Voiko masennuksesta oikeesti parantua?

Nuo peruselementit uni, liikunta, ruoka, lepo ovat kaiken perusta. Mutta se ei selitä, miksi huippu-urheilijatkin masentuvat. 

Voi tietysti. Vaikka minäkin sairastin kymmeniä vuosia sitä, niin nyt kun ei ole masentanut vuosiin, en edes muista enää sitä miltä se tuntui. 

Sen parantuminen on työlästä ja hidasta.

Itsensä kanssa on taistelua melkein päivittäin varsinkin kun Olen työelämässä taas mukana.

Sen kanssa on vaan pärjättävä ja hyväksyttävä se.

Alkoholin jättäminen kokonaan auttoi asiaa kummasti.

Miten saada kunnon unet, kun on vuosia kärsinyt univaikeuksista? Olen lapsesta asti ollut huono nukahtamaan. Viime vuosina olen lisäksi alkanut heräilemään useita kertoja joka yö, ja saan vasta aamulla uudelleen unta. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti. Vaikka minäkin sairastin kymmeniä vuosia sitä, niin nyt kun ei ole masentanut vuosiin, en edes muista enää sitä miltä se tuntui. 

Minä taas en muista, miltä tuntuu olla terveenä, kun teinistä asti sairastanut tätä vuosikymmeniä. 

Masennus on potutusta ei sairautta, masennus on tekaistu sairaudeksi  lääkärien salaliitossa rahastaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuo peruselementit uni, liikunta, ruoka, lepo ovat kaiken perusta. Mutta se ei selitä, miksi huippu-urheilijatkin masentuvat. 

Aivot ei erota urheilun ja mielen ärsykkeitä toisistaan eli urheilemallakin voi ylikuormittaa aivonsa. Aivothan kehittyy itseasiassa aika hurjasti urheilemalla. Urheilu parantaa niin keskittymiskykyä, muistia, älykkyyttä, suoriutumista tehtävistä ja vaikka mitä. Joten liikunta on suuri ponnistus aivoille. Urheilija voi helposti ylikuormittaa aivonsa ja siitä seurata ylikuntotila joka oireilee myös masennusoireina, nukahtamisvaikeuksina, keskittymiskyvyttömyytenä jne. Kierre valmis varsinkin jos sitä masennusoireilua yrittää urheilla pois.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mut sen eteen pitää tehdä duunia itsensä kanssa. Tietty se masennuksen aste vaikuttaa siihen. Jotenki se elämä pitää pikkuhiljaa rakentaa niin et se sujuu. Mulle auttoi keskivaikeaan säännöllinen vuorokausirytmi. Liikunta. Lukeminen. Dokkarit. Leffat. Musa. Ja kotimainen viihde. Teatteri standup jne. Pää täyttys kaikesta kivasta materiasta sai happee ja nauraa kunnolla. Tää on aina viihtynyt yksin. Nii muista ihmisistä en silleen välitä. Rupesin kuitenkin juttelemaan naapureiden ja ihmisten kans. Ja helppoo sekin nykyisin on. Kun ei harrasta kahvittelua tai muuten tuputa itteensä. Ei oo masista näkyny. Väliin tulee tehtyä duuniaki vaik oisin päässy eläkkeelle keskivaikean masiksen takia parikymppisenä.

Onnittelut, että olet löytänyt asioita, jotka auttavat. 

Mut miten olisit päässyt eläkkeelle keskivaikean masennuksen takia? Kun minä en päässyt edes vuosia kestäneen vakavan masennuksen takia määräaikaiselle kuntoutustuelle? Syy: se, että olen pystynyt lukemaan itselleni korkeakoulututkinnon (vaikka siihen meni tuplasti tai triplasti enemmän aikaa kuin normaalisti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu mitä parantumisella tarkoitetaan. Oma vuosia kestänyt vakava/keskivaikea masennus lähti helpottamaan lopulta sillä että tuli tietoiseksi omista voimavaroista, siitä mikä masennusta ylläpitää/pahentaa ja mikä auttaa. Kun niistä hyvistä tukipilareista pitää kiinni (ihan lähtien sieltä perus uni, liikunta, ruoka, lepo, rehellisyys itselle jne.) niin itse masennus pysyy aisoissa. Herkkyys siihen ei siis katoa, eikä tietenkään tule sellaista tilannetta että nyt olen parantunut jotenkin niin lopullisesti että voin elää ja kohdella itseäni miten vaan, enkä enää masennu, mikä täytyy vain hyväksyä. Jotta parantuminen on mahdollista, täytyy uskaltaa kaivaa syvälle mikä sitä aiheuttaa ja mikä ylläpitää oireita. En esim. usko lääkkeiden avulla PARANTUMISEEN, vaikka niistä saisikin helpotusta oloon. Pitkäkestoinen muutos tapahtuu hitaasti ja rakentuu monesta palasesta. Vaikein vaihe onkin mielestäni kärsivällisyys prosessissa ja se kyky hyväksyä oma vastuu omassa paranemisessa. Täytyy asennoitua niin, että haluan opetella pitämään jaksamisesta parempaa huolta koska välitän itsestäni. Eikä negatiivisen kautta, koska silloin toipumisestakin tulee suorittamista. Masennukseen on niin monia eri syitä että ei ole olemassa mitään yhtä yleispätevää neuvoa, mutta kyllä, siitä kuopasta on ihan mahdollista nousta.

