Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Antaisit lapsen leikkiä tuon isomman kanssa, voisit itse päästä helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata mennä puistoon, jos ei siedä muita ihmisiä silmissään tai lähellään. En voi ymmärtää tällaista pohdintaa aikuiselta. Miten uskallan päästää 7-vuotiaan lähipuistoon, kun tällaisia aikuisia on olemassa. Taaperosi on jonain päivänä 7-vuotta ja haluaa laajentaa reviiriään, kokeilla asioita ja käydä lähipuistossa yksin. Millä tavalla haluat aikuisten sitten kohtaavan hänet, viattoman uteliaan lapsen? On surullista, tosi surullista.

Meneekö oma lapsesi nimenomaan aikuisten luo esittämään loputtomia tunkeilevia kysymyksiä ja älyttömiä temppuja? Silloin se ei ole valmis menemään puistoon yksin vielä.

Jos se leikkii toisten lasten kanssa NORMAALISTI tai osaa jopa leikkiä yksin, niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Antaisit lapsen leikkiä tuon isomman kanssa, voisit itse päästä helpommalla.

Iso lapsi halusi vain lähinnä tämän äidin seuraa, se juuri ole ongelma

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla "suomalaisempaa" ongelmaa kuin joku tällainen?

=Kuinka pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin ja opettaa lapsensakin epäluuloisiksi ja huolestuneiksi joka ikisestä asiasta!?

Ei tämä ole mikään suomalainen juttu vaan ihan universaali. Tai no vaikka Afganistanissa ei varmaan tätä usein tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Kummalliseksi mennyt maailma. Edes lapset ei osaa enää leikkiä muuten kuin, että on jokin vanhempi näyttämässä kuinka leikitään.

Ennen lapset leikki keskenään ja aikuiset seurasivat sivusilmällä askareidensa ohessa. Kylän lapset kokoontui samaan paikkaan iästä ja sukupuolesta viis ja sitten leikittiin.

Nykyään pitää olla äiti sanomassa kuinka leikkiä ja 3-vuotias hämmentyy eikä osaa leikkiä, jos isompi lapsi tulee paikalle. Wtf?!

Taitaa nykypäivänä syntyvä sukupolvi olla jotain sarja mu rh aa ji a kaikki.

Ja taas ihmetellään, kun lapsia ei synny.

Samaa ihmettelen. Ei vaikuta siltä, että se kaiken aikaa perässä holhoava aikuinen välttämättä kasvattaisi lapsen sosiaalisia taitoja, jos siitä seuraa se etteivät lapset osaa enää leikkiäkään ilman ohjeita. Vai voisiko olla, että itseasiassa osaisivat vallan hyvin ja nämä vanhemmat aliarvioivat lapsensa kyvyt?

Kyseessä oli kuitenkin äiti ja kolmevuotias, joiden seuraan "liimautui" eskarilainen nimenomaan sille äidille asioista jankkaamaan, eikä mikään kuvailemanne hauskasti yhdessä pihalla leikkivä lapsiryhmä.

Kyllä minäkin väsyisin jos tätä tapahtuisi useamman kerran.

Voi hyvää päivää. Jos ei nätisti sanominen auta, niin sitten sanotaan tiukemmin, jos ei sekään auta, niin sitten tiukasti tivataan, että missä sun kotisi on? Käynpä vähän juttelemassa sun vanhempien kanssa ja tadaa: Todennäköisesti lapsi jättää tässä vaiheessa teidät rauhaan.

Miksi tehdä hirveä ongelma aivan yksinkertaisesta asiasta? Jos taas ap on joku nössykkä joka haluaa olla mukava ja ihana eikä voin sen takia sanoa asioita lapsille tiukasti, niin sille ei kukaan mitään voi ja kaikista vähiten se on sen häiriöksi koetun lapsen vika.

Olen hoitanut lukemattomia lapsia työssäni ja ihan jokainen heistä on ymmärtänyt rauhaan jättämisen, kun se on tarpeeksi selkeästi sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Kummalliseksi mennyt maailma. Edes lapset ei osaa enää leikkiä muuten kuin, että on jokin vanhempi näyttämässä kuinka leikitään.

Ennen lapset leikki keskenään ja aikuiset seurasivat sivusilmällä askareidensa ohessa. Kylän lapset kokoontui samaan paikkaan iästä ja sukupuolesta viis ja sitten leikittiin.

