Voiko masennuksesta oikeesti parantua?

Pitää vaan ottaa itseänsä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Niin sitä ihminen nousee uuteen terveyteen kuin Venäjän kansa ja Venäjän Valtakunta!

Ellet ole bipolaarinen, masennuksesta voi parantua.

Itselläni esimerkiksi:

1) Elämänhalun takaisin saaminen

2) Itsetunnon takaisin saaminen

Se vie vuosia ja vuosia. Suosittelen pitämään päiväkirjaa, olit sitten mies tai nainen. Suosittelen kuuntelemaan musiiikkia. Suosittelen tekemään taidetta itsesi vuoksi. Mutta työtä se vaatii, että masennuksesta pääsee eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, kerran hullu on aina hullu.

Ja sinä siitä hyvä esimerkki. Masennuksesta sen sijaan et tiedä yhtään mitään.

Ei ole mitään yksittäistä tautia nimeltä masennus. Sehän on vaan oire jostain.

Voi

Masentuminen on saamattomuutta. Minä olin "masentunut" kunnes laihdutin ja uskalsin alkaa elämään normaalia aikuisten elämään.

Eräs hyvä luonnollinen hoitokeino vaikuttaisi olevan psilosybiini, mutta lääkeyhtiöt vastustavat kiivaasti.

Vierailija kirjoitti:

Masentuminen on saamattomuutta. Minä olin "masentunut" kunnes laihdutin ja uskalsin alkaa elämään normaalia aikuisten elämään.

Sekoitat tyytymättömyyden masennuksen kanssa. Masentunut voi olla vaikka käy töissä ja on hyvässä tikissä. Elämänilo vain puuttuu. Eikä yksittäisen asian korjaaminen edes välittömästi muuta tilannetta vaan harmaus säilyy vuosia.

En pysty sanomaan olitko masentunut vai et, mutta lyhyen kuvauksesi perusteella et ollut masentunut. Jos olisit laajentanut vastausta, niin ehkä - ehkä olit masentunut ja sinun avain masennuksesta ulos olis tuo, mitä sanoit ja teit vuosia aktiivisesti töitä sen eteen, että aloit tuntemaan muuta kuin haalistuneesta värejä. Mutta ei se avain ole kaikille sama

Vierailija kirjoitti:

Masentuminen on saamattomuutta. Minä olin "masentunut" kunnes laihdutin ja uskalsin alkaa elämään normaalia aikuisten elämään.

No ei. Sen sijaan ylipaino ja epäterveellinen ruokavalio muine huonoine elämäntapoineen aiheuttaa monille masennusta ja masennus aiheuttaa saamattomuutta. Ja se saamattomuus saa lihomaan lisää..

Tuo kierre ruokkii sitten itseään harvinaisen tehokkaasti. 

Kyllä voi. Olen itse sairastanut keskivaikean masennuksen ja parantunut. 

Tiedän, että nyt sataa alapeukkuja, mutta lievän ja keskivaikean masennuksen parantumiskeinot ovat samat mitä alkoholismiin. Ihmisellä täytyy olla aito halu parantua. Niin paljon omaa työtä (liikunta, ruokavalio, jne.) siihen tarvitaan terapian ja lääkehoidon lisäksi. Masennuksen voi loppupelissä parantaa vain ja ainoastaan masentunut itse. Ja sitten se ylläpitohoito, eli terveet elintavat...

Vaikea masennus on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi parantua, mutta aina on altis sen uusiutumiselle/ pintaan nousemiselle. Itselläni auttaa perus rutiinit, ja tavoitteellinen elämä. Elintavat jotka tukevat jaksamista. Jos nämä rakoilevat, masennusoireet puskevat esiin. Se on vähän kuin mikä tahansa muu sairaus. Ei se kokonaan poistu, mutta pystyy elämään täytt elämää, jos on valmis itseään hoitamaan tarvittavilla keinoilla.

Itsellä on ne osa-alueet joihin oikeasti itse/yksin voi vaikuttaa aikalailla siinä mallissa ettei petrattavaa ole. Ja nämäkin siis tekee olosta jo siedettävämmän mutta nyt olen huomannut, että se sellainen apaattisin masennus on poistuttuaan tehnyt tilaa aivan ihmeellisen voimakkaalle vi halle ja jopa rai volle joka tuntuu melko pelottavaltakin näin rauhallisesta ja hyväsydämisestä ihmisestä.

Lisäksi en siedä enää ollenkaan minkäänlaista ihmisen tuottamaa meteliä. Etenkin kun joku kaahottaa huutaa puhelimeen tekisi mieli tunkea se luuri poikittain tällaisen leipäläpeen.

Tuttua. Itselle toinen erikoinen ja yllättävä muutos on ollut se, etten halua kuunnella enää nykyisin minkäänlaista musiikkia. Nykymusiikki toki onkin pääasiassa silkkaa pskaa mutta enää en kestä edes omaa lempparimusiikkia..

Chill Pill kirjoitti:

Ellet ole bipolaarinen, masennuksesta voi parantua.