Varmasti nuo peruselementit ovat välttämättömiä toipumisen kannalta. Mutta onko sinulla elämässäsi läheisiä, jotka välittävät?

On minulla. Masentuneena keskityin kuitenkin liikaa niihin ihmisiin, jotka minusta eivät välittäneet ja jotka ovat minua joskus satuttaneet. Huono itsetunto etsi ihmisistä vahvistusta siihen, että jotenkin ansaitsisin huonoa kohtelua. Vedin puoleeni ilkeämpiä ihmisiä ja otin sellaisen ylikiltin roolin, eli tein itse itsestäni helpon uhrin tajuamatta sitä itse. Yksi iso osa parantumista olikin sisäistää se, että minä itse valitsen kelle uhraan ajatuksiani ja aikaani. Kun on avoin uusille ihmisille ja kohtelee muita kunnioituksella, hyvät tyypit arvostavat sinua takaisin. Se oli tärkeimpiä oivalluksia tajuta, että se rakkaus minkä uskaltaa itse antaa palautuu kyllä ennen pitkää takaisin. Eli täytyy uskaltaa itse rakastaa tullakseen rakastetuksi, mutta tuolla en tarkoita ripustautumista vaan sellaista myötätuntoa, kiinnostusta ja kunnioitusta ihmisiä kohtaan. Kun aloittaa itsestään ja on ensin itse armollisempi esim. omaa virheellisyyttään kohtaan, on helpompi antaa anteeksi myös muille. Kukaan ei ole minulle mitään velkaa eikä kaikkien tarvitse pitää minusta, sekin oli tärkeä oppi. Nekin jotka ovat minua pahiten elämässä satuttaneet, ovat todennäköisesti tehneet niin vain oman henkilökohtaisen pahan olonsa vuoksi. Mutta kun keskittyy siihen, että maailmassa on myös niitä harvoja ja valittuja jotka eivät ikinä haluaisi satuttaa, tajuaa että sehän riittää. Jos tuntuu ettei oikeasti kukaan välitä, täytyy kysyä itseltään kaksi kysymystä. 1) Rakastanko itse itseäni ja osaanko ottaa rakkautta vastaan? ja 2) Mitä annan itse muille? Uskallanko näyttää että välitän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jos saa elämäänsä niitä elementtejä joiden puuttuminen masennuksen alun pitäen aiheutti.

Jos taas jatkossakin joutuu esim elämään vastentahtoisesti yksin, yksinäisenä sekä lapsettomana niin mikään määrä pillereitä tai edes terapiaa ei masennusta poista.

Minä allekirjoittaisin tämän myös, että voi, jos masennusta aiheuttavat asiat poistuu tai muuttuu. Minulla oli aivan eri syyt kuin luettelemasi, mutta nyt kun asiat ovat paremmin,vakava masennus on väistynyt. Erityisen suuri osuus on omasta mielestäni ihmissuhteilla, ja kyllä, kannattaa vaihtaaihmisiä ympärillään ja koko omaa ympäristöä, jos se aiheuttaa ahdistavia olosuhteita. Ja uskon että moni vastustaa tätä ajatusta. Saa väittää vastaan, ei haittaa, se on sitten sinulle sopiva ratkaisu, minulla on omani,, minulle teki hyvää olosuhteiden muuttaminen. On oikeastaan ihmeellistä miten aina puhutaan, että ei se mitään auta. Voi auttaa valtavasti.

Samaa mieltä. Jos ihminen elää itselleen _tavalla tai toisella_ epäsopivassa ja ei omannäköisessä ympäristössä niin ihmehän se olisi jos siitä ei pidemmän päälle masentuisi.

Nimenomaan olosuhteiden (työ, elämäntapa, siviilisääty, lapset, asumismuoto, asuinpaikkakunta, harrastukset, ystävät jne) pitää olla itselle oikeasti sopivia ja elämänlaatua parantavia. Kaikki ei tietenkään kaikilla natsaa ihan 100% optimaalisesti, mutta kyllä noiden "isojen linjojen" pitää olla pääpiirteissään itselle mieleisessä mallissa.