Nykyään pitää olla äiti sanomassa kuinka leikkiä ja 3-vuotias hämmentyy eikä osaa leikkiä, jos isompi lapsi tulee paikalle. Wtf?!

Taitaa nykypäivänä syntyvä sukupolvi olla jotain sarja mu rh aa ji a kaikki.

Ja taas ihmetellään, kun lapsia ei synny.

Samaa ihmettelen. Ei vaikuta siltä, että se kaiken aikaa perässä holhoava aikuinen välttämättä kasvattaisi lapsen sosiaalisia taitoja, jos siitä seuraa se etteivät lapset osaa enää leikkiäkään ilman ohjeita. Vai voisiko olla, että itseasiassa osaisivat vallan hyvin ja nämä vanhemmat aliarvioivat lapsensa kyvyt?

Kyseessä oli kuitenkin äiti ja kolmevuotias, joiden seuraan "liimautui" eskarilainen nimenomaan sille äidille asioista jankkaamaan, eikä mikään kuvailemanne hauskasti yhdessä pihalla leikkivä lapsiryhmä.

Kyllä minäkin väsyisin jos tätä tapahtuisi useamman kerran.

Voi hyvää päivää. Jos ei nätisti sanominen auta, niin sitten sanotaan tiukemmin, jos ei sekään auta, niin sitten tiukasti tivataan, että missä sun kotisi on? Käynpä vähän juttelemassa sun vanhempien kanssa ja tadaa: Todennäköisesti lapsi jättää tässä vaiheessa teidät rauhaan.

Miksi tehdä hirveä ongelma aivan yksinkertaisesta asiasta? Jos taas ap on joku nössykkä joka haluaa olla mukava ja ihana eikä voin sen takia sanoa asioita lapsille tiukasti, niin sille ei kukaan mitään voi ja kaikista vähiten se on sen häiriöksi koetun lapsen vika.

Olen hoitanut lukemattomia lapsia työssäni ja ihan jokainen heistä on ymmärtänyt rauhaan jättämisen, kun se on tarpeeksi selkeästi sanottu.

No hyvä sä kuule

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän samaa sarjaa, kun toisella palstalla joku valitteli, että retkeilijät käyttää hänen yksityistä laavuaan ja paistelee siellä makkaroita, ihan haukuttiin ihmisiä jne.

Ehdotin, että mitä jos laitat sinne kyltin, että yksityinen laavu ja että ulkopuoliset eivät ole tervetulleita sitä käyttämään: Ei kelvannut idea, koska muiden ihmisten pitäis nyt vaan tajuta tämä asia ilmankin. Aivan ihme vänkäämistä; Jos ne ihmiset ei itsekseen ihan selvästi tajua, niin ainoa mitä voi, on tiedottaa asiasta heille, sillä tavalla, että he myös ymmärtävät.

Vaan ei, kun on paljon kivempi antaa asioiden olla entisellään ja sitten olla vihainen ja raivota pitkin nettiä kun ärsyttää. Musta tuntuu, että jotku ihmiset suorastaan nauttii siitä, että saa pitää muita ihmisiä tyhminä/outoina ja sitten ärsyyntyä heistä ja siksi mitkään ilmiselvät vinkit eivät koskaan näille kelpaa.

Tämäkin ketju on tehty vain siksi, että saadaan haukkua aloittajan mielestä liian puheliasta lasta.

Jos alle kouluikäinen on yksin usein leikkipuistossa niin lastensuojeluilmoitus. Äidillä selvä jaksamisongelma ja lapsi lykätty pihalle oman onnensa nojaan.

Aloituksessa oli eskarilainen ja ekaluokkalainen, jotka asuivat puiston vieressä olevassa talossa. Aika paljon sulla on työsarkaa, jos aiot tehdä kaikista oman kodin vieressä leikkivistä lapsista lasun.

Se, että vanhempi on puistossa ei välttämättä myöskään merkkaa mitään. Onnea vaan, kun teet ilmoituksen kaikista kännykkävanhemmista.

