja tilanne, jonka vieras lapsi saa järkkymään noin pahasti. Anteeksi, että sanon suoraan.

Olisi hyvä saada joku luotettava aikuinen viemään lasta leikkipuistoon. Jos lapsen isä ei ole käytettävissä, niin sitten palkattu hoitaja. Joskus kirkko tai kaupunki myös tarjoaa edullisesti tai ilmaiseksi hoitajia puistotteluun. Lastensuojelu viimeistään.

Siis miksi? Jos ap tykkää käydä lapsensa kanssa puistossa ja vieläpä rentoutuu siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.

Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?

Ap kokee tavallisen oleskelun työteliäänä tuntemattomien viihdyttämisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että puisto on niin hiljainen, että et muista aikoihin nähneesi siellä ketään lasta vanhempansa kanssa. Eipä ihme, että nuo lapset tulevat ulos toisten ihmisten seuraa hakemaan silloin kun ikkunastaan leikkipuistossa harvoin jonkun näkevät.

Vaikuttavat avoimilta ja normaaleilta lapsilta. He vain eivät voi tietää, että olet uupunut, etkä kaipaa ympärillesi ketään.

Oikeastiko sinusta vaikuttaa avoimelta ja normaalilta sellainen, että liimautuu vieraaseen aikuiseen, mutta ei millään tavalla kiinnostu lapsesta leikkiseurana, vaan sivuuttaa paikalla olevan lapsen täysin? Minusta taas normaalia on, että lapset yrittävät saada seuraa toisista lapsista.

Ap

Voihan se olla hyvinkin normaalia: tuota tyttöä kiinnostaa enemmän muut tytöt ja itseään vanhemmat tytöt. On oppinut, ettei äiti ole ainoa tyttö maailmassa ja peilaa sitten äidin tekemiä juttuja muiden tyttöjen tekemiin juttuihin. Siksi myös kyselee, että miksi teet näin tai noin. Oli minullakin muutama vuosi sitten leikkipuistossa varjona sellainen kuusivuotias tyttö, joka kyseli koko ajan aina vaatevalinnoista siihen miksi tein jonkun jutun äsken niin kuin tein. Vastailin hänelle ja kun hän sai uteliaisuutensa tyydytettyä, siirtyi toisen äidin luo kyselyikänsä kanssa. Mielestäni hyvään kasvatukseen kuuluu sekin, että aikuinen kohtelee muita ihmisiä (myös muita lapsia) kohteliaasti ja on läsnä, jos lapsi hakeutuu seuraan. JOskus lapsella voi olla tarve vaikka etsiä joku turvallinen aikuinen, jolla voi kertoa salaisuuden, kuten joskus toisaalla kävi minulle, kun minuun takertui lapsi, joka lopulta lukuisten tapaamiskertojen jälkeen kertoi mitä  vanhempi poika oli tehnyt hänelle. Siitä tuli poliisiasia. Jos olisin hätistellyt häntä pois, niin ei ehkä olisi päässyt koskaan kertomaan salaisuuttan turvalliseksi kokemalleen aikuiselle eikä näin saada apua itselleen mistään.

Tietenkin on hienoa, että tuollainen poliisia tarvitseva lapsi saa apua ja muutenkin varmaan on paljon lapsia, jotka tarvisi lastensuojelun apua. Mutta sitä en ymmärrä, että jos AP on uupunut äiti itse, niin miten ja miksi hänen tarvisi revetä kuuntelemaan ja auttamaan ihan vieraita lapsia. Minusta on vain oikein, jos hän keskittää energiansa omaan lapseensa, eikä vähäistä energiaansa laita vieraisiin lapsiin. Jokaiselle äidille se oma lapsi on kuitenkin tärkein ja näin pitää ollakin.

AP:n lapsi tarvitsisi lastensuojelun apua, jos ap:lla on noin paha uupumus ja tilanne, jonka vieras lapsi saa järkkymään noin pahasti. Anteeksi, että sanon suoraan.

Olisi hyvä saada joku luotettava aikuinen viemään lasta leikkipuistoon. Jos lapsen isä ei ole käytettävissä, niin sitten palkattu hoitaja. Joskus kirkko tai kaupunki myös tarjoaa edullisesti tai ilmaiseksi hoitajia puistotteluun. Lastensuojelu viimeistään.

Siis miksi? Jos ap tykkää käydä lapsensa kanssa puistossa ja vieläpä rentoutuu siellä.

Ei tunnu tykkäävän, vaan ahdistuu ja kuormittuu.