Itselläni esimerkiksi:

1) Elämänhalun takaisin saaminen

2) Itsetunnon takaisin saaminen

Se vie vuosia ja vuosia. Suosittelen pitämään päiväkirjaa, olit sitten mies tai nainen. Suosittelen kuuntelemaan musiiikkia. Suosittelen tekemään taidetta itsesi vuoksi. Mutta työtä se vaatii, että masennuksesta pääsee eroon.

Elämänhalun takaisin saaminen vaatisi sitä, että elämässä olisi niitä itselle tärkeitä asioita ja/tai mahdollisuus niiden saavuttamiseen.

Samalla korjaantuisi itsetuntokin kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jos saa elämäänsä niitä elementtejä joiden puuttuminen masennuksen alun pitäen aiheutti.

Jos taas jatkossakin joutuu esim elämään vastentahtoisesti yksin, yksinäisenä sekä lapsettomana niin mikään määrä pillereitä tai edes terapiaa ei masennusta poista.

Aika spesifiä. Ei kaikkien masennus johdu siitä että jotain puuttuu elämästä.

Täytyy löytää kultaiinen keskitie. Toivo elämässä musertuu joka tapauksessa ajanmyötä ja taas liiika realistisuus ajaa masennukseeen. Täytyy löytää omia kykyjä vastaavia sopiviia haasteita ja saada siiitä kannuksia ja voiimaa.

Meillä poika parani kun pakotimme hänen ulos lenkkeilemään. Pari päivää oli lähteminen vaikeaa mutta myöhemmin on todennut että ulkoilu poisti masennuksen lopullisesti.

Mä en ainakaan ole parantunut. Olen sairastanut masennusta yläasteikäisestä asti. Täytän tänä vuonna 34 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jos saa elämäänsä niitä elementtejä joiden puuttuminen masennuksen alun pitäen aiheutti.

Jos taas jatkossakin joutuu esim elämään vastentahtoisesti yksin, yksinäisenä sekä lapsettomana niin mikään määrä pillereitä tai edes terapiaa ei masennusta poista.

Aika spesifiä. Ei kaikkien masennus johdu siitä että jotain puuttuu elämästä.

Täytyy löytää kultaiinen keskitie. Toivo elämässä musertuu joka tapauksessa ajanmyötä ja taas liiika realistisuus ajaa masennukseeen. Täytyy löytää omia kykyjä vastaavia sopiviia haasteita ja saada siiitä kannuksia ja voiimaa.

Joskus elämä voii olla niin juurtunut ja jumittunut paikoilleen että on rakentanut sille jopa oman "huoneeen". Kun ravistaa elämää kunnollla palaset irtoilevat ja illuuusio särkyy ja rikkinäiset palaset rakentavat uutta palapeliä jossa ne taa suudellleen loksahtelevat oikeille paikoillleen.

Minun masennukseni on johtunut aina kumppanin puutteesta johtuvasta yksinäisyydestä ja erot ovat aina laukaisseet sen. Paranee aina kun olen löytänyt uuden parisuhteen. En siis koe masennusta, kun elämä menee niin kuin se useimmilla menee, eli parisuhteessa.

Oman kokemukseni perusteella siis voi parantua, mutta omalla kohdallani se on valitettavasti aina toisen käsissä. Muu elämä on pysynyt aina kasassa ja normaalina olin parisuhteessa tai en, mutta mieleni toimii miten se toimii.

M

Vierailija kirjoitti:

Minun masennukseni on johtunut aina kumppanin puutteesta johtuvasta yksinäisyydestä ja erot ovat aina laukaisseet sen. Paranee aina kun olen löytänyt uuden parisuhteen. En siis koe masennusta, kun elämä menee niin kuin se useimmilla menee, eli parisuhteessa.

Oman kokemukseni perusteella siis voi parantua, mutta omalla kohdallani se on valitettavasti aina toisen käsissä. Muu elämä on pysynyt aina kasassa ja normaalina olin parisuhteessa tai en, mutta mieleni toimii miten se toimii.

M

Sama, mutta olen nainen. Parisuhteen lisäksi vaikuttaa, onko töitä vai ei. Ja pyytävätkö kaverit mukaan vai  ei.

ei johdu kumppanin puutteesta , vaan läheisriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sairastui masennukseen nyt 50v ensimmäistä kertaa ja olemme olleet yhdessä 30 vuotta. Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja mietin, että onko tämä nyt meidän tulevaisuutta aina, ei ole helppoa olla miehen rinnalla. Kun rinnalla on mies joka ei puhu ja on onnistunut pitkään esittämään, että kaikki on hyvin. Sitten jysähti ja mies pelästyi ja hakeutui avun piiriin.

Useinhan sitä uskottelee itselleenkin että kaikki on hyvin ja esittää elämäänsä tyytyväistä etenkin jos siinä ei sinällään mikään olekaan pielessä. Silti se vaan ei tunnu omalta ja sitten tämä tyytymättömyys vaan kasvaa päivä päivältä kunnes sitten kuppi menee nurin. Toisille puhkeaa kunnon masennus ja toiset tarttuu haulikkoon.

Ja taatusti sitä säikähtää itsekin, koska niin kauan sen kaiken kanssa on pystynyt elämään ja siihen alati pahenevaan masennukseen oireineen on vaan sopeutunut.