Turun Seikkailupuistossa esim. kyttäsin omaa lasta kahlaamassa "purossa". Hän leikki noin kuusivuotiaan tytön kanssa, jolla mukana oli pikkuveli noin 1,5 vuotta (ei osannut puhua). Seurueeseen kuului myös maksimissaan 8 v isoveli toisaalla ja kolme aikuista, ilmeisesti sisältäen äidin ja isän, jotka istuivat selin penkillä toisella puolen puistoa katse kännykässä. (Kaikki supisuomalaisen oloisia ja vitivalkoisia, kun joku sitä kuitenkin miettii.) Puro ei ole syvä, mutta on liukas, ja sieltä pääsee helposti katoamaan muualle puistoon tai autoteille. Alue ei ole aidattu kuin pieneltä pätkältä ja autotiet lähellä. Sieltä ei myöskään itse löydä ketään kauemmas puistoon poistuvaa, jollei joku ulkopuolinen esim. ota kiinni. Seikkailupuistossa on myös lampi, johon pikkuinen yrittikin mennä. Minä juoksin ensin perässä ja isoveli haki lapsen pois vesirajasta. Vanhempien perä ei penkistä noussut. Jossain vaiheessa pikkuinen kahlasi yhteen suuntaan puroa ja isosisko ja minun lapseni toiseen. Päätin sitten mennä isojen perään, kun toisessa päässä oli sentään jo joku äiti jonkun toisen yksivuotiaan kanssa. Hetken päästä pikkuinen taapersi housunpeppu märkänä takaisin meidän luo. Pyllähdystä en huomannut, vaikka välillä vilkuilin onko hän tallella vai karannut.

Sitten tuli lapsen äiti käväisemään ottamaan pikkuisesta söpön kuvan purossa. Hän sanoi oikein syyttävästi kuusivuotiaalle, että "Ai näköjään Voitto on jäänyt yksin ja sen housut on kastuneet". Tämä havainto ei saanut äitiä jäämään tai hakemaan isää vahdiksi, vaan hän palasi penkille. ON SITTEN AINAKIN KUVA MUISTONA.

Mitä AP tarkoitti sanoa on "miksi lykkäät omituisen lapsesi yksin puistoon toisten aikuisten viihdytettäväksi?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän samaa sarjaa, kun toisella palstalla joku valitteli, että retkeilijät käyttää hänen yksityistä laavuaan ja paistelee siellä makkaroita, ihan haukuttiin ihmisiä jne.

Ehdotin, että mitä jos laitat sinne kyltin, että yksityinen laavu ja että ulkopuoliset eivät ole tervetulleita sitä käyttämään: Ei kelvannut idea, koska muiden ihmisten pitäis nyt vaan tajuta tämä asia ilmankin. Aivan ihme vänkäämistä; Jos ne ihmiset ei itsekseen ihan selvästi tajua, niin ainoa mitä voi, on tiedottaa asiasta heille, sillä tavalla, että he myös ymmärtävät.

Vaan ei, kun on paljon kivempi antaa asioiden olla entisellään ja sitten olla vihainen ja raivota pitkin nettiä kun ärsyttää. Musta tuntuu, että jotku ihmiset suorastaan nauttii siitä, että saa pitää muita ihmisiä tyhminä/outoina ja sitten ärsyyntyä heistä ja siksi mitkään ilmiselvät vinkit eivät koskaan näille kelpaa.

Tämäkin ketju on tehty vain siksi, että saadaan haukkua aloittajan mielestä liian puheliasta lasta.

Jos alle kouluikäinen on yksin usein leikkipuistossa niin lastensuojeluilmoitus. Äidillä selvä jaksamisongelma ja lapsi lykätty pihalle oman onnensa nojaan.

No hohhoijjaa. Jos siltä tuntuu, niin tee lastensuojeluilmoitus, miettivät sitten siellä sosiaalitoimessa, että onko syytä oikeasti tehdä mitään. Toki ilmoituksen tehdäksesi sun pitää tietää sen lapsen nimi ja osoite.

Lapsen nimen ja osoitteen saa kyllä selville. Kun lapsi menee kotiin niin katsoo mihin asuntoon ja jos menee kerrostaloon niin siinä asuvat ihmiset kyllä tietävät missä lapsi asuu.

Kyllä se äiti joutuu selittämään sosiaalityöntekijälle miksi lapsi ulkoilee usein yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän samaa sarjaa, kun toisella palstalla joku valitteli, että retkeilijät käyttää hänen yksityistä laavuaan ja paistelee siellä makkaroita, ihan haukuttiin ihmisiä jne.

