Tunnetteko Münchausen-tapauksia?
Omassa lähipiirissä on tällainen tyyli ja alkaa käydä todella raskaaksi hänen seuransa.
Jatkuvasti jotain todella vakavia vaivoja, viimeksi nähdessä hänellä oli todettu joku sydänvika ja sitä edellisellä kerralla crohnin tauti, sitä ennen endometrioosi ja viime syksynä ADHD.
Uusia diagnooseja ja allergioita tulee jatkuvasti, tämän ihmisen kanssa on todella raskasta järjestää yhteisiä tapaamisia.
Hän noudattaa gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota nyt ja on allerginen lähes kaikelle, mutta silti kelpaa kermakakut kahviloissa ja huoletta voi syödä sushia vaikka on kalalle tappavan allerginen.
Miten tällaisia ihmisiä jaksaa?
Pitäisi järjestää polttareita tämän tyypin kanssa ja tiedän jo nyt että siitä tulee helvettiä ja vain hänen sairausdraamaansa.
Postaa jatkuvasti kuvia sairaalasta myös.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, joka ravaa jatkuvasti päivystyksessä ja rakastaa käydä mm. magneettikuvauksissa ja napsii huvikseen lääkkeitä joilla on vakavia yhteisvaikutuksia, jotta pääsisi ambulanssin kyytiin ja käymään sairaalassa.
Paastoaa pitkiä aikoja jotta pyörtyisi mielellään julkisella paikalla, syö tahallaan ruokia joille on allerginen ja on repinyt hiuksiaan jotta näyttäisi kaljuuntuvalta.
Hankkii tahallaan itselleen puutostiloja aiheuttamalla jatkuvasti itselleen ripulia ja oksentelee huvikseen.
Hän kuvaa usein videoita instaan ambulanssikyydeistä "taas mennään ;(" saatteilla.
Naurattaisi jos ei ärsyttäisi yhteiskunnan varojen tuhlaaminen tuollaiseen somekeikistelyyn.
Tavatessa on aina pirteä ja oikein reipas eikä merkkiäkään minkäänlaisista sairauksista.
Psykiatrian polille nämä kuuluisivat.
Tämä varmaan näin maallikon silmään onkin munchausenia, toisin kuin esim. aloitusviestin ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut että MINUN sairauksiani pitäisi huomioida ja olen itse täysin terve.
Meillä oli töissä sellainen tilanne, että yksi kollega joutui jäämään sairaslomalle koska häneltä löytyi syöpä, johon sittenmin kuoli.
Tämä työpaikan kroonisesti sairasteleva mt-tapaus keksi tuohon aikaan itselleen mitä erikoisempia diagnooseja, oli kateellinen kun työyhteisössä me muut surimme tätä pitkäaikaista ja tärkeää kollegaa emmekä oikein jaksaneet osoittaa sympatiaa hänen migreeneilleen ja endometriooseilleen.
Keksi sitten itselleen rintasyövän ja vieläkin porskuttaa töissä eikä sairaudesta merkkiäkään vaikka kohta vuoden valitellut että varmaan tulee pian siihen kuolemaan.
Se rintasyöpä ei kyllä päälle päin näy. Harva syöpä (tai mukaan sairaus) näkyy, nuorella ja hyväkuntoisella ei välttämättä edes silloin kun loppuu on viikkojen päässä näkyvissä. Yhdenkin haimasyöpää sairastavan tuttavan näin niin hyvissä voimissa marketissa, kipupumput ym oli visusti piilossa. Kuoli 8 päivän päästä tästä, mutta ei olisi ikinä kukaan ulkopuolinen tiennyt häntä edes sairaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Keliakiahysteerikot jotka syövät tavallista pullaa ja leipää kun "ei pieni määrä haittaa" hysterisoivat ravintolassa myötähäpeää herättävästi kokille ettei varmasti ole hänen pihvinsä ollut samalla lautasella josta joku on joskus pastaa syönyt.
Keliakia, edes feikattu sellainen ei kuulu ketjun aiheeseen, ellei feikkaaja syö lasimurskaa että saa suolistonsa rikki. Itselläni ei ole keliakiaa, mutta gluteeni ei silti sovi minulle (verikokeella testattu, että ei keliakiaa, mutta lääkäri suositteli FODMAP-erikoisruokavaliota, täten en siis tiedä onko minulla jokin ärtyneen suolen oireyhtymä vai diagnoosia lainkaan, gluteeniton linja tosin soveltuu minulle ja pakki ei ole enää jatkuvasti kuralla). Siitä huolimatta saatan jossain karnevaalikojulla tai kuten eilen kun kotoota löytyi tavallista pastaa ja rahat tiukilla, syödä ihan normi vehnätuotteita. Tänään sitten istuin pytyllä ruikulilla. En todellakaan ota riskiä housuunpaskomisesta pelkän huomionhaun takia. Gluteeniton vaihtoehto ei aina ole edes kauhean hyvää, joten jos suolisto kestäisi niin todellakin söisin tavislettuja ja pastaa kaksin käsin.
joku mainitsi conversio häiriön, josta käytetän myös fnd nimitystä. se ei ole teeskentelyä ,vaan oikea sairaus. vaikka sillä on sekä psyykkinen että neurologinen puoli. joskus voi kävellä ja välillä tarvii pyörätuolia. nykyaikaisissa aivokuvissa, näkyy muutokset aivon toiminnassa.
tottakai ,moni sairas keskittyy liikaa oireisiin ja kehon tarkkailuun.lietsoo itseään ikäänkuin.se on kuitenkin eri asia kuin munchausen, joka on tavallaan myös psykologisesti sairas tila.
jos on monta pikkuvaivaa niin se on aika rasittavaa arkipäivässä. vaikkei ne sairaudet, olisi itsessään kovin vakavia. esim. allergiat harmittaa monia ,koska haluaisi syödä jotain muttei voi koska tulee ihottuma tai oksentaa.
Mulla on yks fb-tuttu, jolla on joka viikko uusi vaiva ja hän ravaa päivystyksessä ja tk:ssa tuon tuosta. Nuo vaivat sitten häviävät yhtäkkiä itsestään.
Hänellä mm. "todettiin" syöpä, joka parani yllättäen ilman hoitoja. Seuraavaksi hän oli menossa polven tekonivelleikkaukseen, mutta tämäkin höpötys unohtui. Viimeisimmäksi hän hakeutui päivystykseen kun verenpaine ja pulssi heittelee. Oli närkästynyt, kun sen kerrottiin olevan ihan normaalia.
En edes jaksa muistaa kaikkia sairauksia, mitä hän on potenut. Nyt viime aikoina nuo sairasjutut on vähentynyt. Liekö syy siinä, ettei kukaan ole reagoinut niihin liittyviin fb-postauksiin.
Eräs tuttavani keksii joka kerta itselleen uuden sairauden tavatessamme.
Feikkaa tic-oireita ja epilepsiakohtauksia ja yllättäen seuraa hirveitä määriä näitä sairausfeikkitilejä tiktokissa.
Uutena trendinä dissosiaatiohäiriö jota myös feikkaa varsin uskottavasti.
Täysin perusterve ja normaali ihminen eikä mitään syytä dissolle, ollaan tunnettu ihan alle 1v lähtien tän kanssa.
Eräälle tutulle tuli nyt yhtäkkiä eds ja pots diagnoosit ja hommasi pyörätuolin. Ennen näiden keksimistä oli urheilullinen ja harrasti kamppailulajeja, nyt ei voi muka edes postilaatikolle kävellä.