Siihen sitten sopivasti terveellisiä elämäntapoja ym jotka antaa enemmän kuin ottaa niin elämässä alkaa olla "palikat" mallillaan. Kaikkea pahaa oloa/vastoinkäymisiä ei tietenkään mikään poista (eikä pidäkään), mutta niistäkin sitten selviytyy ihan eri tavalla kun sen vastapainona elämä on pääsääntöisesti hyvää. Jos taas se hyvä loistaa poissaolollaan niin se sietokyky on jo valmiiksi tapissaan eikä siihen paljon enää tarvitse ettei enää jaksa edes nousta sängystä. Eikä  masennus sitten enää millään lääkkeillä ole poistettavissa.

nim kokemusta on

Voi parantua, mutta aina on altis sen uusiutumiselle/ pintaan nousemiselle. Itselläni auttaa perus rutiinit, ja tavoitteellinen elämä. Elintavat jotka tukevat jaksamista. Jos nämä rakoilevat, masennusoireet puskevat esiin. Se on vähän kuin mikä tahansa muu sairaus. Ei se kokonaan poistu, mutta pystyy elämään täytt elämää, jos on valmis itseään hoitamaan tarvittavilla keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Sen parantuminen on työlästä ja hidasta.

Itsensä kanssa on taistelua melkein päivittäin varsinkin kun Olen työelämässä taas mukana.

Sen kanssa on vaan pärjättävä ja hyväksyttävä se.

Alkoholin jättäminen kokonaan auttoi asiaa kummasti.

Itsellä sama, että niin kauan kun alkoholi kuului elämään (vaikken mikään alkoholisti/ongelmakäyttäjä ollutkaan) ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta parantua.

Eikä se kokonaan onnistu varmaan mitenkään eikä ikinä, mutta olo on kuitenkin huomattavasti parempi ilman päihtymystä. Vaikkakin nyt sitten näkee kummasti kuinka hölmöstikin sitä on elämäänsä elänyt ja sillä osin vaikuttanut siihen että masentui enemmän ja enemmän. Jotenkin itsevarmuus kasvoi alkoholinkäytön lopettamisen myötä eikä enää tulisi mieleenkään myöntyä sellaiseen elämäntapaan joka oli itselle vääränlaisille kovin mieleistä. 

Uni, ruoka ja liikunta. Rutiineja elämään ja terveitä ihmissuhteita. Masennus kuin mikä tahansa muukin sairaus on hyväksyttävä jotta sen kanssa voi elää.

Mieheni sairastui masennukseen nyt 50v ensimmäistä kertaa ja olemme olleet yhdessä 30 vuotta. Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja mietin, että onko tämä nyt meidän tulevaisuutta aina, ei ole helppoa olla miehen rinnalla. Kun rinnalla on mies joka ei puhu ja on onnistunut pitkään esittämään, että kaikki on hyvin. Sitten jysähti ja mies pelästyi ja hakeutui avun piiriin.

Riippuu rahasummasta

Vierailija kirjoitti:

Voi parantua, mutta aina on altis sen uusiutumiselle/ pintaan nousemiselle. Itselläni auttaa perus rutiinit, ja tavoitteellinen elämä. Elintavat jotka tukevat jaksamista. Jos nämä rakoilevat, masennusoireet puskevat esiin. Se on vähän kuin mikä tahansa muu sairaus. Ei se kokonaan poistu, mutta pystyy elämään täytt elämää, jos on valmis itseään hoitamaan tarvittavilla keinoilla.

Itsellä on ne osa-alueet joihin oikeasti itse/yksin voi vaikuttaa aikalailla siinä mallissa ettei petrattavaa ole. Ja nämäkin siis tekee olosta jo siedettävämmän mutta nyt olen huomannut, että se sellainen apaattisin masennus on poistuttuaan tehnyt tilaa aivan ihmeellisen voimakkaalle vi halle ja jopa rai volle joka tuntuu melko pelottavaltakin näin rauhallisesta ja hyväsydämisestä ihmisestä.

Lisäksi en siedä enää ollenkaan minkäänlaista ihmisen tuottamaa meteliä. Etenkin kun joku kaahottaa huutaa puhelimeen tekisi mieli tunkea se luuri poikittain tällaisen leipäläpeen.

On tässä jo yli 5 vuotta ollut ilman masennusta joten sanoisin että voi.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan ei. Välillä se kurkkii taas nurkan takana, mutta resilienssi kasvaa ja sitä pystyy kerta toisensa jälkeen käsittelemään paremmin. Tiedostaa että helpottaa taas jossain kohtaa.

Sama. Toisaalta tietää myös, että jossain vaiheessa tilanne menee taas pahaksi eikä tätä parempaa aikaa ole välttämättä enää edes huomenna vaan masennus on taas kylässä. Ja sitä ei tiedä ikinä kuinka pitkäksi aikaa se jää elämää pilaamaan vaikka kuinka tietää keinoja joilla sen aiemminkin sai potkittua pois.

Vierailija kirjoitti:

Nuo peruselementit uni, liikunta, ruoka, lepo ovat kaiken perusta. Mutta se ei selitä, miksi huippu-urheilijatkin masentuvat. 

Toisaalta ilman noita edellämainittuja sitä kenties masentuisi aiemmin/helpommin ja vakavammin.

Ei voi tietää. Ei nuo hyvät ja terveelliset elämäntavatkaan ihmeisiin pysty vaan niistä huolimatta voi sairastua vaikka syöpäänkin. Miksei siis masennukseenkin.

Kyllä, jos katsot Andrew Hubermanin videoita. Tässä masennuksesta