Ehdotin, että mitä jos laitat sinne kyltin, että yksityinen laavu ja että ulkopuoliset eivät ole tervetulleita sitä käyttämään: Ei kelvannut idea, koska muiden ihmisten pitäis nyt vaan tajuta tämä asia ilmankin. Aivan ihme vänkäämistä; Jos ne ihmiset ei itsekseen ihan selvästi tajua, niin ainoa mitä voi, on tiedottaa asiasta heille, sillä tavalla, että he myös ymmärtävät.

Vaan ei, kun on paljon kivempi antaa asioiden olla entisellään ja sitten olla vihainen ja raivota pitkin nettiä kun ärsyttää. Musta tuntuu, että jotku ihmiset suorastaan nauttii siitä, että saa pitää muita ihmisiä tyhminä/outoina ja sitten ärsyyntyä heistä ja siksi mitkään ilmiselvät vinkit eivät koskaan näille kelpaa.

Tämäkin ketju on tehty vain siksi, että saadaan haukkua aloittajan mielestä liian puheliasta lasta.

Jos alle kouluikäinen on yksin usein leikkipuistossa niin lastensuojeluilmoitus. Äidillä selvä jaksamisongelma ja lapsi lykätty pihalle oman onnensa nojaan.

Aloituksessa oli eskarilainen ja ekaluokkalainen, jotka asuivat puiston vieressä olevassa talossa. Aika paljon sulla on työsarkaa, jos aiot tehdä kaikista oman kodin vieressä leikkivistä lapsista lasun.

Se, että vanhempi on puistossa ei välttämättä myöskään merkkaa mitään. Onnea vaan, kun teet ilmoituksen kaikista kännykkävanhemmista.

Turun Seikkailupuistossa esim. kyttäsin omaa lasta kahlaamassa "purossa". Hän leikki noin kuusivuotiaan tytön kanssa, jolla mukana oli pikkuveli noin 1,5 vuotta (ei osannut puhua). Seurueeseen kuului myös maksimissaan 8 v isoveli toisaalla ja kolme aikuista, ilmeisesti sisältäen äidin ja isän, jotka istuivat selin penkillä toisella puolen puistoa katse kännykässä. (Kaikki supisuomalaisen oloisia ja vitivalkoisia, kun joku sitä kuitenkin miettii.) Puro ei ole syvä, mutta on liukas, ja sieltä pääsee helposti katoamaan muualle puistoon tai autoteille. Alue ei ole aidattu kuin pieneltä pätkältä ja autotiet lähellä. Sieltä ei myöskään itse löydä ketään kauemmas puistoon poistuvaa, jollei joku ulkopuolinen esim. ota kiinni. Seikkailupuistossa on myös lampi, johon pikkuinen yrittikin mennä. Minä juoksin ensin perässä ja isoveli haki lapsen pois vesirajasta. Vanhempien perä ei penkistä noussut. Jossain vaiheessa pikkuinen kahlasi yhteen suuntaan puroa ja isosisko ja minun lapseni toiseen. Päätin sitten mennä isojen perään, kun toisessa päässä oli sentään jo joku äiti jonkun toisen yksivuotiaan kanssa. Hetken päästä pikkuinen taapersi housunpeppu märkänä takaisin meidän luo. Pyllähdystä en huomannut, vaikka välillä vilkuilin onko hän tallella vai karannut.

Sitten tuli lapsen äiti käväisemään ottamaan pikkuisesta söpön kuvan purossa. Hän sanoi oikein syyttävästi kuusivuotiaalle, että "Ai näköjään Voitto on jäänyt yksin ja sen housut on kastuneet". Tämä havainto ei saanut äitiä jäämään tai hakemaan isää vahdiksi, vaan hän palasi penkille. ON SITTEN AINAKIN KUVA MUISTONA.

Seli, seli. Kyllä sen näkee lähteekö lapsi yksin kotiin. Tekstisi todistaa paniikkia. Haluat nauttia omasta ajasta ja lykkäät lapsesi puistoon yksin. Meneekö koirasikin laskemaan liukumäkeä?

Täähän siis on hankala tilanne juuri siksi, kun sen vieraan ja hyvin selvästi yksinäisen lapsen tunteita ei halua loukata. Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen huomiota. Se aikuinen nyt ei vain voi olla se vieras täti, jonka oma taapero on haaveillut koko päivän siitä, kun äidin kanssa kohta rakennetaan hiekkakakkuja, eikä äiti enää tiskaa/tee etätöitä/hoida sisaruksia.