Surullinen juttu molempien lasten kannalta. Selvästikään tuolla seuraan liimautuvalla lapsella ei ole kotona kaikki hyvin ja ei saa kaipaamaansa huomiota. Ja missä sen lapsen huoltaja on? Ei kai tuon ikäistä vielä yksinään voi leikkipuistoon laittaa? Meillä ei 8 v kyllä lähde yhtään mihinkään ilman valvontaa.

m40

Vierailija kirjoitti:

Surullinen juttu molempien lasten kannalta. Selvästikään tuolla seuraan liimautuvalla lapsella ei ole kotona kaikki hyvin ja ei saa kaipaamaansa huomiota. Ja missä sen lapsen huoltaja on? Ei kai tuon ikäistä vielä yksinään voi leikkipuistoon laittaa? Meillä ei 8 v kyllä lähde yhtään mihinkään ilman valvontaa.

m40

Ai, kyllä täälläpäin eskari-ikäiset käyvät keskenään lähipuistossa. Ja aivan varmasti saavat kotona huomiota.

No mene vaan kysymään ja viihdyttämään niin usein ja paljon vieraita lapsia kuin haluat. Turha neuvoa ja vaatia muilta vastaavaa yhteisöllisyyttä . Tollaisia muiden neuvojia on kyllä leikkipuistoissa ja usein komentelemassa muiden lapsia enemmän kuin omia. Kyllä leikkipuistoon pitää saada mennä omassa seurassa ja leikkiä vaan keskenään. Ei siellä ole mitään velvollisuutta leikkiä kaikkien kanssa eikä vahtia muiden lapsia.

Helpoin tapa on hieroa omaan lapseen koirankakkaa. Silloin muut lapset ymmärtävät pysyä loitolla.

Omien lasteni huoltaja kirjoitti:

No mene vaan kysymään ja viihdyttämään niin usein ja paljon vieraita lapsia kuin haluat. Turha neuvoa ja vaatia muilta vastaavaa yhteisöllisyyttä . Tollaisia muiden neuvojia on kyllä leikkipuistoissa ja usein komentelemassa muiden lapsia enemmän kuin omia. Kyllä leikkipuistoon pitää saada mennä omassa seurassa ja leikkiä vaan keskenään. Ei siellä ole mitään velvollisuutta leikkiä kaikkien kanssa eikä vahtia muiden lapsia.

Mikä logiikka siinä on että roikkuu netissä inttämässä vieraille ihmisille mutta ei voi jutella tavallisesti asuinalueensa lapsille?

Mä en kyllä jaksa ymmärtää ihmisten ongelmia.

Vieras lapsi tulee höpöttelemään, itse kuuntelen ja kyselen muutaman jutun ja kysyn sitten haluaisiko leikkiä oman lapsen kanssa. Yleensä siitä tulee ihan mukava leikki sitten.

Jos lapsi ei osoita sittenkään halua leikkiä oman lapseni kanssa, sanon ystävällisesti, että meillä olikin leikki kesken ja jatkan kuin ei tätä vierasta lasta olisikaan. 

Eli annan lyhyen hetken aikaani, pyydän mukaan, ja jos ei kiinnosta, olenpahan ollut ystävällinen. Ei ole pois omalta lapseltani mitenkään. Päinvastoin, näkee että ihmiset kohdataan ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Puistoon lapset monesti menee leikkimään juurikin TOISTEN lasten kanssa..

Onneksi meidän puistossa on helppo löytää leikkiseuraa. Käy siellä myös tuollaisia penseitä peruspirkkoja ja perttejä, joille toista lasta lwikkimään pyytävä lapai on kauhistus, ja saastainen.

Itse otan vieraat lapset heti mukaan. Monesti tulee kivoja leikkejä ja tutustuu smalla uusiin ihmisiin.

Ota vaan ja nauti seurasta ja itsestäsi. Älä neuvo ja odota samanlaista intoa muilta. Kyllä puistossa saa olla omassa seurassa ja leikkiä ihan omien kavereitten kanssa. Ei siellä ole mitään kaikki otettava mukaan sääntöä eikä pitäisi olla muuallakaan

Tässä ketjussa on muutama kommentoija, jotka eivät millään halua ymmärtää mistä aloituksessa on kyse. Vaan syyllistävät ap:ta epäyhteisölliseksi järkkyneeksi ihmiseksi. Sokeareetakin näkee, että oikeasti nuo liimautujalapset on niitä ei-normaaleja. Eikä ole ap:n eli vieraan aikuisen tehtävä alkaa heidän elämää kannattelemaan. Surullinen juttu nuo lapset kyllä, mutta he eivät ole ap:n vastuulla ja ap on täysin normaali kun haluaa ulkona julkisella paikalla olla ilman tuntemattomia liimautujia.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen juttu molempien lasten kannalta. Selvästikään tuolla seuraan liimautuvalla lapsella ei ole kotona kaikki hyvin ja ei saa kaipaamaansa huomiota. Ja missä sen lapsen huoltaja on? Ei kai tuon ikäistä vielä yksinään voi leikkipuistoon laittaa? Meillä ei 8 v kyllä lähde yhtään mihinkään ilman valvontaa.

m40

Täh? Onko teidän 8 v jotenkin poikkeuksellisen holtiton tai esim neuropoikkeava? Silloin ymmärrän, muuten kyllä en.