Se tilanteesta ahdistuva äiti on nimenomaan normaali empaattinen ihminen, joka näkee, ettei tällä vieraalla lapsella ole kaikki hyvin. Ja sitä huomiota haluaisi antaa, muttei oman lapsensa tai omien voimavarojensa kustannuksella.

Tässä ketjussa on myös ehdoteltu, että äiti menisi (ilmeisesti vielä sen taaperon kanssa) johonkin vieraaseen asuntoon "tarkastamaan kotiolot". On ihan syynsä siihen, miksi sosiaaliviranomaiset tuntevat työssään turvattomuutta. Ei vieras äiti voi tietää mikä siellä tuntemattomassa asunnossa odottaa, eikä erityisestikään ole täyspäisen ihmisen ratkaisu ottaa vielä oma lapsi mukaan siihen tilanteeseen.

Ihmiset eivät jaksa hoitaa lastaan. Ensin erotaan ja kun on oma hoitovuoro, lykätään lapsi yksin ulos sekä mummo hoitaa osan aikaa. Laiskoja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät jaksa hoitaa lastaan. Ensin erotaan ja kun on oma hoitovuoro, lykätään lapsi yksin ulos sekä mummo hoitaa osan aikaa. Laiskoja vanhempia.

Tai sitten huoltajuustaistelu ja kun äiti saa huoltajuuden niin se lapsi on naapurin riesa. Niin meillä oli. 2 vuotta jatkuva ovikellon soitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät jaksa hoitaa lastaan. Ensin erotaan ja kun on oma hoitovuoro, lykätään lapsi yksin ulos sekä mummo hoitaa osan aikaa. Laiskoja vanhempia.

Tai sitten huoltajuustaistelu ja kun äiti saa huoltajuuden niin se lapsi on naapurin riesa. Niin meillä oli. 2 vuotta jatkuva ovikellon soitto.

Täysi painajainen naapurille. Sosiaalityöntekijöiden pitäisi selittää vanhemmille ihan juurta jaksain mitä oman lapsen hoito tarkoittaa.

Nip kirjoitti:

Täähän siis on hankala tilanne juuri siksi, kun sen vieraan ja hyvin selvästi yksinäisen lapsen tunteita ei halua loukata. Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen huomiota. Se aikuinen nyt ei vain voi olla se vieras täti, jonka oma taapero on haaveillut koko päivän siitä, kun äidin kanssa kohta rakennetaan hiekkakakkuja, eikä äiti enää tiskaa/tee etätöitä/hoida sisaruksia.

Se tilanteesta ahdistuva äiti on nimenomaan normaali empaattinen ihminen, joka näkee, ettei tällä vieraalla lapsella ole kaikki hyvin. Ja sitä huomiota haluaisi antaa, muttei oman lapsensa tai omien voimavarojensa kustannuksella.

Tässä ketjussa on myös ehdoteltu, että äiti menisi (ilmeisesti vielä sen taaperon kanssa) johonkin vieraaseen asuntoon "tarkastamaan kotiolot". On ihan syynsä siihen, miksi sosiaaliviranomaiset tuntevat työssään turvattomuutta. Ei vieras äiti voi tietää mikä siellä tuntemattomassa asunnossa odottaa, eikä erityisestikään ole täyspäisen ihmisen ratkaisu ottaa vielä oma lapsi mukaan siihen tilanteeseen.

Ja nyt ollaan jotenkin varmoja, että se lapsi on aina yksin ja että hän loukkaantuu jos sanoo, että alahhan mennä? Ei kaikki ihmiset nyt vain ole mitään herkkäsieluisia ruusunnuppuja jotka alkaa pillittämään jos sanotaan niinkuin asiat on, asiallisesti tietenkin, mutta suoraan. Lapsia on eri persoonilla varustettuna, jos hän ei nätistä sanomisesta korvaansa lotkauta, niin todennäköisesti kyseessä ei ole mikään herkkä tapaus, vaan tarvitsee suorasukaisempaa sanomista.

Mutta kuten todettu, jos on niin ylitsepääsmättömän vaikeaa, niin eipä tuossa oikein voi ulkopuoliset auttaa. Tuntuu kyllä vähän ylimitoitetulta, että mieluummin tehdään lasu kuin sanotaan sille lapselle, mutta ehkä se lasun tekeminen tuntuu sitten helpolta kun siinä ei tarvitse olla sanomassa ihmisille itselleen yhtään mitään, vaan voi heittää puhumisvastuun jollekkin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Nip kirjoitti:

Täähän siis on hankala tilanne juuri siksi, kun sen vieraan ja hyvin selvästi yksinäisen lapsen tunteita ei halua loukata. Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen huomiota. Se aikuinen nyt ei vain voi olla se vieras täti, jonka oma taapero on haaveillut koko päivän siitä, kun äidin kanssa kohta rakennetaan hiekkakakkuja, eikä äiti enää tiskaa/tee etätöitä/hoida sisaruksia.

Se tilanteesta ahdistuva äiti on nimenomaan normaali empaattinen ihminen, joka näkee, ettei tällä vieraalla lapsella ole kaikki hyvin. Ja sitä huomiota haluaisi antaa, muttei oman lapsensa tai omien voimavarojensa kustannuksella.

Tässä ketjussa on myös ehdoteltu, että äiti menisi (ilmeisesti vielä sen taaperon kanssa) johonkin vieraaseen asuntoon "tarkastamaan kotiolot". On ihan syynsä siihen, miksi sosiaaliviranomaiset tuntevat työssään turvattomuutta. Ei vieras äiti voi tietää mikä siellä tuntemattomassa asunnossa odottaa, eikä erityisestikään ole täyspäisen ihmisen ratkaisu ottaa vielä oma lapsi mukaan siihen tilanteeseen.

Ja nyt ollaan jotenkin varmoja, että se lapsi on aina yksin ja että hän loukkaantuu jos sanoo, että alahhan mennä? Ei kaikki ihmiset nyt vain ole mitään herkkäsieluisia ruusunnuppuja jotka alkaa pillittämään jos sanotaan niinkuin asiat on, asiallisesti tietenkin, mutta suoraan. Lapsia on eri persoonilla varustettuna, jos hän ei nätistä sanomisesta korvaansa lotkauta, niin todennäköisesti kyseessä ei ole mikään herkkä tapaus, vaan tarvitsee suorasukaisempaa sanomista.

Mutta kuten todettu, jos on niin ylitsepääsmättömän vaikeaa, niin eipä tuossa oikein voi ulkopuoliset auttaa. Tuntuu kyllä vähän ylimitoitetulta, että mieluummin tehdään lasu kuin sanotaan sille lapselle, mutta ehkä se lasun tekeminen tuntuu sitten helpolta kun siinä ei tarvitse olla sanomassa ihmisille itselleen yhtään mitään, vaan voi heittää puhumisvastuun jollekkin toiselle.

Noille lapsille ei auta mikään sanominen. On lapsia jotka pääsevät koulusta 12.00 ja vielä 18.00 pyörivät koulureppunsa kanssa koulumatkan varrella olevassa leikkipuistossa. Pyytävät muille kylään jne.

jos joku teistä tietää suomesta paikkakuntaa/paikkaa, jossa ei ole noita mielisairaita ahdistuneita ihmisiä tekemässä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia, jos siellä on vanhanajan yhteisöllisyyttä jne, niin please, ilmiantakaa! ja ps ylitulkitseville tyypeille: ei, mulla ei ole takertuvaa tai vieraissa kiehnäävää lasta, miestä tai koiraa. Kaikki osaa käyttäytyä, mutta ei vaan enää jakseta elää näiden suomalaisen masentuneiden autististen ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nip kirjoitti:

Täähän siis on hankala tilanne juuri siksi, kun sen vieraan ja hyvin selvästi yksinäisen lapsen tunteita ei halua loukata. Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen huomiota. Se aikuinen nyt ei vain voi olla se vieras täti, jonka oma taapero on haaveillut koko päivän siitä, kun äidin kanssa kohta rakennetaan hiekkakakkuja, eikä äiti enää tiskaa/tee etätöitä/hoida sisaruksia.

Se tilanteesta ahdistuva äiti on nimenomaan normaali empaattinen ihminen, joka näkee, ettei tällä vieraalla lapsella ole kaikki hyvin. Ja sitä huomiota haluaisi antaa, muttei oman lapsensa tai omien voimavarojensa kustannuksella.

Tässä ketjussa on myös ehdoteltu, että äiti menisi (ilmeisesti vielä sen taaperon kanssa) johonkin vieraaseen asuntoon "tarkastamaan kotiolot". On ihan syynsä siihen, miksi sosiaaliviranomaiset tuntevat työssään turvattomuutta. Ei vieras äiti voi tietää mikä siellä tuntemattomassa asunnossa odottaa, eikä erityisestikään ole täyspäisen ihmisen ratkaisu ottaa vielä oma lapsi mukaan siihen tilanteeseen.

Ja nyt ollaan jotenkin varmoja, että se lapsi on aina yksin ja että hän loukkaantuu jos sanoo, että alahhan mennä? Ei kaikki ihmiset nyt vain ole mitään herkkäsieluisia ruusunnuppuja jotka alkaa pillittämään jos sanotaan niinkuin asiat on, asiallisesti tietenkin, mutta suoraan. Lapsia on eri persoonilla varustettuna, jos hän ei nätistä sanomisesta korvaansa lotkauta, niin todennäköisesti kyseessä ei ole mikään herkkä tapaus, vaan tarvitsee suorasukaisempaa sanomista.

Mutta kuten todettu, jos on niin ylitsepääsmättömän vaikeaa, niin eipä tuossa oikein voi ulkopuoliset auttaa. Tuntuu kyllä vähän ylimitoitetulta, että mieluummin tehdään lasu kuin sanotaan sille lapselle, mutta ehkä se lasun tekeminen tuntuu sitten helpolta kun siinä ei tarvitse olla sanomassa ihmisille itselleen yhtään mitään, vaan voi heittää puhumisvastuun jollekkin toiselle.

Noille lapsille ei auta mikään sanominen. On lapsia jotka pääsevät koulusta 12.00 ja vielä 18.00 pyörivät koulureppunsa kanssa koulumatkan varrella olevassa leikkipuistossa. Pyytävät muille kylään jne.

Äidillä on uuden miehen kanssa vauva. Ei ole kotiavainta ja äiti jossain käymässä. Selityksiä löytyy.

Omassa lapsuudessa ei tuollaista ollut, mutta taisin asua alueella, missä oli kunnollisia perheitä. Nykyään on näitä eronneita uusperheitä.

Vierailija kirjoitti:

jos joku teistä tietää suomesta paikkakuntaa/paikkaa, jossa ei ole noita mielisairaita ahdistuneita ihmisiä tekemässä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia, jos siellä on vanhanajan yhteisöllisyyttä jne, niin please, ilmiantakaa! ja ps ylitulkitseville tyypeille: ei, mulla ei ole takertuvaa tai vieraissa kiehnäävää lasta, miestä tai koiraa. Kaikki osaa käyttäytyä, mutta ei vaan enää jakseta elää näiden suomalaisen masentuneiden autististen ihmisten kanssa.

enkä halua leimata autisteja tai masentuneita, käytän noita termejä vain ja ainoastaan tämän ketjun ympäristössä kuvaamassa tässä ketjussa ilmoittautuneita "en kestä vieraita lapsia!/ menin julkiseen leikkipuistoon, jotta saisin olla yksin lapseni kanssa!" ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos joku teistä tietää suomesta paikkakuntaa/paikkaa, jossa ei ole noita mielisairaita ahdistuneita ihmisiä tekemässä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia, jos siellä on vanhanajan yhteisöllisyyttä jne, niin please, ilmiantakaa! ja ps ylitulkitseville tyypeille: ei, mulla ei ole takertuvaa tai vieraissa kiehnäävää lasta, miestä tai koiraa. Kaikki osaa käyttäytyä, mutta ei vaan enää jakseta elää näiden suomalaisen masentuneiden autististen ihmisten kanssa.

enkä halua leimata autisteja tai masentuneita, käytän noita termejä vain ja ainoastaan tämän ketjun ympäristössä kuvaamassa tässä ketjussa ilmoittautuneita "en kestä vieraita lapsia!/ menin julkiseen leikkipuistoon, jotta saisin olla yksin lapseni kanssa!" ihmisiä

Eikä muita äitejä kiinnosta leikkipuistossa kuunnella sun lapsen pahaa oloa, kun menit ja erosit. Pakko kuunnella näistä uusista nais - ja miesystävistä. Me toki jutellaan näitä eteenpäin kahvipöydässä muillekin aikuisille ja päivitellään.